Uuniomena panna cotta on ihanan helppo syksyn jälkiruoka

|

Tämä helppo syksyinen jälkiruoka syntyi hetken mielijohteesta, kun jääkaapista sattui löytymään hieman kotimaisia omenoita. Ostin muutaman lisää sekä panna cotta ainekset ja tattirisottoillallisen jälkiruoka oli siinä!

Katso myös muut panna cotta reseptini:



UUNIOMENA PANNA COTTA (3-4 annosta)

5 dl kuohukermaa
2,5 rkl sokeria
1 vaniljatanko
2 liivatelehteä

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen noin 10 minuutiksi.

Yhdistä teflonkasarissa kerma, sokeri ja halkaistu vaniljatanko. Kuumenna kiehuvaksi ja anna porista miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Muista vahtia kermaa, ettei se kiehu yli. Purista liivatteista ylimääräinen vesi, sulata ne kuumaan kermaan ja sekoita.

Siivilöi kermaseos kannuun ja heitä vaniljatanko pois.

Huuhtele annosmaljat kylmällä vedellä ja annostele niihin panna cotta seos. Laita kylmään hyytymään ainakin noin 3-4 tunniksi.

uuniomenahilloke:
n. 650 g kotimaisia omenoita kuorittuna ja pieninä kuutioina
0,75 dl sitruunamehua
1 dl ruokosokeria
1,5 tl kanelia
40 g voita

Lämmitä uuni lämpiämään 230 asteeseen.

Sekoita kulhossa omenapalat, sitruunamehu sokeri sekä kaneli. Levitä uunivuokaan ja laita päälle voi pieninä nokareina. Paista 25 minuuttia, kunnes seos kuplii ja omenat ovat pehmenneet. Anna jäähtyä huoneenlämmössä.

Annostele hyytyneen panna cottan päälle huoneenlämpöistä uuniomenahilloketta juuri ennen tarjoilua.

Ylimääräisen uuniomenahillokkeen voit säilöä jääkaapissa n. viikon ajan. Lämmitä hilloketta hieman ennen käyttöä. Se maistuu vaikkapa lettujen, pannareiden tai jäätelön kanssa.



Mandariini-Madeleine-leivokset

|

Mieleni on jo pitkään tehnyt mieli valmistaa näitä periranskalaisia pikkuleivoksia. Madeleine-leivokset ovat alkujaan kotoisin Koillis-Ranskasta Commercyn ja Liverdunin seuduilta. Leivonnainen tuli kuuluisaksi Marcel Proustin teoksen Kadonnutta aikaa etsimässä myötä. 

" - leivoksesta sinänsä ei tullut minun mieleeni mitään ennen kuin olin maistanut sitä. - - Mutta heti kun kakunmurut ja tee koskettivat kitalakeani, minä hätkähdin, jännityin ja tarkkasin mitä eriskummallista minussa tapahtui. Minut oli vallannut, eristänyt suloinen nautinnon tunne, ja ilman mitään näkyvää syytä."

Madeleinet leivotaan erityisen pellin tai muotin avulla, joilla saadaan leivoksille ominainen simpukkamuoto. Itse ostin näin alkuun vain yhden 12 kappaleen pellin, mutta suosittelen hankkimaan saman tien pari. Näihin tulee himo! Muotteja on myös eri kokoisille leivoksille, sekä silikonisena että metallisena.


Perusversio maustetaan sitruunan- tai appelsiininkuorella, mutta reseptiä voi varioida makunsa ja sesongin mukaan. Itse halusin kokeilla näihin Hakaniemen hallin Roinisilta saamaani mandariini extra virgin oliiviöljyä. Sillä maustaa helposti mm. kahvikakun ja muutkin leivonnaiset. Mielestäni aika kiva tapa saada makua taikinaan.


Koristelin madeleinet vielä kastamalla ne tummaan leivontasuklaaseen, mutta se ei ole välttämätöntä. Tosin suotavaa.

Kokeile muitakinblogin  ihania ranskalaisia leivonnaisia:



MANDARIINI-MADELEINE-LEIVOKSET (30-36 kpl)

3 isoa kananmunaa
1,6 dl sokeria
1 tl vaniljauutetta
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
2 rkl Colonna mandariini-extra virgin -oliiviöljyä
tai 1 tl sitruunan- tai appelsiininkuorta raastettuna
1,4 dl voisulaa

voisulaa vuoan voiteluun
vehnäjauhoa leivitykseen

koristeluun:
tomusokeria tai
100 g tummaa leivontasuklaata koristeluun

7 cm madeleine-pelti tai pari

Vaahdota munat ja sokeri vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi noin viiden minuutin ajan.
Sekoita joukkoon vanilja sekä mandariini-öljy tai raastettu sitruksen kuori.

Sekoita jauhot ja leivinjauhe ja siivilöi muna-sokeriseokseen ja sekoita varovasti kumilastalla kääntelemällä. Älä sekoita liikaa.

Sekoita pari ruokalusikallista taikinaa voisulan joukkoon ja lisää seos taikinaan vähitellen lastalla sekoittaen. Älä taaskaan sekoita liikaa.

Peitä taikina kelmulla ja laita jääkaappiin vähintään tunniksi lepäämään.

Valmistele madeleinepelti voitelemalla huolellisesti voisulalla. Jauhota vehnäjauhoilla ja napauta ylimääräinen jauho pois. Laita vyoka jääkaappiin 5-10 minuutiksi ennen taikinan lisäämistä.

Lämmitä uuni 190 asteeseen, 200 jos käytät silikonivuokaa. Annostele reilun kokoinen ruokalusikallinen taikinaa kuhunkin koloon, suunnilleen niin että muotti juuri täyttyy. Anna taikinan tasoittua itsekseen.

Paista uunin keskiosassa noin 10 minuuttia, kunnes leivokset ovat kohonneet kauniisti ja ovat kimmoisia sormella päältä painettessa. Varo paistamasta liikaa.

Kopauta leivokset irti pellistä lerivinpaperin päälle. Anna jäähtyä täysin. Säilytä kannellisessa rasiassa mieluiten viileässä.

Voit halutessasi koristella madeleinet sirottelemalla päälle tomusokeria tai kastamalla ne sulatettuun suklaaseen.


Mandariini oliiviöljy saatu tuotenäytteenä Roiniset Oy:ltä


Balsamicorisotto on italialainen syysklassikko

|

Yhteistyössä Roiniset Oy:n kanssa.


Kun Hakaniemen hallissa toimiva herkkuliike Roiniset Oy pyysi minulta syksyyn sopivaa reseptiä, oli helppo tarttua heidän maahantuomiinsa laadukkaisiin italialaisiin elintarvikkeisiin. Vuodesta 1977 toimineen perheyrityksen valikoimista löytyvät mm. pastat, pestot, balsamicot, öljyt, makkarat ja leikkeleet. Lisäksi tiskissä on tarjolla saksalaisia ja belgialaisia maksapateita ja leikkeleitä.

Halusin kokeilla hieman jotain erilaista, koska esim. sienirisotto on jo tullut kokeilua moneen kertaan. Roinisten nettisivuilta löydät myös Jaanin herkullisen piemontelaisen tryffelirisoton reseptin.



Valitsin Roinisten balsamico-valikoimasta herkullisen, täysin käsityönä rypälemehusta valmistetun Cavedoni Delizia -balsamicon. Riisinä laadukas italialainen La Favorita Fish Carnaroli-risottoriisi.

Risotto on milanolaisen keittiön peruspilareita ja kotoisin Po-joen laaksosta, jossa riisiä on alunperin kasvatettu. Italialaisen ruokaperinteen mukaan oikein valmistettu risotto on aina hieman valuvaa.


BALSAMICORISOTTO (3-4 annosta)

0,5 dl Cavedoni Delizia -balsamicoa
2 rkl hyvää oliiviöljyä
1 rkl voita
200 g risottoriisiä, esimerkiksi Carnaroli
1 isohko salottisipuli raasteena
1 laakerinlehti
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
8 dl kasvislientä (kuumaa)
2 rkl voita huoneenlämpöisenä
1 dl parmesaania raasteena

koristeluun:
hieman Delizia-balsamicoa
parmesaaniraastetta

Mittaa balsamico pieneen kasariin tai vastaavaan ja keitä sitä kokoon varovasti, hyvin miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia. Tarkkaile ja sekoittele balsamicoa kunnes koostumus on siirappimainen. Pidä lämpimänä, jotta siirappi ei kovetu.

Kuumenna padassa tai sopivassa kattilassa öljy ja 1 rkl voita. Kuullota sipulia kunnes se on pehmeää ja tuoksu on makea.

Lisää risottoriisi, sekoittele nopeasti, lisää viini ja hauduttele sekoitellen, kunnes viini on lähes imeytynyt riisiin.

Lisää kasvisliemi muutamassa isommassa erässä kerrallaan. Lisää myös laakeinlehti ja sekoittele risottoa koko ajan reunoja ja pohjaa myöten, ettei seos pala pohjaan eikä kiehu liian kovaa.

Risotto kypsyy keskimäärin 16-20 minuuttia. Jaksota liemen lisääminen tuon ajan puitteissa ja testaa kypsyyttä aika ajoin maistelemalla.

Poista laakerinlehti kun risotto on juuri ja juuri kypsää ja sekoita joukkoon balsamicosiirappi. Voit lisätä siirappia alkuun vaikka puolet ja lisätä makusi mukaan.

Lisää lopuksi risoton pinnalle 2 rkl voita ja parmesaaniraaste. Anna seistä kunnes voi on sulanut ja sekoita tasaiseksi.

Tarjoile heti ja lorauta pinnalle muutama tippa Cavedoni Delizia -balsamicoa ja ripottele päälle hieman parmesaania raasteena tai lastuina.


Tuotteet saatu Roiniset Oy:ltä testiin.







Tutkimusmatkalla huomisen ruokapöytään

|

Pääsin mukaan Turun Yliopiston Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksen FoodiEX-hankkeeseen, jossa löydetään ja jalostetaan tulevaisuuden ruoka-aineita kestävän kehityksen hengessä.

Kehitystyöpajoissa on mukana kehittäjähenkisiä ruokavaikuttajia, innovatiivisia keittiömestareita, elintarvikeyritysten edustajia sekä eri aihealueiden erikoisasiantuntijoita. Ruokabloggaajakollegoista mukana ovat Hannan soppa, Kaikki äitini reseptit, Terveelliset herkut ja Lyhyenä hetkenä.

Viime viikolla tapasimme ensimmäisen kerran Naantalissa Raseko Food Laboratoryssa ja päivän teemana olivat ns. vaikeasti nieltävät raaka-aineet, kasvisten jämät, rikkakasvit ja hyönteiset. Niiden lisäksi verryttelimme aistejamme ruoan moniaistiseen kokemiseen näiden raaka-aineiden kanssa.


MIKSI FOODIEX TUTKIMUSTA TEHDÄÄN?

Ympäröivä luontomme on täynnä erilaisia ravinnoksi kelpaavia raaka-aineita, joita on jo joskus aiemmin käytettykin ihmisravinnoksi tai käytetään edelleen. Tällaisia ovat mm. pettu, hiirenkorvalla olevat koivunlehdet, kuusen- ja männynkerkkä sekä nokkonen. Proteiinipuolella tarjolla on esimerkiksi muurahaisia, heinäsirkkoja, matoja, kuhnurintoukkia ja lehtokotiloita. Lisäksi tutuista, arkisista raaka-ainesta syntyy suuria määriä ruokajätteeksi luokiteltua materiaalia, kuten juuresten kuoria ja naatteja, vihannesten suojalehtiä ja varsia.


Olemme tottuneet kuluttamaan ruokaa tuhlaillen ja heittämään pois täysin syötäviä kasvinosia, jopa syömäkelpoista ruokaa. Lisäksi elintasomme noustessa on lihan tuotanto ja kulutus kasvanut tasolle, joka alkaa olla ympäristölle erittäin vahingollista.


Väestön kasvaessa räjähdysmäisesti ja ilmaston muuttuessa viljan ja lihan saatavuus hankaloituu ja niistä tulee huomattavasti nykyistä kalliimpia. Siksi tarvitaan ideoita, joilla saadaan kestävästi tuotettua ravitsevaa ruokaa hyödyntäen ympärillämme olevia raaka-aineita, jotka koetaan myös elintarvikkeina vaikeasti lähestyttäviksi. Tutkimme mikä vaikuttaa siihen, olemmeko valmiita kokeilemaan näitä uusia bio-raaka-aineita ravintona?

Kuulisin mielelläni myös sinun mielipiteesi asioista, joita tutkimushankkeessamme käsitellään. Kaikki kannat ovat arvokasta tietoa, kun ideoimme ja kokeilemme näitä hieman epätavallisempia raaka-aineita tulevaisuuden kuluttajille.


RUOKA JA RUOKAILU ON AINA MONIAISTINEN KOKEMUS

Ruokailuhetki on aina samalla yhteisöllinen ja henkilökohtainen, alati ajassa muuttuva kokemus, johon vaikuttavat muistot ja ruoan synnyttämät assosiaatiot.

Lapsuudenkotini keittiön ruokapöytään katettu arki-illan ateria vuodelta 1977. 

Ruokaan ja ateriointiin liittyy paljon muutakin kuin yksittäiset ruoka-aineet tai niistä valmistettu ruokalaji. Syömme kaikilla aisteillamme; näkö-, haju-, tunto, kuuloaistien lisäksi ambienssin kokonaisuus, astiat, kanssaruokailijat, tilan sisustus ja lämpötila vaikuttaa siihen, miten koemme ruoan. Esimerkiksi kun täysin samaa ruokaa on tarjottu erilaisissa ympäristöissä oleville koululaisille ja opettajille, on ruoasta saatu palaute ollut täysin erilaista.


Pysähdy välillä arjessakin nauttimaan ruoasta kaikilla aisteilla. Kuule rapean leivän ääni leikatessa, näe satokauden vihannesten väriloisto salaatissa ja aisti tuoreen laakerinlehden eteeriset öljyt puristettuasi sitä sormiesi välissä. Istukaa rauhassa alas nauttimaan yhdessä valmistetusta ateriasta ja keskustelkaa vaikkapa ruokamuistoistanne. Onko sinulla ruokia, joista muistuu heti mieleen muistoja?

Testasimme myös nopeasti, miten aistimme reagoivat kun kemiallisia aineosia lisätään yksitellen ja tuotteen koostumusta muutetaan. Näin aistejamme manipuloidaan värein, tuoksuin ja koostumuksin miltei huomaamattamme.


Alkuun vettä, johon oli lisätty vain happaman ja makean maut


Seuraavaan oli lisätty väriä.


Sitten mukaan tuli myös aromi, tällä kertaa mustikka


Lopuksi vielä hieman suutuntumaa paksummasta rakenteesta sekä rukiista. 
Siitähän tulikin lopulta rukiista mustikkakeittoa!

JA EIKUN AISTIMAAN!

Vuorossa oli varsinainen aistinvaraisen havainnin maraton. Haistoimme, maistoimme ja arvioimme ulkonäöltä erilkaisia kasvinosia, villivihanneksia sekä hyönteisiä.


Porkkanan kuoret herättivät hieman ristiriitaisia tuntemuksia. Minulle on aina opetettu, että porkkanat on ehdottomasti kuorittava. Toiset ryhmäläiset eivät koskaan kuori. Teollisesti hankala raaka-aine mahdollisten bakteerien takia. Kotona toki kannattaa jättää kuoret päälle jatkossa. Peset vain erittäin huolellisesti.

Porkkanan naateista tehtyä pestoa olenkin saanut jo maistaa helsinkiläisessä gourmetravintolassa. 
Voin suositella lämpimästi!


Parsakaalinvarsia syön kyllä itse nykyäänkin. Tosin kuorittuna ja enimmäkseen raakana. Pilko sinne kattilaan mukaan vaan ja nauti.


Kukkakaalinlehdet ovat nostaneet sekä kuluttajien että kauppiaiden verenpainetta. Ihan turhaan, sillä lehdet ovat syötäviä siinä missä itse kukintokin. Laita vaikka salaattiin tai keittoon. 

Turun Yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan 
54 % voisi syödä tai valmistaa juuresten naateista, 
ja -kuorista, sekä parsa- ja kukkakaalin lehdistä ruokaa
49 % kiinnostaa kokeilla
50 % pitää uskottavana
77 % pitää niitä ekologisena tuotteena
36 % pitää niitä luonnollisena tuotteena
Miellyttävä ulkonäkö 56 %, haju ja maku 49 % ja tuntuma 56 %



Sipulin kuori ei herättänyt mitään makuelämyksiä sellaisenaan. 
Se on kuitenkin erittäin käyttökelpoinen makua tuova raaka-aine esimerkiksi liemien valmistuksessa.


Maahumala on varsin yleinen maanpeittokasvi. Kuivattuna ei oikein minkään makuinen mutta soveltuu käytettäväksi yrttien tavoin.


Nokkosen tuntevat varmasti kaikki ja sen käytöllä onkin jo pitkät perinteet. 
Käytetään pinaatin tapaan monipuolisesti moniin ruokiin.

Turun Yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan 
70 % voisi syödä tai valmistaa nokkosesta ruokaa
75 % kiinnostaisi kokeilla
89 % pitää sitä ekologisena tuotteena
60 % pitää sitä luonnollisena tuotteena
73 % pitää tuotetta uskottavana
Miellyttävä ulkonäkö 52 %, haju ja maku 57 % ja tuntuma 35 %
16 % pitää tuntumaa erittäin epämiellyttävänä
81 % mielestä ravinnerikas
83 % mielestä terveellinen
60 % pitää nokkosta trendikkäänä raaka-aineena



Viinimarjanlehdet ovat myös perinteinen mauste säilönnässä ja siitä valmistetaan myös kuuluisaa lehtikuohu-juomaa.

Turun Yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan 
71 % voisi syödä tai valmistaa marjapensaiden lehdistä ruokaa
85 % pitää sitä ekologisena tuotteena
51 % pitää sitä luonnollisena tuotteena
75 % pitää sitä terveellisenä
Miellyttävä ulkonäkö 71 %, haju ja maku 71 % ja tuntuma 63 %



Kuusenkerkkä on tuttu esim. siirappina, mutta sitä näkee yhä enemmän myös sellaisenaan valmistettuna.

Turun Yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan 
56 % voisi syödä tai valmistaa kuusenkerkästä ruokaa
80 % pitää sitä ekologisena tuotteena
45 % pitää sitä luonnollisena tuotteena
Miellyttävä ulkonäkö 54 %, haju ja maku 61 % ja tuntuma 49 %

PETTUA JA PERUNAA

Vielä 1800-luvulla 90 % suomalaisista oli vähävaraista maatalousväestöä ja asui maalla. Kotieläimien määrä oli varakkuuden merkki, mutta niitä käytettiin pääasiassa maidon- ja munientuotantoon sekä työjuhtina sekä lannoittajina.

Pääasiallinen ravinnonlähde ovat olleet viljat – eri lajikkeet eri puolilla Suomea.Viljan ohella viljeltiin naurista, lanttua, kaalia, perunaa, herneitä ja papuja. Nykyisin niin suosittu puutarhaviljely oli vain säätyläisten harrastus, vaikkakin vihannesten alkoi yleistyä 1900-luvun alussa.

Kalastus oli tärkein luonnonantimista, myös pienriistaan metsästettiin.

Kesän ja syksyn marjat nautittiin suurimmaksi osaksi tuoreeltaan. Puolukoita jäädytettiin säilöön talven tullessa.

Nykyään hyvin perinteisinä pidetyt peruna ja sienet eivät aina ole kuuluneet suomalaiseen ruokakulttuuriin. Peruna rantautui Suomeen 300 vuotta sitten, eikä sitä otettu aluksi vastaa kovin suopeasti, vaikka markkinamiehiksi valjastettiin papistokin. Peruna vakiinnutti meillä asemansa viljelykasvina vasta yli 100 vuoden jälkeen.

Samoin sieniä karsastettiin pitkään ihmisravintona, osittain niiden myrkyllisyyden takia eteenkin Länsi- ja Etelä-Suomessa. Itä-Suomessa ne olivat olleet pitkään osa ruokakulttuuria Venäjän ruokakulttuurin vaikutuksen ansiosta.

Edes nälkävuodet eivät saaneet suomalaisia syömään sieniä, vaan leipää jatkettiin mm. petulla sekä oljista ja akanoista tehdyllä jauheella. Korvikkeina käytettiin myös kaisloja, suovehkaa, suolaheinää ja nokkosia.

Voisiko hiipuneesta korvikekulttuurista ammentaa inspiraatiota uusiokäytölle, kuten esim. pettu tai pakurikääpä superfoodeina ja jäkälä huippuravintoloiden annoksissa.


PELASTAVATKO HYÖNTEISET MAAILMAN?

Hyönteiset ovat uuselintarvikkeina samassa asemassa nyt kuin peruna 1700-luvun alussa. Tosin me kaikki olemme syöneet hyönteisiä koko ikämme, koska niiden osia on miltei kaikissa peruselintarvikkeissa jauhoista hedelmiin ja salaateista olueen. Punainen E120-väriaine, jolla elintarvikkeemme värjätään, on peräisin kokenillikirvan naaraista saatavasta karmiinihaposta. Keskimäärin länsimaalainen syö vuodessa erilaisia hyönteisen osia ruokansa mukana puolesta kilosta miltei kiloon.


Ravintoarvoltaan hyönteiset ovat aivan lihaa verrattavia sisältäen jopa 70 % proteiinia. Lisäksi ne sisältävät runsaasti rautaa, B12-vitamiinia sekä keskeisiä ravinnosta saatavia aminohappoja.

Kun verrataan paljonko kilo rehua tuottaa, ovat erot lihan ja hyönteisproteiinin kesken melko selkeät.
1 kg rehua  = 1 kg naudanlihaa / 3 kg porsaalihaa / 5 kg kanaa / 9 kg ruokahyönteisiä


Infografiikat: EntoCube.com

Syötävät hyönteiset ovat varteenotettava vaihtoehto eläinproteiinille, jonka tuotanto ylikuluttaa maapallon luonnonvaroja kiihtyvällä tahdilla.

Matti Laukkanen EntoCubelta kertoi hyönteisten tuotannosta sekä valmistamisesta ravinnoksi.

Suomessa hyönteisiä on saanut käyttää elintarvikkeena vuoden 2017 syksystä lähtien. Sitä ennen minäkin olen saanut maistaa niitä vain erityistilaisuuksissa ja tiskin alta. Kun olin ensimmäisessä hyönteisruokatilaisuudessa nelisen vuotta sitten, postasin tietysti asiasta someen ja olin aikeissa kirjoittaa kokemuksestani tänne blogiinkin, mutta somereaktio oli sen verran negatiivinen, että katsoin parhaimmaksi olla sotkematta ruokablogia siihen soppaan. Aika vain ei ollut kypsä. Miten nopeasti asiat muuttuvatkaan. Nyt sirkkaleivät revitään markettien hyllyistä.

Syötävien hyönteisten tuotekehitys meillä on kuitenkin vasta alussa, ja työnsarkaa riittää. Meidän kokemuspohjamme mukaan hyönteiset yhdistetään pilaantuneisiin, syömäkelvottomiin elintarvikkeisiin. Jos jauhoissa, hedelmissä tai vaikka sienissä on matoja, ne heitetään pois.


Monelle kuten itsellenikin suurin kynnys on maku, haju ja ulkonäkö. Vaikka olen maistanut hyönteisiä useamman kerran, myös ruokasi valmistettuna, en tahdo päästä yli hyönteisten ominaismausta ja tuoksusta, joka tuntuu tulevan aina kaupan päälle. Hyönteisissä lisäksi rakenne näyttelee erittäin tärkeää roolia. Tarpeeksi rapeaksi paistetut ja kunnolla maustetut kotisirkat uppoavat minullakin paremmin.


Kehittelin kotikeittiössäni pari reseptiä uusista kotisirkkatuotteista: Sirkkis-parsakaalipiiraan ja Mausteiset Sirkkispyörykät.


EntoCuben Matti Laukkanen kertoi meille kattavasti hyönteisten kasvattamisesta sekä ympäristövaikutuksista verrattuna perinteiseen lihan tuotantoon. Sen jälkeen teimme aistinvaraisen arvioinnin myös muutamille hyönteisraaka-aineille.


Voissa paistettuja kotisirkkoja.

Turun Yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan 
67 % EI voisi syödä tai valmistaa kotisirkoista ruokaa
43 % ehdottomasti EI
46 % Ei lainkaan
23 % kiinnostaisi kokeilla
51 % pitää trendikkäänä
53 % pitää ei uskottavana
Epämiellyttävä ulkonäkö 79 %, haju ja maku 69 % ja tuntuma 77 % 
sekä erittäin epämiellyttävä tuntuma 47 %
55 % pitää kotisirkkoja luonnollisena



Voissa paistettuja kuhnurintoukkia.


Kuivattuja jauhomatoja.


Sirkkajauhoa, jota käytetään monien uusien hyönteiselintarvikkeiden raaka-aineena. Näistä kaikista jauho on itselleni ehkä helpoimmin lähestyttävä tapa tutustua hyönteisruokaan.

FoodiEX-projekti jatkuu taas kuukauden kuluttua uusilla teemoilla. 
Pysykää kuulolla ja kertokaa alle mielipiteenne ja kokemuksenne rohkeasti!










Kulinaarin koekeittiöstä: Mausteiset Sirkkispyörykät, gluteeniton

|
Yhteistyössä Entiksen kanssa.


Kokeilin ensimmäistä kertaa uutta Sirkkis kasvis- ja hyönteisproteiinivalmistetta, jota sain testattavaksi turkulaiselta hyönteiselintarvikkeiden kehittämiseen erikoistuneelta Entikseltä.

Ensimmäinen resepti oli helposti lähestyttävä ja tuoteformaattina tuttu mehevä Sirkkis-parsakaalipiiras.

Näitä uusia lihaa korvaavia proteiinivalmisteita kokeillessa olen aina halunnut tehdä myös eräänlaisen painetesti, jossa tuotteen käyttöominaisuuksia verrataan vastaavaan lihasta valmistettavaan tuotteeseen.

Sirkkis muistuttaa tuotemuotona paistettua ja maustettua jauhelihaa. Näin ollen on siis ihan luonnollista, että siitä on näkynyt lähinnä kastikkeita, lasagnea, tacoja ja muita kastikkeita hyödyntäviä reseptejä.


Tein pari vuotta sitten Härkiksestä ensimmäisen keittoreseptin ja se onnistui yli odotusten. Tosin kasviproteiinivalmisteille ominaiseen tapaan keitto ei juuri kestä säilytystä, koska Härkis imee itseensä runsaasti nestettä. Koostumus muuttuu pataruoaksi. Tosin makuun se ei vaikuttanut.

Sirkkiksestä päätin tehdä pyöryköitä ja maustaa ne Lähi-idän makumaailmaan. En halunnut lisätä reseptiin munaa, joten sideaineeksi valikoitui peruna. Pyöryköistä tuli mukavan meheviä ja pehmoisia. Ne sopivat niin arkiselle aterialle kuin dippailtavaksi illanistujaisiin tai naposteltaviksi noutopöytään.

Mitä mieltä sinä olet hyönteisruoasta? Millaista on tulevaisuuden ruoka? Lue mielenkiintoisesta FoodiEX-hankkeesta, jossa olen mukana.


MAUSTEISET SIRKKISPYÖRYKÄT (n. 30 kpl), gluteeniton

250 g grillimaustettua Sirkkistä
325 g (yleis)perunaa keitettynä ja soseutettuna
2 tl paprikajauhetta
0,25 tl mustapippuria
0,5 tl kuivattuja chilihiutaleita
0,5 tl juustokuminaa
0,5 tl kanelia
2 rkl kuivattua persiljaa
1 tl suolaa
0,5 dl kasviöljyä
1,5 dl kuorettomia seesaminsiemeniä

paistamiseen rypsi- ja seesamiöljyä

Kuori perunat ja keitä suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Valuta keittovesi pois. Sekoita soseutetun perunan joukkoon Sirkkis. Lisää mausteet sekä öljy ja sekoita tasaiseksi massaksi. Tässä vaiheessa massaa kannattaa maistaa ja säätää mausteita tarpeen mukaan. Varo tekemästä massasta liian löysää. Napakka taikina pysyy paremmin kasassa.

Muotoile massasta muutaman sentin läpimittaisia pyöryköitä. Pyörittele ne seesaminsiemenissä ja pyörittele pyörykät vielä kämmenten välissä, jotta siemenet tarttuvat paremmin.

Kuumenna pannulla seesami- ja rypsiöljyä ja paista pyörykät varovasti käännellen kesakilämmöllä, kunnes ne saavat hieman väri pintaan.

Nauti haluamiesi lisäkkeiden kanssa. Esimerkiksi wokatut vihannekset, riisi sopivat mainiosti. Sirkkispyörykät sopivat myös vaikka dipattaviksi.


Sirkkistä saatu testattavaksi.

Post Signature

Post Signature