Pehmeät sitruunajuustokakku pikkuleivät (myös gluteeniton)

|

Tämä alunperin amerikkalainen pikkuleipäresepti vaikutti konseptina niin hauskalta, että pakkohan se oli testata itsekin, tosin pienellä makumuokkauksella.


Jotenkin minulle tuli näistä tomusokerikuorrutuksineen heti mieleen laskiainen. Juustokakku pikkuleivät ovat todella pehmeitä, sisältä miltei raa´an oloisia. Mutta se kuuluu asiaan. Itse asiassa nämä ovat juuri sinulle, joka rakastat hieman cookie dough -tyyppistä makua ja rakennetta.


Taikina on todella tahmeaa ja siksi sitä kannattaakin jäähdyttää ennen pikkuleipien muotoilua. Itse käytin annosteluun ja muotoiluun kahta Scandia-ruokalusikkaa, koska ne ovat juuri sopivan pyöreitä.
Ensimmäiset kaakut olivat aika muotopuolia, mutta ulkonäkö parani mitä enemmän niitä teki.

Pikkuleivät vaikuttivat jopa hieman raaoilta kun otin ensimmäiset uunista, mutta hieman ruskistuneesta pohjasta näkee, että paistoaika on ollut riittävä. Keksit tekeytyvät ja kiinteytyvät vielä jäähtyessään.



Vinkki: taikinaa on helppo maustaa ja pikkuleipiä tuunata makunsa mukaan.

  • poista sitruuna ja lisää vaniljauutteen määrää tai käytä vaniljatahnaa
  • mausta taikina esimerkiksi kookoshiutaleilla, karvasmanteliöljyllä tai rommiaromilla
  • kokeile myös maustettuja tuorejuustoja. 
  • kasta pikkuleivät puoliksi sulaan suklaaseen



SITRUUNAJUUSTOKAKKU PIKKULEIVÄT (noin 40 kpl)

225 g maustamatonta tuorejuustoa huoneenlämpöisenä
100 g voita huoneenlämpöisenä
3 dl sokeria
2 kananmunaa
1 sitruunan raastettu kuori
1 tl vaniljauutetta
6 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa

Sekoita keskikokoisessa kulhossa keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola.

Vaahdolta huoneenlämpöiset tuorejuusto ja voi muutyaman minuutin ajan kuohkeaksi.

Lisää sokeri jatkaen vaahdotusta pari minuuttia. Lisää vielä kanamunat, sitruunankuoriraaste ja vaniljauute vatkaten noin minuutin verran.

Sekoita taikinaan jauhoseos muutamassa erässä sekoittaen välissä aina vain sen verran että ainekset sekoittuvat tasaisesti. Älä sekoita taikinaa liikaa. Voit halutessasi laittaa taikinan jäähtymään jääkaappiin 15-20 minuutiksi, jolloin sitä on helpompi annostella.

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Ota taikinasta mieluiten pyöreän mallisella ruokalusikalla halkaisijaltaan noin 3 sentin palloja ja laita ne paperoidulle uunipellille, jättäen väliin muutama sentti.

Paista uunin keskitasolla noin 10 minuuttia. Pinta ei saisi ruskistua, mutta pikkuleipien pohjan pitäisi alkaa hieman ruskistua. Anna jäähtyä hyvin, mieluiten seuraavaan päivään.

Sirottele pikkuleipien pinnalle tarjollelaitettaessa runsaasti tomusokeria.

Gluteeniton versio: korvaa vehnäjauhot gluteenittomalla jauhoseoksella ja lisää 2 tl psylliumia


Kokeilin tässä reseptissä ensimmäistä kertaa Taylor & Colledge luomuvaniljauutetta, jota tuo maahan Dr. Oetker. Tuote on käyttämistäni luomuvaniljauutteista edullisin ja laadukkaan oloinen. Tosin koostumukseltaan hieman siirappimaisempi kuin aiemmat. Maku on pehmeä ja luonnollinen.

Luomuvaniljauute saatu tuotenäytteenä.

Makunsa kullakin ja tottumus on toinen luonto

|

Kerroin viime syksynä Turun yliopiston funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksen FoodiEx-hankkeesta, johon pääsin mukaan ruokavaikuttajan ominaisuudessa.

Toisella tapaamiskerralla tutustuimme lähemmin villivihanneksiin, jotka olivat yksi projektin raaka-aine ryhmistä. Niistä oli kertomassa omaan hauskaan tyylinsä Päivi Lehtonen, joka on kirjoittanut mm. Kotipuutarhan keittokirjan.

FoodiEX-ryhmämme. Kuva Esko Keskioja, Vizualis

Koska FoodiEx-projektissa pureudutaan juuri haastavien uusien ja epätavallisten ruoka-aineiden problematiikkaan, mietimme miksi tietyt ruoat miellyttävät meitä ja toiset eivät. Lähtökohtaisesti suosimme synnynnäisesti kaikkea mikä tarjoaa energiaa. Rasvat, hiilihydraatit ja proteiinit hyvänmakuisina energianlähteinä on ohjelmoitu perimäämme jo ihan eloonjäämisen takia. 

Voimme myös oppia pitämään asioista, jotka lähtökohtaisesti eivät välttämättä maistuisi hyvältä, kuten karvaat maut. Kokeilu, toisto ja nauttimisen tuottama positiivinen kokemus saattavat saada meidät pitämään esimerkiksi kahvista tai oluesta.


Kuva Esko Keskioja, Vizualis

Olemme kuitenkin kaikki yksilöitä ja makuja on monia. Geeniperimämme ja jopa luonteemme vaikuttavat suuresti aistikokemuksiimme. Toiset kokevat karvaan maun niin voimakkaasti, että välttävät sitä aina. Happamat maut taasen ovat rohkeiden ja uutta kokeilevien suosiossa.

Opimme ruoassa ensin positiiviset, kylläisyyttä ja hyvää oloa viestivät ja edistävät ominaisuudet, kuten maku, rakenne ja tuoksu. Uudet maut omaksutaan sitä myönteisemmin, mitä paremmin ne yhdityvät edellä mainittuihin ominaisuuksiin positiivisessa mielessä. Samalla opimme välttämään negatiivisia ominaisuuksia, jotka voivat olla vaarallisia tai sairastuttaa meidät.




Kun saamme eteemme jonkin uuden tuntemattoman tuotteen, olemme valmiimpia kokeilemaan sitä, jos uutuusarvo suhteessa aiempiin kokemuksiimme on oikeassa suhteessa. Konkreettisesti asiaa voi ajatella vaikkapa hyönteisruoan kohdalla, jossa sirkka sellaisenaan laukaisee opitun hylkyreaktion, mutta leipään leivottuna sirkkajauheena lähtee helposti kokeiluun. Sama pätee uusiin kasvipohjaisiin valmisteisiin, jotka madaltavat kynnystä vähentää eläinperäisten tuotteiden kulutusta.

Reseptiikkatestailua: kukkakaalinlehtisipsit

Näiden epätavallisten ja haastavien raaka-aineiden kohdalla on paneuduttava erityisesti kuluttajan tarpeisiin, odotuksiin sekä mahdollisten tuotteiden käyttö- ja aistiominaisuuksiin ja erityisesti uskottavaan tarinaan joka helpottaa markkinointia.



Mene metsään, pistäydy puutarhaan

Nokkonen, maahumala, mustaherukanlehdet ja kuusenkerkkä on tunnettu rohdos- ja ravintokäytössä jo pitkään, mutta niiden laajamittainen kaupallinen hyödyntäminen ei ole juurikaan yleistynyt.

Kevät on otollisinta aikaa hyödyntää nuoria villivihanneksia ja versoja, jolloin niiden maut ovat aromikkaita ja raikkaita. Ne ovat erinomainen ja luonnollinen vitamiinien sekä hivenaineiden lähde. 
Parhaiten villivihannesten hyödyt saa talteen kuivaamalla tai pakastamalla. Ne ovat erittäin ekologista, kestävän kehityksen mukaista ravintoa, joka ei lopu keräämällä ja samalla myös tiedät mitä syöt



Maahumala 

oli itselleni ihan uusi tuttavuus, vaikka sitä kasvaa puutarhoissa riesaksi saakka. Tunnistaminen on villivihanneksissakin erittäin tärkeää, eikä pientä rönsyävää maahumalaa tule sekoittaa nurmitähdykkeeseen, punapeippin, niittyhumalaan tai silmäruohoihin. Eron huomaat rohtomaisesta tuoksusta. Maistaessa erotat mintun, timjamin ja mustaherukan aromeja.


Ruoanlaitossa maahumala sopii erityisesti uusien perunoiden, vihannesten sekä muna- ja jauheliharuokien mausteeksi. Lääkeyrttinä sillä on katsottu olevan kehoa vahvistava ja yskää hillitsevä vaikutus.




Nokkonen 

on Suomen villivihanneksista ehdottomasti tunnetuin. Nuoria latvaversoja ja lehtiä kannattaa kerätä ja leikattu nokkonen tuottaa jatkuvasti uutta satoa. Vältä kuitenkin poimimasta nokkosta liian typpipitoisilta paikoilta heti sateen jälkeen. Tuoretta nokkosta kerätessä ja käsiteltäessä tulee käyttää paksuja käsineitä.


Ennen ruoaksi valmistusta tai pakastamista nokkoset huuhdellaan ja ryöpätään parin minuutin ajan nokkosen sisältämän nitraatin poistamiseksi. Nokkosta voi käyttää pinaatin tapaan esimerkiksi salaatteihin, piiraisiin, pestoon tai vaikka sämpylöiden mausteena.



Kuivattua nokkosta voi lisätä viherjauheen tapaan puuroon, smoothieen tai muihin ruokiin. Se on todellista superruokaa ja sisältää runsaasti rautaa, sinkkiä, kalsiumia, kaliumia, magnesiumia sekä C-, D-, A, B-, E- ja K-vitamiineja.

Nokkosta on käytetty kauan rohdoskasvina ja sillä on todettu olevan suotuisia vaikutuksia turvotukseen, verenpaineeseen, verensokeriin ja anemiaan. Lisäksi se irrottaa limaa ja edistää ruoansulatusta, lisää testoronin eritystä ja vahvistaa hiuspohjaa. Nokkosen keitinvesi on tunnetusti erinomainen hiusten- ja ihonhoitoaine.




Mustaherukanlehdet

Kuuma mustaherukkamehu on kaikkien tuntema flunssajuoma mutta myös pensaan lehtiä on käytetty rohtona lisäämään aineenvaihduntaa, alentamaan verenpainetta ja limakalvojen turvotusta. Lehdet sisältävät flavonoideja, eteerisiä öljyjä sekä C-vitamiinia.

Nuoret lehdet kannattaa kerätä ennen kukintaa ja käyttää esimerkiksi juomiin, marinadeihin. Mustaherukanlehdistä kääräiset vaikka kotimaiset viininlehtikääryleet. Koekeittiömme tiimi kehitteli niistä myös uskomattoman herkullista maustettua sokeria ja suolaa sekä marmeladeja.




Kuusenkerkkä 

on herkullinen ja hoitava villivihanneksemme. Kerkät ovat kuusen nuoria, pehmeitä versoja ja niiden keräämiseen tarvitaan Suomessa aina maanomistajan lupa.

Kuusenkerkkä on maultaan happaman sitruksinen, mentolinen mutta muuttuu isompana maultaan karvaammaksi. Se soveltuu käytettäväksi salaatteihin, juomiin, marinadeihin, hyytelöihin, siirapiksi tai hilloksi. Kuusenkerkkää voi myös säilöä sellaisenaan pakastamalla ja pakastekuivaamalla.

Myös ruoanvalmistuksessa kuusenkerkkä sopii makupariksi monille raaka-aineille kuten fenkolille, kesäkurpitsalle, kaaleille, kurkulle, omenalle ja raparperille. Se on myös villikalojen ja riistaruokien maustaja. Miltä kuulostaisi jogurtti tai vatsaa hellivä puuro maistettuna raikkaalla kuusenkerkkäsiirapilla?

Kerkät sisältävät erityisesti C-vitamiinia ja eteerisiä öljyjä. Niiden hoitavia ominaisuuksia on käytetty irrottamaan limaa, avaamaan hengitysteitä sekä helpottamaan nivelkipuja.

Voit valmistaa kuusenkerkkäsiirappia itse joko keittämällä tai pelkän auringon voimalla.


Kuvat Päivi Lehtonen, Perinnepata.fi

Kuusenkerkkäsiirappi keittämällä

kattilallinen huuhdeltuja kuusenkerkkiä
vettä
500 g sokeria / 1litra nestettä

Laita kuusenkerkät kattilaan ja täytä vedellä. Anna liota yön yli. 

Keitä kerkkiä luotusvedessään tunti, siivilöi vesi erikseen ja mittaa sen määrä. Lisää tarvittava määrä sokeria ja keitä hiljalleen, kunnes seoksesta muodostuu tumman punaruskeaa siirappia.

Huomioi, mitä suurempi määrä, sitä pidempi keittoaika. Tuollaisen yllä olevan kattilallisen keittämiseen siirapiksi kuluu noin kuusi tuntia. Kannattaa aloitta pienemmällä satsilla. 

Kuusenkerkkäsiirappi auringon voimalla

kuusenkerkkiä
luomusokeria
1 puhdas lasipurkki

Ota puhdas lasipurkki ja laita se puolilleen kuusenkerkkiä painellen ne tiiviiksi kerrokseksi. Lisää saman verran sokeria. Mikä tahansa sokeri käy. Laita astian päälle esimerkiksi lautanen kanneksi ja aseta purkki aurinkoiseen paikkaan, vaikkapa ikkunalaudalle. 

Aurinko lämmittää purkkia sulattaen sokerin, joka valuu kerkkien läpi ja imee niistä makua ja aromeja mukaansa. 

Siivilöi siirappi sokerin sulattua puhtaaseen suljettavaan astiaan ja säilytä viileässä. Kuusenkerkkäsiirappi säilyy viileässä jopa kaksi vuotta.

Kiertotaloustiimi kirjaamassa ylös ideoita ja reseptiikkaa: Jorma Haranen, Päivi Lehtonen, Tiina Savolainen (terveelliset herkut -blogi) ja Kimmo Ollila (Kulinaari-ruokablogi) Kuva Esko Keskioja, Vizualis

Seuraavalla kerralla katsotaan lähemmin, millaisia ideoita epätavalliset ja haastavat raaka-aineet synnyttivät FoodiEX-työryhmissä.


Kuva Esko Keskioja, Vizualis

Suomalaista ruokakulttuuria maailmalle: riistapata ja puikulaperunasose

|

Talvella on aikaa haudutella täyteläisiä riistaruokia ja nauttia sillä välin pitkistä kävelylenkeistä kirpeässä talvisäässä. Peuran paistista hautuu upean murea ja maukas. Leipäjuusto antaa hauskan loppusilauksen ja on tässä reseptissä tuomassa hieman Lappi-teema puikulaperunan lisäksi.

Tämän upean makuisen riistapadan tein ja kuvasin Ulkoministeriön julkaisuun Grüne Woche -messuille, jotka pidetään Berliinissä 18.-27.1.2019. Suomi on tänä vuonna messujen kumppanuusmaa. Projekti oli itselleni muutenkin antoisa ja opettavainen, sillä olin reseptiikan tuottamisen lisäksi myös mukana kirjoittamassa sisältöä julkaisuun. Niin se pitkänlinjan mainospiirtäjäkin oppii uusia temppuja. 


Vaikka olenkin kirjoittanut blogiin vuosikaudet, on ihan eri asia alkaa tuottaa tekstiä tuon tyyppiseen julkaisuun. Alkukankeuden jälkeen kaikki sujui kuitenkin hienosti. Hyvin suunniteltu konseptointi ja  työryhmän yhteishenki kantaa pitkälle.

On todella hienoa päästä tällaisen tapahtuman kautta viemään suomalaista ruokakulttuuria maailmalle.


Lapin riistapata (6-8 hengelle)

n. 900 g peuran, hirven tai kauriin paistia
150 g pekonia tai 3 rkl (45 g) voita
2 sipulia
2 porkkanaa
500 ml tummaa olutta
1000 ml riistalientä tai tummaa lihalientä
2 laakerinlehteä
1 rosmariinin oksa
8 kokonaista katajanmarjaa
5 kokonaista maustepippuria
0,5 tl rouhittua mustapippuria
2 tl (6 g) maissitärkkelystä
2 tl vettä
300 g leipäjuustoa kuutioina

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Kuori ja paloittele sipuli. Pese porkkana huolellisesti ja viipaloi. Kuutioi liha sopivan kokoisiksi suupaloiksi.

Suikaloi pekoni ja ruskista paistinpannulla. Lisää ruskistuksen aikana pannulle sipulit sekä porkkanat, ja ruskista kunnes sipuli pehmenee. Lusikoi ainekset uunipataan, mutta jätä pannulle pekonin rasvaa.

Ruskista samalla pannulla lihapalat muutamassa erässä ja siirrä pataan. 

Kaada pannulle pari desiä tummaa olutta ja kiehauta samalla kaapien pannu puhtaaksi. Kaada olut pataan. 

Lisää pataan mausteet, loppu olut sekä lihaliemi. Kuumenna pata liedellä kiehuvaksi ja kypsennä alkuun 30 minuuttia 200 asteessa, laske uunin lämpö sitten 160 asteeseen ja kypsennä vielä 1-1,5 tuntia, kunnes liha on mureaa. Lisää kuumaa nestettä kypsennyksen aikana jos pata kuivuu liikaa.

Sekoita vesi ja maissitärkkelys ja suurusta pata. Laita padan pinnalle leipäjuustokuutioita ja anna muhia vielä n. 5 minuuttia kannen alla.

Tarjoile puikulaperunasoseen ja puolukkahillon kera.

Vinkki: Mikäli käytät edullisempia ruhonosia, kuten lapaa, kannatta kypsennysaikaa lisätä ainakin 1-2 tuntia.


Puikulaperunasose

1 kg Lapin puikulaperunaa
1 tl suolaa
vettä

50 g voita
100 ml kuumaa maitoa
suolaa

Kuori puikulaperunat ja keitä suolalla maustetussa vedessä hieman ylikypsiksi.

Kaada keitin vesi pois ja hienonna perunat kattilassa karkeaksi soseeksi. 

Lisää voi, maito sekä hieman suolaa ja sekoita varovasti käännellen sose tasaiseksi. Älä sekoita liikaa, ettei sose muutu liisteriseksi.


Post Signature

Post Signature