Kakolanruusu petti odotukset

|

Vietimme pitkään ja hartaasti odotettua Turku-viikonloppua viikko ennen juhannusta. Emme kissojen takia lähde ihan ex tempore mihinkään ja nyt olimme saaneet kaikki planeetat oikeaan asentoon samaan aikaan. Tai niin ainakin luulin. Olinhan varannut ajoissa mm. ravintolan kehutusta Kakolanruususta – ravintola Kaskista pyörittävän porukan pop-up ravintolasta Turun Kakolanmäellä.


Sen verran olin tietysti tutustunut ravintolaan ennakolta, että tiesin kyseessä olevan hieman rennommalla meiningillä pyöritettävän konseptin ja suppeamman menun joka tarjoillaan jaettavaksi tehdyistä annoksista. Lista oli vaihtunut juuri edeltävällä viikolla ja sain paria paivää aiemmin vielä positiiviset arviot työkaveriltani. 

Itse en henkilökohtaisesti ole mikään jaettavien fine dining -annosten ystävä ja olen sellaisia kyllä syönyt mm. Farangissa ja Gaijinissa. Pidän enemmän selkeästä ruoasta, joka tarjoillaan eteen selkeänä annoksena. Mutta se on puhdas makuasia ja tässä sivuseikka.

Kaikki oli suunniteltu hyvissä ajoin valmiiksi ja odotuksemme olivat erittäin korkealla, sillä olinhan meistä se ainut joka oli illastanut Kaskiksessa aiemmin ja arvioinut sen Suomen ravintoloiden kärkikastiin. Lue aiempi arvostelu täältä.

Minua varoitettiin etukäteen vain siitä, että miljöö on kutakuinkin rakennustyömaata. Sellaiset asiat eivät häiritse, jos kaikki muu toimii niin kuin pitää. En koe maksavani ensisijaisesti seinistä vaan laadukkaasta ruokatuotteesta ja palvelusta. Sitä paitsi Kakolanruusun pop-up on tilana ihan siisti ja viihtyisä.

Tilasin meille neljän ruokalajin menun viinipaketilla. Aperitiiviksi otimme Kakolan klassikko -drinkit, joissa oli vieno ruusuaromi. Erittäin raikasta ja hyvänmakuista.


Aterian kanssa tarjoiltiin Taikinajuuren hapanleipää. 


Ensimmäisenä kaatona kevyesti kuplivaa Villa Maria Sauvignon Blanc Uudesta Seelannista, joka tuoksui paremmalta kuin mitä maistui. Maku muistutti lähinnä väljähtynyttä, uudelleen viilennettyä kuohuviiniä.


Alkuruokana oli Kakolan sillisalaattia, sydänsalaattia ja parmesanmajoneesia. Miki ei voi syödä silliä, joten hänelle tarjoiltiin nyhtökauraa ja kasviksia Lindrothin puutarhasta.


En oikein tiedä miten näiden annosten oli määrä toimia tarjoillun viini kanssa. Gubbrörasta kylmäksi mukaeltu sillisalaatti maistui pelkästään ylisuolaiselle matjessillille, eikä millekään muulle. Miksi ylipäätään laittaa muita aineksia sekaan...  Aika harva laadukaskaan viini pärjää sellaiselle suolamäärälle. 

Salaattilisäke oli itselleni kokonaisuudessa lähinnä vitsi. Samanlaisen saan vaikka missä ketjuravintolassa lisäkesalaattina vitosella. Vastikään söin Tukholmassa vastaavanlaisen lisäkesalaatin ja siinä sentään oli hiukan ajatusta mukana.

Eniten minua kuitenkin harmitti Mikin puolesta, joka joutui syömään sitä järkytävää nyhtökaura tekelettä. Itse en syöttäisi tuota edes koiralle. Kuivaa ja täysin mautonta. Ihan muuten vinkkinä: nyhtökaurasta saa ihan kelpo ruokaa jos osaa maustaa tai ylipäätään valmistaa sitä oikein. 


Kaiken kruunasi kuitenkin pöytään kannettu kulho chicken wingsejä. Ajattelinkin siinä että, mitä vittua just tapahtui? Jos mä maksan 180 euroa tästä, niin miksi mun eteeni tuodaan hikisiä wingsejä, joita saan puoli-ilmaiseksi mistä tahansa sporttibaarista. Annos olisi voinut vielä toimiakin, jos siinä olisi ollut jotain makua tai joku juju. Nyt annos maistui valmiskastikkeelta. Jos parin yrtinoksan on tarkoitus nostaa ne joksikin muuksi, niin onnea vaan. Tarjoilija antoi yhden savetin, vaikka syömisen jälkeen piti käydä käsipesulla pihan perällä.

Lisäksi ihmettelimme, miksi meille tarjoiltiin siipiä ja kaikille ympärillä oleville pöydille koipia. 

Tässä vaiheessa ilmaisin jo tarjoilijalle mielipiteeni aterian kulusta melko selkeästi. Alku oli erittäin heikko ja jatkon oli parasta olla poikkeuksetta jotain ihan muuta. Vastaukseksi saimme ulkoa opetellun liturgian rennosta meiningistä, pop-up -ravintolan rajoitteista ja muuta titityytä. En ollut enää kovin luottavaisin mielin muutenkaan, kun kuuntelin vieruspöytien jupinaa kylmästä pääruoasta,  jota oli odotettu pöytään melkein tunti.

Hyvät "Ruusulaiset", olen tämän samaisen viikonlopun aikana katsellut ystäväpiirin Taste of Helsinki -postauksia ja hieman ontuvat nyt nuo selitykset. Tastessa on ollut tarjolla maistuvaa ja kauniisti tarjoiltua ruokaa ihan samaan hintaan ja enemmän kenttäolosuhteissa tehtynä ja tarjottuna. 


Saapuipa sitten viimein se pääruoan viinikin. 

Pääruokana kummallekin grillattuja kasviksia ja perunoita vartaassa sekä tsatsikia. Grillattua naudan marmorifileetä.


Ihan ok ruokaa jossa ei taaskaan ollut mitään ihmeellistä. Ihan perusmakuista lihaa haaleana tarjoiltuna. Vartaan kasvikset nippa nappa kypsiä. Al dente ilmeisesti tavoitteena, mutta raaka on aina raaka. 

Annosten pleittaaminen on ilmeisesti rentouden nimissä maksavan asiakkaan hommaa nykyään.
Jälkiruokaviiniksi kaadettiin erittäin hyvää Saracco moscato, joka olisi riittänyt pelkästään itsessään jälkuruoaksi. Koko illallisen paras osa!


Itse jälkiruokana tarjoiltiin jogurtti-rahkajäätelöä, vohvelia ja mansikka-raparperihilloketta. Perus ok setti. Ei mitään erikoista. Tällaista saa mistä tahansa. Olisipa edes vohveli ollut vastapaistettu.


Kaiken kaikkiaan olimme erittäin pettyneitä. Pääruoka ja jälkiruoka olivat ihan perus ok, mutta olisin saanut tämän saman jostain ketjuravintolasta milloin vain. 

Ja kuten sanottu, rentous ei ole sama kuin mitäänsanomattomuus. Koko ateria oli rimanalitus Kaskiksen tasoon nähden kaikilla mittareilla. Minusta on jopa rienaavaa ratsastaa lähiruoka-argumentein, kun toteutus on kuin suoraan Scandikin listala. Laatu ja lähde ei maistunut erityisemmin läpi. Kumppanini sanoi, että teemme itse poikkeuksetta parempaa ruokaa kuin se mitä söimme.

Hieman korvaan myös särähti henkilökunnan alinomainen jankuttaminen ruoan täyttävyydestä jokaiselle pöytäkunnalle. En ole lähtökohtaisesti huolissani vatsani täyttymisestä ravintolassa jonka neljän ruoan menu maksaa 50 € per nuppi. Se ei ehkä ole edes se ensimmäinen asia jota ajattelen, vaan ruoan tuomat elämykset. Jos haluan takuu varmasti syödä itseni ähkyyn, menen Heselle.

Tokihan henkilökunta oli järkyttynyt ja pahoillaan saamastaan huonosta palautteesta. Ja oli kyllä syytä ollakin. Kovin tarjottiin samppanjaa kivusta ja särystä, mutta ei se nyt enää siinä vaiheessa auta.  Olimme jo heittäneet rahaa ja aikaa hukkaan ihan riittävästi. Kieltäydyimme kohteliaasti skumpasta, maksoin ja lähdimme.

En halua kuitenkaan moittia henkilökunnan toimintaa sinänsä. Palvelu pelasi meille jouhevasti niin kuin pitääkin. Ehkä jos itse tuote olisi kunnossa, tarvitsisi selitellä vähemmän.

Tämä reissu teki kyllä itselleni aika pahan kuprun Turun maineeseen ravintolakaupunkina. 
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti

EMOTICON
Klik the button below to show emoticons and the its code
Hide Emoticon
Show Emoticon
:D
 
:)
 
:h
 
:a
 
:e
 
:f
 
:p
 
:v
 
:i
 
:j
 
:k
 
:(
 
:c
 
:n
 
:z
 
:g
 
:q
 
:r
 
:s
:t
 
:o
 
:x
 
:w
 
:m
 
:y
 
:b
 
:1
 
:2
 
:3
 
:4
 
:5
:6
 
:7
 
:8
 
:9

Post Signature

Post Signature