Ankkaa, vadelmaa ja lakritsia sekä upea Zenza Nero di Troia

|

Sain kutsun tastingiin, jossa pääosassa olivat kotimainen Halva-lakritsi sekä Viinilinnan upeat viinit. Nämä kaksi sitoi yhteen ruokatoimittaja Tiina Rantasen luoma maistelumenu. Lupaan palata siihen vielä paljon syvällisemmin, koska kokemus oli yksi hienoimpia maistelukokemuksia tähän saakka.


Tilaisuuden isännöinyt Halva on osa suomalaista makeishistoriaa. Perheyritys on pistänyt suut makeaksi jo 30-luvulta saakka. Halvan ylivoimaisestu tunnetuin tuote on lakritsi, jota on valmistettu 50-luvulta lähtien. Ainakin minun ikäpolveni muistaa vielä korvamatona soineen "Halvan maukasta lakritsaa" -mainoslaulun.


Saimme maistella tastingissa uutta upean aromikasta ja pehmeää Halvan Wanhan ajan Premium lakritsia, joka on lisäaineeton, väri- ja säilöntäaineeton, täynnä luonnollista täyteläistä lakritsin makua.


Mutta nyt reseptikokeiluun, joka oli kyseisen tilaisuuden suora tulos. Tastingin yksi viini oli viime vuoden Ruoka ja viini -messuilla esitelty Zenza Nero di Troia Organic luomupunaviini, johon ihastui oitis. Zenza Organic -tuoteperhe tulee Apuliasta, joka on Italian luomuviinituotannon kasvavaa aluetta.

Keskitanniinisessa, täyteläisessä – jopa mahtipontisessa viinissä on mausteisuutta, kypsää hedelmää, karpalohilloisuutta ja hieman suklaan aromeja. Se on mehevien liharuokien, patojen ja lihaisien hampurilaisien oiva kumppani.


Ei ehkä tulisi ensimmäisenä siis mieleen valita sitä ankan seuraksi, mutta maistettuani viiniä yhdessä tuoreiden vadelmien, Halvan Wanhan ajan lakritsin sekä mm. rasvaisen brie-juuston kanssa, oli pakko kokeilla lempireseptiäni uudella twistillä.


Tiinan tilaisuuteen tekemästä reseptiikasta nappasin käyttöön helpon lakritsikastikkeen, jonka reseptiä muokkasin hitusen. Oli itseasiassa pakko, koska itselläni ei sattunut juuri nyt olemaan tähtianista. Sinänsä ihmeellinen sattuma, koska se on yksi lempimausteistani. Mutta aniksen voi korvata kekseliäästi vaikkapa Pernod-anisviinalla. Voin kertoa että toimii!

Luottoreseptini vadelmakastikkeen tein tällä kertaa sherryn sijasta portviiniin.

Punaviini nosti annoksesta esiin aivan uudenlaisia aromeja. Vadelma ja lakritsi tuntuivat voimakkaampina ja mehukkaampina korostaen samalla myös ankan makua. Tämä on syytä nauttia erityisellä hartaudella!


ANKKAA, VADELMA-PORTVIINI- JA LAKRITSIKASTIKETTA (4:lle)

1 keskikokoinen ankan rintafilee per syöjä
suolaa
pippuria myllystä

Lakritsikastike:
90 g Halva Wanhan ajan lakritsia hienonnettuna
2 dl vettä
hyppysellinen suolaa
0,5-1 rkl Pernod-anisviinaa

Vadelma-portviinikastike:
2 dl portviiniä
3 rkl vadelmahilloa tai -marmeladia
1/4 tl mustapippuria myllystä
ripaus suolaa
125-150 g tuoreita vadelmia

Ankka:
Ota rintafileet huoneenlämpöön noin 30 minuuttia ennen paistamista. Tee nahkapuolelle terävällä veitsellä ristikkäisviillotus. Mausta nahkapuoli suolalla ja pippurilla hieroen mausteen viiltoihin.

Tee tässä välissä lakritsikastike. Laita hienonnettu lakritsi ja vesi pieneen kasariin. Jos käytät tähtianista, lisää tässä vaiheeessa.
Kuumenna varovasti ja hauduttele hiljalleen koko ajan sekoittaen, kunnes lakritsit ovat sulaneet. (Poista tähtianis) Loput klimpit saa pois joko sauvasekoittimella tai paseeraamalla seoksen siivilän läpi. Jos kastike tuntuu liian paksulta, lisää hieman vettä. Mausta anisviinalla ja suolalla. Maista. Laita syrjään odottamaan.

Laita kylmälle pannulle nahkapuoli alaspäin ja kuumenna pannu keskilämmölle. Paista kunnes nahanalainen rasva on sulanut miltei kokonaan pois ja nahka on ruskistunut rapeaksi. Käännä ja paista toiselta puolelta pari minuuttia kunnes pinta ruskistuu hieman.

Mikäli rintafileet ovat pieniä, tiputa lämpöä ja jatka paistamista pannulla välillä käännellen, kunnes lihan sisälämpötila on n. 55-60 astetta. Isommat tisut kannattaa jälkikypsentää 200 asteisessa uunissa ja testata lihan lämpö. Kääri rintafileet tiiviisti folioon lepäämään.

Laita toiseen pieneen kasariin portviini, hillo ja mausteet. Keitä välillä seloitellen puoleen. Lisää noin puolet vadelmista kastikkeeseen ja sekoita. maista ja säädä maku.

Ota ankka foliosta ja leikkaa hieman vinottain siivuiksi. Kokoa annokset lämmitetyille lautasille. Annostele lihan päälle ja viereen molempia kastikkeita. Tarjoile lisäksi esimerkiksi maa-artisokka- tai palsternakkapyrettä tai höyrytettyjä pensaspapuja. Meillä oli lisäkkeenä kermaista perunagratiinia, joka ei ollut ihan nappivalinta.



Supermehevät punajuuri-chilisuklaabrowniet

|

Sain yhdeltä parhaista ystävistäni sadonkorjuukassin, joka sisälsi hänen itsekasvattamiaan tomaatteja, avomaankurkkuja, porkkanoita ja kerrassaan ihania pieniä pitkulaisia punajuuria.

Hetken pyörittelin ideoita mitä kaikkea noista voisi laittaa ja pian kukin löysi paikkansa suunnitelmissani. Viikonloppuna nautimme vihannekset raikkaan salaatin muodossa, siitä myöhemmin, mutta punajuurille löysin aivan mahtavan reseptin, johon lisäsin vielä ripauksen chiliä.


Nämä browniet ovat supermeheviä ja tumman suklaan sekä punajuuren liitto on taivaallisen herkullinen. Ripaus chiliä korostaa aromeja entisestään.

Sanoisin että aika herkullinen tapa nauttia sadonkorjuusta ja vielä vaikka hyvän kahvikupillisen kera.

Browniet sen kun paranevat parissa päivässä.


Suosittelen valitsemaan tähän mieluummin pieniä tai keskikokoisia punajuuria, koska ne ovat yleensä maukkaampia kuin suuret. Voit käyttää joko raakoja punajuuria, keittää ja kuoria ne ensin tai ostaa valmiiksi keitettyjä. Ei kuitenkaan mauste- tai etikkaliemeen säilöttyjä. Punajuuria käsitellessä suosittelen käyttämään suojakäsineitä.


PUNAJUURI-CHILISUKLAABROWNIET

n. 500 g pienikokoisia punajuuria (400 g esikäsiteltyä)
100 g voita kuutioina
200 g tummaa suklaata (70-75 %) paloiteltuna
1 tl vaniljauutetta tai 1/2 tl jauhettua vaniljatankoa
3 dl sokeria
3 luomukananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
25 g kaakaojauhetta
1/4 tl chilijauhetta

n. 20x30 cm uunivuoka
leivinpaperia
vuokasprayta

Kypsennä punajuuret kuorineen joko uunissa paahtamalla tai keittämällä, kunnes ne ovat tikulla koittaessa pehmeitä. Kuori lähtee hieman jäähtyneen punajuuren pinnalta helposti kevyesti raaputtamalla. Käsiteltyä punajuurta tulisi olla taikinaan 400 g.

Vuoraa vuoka leivinpaperilla ja suihkauta siihen vielä hieman vuokaspraytä. Itse ruttaan leivinpaperiarkin palloksi, avaan sen varovasti ja sen jälkeen se on helppo muotoilla vuokaan istuvaksi. Lämmitä uuni 180 asteeseen.

Laita vielä lämpimät, paloitellut  punajuuret, voi ja suklaa blenderiin tai teholeikkuriin. Pyöräytä tasaiseksi massaksi kunnes voi ja suklaa ovat sulaneet tasaisesti punajuuren joukkoon.

Vatkaa kulhossa munat ja sokeri vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita punajuuriseos varovasti käännellen munavaahtoon. Siivilöi jauhot, kaakojauhe ja chili taikinan päälle ja kääntele myös ne taikinan sekaan. Varmista ettei taikinaan jää jauhopaakkuja.

Levitä taikina tasaisesti vuokaan ja paista uunin keskitasolla n. 25-30 minuuttia. Kakku saa keskeltä olla vielä hieman hyllyvä, mutta kuitenkin kiinteä.

Anna jäähtyä täysin vuoassaan ennen kuin leikkaat haluamasi kokoisiksi paloiksi.



10-vuotias Kaffa Roastery juhlii uniikin viskikahvin kera.

|

Tänään maistelin kahvia – enkä ihan mitä tahansa sumppia, vaan Kaffa Roasteryn ja Kyrö Distillery Companyn yhteistyön hedelmää, Cask Coffee viskikahvia. Kahvia on valmistettu kahdesta eri kahvisekoituksesta ja ne tulevat myyntiin Kaffan 10-vuotissynttärien kunniaksi lauantaina 30. syyskuuta.
Kannattaa siis suunnata lauantaina klo. 10-17 Rööperiin osoitteeseen Pursimiehenkatu 29 A!

Viskitynnyristä saattoi vieläkin aistia aromikkaan tuoksun.

Cask Coffee -kahvit eivät ole mitään normaaleja makukahveja joihin olet ehkä törmännyt mm. vaivaannuttavina joululahjoina. Ne on valmistettu säilyttämällä paahtamattomia vihreitä kahvipapuja Kyrö Distilleryn käyttämissä viskitynnyreissä. Viskin aromit imeytyvät papuihin ja paahto sulkee ne parhaimmalla mahdollisella tavalla pavun sisään. Ei lisättyjä aromeja vaan aitoa viskin makua.


Cuppingissa eli maistelussa olivat molemmat kahvilaadut viskillä ja ilman. Kummastakin laadusta tunsi uutettuna viskin maun selkeästi, mutta itse pidin eniten cappuccino-versiosta. Espresso oli itselleni aika heviä – ainakin ilman makeutusta. Cappuccinoon en edes makeaa kaivannut.


Kahvia tulee lauantaina myyntiin pieni numeroitu erä, joten nopeimmat syö hitaat!


Saimme kurkistaa myös kaikkein pyhimpään, eli paahtimon puolelle ja kuulimme syvällisemmin kahvin tuotantoprosessista.


Tältä näyttää paahtamaton kahvipapu.


Tältä tiskiltä haen aamukahvini arkiaamuisin.


Lue lisää: kaffaroastery.fi

Syysiltojen maistuvimmat cheddar-kaalimuffinit

|

Illat sen kun pimenevät ja huomasin alkavani taas kaivata iltateehetkiä. Tai ei ne oikeastaan mitään hetkiäkään ole. Mulla on iltaisin iso kuppi teetä vieressä. Kun yksi loppuu teen toisen. Se on mulle semmoinen kylmän ja pimeän ajan juttu.


On kiva sytyttää taas kynttilöitä ja nauttia lämpöisestä, aromikkaasta juomasta, samalla kun naputtelee blogausta tai suunnittelee seuraavia reseptejä. Tai sitten ihan vaan rauhoittuu vaihteeksi katsomaan vaikka telkkaria.


Teen kanssa sopivat erityisen hyvin nämä cheddar-kaalimuffinit. Nämä pikkusuolaiset makupalat voi lisäksi myös täyttää tai kuorruttaa halutessaan. Silloin niistä saa juhlavampaa tarjottavaa vaikka noutopöytään. Täytteeksi sopii esim. pekoni- tai yrttimajoneesi tai -tuorejuusto. Maustamiseen kannattaa kokeilla myös salviaa, rakuunaa.


Näiden muffinien inspiraationa toimi Suomen kokkimaajoukkueen elokuun resepti, jonka näet täältä. Itselläni ei ole keittiömestarin koulutusta, vaikka joskus nuorena olikin sellainen haaveena.
Olen kuitenkin saanut kunnian jättää oman jälkeni kokkimaajoukkueemme historiaan suunnittelemalla nykyisen tunnuksen joitain vuosia sitten. Hienoa olla hengessä mukana edes sillä tavalla.


CHEDDAR-KAALIMUFFINIT (16 kpl)

250 g valkokaalia raastettuna
1 sipuli raastettuna
2 rkl ruokaöljyä
1 tl kuivattua timjamia
1 tl ranskalaista yrttimaustetta
1 dl vehnäjauhoja
1 dl talkkunajauhoja
1 dl perunajauhoja
2 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria myllystä
2 luomukananmunaa
2 dl maustamatonta jogurttia (tai kermaviiliä)
80 g Aito Cheddar Originaali -juustoa hienoksi raastettuna
0,5 dl ruokaöljyä

Pieniä tukevia muffinivuokia, esim. Italian leivosvuokia

Kuumenna öljy pannulla ja kuullota raastetut kaali ja sipuli pehmeiksi. Mausta timjamilla ja yrttiseoksella. Voit käyttää myös muita saatavilla olevia yrttejä.

Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää niihin munat, jogurtti, juustoraaste ja sekoita taikina tasaiseksi. Annostele taikinaa n. 0,5 dl per vuoka.

Paista 220 asteessa uunin keskitasolla n. 15 minuuttia ja anna olla tarvittaessa vielä muutama minuutti jälkilämmöllä. Jäähdytä ennen nauttimista.

Muffinit maistuvat upeilta esimerkiksi Kaffa Roasteryn Pink Rain -teen kera.

Katso myös aiempi postaukseni Pink Rain -teestä.


Ravintola Skøgul tarjoilee raikasta skandikeittiötä

|

Saimme bloggaajakolleegoiden kanssa mukavan kutsun tutustumaan Helsingin Jätkäsaaressa sijaitsevaan uuteen ravintola Skøguliin. Victoria-korttelissa sijaitsevaan viihtyisään ravintolaan voi poiketa aamusta iltaan, aina aamiaisesta illalliseen. Myös catering-palvelu kuuluu valikoimaan.


Skøgulin takana on Teknologföreningen, joka on rakennuttanut myös korttelin opiskelijaasunnot. Samassa korttelissa pitää majaa myös Viirus-teatteri, jonka kanssa ravintola tekee paljon yhteistyötä.

Äläkä pelästy nimeä. Tämä ei ole mikään viikinkiravintola, vaikka nimi onkin lainattu skadinaavisesta mytologiasta. Valkyyria Skøgulin tehtävänä oli täyttää jumalten juomasarvet. Innoittajana ravintolan nimelle on ollut Teknologföreningenin osakuntatalon nimi Urdsgjallar, joka tarkoittaa puolestaan juomasarvea.


Ravintola on ilmeeltään pelkistetyn skadinaavinen, olematta kuitenkaan kolkko. Koska opiskelija-osakunta on ravintolan omistaja, on paljon tehty talkootyönä omin voimin. Minimalistinen sisustus ja mustavalkoinen kattaus antaa tilaa ruoan omille väreille.

Ravintolasalin yksi katseenvangitsijoista on ehdottomasti Mya Rydmanin toteuttama tehosteseinä, joka on saanut inspiraationsa sumuisesta merestä. Mya on vastannut ravintolan sisustussuunnittelusta ja löytänyt myös tyylikkäät Skøgulin aterimet.

Tila elää vieläkin ja mm. seinille saadaan myöhemmin vahtuvia taideteoksia. Nyt syksyllä näytteille on tulossa Birgit Krogius-Siirilän upeita vanhoille purjekankaille maalattuja teoksia. Niitä katsellessa tulee taas hirvittävä ikävä merelle.

Ennen ei skoolata kun on kuvattu! Tinsku, Marjo ja Sari hakemassa täydellistä kuvakulmaa.

Aloitimme illan maistelemalla Skøgulin baarimestarin valmistamia drinkkejä. Talon drinkkilista saattaa näyttää lyhyeltä, mutta on sitäkin parempi. Jos asuisin kulmilla, poikkeasin varmasti cocktailille useasti. Itse ginimiehenä olin erityisen tykästynyt espanjalaiseen giniin valmistettuun GT:hen. Suosittelen sitä lämpimästi!


Skøgulin GT sisältää espanjalaista Siderit London Dry Giniä, rosmariinia, mustkoita ja Indian Tonicia


Spiked Ice Tea voidaan nauttia niin aperitiivinä kuin jälkiruokanakin. Jälkiruokaversiossa käytetään moscatoa ja aperitiivi terästetään vodgalla. Jääteessä maistuvat inkivääri, lakritsijuuri, appelsiininkuori, piparminttu ja mustapippuri.


Ranskalaisklassikko French 75 sisältää giniä, sitruunamehua ja kuohuviiniä. Tarjoillaan joko kerroksittain rakennettuna tai jäiden kera kuten tässä.


Dark and Stormy on Moscow Mule´n sukulainen. Tumma rommi kaadetaan kerrokseksi inkiväärioluen päälle.


Skøgulin ruokalista hyödyntää aina kauden parhaita raaka-aineita. Skandinaavinen keittiö perustuu tuoreisiin, puhtaisiin ja yksinkertaisiin makuihin. Menun suunnittelussa on aina huomioitu, että annoksia löytyy myös kasvissyöjille, vegaaneille, gluteenittomina ja maidottomina. Saimme itsekin todeta, että kermaisen pehmeään keittoon tai täyteläiseen risottoon ei tarvita välttämättä maitotuotteita.

Meidät toivottivat lämpimästi tervetulleeksi Skøgulin kokkina, ravintolapäälikkönä ja toimitusjohtajana toimiva Niklas Kamila sekä hallituksen jäsen Sebastian Sigfrids.


Saimme maistella kattavan läpileikkauksen Skøgulin uudelta syysmenulta. Osa kuvien annoksista on siis maistelukokoisia versioita.


Illan viinit sopivat annoksiin upeasti.
Valkoviinit: 
Spanier Gillot, Kalkglimmer, Riesling
Vitis de Azul y Garanza, Viura, Garnacha Blanca

Punaviinit:
Domaine la Louvière, La Fontaine des Loups, Grenache Noir
San Cassiano, Valpolicella.


Ensimmäisenä nautimme alkuruokana tarjoiltavan Skøgul-platterin, joka sisältää tomaattitartaria, pikkelöityjä sieniä ja graavattua porkkanaa sekä Kroppkakku & puolukoita. 

Voisiko skandinaavista illallista enää paremmin aloittaa. Pienet makupalat herättelivät nauttimaan.


Maa-artisokkakeitto ja ravunpyrstöjä oli erittäin maukas ja täyteläinen alkukeitto. Yllätykseksi siinä ei ollut tippaakaan kermaa vaan täyteläisyys on saavutettu paahdetulla sipulilla. 


Kana tai tofu salaattia. (tässä mukana vähän molempia) Paahdettua tomaattia ja kurpitsaa, kirsikkatomaattia ja karpalovineretteä.
Raikas salaatti joka sisälsi ehkä parasta koskaan maistamaani tofua.
Ja mähän en normaalisti tofua edes söisi.


Sienirisotto yllätti myös maidottomana rakenteellaan ja täyteläisyydellään. Risotto on hyvän ravintolan mittari ja Skøgul läpäisi testin vaivatta.


Karitsan paahtopaistia, porkkanasose, papupaistos ja karpalokastiketta. 
Konstailemattoman selkeä ja maistuva annos. Liha aivan täydellistä.
Itse ehkä vaihtaisin porkkanan maukkaampaan maa-artosokkaan tai vaikka palsternakkaan.


Burgerinystäville löytyy Skøgulin nimikkohampurilainen ja friteerattuja juureksia. 
Kyljessä tietysti raikasta coleslawta. Vahva suositus!


Päivän kalana tarjoilttin lohta, kukkakaalisose, paahdetut porkkanat, lehtikaalisipsit ja ruskistettu voi.


Hyvän illallisen päättää aina herkullinen jälkiruoka, eikä eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusta.
Kermaviilipannukakku, uunipäärynää ja vaniljakastiketta.


Kokonaisuutena ravintola Skøgul jätti hyvän vaikutelman. Lista on selkeä ja erittäin monipuolinen. Skandinaavisuus ja sesonki näkyy ja maistuu annoksissa hienosti ja hintataso on erittäin kohdallaan.
Kaiken kruunaa ystävällinen palvelu ja välitön ilmapiiri. Tänne tulen uudelleen vielä monta kertaa. 

Illalliselle osallistuivat allekirjoittaneen lisäksi: 


Post Signature

Post Signature