Ravintola Söder tarjoilee runsaita makuja tuoreella tavalla

|
Yhteistyössä ravintola Söderin kanssa.


Helsinkiin tuntuu avautuvan nyt toinen toistaan mielenkiintoisempia uusia ravintoloita. Yksi niistä on ehdottomasti ravintola Söder Uudenmaankadulla, jota luotsaa Lotten Lindborg-Suhonen ja keittiöstä vastaa Head Chef Oliver Lauronen.


Söderin idea on loistava – starters and desserts – eli listalta voi valita useita pieniä alkruoanomaisia annoksia sekä jälkiruokia. Alkuruokia suositellaan tilaamaan 2–5 riippuen nälästä ja jälkiruokia 1–2 annosta. Annokset on mitoitettu henkilökohtaisiksi, mutta useista riittää kyllä jaettavaksikin, jos niin haluaa tehdä. Kevään menussa ovat pääroolissa pohjoismaiset maut ja raaka-aineet.


Listalta löytyy myös hyvä valikoima viinejä, käsityö oluita sekä drinkkejä moneen makuun. Erikoisuuksiakin löytyy talon "mustasta kirjasta".


Söder sijaitsee aivan Dianapuiston läheisyydessä Uudenmaankatu 9:ssä ja on tunnelmaltaan rennon urbaani ja lämminhenkinen kortteliravintola. Huhtikuinen lauantai oli lämpimän aurinkoinen ja olo oli vähän kuin ulkomailla maistellessamme tilaamaamme punaviiniä. Tunne saattoi johtua osittain myös siitä, että harvemmin on tullut istuttua ravintolassa juuri siinä osassa kaupunkia. Ihmiset ja yleinen tunnelma naapurustossa olivat hyvällä tavalla erilaisia kuin muualla Helsingissä. Kadulla ei lauantai-iltapäivänä ollut juurikaan liikennettä, joka tekee myös Söderin terassilla istumisesta huomattavasti miellyttävämpää. Terassilla voi nauttia vaikka aperitiivit ennen kuin siirtyy nauttimaan makuelämyksistä sisälle.


Söderin alkuruokalista on sopivan suppea, mutta taiten laadittu, joten valinta oli vaikeaa ainakin näin ensikertalaisille. Kun ei oikein hahmottanut minkä kokoisia annokset ovat, niin ei tiennyt montako pitäisi tilat. Mutta sehän ei ole mikään ongelma, sillä aina voi aloittaa parilla suosikilla ja tilata sitten lisää. Itse suosittelisin ottamaan selkeästi lämpimät annokset erillisinä, koska ne eivät kestä odottelua.

Annoskoot olivat selkeästi hieman suurempia kuin maistelumenuissa yleensä.

Me tilasimme alkuun kumpikin neljä annosta, joista osa oli samoja.

Soijamarinoitua portobellosientä, salottisipulipyreetä, sienilientä ja ruissipsejä.

Mikä umamipommi! Rakastan muutenkin sieniä ja tämä oli yksinkertaisuudessaan upea makuelämys. Lämmin annos joka kannatta nauttia heti pöytään tuotuna.


Paistettua sinipallasta, hernepyreetä, tuoreherneitä ja hummerilientä.

Makean herneen ja suolaisen kalan liitto toimii. Maukas liemi kruunaa annoksen. Tämäkin lämmin annos kannatta nauttia heti tarjolle tuotaessa. Nautin annoksen valkoviinin kanssa.



Bufalamozzarellaa, puolikuivattuja tomaatteja,
basilika-oliiviöljyä ja balsamicohelmiä.

Perushyvä annos, jossa paras ovat puolikuivatut tomaatit ja balsamicohelmet.


Kokonaisena paahdettua selleriä, selleripyreetä, yrttisalaattia, verigreippivinaigretteä ja leivänmuruja.

Valitsin annoksen jo pelkästään siksi, että rakastan juuriselleriä. Ja onhan se myös erittäin trendikäs juures juuri nyt. Tähän kulholliseen on saatu tiivistettyä raaka-aineen koko sielu ja verigreippivinaigrette nostaa sen ihan uudelle tasolle. Pyree oli ehkä samettisinta mitä olen koskaan syönyt. Oma suosikkiannokseni. Melko suuri annos, josta riittää kahdellekin. Myös tälle annokselle sopii valkoviini.


Paistettua ylikypsää porsaankylkeä, savoijinkalia,
pikkeleitä ja porsaan haudutuslientä.

Mehevä porsaankylki oli maustettu oivaltavasti kanelilla, antaen ihan uuden makuelämyksen. Menee muuten kokeiluun myös kotona. Pikkelit ja liemi sitoivat annoksen herkulliseksi kokonaisuudeksi.


Tartar naudan ulkofileestä, sellerisipsejä,
piparjuurta, dijonmajoneesia ja keltuaista.

Tätä annosta odotin ehkä eniten ennakkoon, koska erilaisia tartareja on tullut viimeaikoina nautittua enemmänkin. Annos herätti myös eniten keskustelua. 

Huippulaatuinen liha oli saanut rinnalleen ehkä turhankin paljon elementtejä, joiden maut eivät ehkä ainakaan näin valmiiksi kerrostettuina toimineet parhaalla mahdollisella tavalla. Piparjuuri ja dijon riitelivät mielestäni myös hieman keskenään ja olisin itse jättänyt dijonmajoneesin pois kokonaan tai ainakin vähentänyt sen määrää huomattavasti. 

Annoksen helmi – pakastettu keltuainen pääsee myös kotikeittiöön kokeiltavien listalle. Sellerisipsi oli kiva maukas lisä.


Jälkiruokiin siirryttäessä olimme niin täynnä, että jaksoimme maistella vain yhdet annokset kumpikin.

Porkkanakakkua, tuorejuustomoussea, porkkanageeliä,
pikkelöityä porkkanaa ja paahdettua maitosuklaata.

Erittäin herkullinen annos ja mehevä porkkanakakku. Annos ei olisi tarvinnut pikkelöityä porkkanaa toimiakseen.


Haudutettua raparperia, raparperisorbettia,
inkivääri-raparperilientä ja marenkia.

Hieno annos kevään ensimmäisistä raparpereista. Todella intensiivinen maku ja melko hapokas. Pienempi pallo sorbettia olisi ainakin itselleni riittänyt hyvin. Pidin erityisesti haudutetusta, rapsahtelevasta raparperista.


Kokonaisuutena Söder oli erittäin kiva ja uudenlainen kokemus. Ennakkoon pelkät alkuruoat ja jälkkäri tuntuivat ajatuksena oudolta, mutta paikan päällä homma toimii erinomaisesti. Sosiaalista syömistä ilman pakonomaista ruokien jakamista. Ruoka on selkeää ja kukin raaka-aine pääsee annoksissa oikeuksiinsa. Palvelu on erinomaista ja asiantuntevaa. 


Söderiin voi piipahtaa vaikka drinkille, nauttia pientä suolaista tai pidemmänkin kaavan mukaan. Omaa tilaa löytyy ravintolasalista pienille seurueillekin helposti. 


Söderin talo huokuu historiaa ja onhan ihan naapurissa myös legendaarinen Otavan jugentyylinen graniittilinna.


Ravintola Söder tarjosi illallisen.

Vappuna hurmaa sitruunainen donitsikakku

|

Valmistin täksi vapuksi vain yhden ison donitsin kakun muodossa. Alunperin oli tarkoitus tehdä pieniä vastaavasti täytettyjä donitseja, mutta donitsikakku vei lopulta voiton.


Kakun pohjana on sama donitsitaikina kuin donitsibuffanikin donitseissa. Taikina vain on maustettu sitruunalla.


Makumaailma oli taas paremman puoliskon toive, eli väliin tein raikkaan voikreemin, jonka maustoin reilusti lemon curdilla.


Ja eihän vappudonitsi ole mitään ilman värikästä sokerikuorrutusta ja tässä se sai kaverikseen vielä hauskaa Dr Oetkerin Bumblebee Mix -koristeraeseosta. Aivan täydellistä, sanoi mieskin!


Lopputulos on raikkaan sitruunainen ja sopii niin vappuun kuin tulevan kesän juhliinkin mainiosti.


Ihanaa vappua kaikille!



SITRUUNAINEN DONITSIKAKKU

kakkupohja:
120 g pehmeää voita
1 dl sokeria
0,75 dl Dansukker fariinisokeria
1 tl vaniljauutetta, -tahnaa tai -sokeria
6 dl vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta
1,5 tl leivinjauhetta
1/4 tl ruokasoodaa
2 kananmunaa
2,5 dl maitoa
1 rkl sitruunamehua

sitruunavoikreemi:
300 g voita
3 dl Dansukker tomusokeria
2 dl Robertson´s lemon curdia eli sitruunatahnaa

koristeluun:
2,5-3 dl tomisokeria
5 tl sitruunamehua
2-4 tl vettä
Dr Oetker keltaista geeliväriä
Dr Oetker koristerakeita

tarvikkeet:
1,3 litran pyöreä savariinivuoka
vuokasprayta
1 iso pursotinpussi
1 pieni pursotinpussi
tähtitylla, esim Wilton M1

uuninlämpö 225 astetta

Voitele pyöreä savariinivuoka vuokaspaylla.

Sekoita jauhot, leivinjauhe ja ruokasooda yhdessä kulhossa.

Vaahdota toisessa kulhossa pehmeä voi ja sokerit noin kolmen minuutin ajan. Lisää vanilja sekä kananmunat jatkaen vatkaamista vielä hetki keskinopeudella.

Lisää maito ja jauhot vuorotellen parissa erässä vatkaten ainekset sekaisin aina välissä.

Lusikoi taikina tasaisesti vuokaan ja tasoita lopuksi taikinan pinta. Paista uunin alaosassa noin 15-20 minuuttia. Koita kakun kypsyys tikulla. Mikäli tuntuu että pinta tummuu liikaa, laita vuoan peitoksi foliota.

Anna kakun jäähtyä vuoassaan vartti ja kaada sen jälkeen leivinritilälle ja anna jäähtyä hyvin.

Halkaise jäähtynyt kakku kahteen osaan terävällä veitsellä.

Sitruunavoikreemiä varten vatkaa pehmeää voita ja tomusokeria noin 8 minuuttia ilmavaksi vaaleaksi vaahdoksi. Lisää lemon curd ja jatka vaahdotusta vielä viitisen minuuttia. Lusikoi kreemi tyllalla varustettuun isoon pursotinpussiin ja laita jääkaappiin noin 10 minuutiksi.

Sekoita kuorrutetta varten tomusokeriin sitruunamehu ja vettä pienissä erissä kokoajan sekoittaen, kunnes seos on sopivan paksua. Sekoita joukkoon hieman keltaista geeliväriä.

Voit käyttää myös nestemäisiä elintarvikevärejä, mutta ota silloin huomioon nestemäärä kokonaisnestemäärässä. Mikäli sokerikuorrute tuntuu liian juoksevalta, lisää hieman tomusokeria.
Siirrä valmis sokerikuorrute pieneen pursotinpussiin.

Täyttäminen ja koristelu
Aseta donitsin pohjaosa tarjoilualustalle ja pursota pohjalle sitruunavoikreemiä runsaina ruusukkeina.

Aseta donitsin yläosa kreemin päälle. Leikkaa pienen pursotinpussin kärki auki ja pursota sokerikuorrute donitsin päälle kauniiksi valumiksi. Voi vielä lopuksi tasoitella pintaa lastalla.
Ripottele pinnalle lopuksi haluamiasi koristerakeita.

Anna kakun tekeytyä ja kiinteytyä kylmässä noin 30 minuuttia ennen tarjoilua.


Robertson´s lemon curd ja Dr Oetker leivontatuotteet saatu tuotenäytteinä.





Raikas pinaattinen kylmäsavukirjolohi munakasrulla

|
Kaupallinen yhteistyö Heimon Kalan kanssa.


Munakasrulla vie omat ajatukset suoraan omaan lapsuuteen ja nuoruuteen 70- ja 80-luvuille. Silloin sitä tarjoiltiin pääasiassa jauhelihatäytteellä, jossa oli mukana sekavihanneksia tai muuta vastaavaa. Se oli nopeatekoista ja edullista iltapalaruokaa.


Tähän raikkaaseen munakasrullaan otin täytteeksi Heimon Gourmet kylmäsavukirjolohifileen, mutta voit käyttää täytteessä myös lämminsavulohta, kypsennettyjä marinoituja kirjolohisuikaleita tai vaikka aterialta yli jäänyttä uunilohta.

Tätä kelpaa kyllä tarjoilla vaikka vähän juhlavammassakin tilanteessa pikkusuolaisena vaihtoehtona.

Munakasmassaan saat vaihtelua erilaisilla mausteilla ja yrteillä. Voit lisätä munakasmassaan vaikka hienonnettua kypsennettyä pinaattia tuomaan makua ja väriä.


Munakasrulla on oivallinen tapa hyödyntää tähderuokia ja näin vähentää ruokahävikkiä. Ruokaisasta rullasta riittää vaikka työlounaaksikin.

Raikas tuore babypinaatti antaa raikkautta ja kivaa rakennetta. Kylkeen voi tehdä myös pienen salaatin tuoreista kasviksista. Täytteen tuorejuustoa voit vaihdella myös maustettuihin versioihin. Kokeile vaikka piparjuurella tai chilillä maustettuja tuorejuustoja.


PINAATTINEN KYLMÄSAVUKIRJOLOHI MUNAKASRULLA (15 annosta)

munakas:
6 kananmunaa
5 dl maitoa
1,5 dl vehnäjauhoja
1,4 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
0,5 tl sumakki maustetta
0,5 tl savupaprikaa

täyte:
400 g Heimon Gourmet kylmäsavustettua kirjolohifilettä nahattomana ja hienonnettuna
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1-2 kevätsipulia hienonnettuna
0,5 dl tilliä hienonnettuna
1 tl sitruunamehua
mustapippuria myllystä
muutama tippa Tabascoa
80 g babypinaattia huuhdeltuna ja hyvin valutettuna
2,5 dl emmental-mozzarellaraastetta


koristeluun:
hienonnettua kevätsipulia
babypinaatinlehtiä
tilliä
muita tuoreita yrttejä

Lämmitä uuni 225 asteeseen.

Vatkaa munien rakenne rikki kevyesti kulhossa ja sekoita joukkoon muut munakkaan ainekset.

Kaada munakasmassa leivinpaperilla vuoratulle syvälle uunipellille ja paista uunin keskiosassa noin 15 minuuttia. Kumoa munakaspohja hieman jäähtyneenä toisen leivinpaperiarkin päälle ja anna jäähtyä kokonaan.

Valmista sillä välin täyte. Hienonna kala veitsellä leikkuulaudan päällä ja siirrä kulhoon. Sekoita joukkoon tuorejuusto, kevätsipuli, sitruunamehu, tilli sekä mausteet.

Levitä kalamassa jäähtyneelle munakaspohjalle, jättäen toisesta lyhyestä sivusta noin viisi senttiä vapaaksi.

Levitä kalatäytteen päälle babypinaatti ja 2/3 juustoraasteesta. Kääri leivinpaperia apuna käyttäen tiiviiksi rullaksi, niin että täytteetön kohta jää alimmaiseksi. Siirrä rulla varovasti sopivaan uunivuokaan tai pellille ja ripottele pinnalle loput juustoraasteesta. Paista 225 asteessa noin 10-12 minuuttia, kunnes juusto on sulanut ja pinta saanut hieman väriä.

Ota uunista ja anna vetäytyä 15-20 minuuttia ennen tarjoilua. Koristele pinta lopuksi halutessasi kevätsipulilla, babypinaatilla ja yrteillä.


Kaupallisessa yhteistyössä

Suoraan pinnan alta



Sikke´s ravintolaan voi vain rakastua

|

Vaikka olen usein etujoukossa testaamassa uusia helsinkiläisravintoloita, Sikke´s ravintolan avautumista odotin aivan erityisesti. Onhan ravintoloitsija Sikke Sumari maamme tunnetuimpia ruokavaikuttajia ja keittiöstä vastaa Pipsa Hurmerinta tiimeineen. Pöytävaraus oli tehtynä heti varauskirjan avauduttua. Sikke´s avautui virallisesti 16.4., mutta ns. pehmeiden avajaisten merkeissä  testasimme serviisiä jo hieman aiemmin.


Ruoasta en tiennyt oikeastaan mitään muuta etukäteen, kuin sen että luvassa olisi erityisesti italialaisittain ja ranskalaisittain väritettyjä makumatkoja ja rentoa korttelibistrotunnelmaa. Olin tirkistellyt ravintolan valmisteluja muunmuassa instanssa.


Sisään astuessa tunnelman aistii heti. Vilkas puheensorina täyttää salin ja tila on kivan avara ja raikas. Pakostakin vertaan tilaa aiemmin paikalla olleeseen ravintolaan, jossa kävin toisinaan lounaalla ja ero tilassa on huomattava. Meidät otettiin lämpimästi vastaan ja ohjattiin pöytäämme.


Sikke´sin lista on mukavan kompakti ja selkeä. Annoksia löytyy niin pienempään kuin isompaankin nälkään. Napolilaisia lihapullia, ranskalaista kanipataa, dukkah-maustettua lohta ja silakkaa kaprisvoilla, muutamia mainitakseni. Mukana myös hienoja luonnostaan vegaanisia vaihtoehtoja.


Aloitimme illallisen perinteiseen tapaan aperitiiveilla; minä Dry Martinilla ja Miki Bloody Marylla.
Melko tulinen Bloody Mary ei mennyt ihan suosikkien joukkoon. Dry Martini oli kivan pehmeä, jopa silkkinen.


Viinilista oli myös erittäin taitaten koottu ja erityisesti ilahdutti maltillinen hintataso. Valitsimme läpi aterian nautittavaksi pullon La Spinetta 2015 Ca`Di Pian Barbera D´Asti punaviiniä.


Valitsimme alkuun Campanian puhvelinmaitomozzarellaa, suolasitruunaa ja timjamia sekä tartarin kotimaisesta hevosenlihasta, rapeita kapriksia sekä luomukeltuaista.

Voi hyvät ihmiset mitä makuja! Rakastuimme supertrendikkäisiin suolasitruunoihin siltä istumalta ja omat sitruunat laitan tekeytymään pikimmiten. Kokonaisuus tuoreen mozzarellan kanssa oli taivaallinen.


Olen itse liputtanut vuosia kotimaisen hevosenlihan puolesta ja tämä oli ensimmäinen kerta kun nautin sitä tartarin muodossa. Olin aivan haltioissani annoksen syvästä, täyteläisestä mausta. Friteeratut kaprikset olivat hieno idea.


Pääruoaksi valitsimme listan ulkopuolelta kyytön 700 g tomahawkpihvin jaettavaksi. Nämä jättipihvit ovat aiemmin hieman arvelluttaneet jo hintansakin puolesta, mutta Sikke´sin kotimainen prime cut oli erittäin kohtuullisesti hinnoiteltua. Komeus tuotiin juuri oikean kypsyisenä ja tarjoiltiin mukavan rouheasti rosmaariinisuolalla maustettujen ranskalaisten, talon ketsupin, aiolin sekä paahdetun chilimajoneesin ja täysjyvä-sinapin kera. Täydellistä!



Jälkiruokalistalta otimme kummallekin pavlovan lemon curdilla ja Earl Grey -jäätelöllä. Miellyttävän yllätyksenä annoksesta paljastui myös raparperia, joka toi annokseen kivaa hapokkuutta ja keväisyyttä. Hieno raikas lopetus ihanalle illalle.


Ensimaistelulla Sikke´s ylitti kaikki odotukset, vaikka lähdimmekin matkaa täysin avoimin mielin. Pidimme ravintolan rennosta tunnelmasta ja palvelu oli sydämellistä läpi illan. Erityisesti pitää mainita viinin dekantointi heti kun olimme sen valinneet. Sitä ihmettä ei olekaan tapahtunut pitkään aikaan helsinkiläisravintoloissa. Pieni, mutta merkittävä asia hyvän viinin kanssa.


Toinen mainitsemisen arvoinen asia on sunnuntaiaukiolo ja pastasunnuntai, jonne suuntaamme heti kun mahdollista.

Ainoa huomautus tulee ilmastoinnista, joka ravintolasalin täyttyessä ei oikein enää toiminut ja happi alkoi loppua ja lämpötilakin alkoi olla melko tukala. Kesää kohti mentäessä olisi hyvä laittaa asia kuntoon .;-)

Sikke´s on juuri sitä mitä olemme kaivanneetkin; huippulaadukas, pieni korttelikuppila, jonne voi piipahtaa lasilliselle tai nauttimaan kokonaisen aterian. Luulenpa, että meistä tulee oikein hyvät ystävät.

Sikke´s -ravintola, Tehtaankatu 34 D, Helsinki


Illallinen maksettu kokonaisuudessaan omasta pussista.


Post Signature

Post Signature