Venetsialaiset kasaritunnelmissa

|
Kaupallinen yhteistyö Maldonin kanssa.


Vietimme kahdestaan elokuun viimeisen lauantain kunniaksi perinteisiä venetsialaisia nostalgisissa 80-tunnelmissa. Venetsialaisten perinne on Suomessa noin 100 vuotta vanha, mutta sen juuret ovat tuhannen vuoden takaa venetsialaisissa karnevaaleissa. Alunperin länsirannikolla vietetty loppukesän juhla levisi pikku hiljaa muuallekin Suomeen.


Ja mitäpä olisi juhla ilman hyvää ruokaa juomaa. Tavoillemme uskollisina teimme ensimmäiseksi aperitiivit, jotka tällä kerralla olivat klassiset Bloody Maryt hieman uudella tavalla. Tämän drinkin "suola" on Maldonin pehmeän savuinen savusuolahiutale sekä chipotle-chilikastike.


YLI 130 VUOTTA HERKKUSUIDEN HUULILLA

Perinteikkään Maldon-suolan tarina alkoi 1882, mutta suolaa oli toki valmistettu samalla paikalla jo iät ja ajat. Alueen marskimaat ovat olosuhteiltaan erittäin otollisia suolantuotantoon.

Legendan mukaan roomalaisen legioonan komentaja Casius Petroxin orjat olisivat keksineet miten saada erotettua suolaa merivedestä, lämmittäessään kylpyvettä isännälleen. Jos vaikka näin olisikin, Petroxin suolabisneksistä ei ole sittemmin kuultu.


Sen sijaan Maldonin suolamestarit valmistavat suolahiutaleet edelleen samalla keitto- ja keruumenetelmällä käsityönä kuin 136 vuotta sitten. Tuloksena on hienostunut suola, joka tuo esiin ruokien omat aromit paremmin vähemmällä suolamäärällä.

Alkuun vain Lontoon hienoimmissa tavarataloissa myyty herkku löysi tiensä 1950-luvulla Ruotsiin ja maailmanlaajuinen läpimurto tapahtui 2000 Delia Smithin suositeltua Maldon-suolaa uudessa keittokirjassaan. Sen jälkeen se on ollut maailman huippukokkien ja herkkusuiden ykkössuola.

Oma ensikosketukseni Maldon-suolaan oli muistaakseni joskus 2007 tienoilla ruokakuvauksissa. Mainittakoon, että olin aivan viime aikoihin siinä uskossa, että Maldon-suolakiteet on tehty sellaisella pyramidikuvioisella muotilla! Ne ovat kyllä aivan luonnollisen kiteytymisprosessin tulos.

Maldon-suola pääsi tietysti vielä osaksi illan herkullista ateriaakin, mutta siitä paremmin toisessa postauksessa.


DOUBLE SMOKE BLOODY MARY (2:lle)

jäitä
8 cl vodkaa
ripaus mustapippuria myllystä
hyppysellinen Maldon Smoked Sea Salt -savusuolahiutaleita
tujaus Tabasco Chipotle -kastiketta
0,5 tl sellerisuolaa
1 tl Worchesterkastiketta
tomaattimehua (suolatonta)

päälle ripaus Maldon-savusuolahiutaleita

Bloody Marya kutsutaan (ehkä ironisesti) maailman vaikeimmaksi juomasekoitukseksi, mutta tällä kuvallisella ohjeella onnistut varmasti.


Laita shakeriin hieman jäitä, vodka...


mustapippuria myllystä...


Maldon-savusuolahiutaleita...


sellerisuolaa...


Worchesterkastiketta...


Tabasco Chipotlea...


runsaasti tomaattimehua...


Sulje shakeri tiiviisti ja ravista.


Kaada lasiin ja lisää pari jääpalaa jos haluat.


Vinkki: kannattaa ostaa laadukasta luomutomaattimehua, koska niissä ei ole lisättyä suolaa. Markettien tölkkimehut ovat valmiiksi yllättävän suolaisia.

Voit tehdä drinkin myös mocktailina ilman alkoholia,  Double Smoke Virgin Marynä.

KASARIKLASSIKOITA ELOKUUN ILLASSA

Olin viimeinkin saanut hankittua pitkän etsinnän jälkeen levysoittimen ja pääsin nauttimaan vinyylikokoelmastani, joka koostuu pääosin 80-luvun ja 90-luvun alun älppäreistä ja sinkuista. Viimeisimpänä hankintana oli parisen viikoa sitten Duran Duranin ensimmäinen albumi vuodelta 1981.
Olen kerännyt noita levyjä 80-luvun lopulta asti levykaupoista ja kirppareilta. Kultainen vuosikymmen meni tosin pääosin c-kasetteja kelaillen.


Enpä voisi elokuun illan pimennyttyä juuri muuta toivoa kuin oman ukkonsa kainaloon kuuntelemaan nuoruusvuosien hittejä. Ei tunnelman luomiseen tarvita kuin oikeanlaista musiikkia.





7 vuotta Kulinaari-ruokablogia!

|

Tänään elokuun 30. tulee täyteen 7 vuotta siitä kun uskalsin ensimmäisen kerran julkaista blogipostauksen. Se ei ollut pientä huikkausta kummoisempi, mutta siitä on tultu jo pitkä matka.

Ihanat kaurasämpylät oli pitkään blogin suosituin resepti.
Ensimmäinen varsinainen reseptipostaus ei sisältänyt edes annoskuvaa, mutta siinä on ensimmäinen ikinä luomani resepti ja avattuna omaa ruoanlaittotaustaani.

Isävainaatallensi perheen ruoka-arkea jo 70-luvulla. Lue postaus tästä.
Olin jakanut ruokakuviani jo aiemmin Facebookin puolella ja ystävät sekä työkaverit painostivat aloittamaan myös blogin kirjoittamisen. Kiitos että painostitte! Tästä on tullut jo enemmän kuin rakas harrastus ja blogin kautta olen oppinut niin paljon muutakin.

Mikä parasta olen saanut tutustua lukuisiin upeisiin ihmisiin matkan varrella. Bloggaajakollegoihin, yhteistyökumppaneihin ja sisältömarkkinoinnnin asiantuntijoihin. Sekä osallistua mielenkiintoisiin tilaisuuksiin ja koulutuksiin. Onpa nykyinen työnikin osittain blogin ansiota.

Parasta ovat rakkaat bloggaajakollegat.
Kuvassa mukana Tinskun Keittiössä, Saaran LautasellaDioriina ja Rouva Sana.
Kuva Henri Ilanen

Inspiration Weekend -illallisilla keväällä 2018
Kuva: Eetu Järvi
Päivätyössäkin on oltu ruoan kanssa tekemisissä. Tässä stailataan lohenmätiä ojennukseen pakkauskuvaa varten.
Kuva: Katri Kapanen
Yksi asia joka on selkeästi kehittynyt vuosien myötä on oma valokuvaus- ja stailaustaito. Toki kalustokin on muuttunut seitsemässä vuodessa melkoisesti. Alkuaikojen kuvat on räpsitty Nokian puhelimilla ja niillä jäätävillä filttereillä. Hetken jolloin hankin kunnon digijärkkärin huomaa blogin kuvista välittömästi. Nyt kamera on vaihtunut kompaktimpaan Olympukseen.


Onhan nää jotenkin aika... jotain.


Lumoava kinuski-omenapilvi oli hitti jo syntyessään 


Jos etsit sitä täydellistä risottoa, se on tässä.

En ole koskaan kokenut olevani kummoinen kirjoittaja, mutta siihenkin harjaantuu kun vain alkaa kirjoittaa. Se on ihan sama juttu kaiken muunkin kanssa tässä elämässä. Pitää vain rohkeasti alkaa tekemään.



Pinaatti-pestopasta edustaa blogin kevyempää linjaa.

Alkuun ihan omaksi iloksi kirjoitettu blogi on ajanmittaan saanut uskollisen lukijakunnan ja herättänyt kiinnostusta myös kaupallisissa toimijoissa. Moni ei pidä blogien kaupallisista yhteistyöpostauksista, mutta osaltaan ne mahdollistavat myös blogin kehittämisen ja pyrin pitämään niissä myös laadukasta sisältöä.

Yhteistyön merkeissä olen päässyt mm. kehittämään uutta tuotetta Mimisin kanssa.

Voileipäkakku kuin kevään kuningatar.
Näin seitsemän vuoden puurtamisen jälkeen oli lämmittävää saada haastattelupyyntö Ilta-Sanomien Ruokalaan. Verkkoartikkeli ilmestyi viime viikolla. Voit lukea sen tästä.
Samalla tuli blogissa täyteen 2 miljoonaa lukukertaa! Ei yhtään huonommat synttärilahjat.


Kiitos teille rakkaat lukijat, bloggaajakollegat ja yhteistyökumppanit.
Olen nöyrästi kiitollinen kaikista näistä 7 vuodesta. Katsotaan mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan.

Victoria Sponge Cake -leivokset

|

Victoria Sponge Cake kuuluu brittiläisiin klassikkoleivonnaisiin. Se on yksinkertainen halkaistu kahvikakku, joka täytetään hillolla ja toisinaan myös kermalla. Kakku tunnettan myös Victoria Sandwich ja Victorian Cake.

Victoria Sponge Cake on oleellinen osa englantilaista Afternoon Tea -kattausta. Teehetken äitinä pidetään Anna Russelia, Bedfordin herttuatarta (1788-1861), joka oli kuningatar Victorian kamarineiti. Lounas oli tuolloin aika niukka ja neiti alkoi kaivata jotain suuhunpantavaa neljän korvilla. 

Alkuun palvelija salakuljetti herttuattaren huoneeseen voileipiä ja pannullisen teetä, mutta ajan myötä hän alkoi kutsua ystäviään iltapäivisin kello viisi ylimääräiselle aterialle luokseen Belvoirin linnaan. Tarjolla oli pieniä kakkuja, voileipiä, makeisia ja tietysti teetä.

Annan palattua hoviin Lontooseen, hän jatkoi teekutsujen pitämistä ja pian tapa yleistyi. Myös kuningatar Victoria mieltyi tähän uuteen ateriaan ja sosiaalisen kanssakäymisen muotoon ja yksinkertaisesta hillolla täytetystä kakusta tuli hänen suosikkinsa ja kakku onkin nimetty hänen mukaansa. 

Kakku mainitaan ensimmäistä kertaa nimellä Victoria Sandwiches, Mrs. Beeton´s Cookery and Household Management -keittokirjassa vuodelta 1874.

Kakusta saa helposti leivosversion käyttämällä muffini- tai rubergintorttuvuokaa. Kannattaa käyttää mahdollisimman sylinterimäistä vuokaa. 

Hilloksi voit valita minkä tahansa suosikkihillosi. Itse käytin näissä boysenmarjahilloa. Mascarponekerma tekee leivoksista todella juhlavan ja raikkaan.

VICTORIA SPONGE CAKE -LEIVOKSET

175 g pehmeää voita
175 g sokeria
3 isoa kananmunaa rakenne rikki vatkattuna
1 tl vaniljasokeria
175 g vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta

2 dl kuohukermaa
1 rkl tomusokeria
1 dl mascarpone-juustoa
hilloa

pinnalle:
tomusokeria

tarvikkeet:
12 muffinin vuoka tai runebergin torttuvuoka
vuokaspray
korppujauhoja

Lämmitä uuni 190 asteeseen. Voitele ja jauhota vuoka.

Vaahdota voi ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää munamassa muutamassa erässä ja vatkaa aina välissä. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään, siivilöi taikinaan ja kääntele taikinan joukkoon lastalla.

Jaa taikana tasaisesti vuokaan ja paista uunin keskitasolla 15-25 minuuttia, kunnes leivokset ovat kypsiä, pinnaltaa kullan ruskeita ja tikulla koitettaessa siihen ei jää taikinaa.

Anna jäähtyä hetki vuoassa, kumoa sen jälkeen ja anna jäähtyä ritilän päällä.

Vaahdota kerma ja tomusokeri ja sekoita joukkoon mascarpone.

Leikkaa leivokset kahteen osaan ja pursota alaosalle mascarponekermaa ja levitä kerros hilloa. Laita toinen puoli päälle ja sirottele pinnalle tomusokeria.

Voit halutessasi myös kostuttaa leivoksia hieman vaalealla mehulla tai vesi-sokeri-sitruuna seoksella.


Italialaisia lihapullia, sieniä ja tappajapastaa

|

Kuten mainitsin aiemmassa parmankinkku-postauksesani, Italian ruokakulttuuri on ikivanhaa ja myös ruokatarinat ehkä mielenkiintoisimpia mitä tiedän.

Strozzapreti tarkoittaa sananmukaisesti papin kuristajaa ja pastan historia ulottuu aina 1600-luvulle, jolloin ahneet kirkonmiehet hallitsivat Keski-Italiaa tiukalla otteella. Kahdeksan vuosisataa kestänyt valtakausi jätti jälkensä myös Italian ruokahistoriaan. Katolilainen kirkko omisti käytännössä kaiken taivaan alla ja papistolla oli oikeus kaikkeen. Se keräsi veroja kaikesta mahdollisesta ja myi tietysti taivaspaikkoja hyvään hintaan. Matkustelevat papit ja kirkon virkamiehet poikkesivat täysin mielivaltaisesti majataloihin, tavernoihin ja kyliin vaatien kestitystä ja majoitusta. Ei siis ihme että viha papistoa kohtaan kasvoi kansan keskuudessa, joka ei ollut juuri mitään.

Tulistuneet emännät turvautuivat kaulimiinsa ja valmistivat pastaa, johon manasivat mukaan kirouksen pahaa-aavistamattomille ahmateille. Kaulittua pastataikinaa väännettiin kämmenten välissä, kunnes se vääntyi mutkaiselle rullalle ja samalla langetettiin kirous. Strozzapreti oli erityisen suosittua kirkonmiesten keskuudessa ja siksi saatettiin vain toivoa, että joku heistä tukehtuisi ahneuksissaan.

Ja niin kävikin, että jokunen pappismies ahmi pastaansa niin ahneesti, että kirous kävi toteen ja uskomus vain vahvistui. Italialaiset ovat muutenkin olleet aina hyvin taikauskoisia.

Italian yhdistyessä 1800-luvulla, Keski-Italian maakunnat irtautuivat Paavin vallan alta ja näillä alueilla papistovastaisuus elää edelleen syvällä. Yhdistymisen aikaan rorvojoukot tappoivat jopa mieluummin saarnaajia ja muuta papistoa kuin ryöstivät kyliä. Aseena käytettyä nahkasolmua kutsuttiin myös nimellä strozzapreti.

Maailma on muuttunut ja Italian hallitsijat vaihtuneet moneen kertaan, mutta ruokakulttuurissa strozzapretin legenda elää edelleen resepteissä, kuten "kuristettu piispa juustolla ja fenkolilla" sekä "kuristettu piispa sitruunalla".

Pasta erottuu myös maineellaan muista Italian 400 pastalaadusta ja sen ympärille järjestetyt ruokatapahtumat ovat todellisia yleisömagneetteja ympäri maailmaa.

Strozzapreti on parhaimmillaan herneitä, sieniä ja tryffeliä sisältävän villisikapadan kanssa, joka tarttuu pastan kierteisiin ja poimuihin. Kokeile myös kanaliemen kera. Muista kuitenkin malttaa syödä rauhallisesti ja pureskella ruokasi huolella ettei käy kalpaten...


Tähän omaan reseptiini käytin Hakaniemen hallin herkkuliike Roinisilta ostamiani italialaisia Chiapella-raaka-makkaroita. Makuversioista valitsin persiljan ja fenkolin.

Strozzapreti-pasta oli hankittu Tampereelta Culinaria keittiöelämää -liikkeestä.


ITALIALAISIA LIHAPULLIA, SIENIÄ JA TAPPAJAPASTAA (2:lle)

500 g strozzapreti-pastaa
vettä
suolaa

2 italialaista raakamakkaraa
2 rkl oliiviöljyä
3 rkl voita
5 dl suppilovahveroita
3 rkl vehnäjauhoja
5 dl kuumaa vettä
1 kasvisliemikuutio
0,5 tl kurkumaa
mustapippuria
1 dl kuohukermaa

tarjoiluun:
rakuunaa
parmesaaniraastetta

Pursota makkaramassa ulos kuoresta ja muotoile pieniksi lihapulliksi. Kuumenna öljy pannulla ja paista lihapullat kypsiksi ja kauniin ruskeiksi. Laita syrjään odottamaan.

Sulata kattilassa voi ja kuullota sienistä enin kosteus pois. Ripottele sienten joukkoon vehnäjauhot ja sekoittele hetki. Sekoita kasvisliemikuutio kiehuvaan veteen. Kaada sienille kuuma liemi koko ajan sekoittaen ja anna kastikkeen kiehua hiljalleen viisi minuuttia. Mausta kurkumalla ja pippurilla ja lisää kerma. Maista ja säädä maku tarvittaessa. Lisää nestettä jos tarvis.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta hyvin ja kaada takaisin kattilaan tai lämmitettyyn isoon tarjoilukulhoon. Sekoita joukkoon kastike ja lihapullat. Tarjoile välittömästi. Ripottele pinnalle halutessasi tuoretta taiu kuivattua rakuunaa sekä parmesaaniraastetta.


Tämä jumalaisen hyvä pasta ansaitsee tietysti rinnalleen kunnon italialaisen punaviinin. Vähän meitä arvellutti miten lempiviinimme The Wanted Zin suhtautuu näinkin suolaiseen annokseen, mutta pelko oli turhaa. Ruoka ja viini täydensivät toisiaan saumattomasti.

Viini ei kavahda mausteisiakaan ruokia ja on omiaan porsaan ja naudanlihan sekä BBQ-broilerin kanssa.

The Wanted Zin on maultaan täytelänen, keskitanniininen ja sopivan hapokas. Maussa on makeaa pähkinäisyyttä, kirsikkaa ja vaniljaa. Hilloinen ja mehevä.

Tuoksussa on mausteisuutta, tummaa kirsikkaa ja hiven lakritsia.

Rypäle: 100% Primitivo
Maa: Italia, Apulia


Omenakeikauskakku (gluteeniton) ja kanelisiirappi

|

Mitä olisi syksy ilman uunituoretta, tuoksuvaa omenaleivonnaista. Tänä vuonna päätin toteuttaa sen keikauskakkuna lapsuuden ananaskeikauskakun tyyliin. Ohje sopii mainiosti tällaiseen ex tempore leivontaan, jota itse harrastan useimmiten.


Leivonan lomassa päätin myös tehdä kanelisiirappia, koska pakkasessa sattui olemaan vaniljajäätelöä. Tuore omenakakku, jäätelö ja kanelisiirappi ovat taivaallinen makuyhdistelmä vaikka jälkiruoaksi!

Tein tämän kakun gluteenittomana versiona, mutta reseptissä voi käyttää myös vehnäjauhoja niin halutessaan.


OMENAKEIKAUSKAKKU

4-5 hapahkoa omenaa kuorittuna ja viipaloituna
100 g voita sulatettuna
1 dl fariini- tai muscovadosokeria
1 tl kanelia
2,5 dl maustamatonta jogurttia tai kermaviiliä
2 munaa
2,5 dl sokeria
5 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 tl jauhettua vaniljatankoa tai -sokeria
1 tl ruokasoodaa
0,5 tl suolaa

26-28 cm korkeareunainen vuoka, esim irtopohjavuoka
leivinpaperia

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Vuoraa vuoan pohja leivinpapereilla.
Voitele vuoan pohja ja reunat voisulalla. Kaada loppu voisula kulhoon.

Ripottele vuoan pohjalle fariinisokeri sekä kaneli ja levitä omenaviipaleet hieman limittäin niin että pohja peittyy.

Lisää kulhoon voin joukkoon muut ainekset ja sekoita taikinaksi. Levitä taikina omenaviipaleiden päälle. Paista uunin alaosassa 45-60 minuuttia, kunnes kakku on kypsää ja koitettaessa tikkuun ei enää jää taikinaa. Mikäli tuntuu että kakun pinta paistuu liikaa, peitä se paiston loppuvaiheessa foliolla.

Anna kakun jäähtyä vartti ennen kuin kumoat sen tarjoiluvadille.


KANELISIIRAPPI

1 dl fariini- tai muscovadosokeria
1 dl vettä
1 tl kanelia

Mittaa ainekset teflonkattilaan, kiehauta ja anna kiehua hiljalleen 10 minuuttia, kunnes seos on siirappimaista. Jäähdytä ja siirrä kylmään.

Tarjoile omenakeikauskakun ja vaniljajäätelön kera.


Miten itse aiot nauttia omenasadosta?

Katso myös nämä herkulliset omenareseptit:

Jauheliha-kanttarelli paccheri-vuoka

|

Yksi tämän kesän lomareissuista tehtiin Tampereelle, jossa pääasiallisena käyntikohteena oli Aleksis Kiven kadulla sijaitseva Culinaria Keittiöelämää -liike. Siellä myydään tuoretavaraa lukuunottamatta kaikkea ihanaa italialaista pastasta risottoriiseihin ja mausteista kahveihin. Aina äärimmäisen hyvän ja asiantuntevan palvelun kera.

Tälläkin kerralla mukaan tarttui oikein hyvä valikoima erityyppisiä pastoja, ja kauppiaalta sain myös vinkin oheiseen reseptiin.


Paccheri on putkipastaa ja muistuttaa cannelonia, ollen vain puolet lyhyempää. Sitä nautitaan iIaliassa keitettynä esim. ragún kanssa tai eri tavoin täytettynä.


Oma reseptini on mukaelma canneloneista pystyversiona ja pasta esikeitettynä.


Samaan saumaan osui sopivasti myös jääkaapin siivous ja pakastimen sulatus, joten tästä tuli myös sesongin ensimmäinen sieniruoka.


JAUHELIHA-KANTTARELLI  PACCHERI-VUOKA (4-6:lle)

n. 300 g paccheri-pastaa
vettä
suolaa

kastike:
400 g naudan jauhelihaa tai
Härkistä tai kasvisjauhista
n. 2,5 dl pakastettuja kanttarelleja sulatettuna
1 iso sipuli hienonnettuna
0,5 dl ruokaoljyä
kolme porkkanaa karkeana raasteena
1 kanaliemikuutio
2 rkl tomaattipyrettä
1-2 dl vettä
0,5 dl ruohosipulia
2 rkl kuivattua basilikaa
1 rkl kuivattua rakuunaa
2 tl kuivattua timjamia
1 tl kuivattua salviaa
mustapippuria myllystä
(suolaa)
4 dl ruoka- tai kaurakermaa

pinnalle:
1 dl parmesaania raasteena
2-3 dl mozzarella-emmentalraastetta

tarvikkeet:
iso pursotinpussi
korkeareunainen halk. 20 cm uunivuoka

Kuumenna öljy pannulla ja ruskista jauheliha murustamalla se samalla hyvin. Lisää sipuli ruskistuksen loppupuolella ja kuullota se pehmeäksi. Murusta joukkoon kanaliemikuutio, lisää vesi, 3 dl kermaa sekä muut kastikeainekset. Mikäli sienissä on runsaasti lientä, käytä se tähän ja vähennä lisätyn veden määrää. Kastikkeen tulisi olla sopivan sakeaa, muttei liian juoksevaa. Maista kastiketta ja säädä maku mieleiseksesi.

Keitä pastaa 15 minuuttia välillä sekoittaen. Valuta.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Voitele uunivuoka öljyllä

Täytä pastaputket kastikkeella yksitellen ja aseta pystyyn vuokaan, niin että koko vuoka täyttyy. Jos kastiketta jää yli, voit pursottaa sen putkiloiden päälle ja tasoittaa lusikalla, niin että kastiketta menee myös väleihin. Kaada pastan sekaan desi kermaa.

Ripottele pinnalle ensin parmesaaniraaste ja sen päälle mozzarella-emmentalraaste. Paista uunissa noin 30 minuuttia, kunnes juusto on täysin sulanut ja pinta saanut kauniin värin. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua.








Post Signature

Post Signature