Suloiset minitähtitortut

|

Tämän vinkin sain taannoin hyvältä ystävältäni joka on varsinainen herkkusuu itsekin. En ole takavuosina ihan hirveästi joulutorttuja leiponut, koska ne ovat aika isoja ja rasvaisia. Tämä vinkki tekeekin tähtitortuista pieniä kahvipöydän koruja, joita tulee itseasiassa napsittua enemmän kuin niitä alkuperäiskokoisia! Joka tapauksessa ne ovat kauniita tarjottavia joista riittää ueammallekin.

Leikittele myös erilaisilla paistomarmeladeilla. Itse käytän vain ehtaa voitataikinaa pakastelevyinä.
Kolmesta levystä tulee pellillinen minitorttuja eli 24 kpl.



MINITÄHTITORTUT
voitaikinalevyjä
paistomarmeladia
pieni pursotinpussi

Ota voitaikinalevyt sulamaan 15 minuutiksi huoneenlämpöön. Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Leikkaa levy kerrallaan kahdeksaksi pieneksi neliöksi tasareunaisella taikinapyörällä (tai pizzaleikkurilla niin kuin minä).


Leikkaa sakarat saksilla kuten kuvassa. Jos leikkaat ne kulmista suoraan keskelle sakarat eivät nouse kauniisti vaan kaatuvat. Saksilla leikatessa et litistä taikinan kerroksia ja torttu nousee kauniisti. Saksilla homma myös hoituu näppärimmin.



Käännä ohuemmat sakarat keskelle ja paina kiinni pohjaan. Annostele noin 0,5 dl paistomarmeladia pursotinpussiin, leikkaa kärki auki ja pursota torttujen keskelle. Näin annosteltuna marmeladisilmästä tulee siisti. Näin pienessä tortussa sillä on tosiaan merkitystä!


Paista noin 15 minuuttia eli kunnes tortut ovat saaneet kauniin kullaruskean värin. Paistoa kannattaa tarkkailla torttujen pienen koon takia.


Ota uunista, anna jäähtyä ja nauti!

Upeaa joulun odotusta!




Dijonsimpukat eli Moules à la dijonnaise

|

Työkaverini on suuri Ranskan ja ranskalaisen ruoan ystävä, joka rakastaa ankkaa ja simpukoita yhtä paljon kuin itsekin. Hän ei ole kuitenkaan koskaan ole itse valmistanut simpukoita, joten lupaudun näyttämään miten se tapahtuu. Ei se niin vaikea ole.

Olin maistanut Pariisin matkalla tyttären tilaamia dijon-simpukoita ja niitä päätimme kokeilla itsekin.
Itse käytin sekä tavallista että kokonaisia siemeniä sisältävää Dijon-sinappia.

DIJONSIMPUKAT (Moules à la dijonnaise)
1 rkl voita
1 sipuli hienonnettuna
1 pieni salottisipuli hienonnettuna
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
1 pss eläviä simpukoita puhdistettuna
1 tl merisuolaa
mustapippuria myllystä
1 laakerinlehti
2 oksaa tuoretta timjamia tai 1/2 tl kuivattua
1 dl kuivaa valkoviiniä
1,3 dl kuohukermaa
2 rkl Dijon-sinappia
2 rkl persiljaa hienonnettuna

rapeaa leipää
kookas kannellinen kattila

Puhdistaessasi simpukoita, katso että ne ovat ehjiä ja että ne sulkeutuvat. Heitä rikkinäiset ja aukinaiset yksilöt pois. Simpukan tulisi sulkeutua pienestä kopautuksesta jos se on elossa.

Sulata voi suuressa kattilassa. Lisää sipulit ja kuullota ne pehmeiksi keskilämmöllä, mutta älä anna ruskistua.

Lisää simpukat, suola pippuri, laakerinlehti, timjaminoksat, viini ja kerma. Nosta lämpö kiehumispisteeseen ja laita kansi kattilan päälle. Keitä simpukoita 5 minuuttia välillä kattilaa ravistaen, jotta simpukat sekoittuvat. Simpukat ovat valmiita kun ne ovat auenneet.

Nosta simpukat kattilasta reikäkauhalla toiseen astiaan ja pidä ne lämpiminä esimerkiksi laittamalla astia kuumaa vettä sisältävän kattilan päälle.

Poista liemestä timjaminoksat ja laakerinlehti ja kuumenna se uudelleen. Vatkaa sekaan Dijon-sinappi. Kuumenna mutta älä keitä. Maista liemi ja säädä maku.

Annostele simpukat lämmitetyille lautasille ja kaada päälle kuumaa Dijon-lientä.
Nauti rapean leivän ja kuivan valkoviinin kera.



Tämä on upea alkuruoka ja käy vaikka lounaasta viikonloppuna.

Työkaveri näki ja oppi valmistustekniikan sekä nautti lopputuloksesta.





Nopea kanafajitaskeitto

|

Taas vaihteeksi nopeaa ja maukasta! Tämä resepti on jo ajatuksenakin nerokas koska kanafajitakset ovat suurinta herkkuani. Eikä kannata pelästyä jos noita kaikkia mausteita ei juuri satu kaapista löytymään. Tämä onnistuu ihan perinteisellä chililläkin mainiosti ja kukin voi säätä poltteen mieleisekseen.


KANAFAJITASKEITTO (4-6 hengelle)
2 rkl kasviöljyä
900 g broilerin rintafileitä suikaleina tai kuutioina
1 tl jauhettua kuminaa
1 tl jauhettuja korianterinsiemeniä
0,5 tl kuivattua timjamia
0,5 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria myllystä
1 punainen paprika paloiteltuna
1 vihreä paprika paloiteltuna
1 keskikokoinen sipuli siivutettuna
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
1 litra kana- tai kasvislientä
maissilastuja

lisäksi:
tuoretta korianteria
avokadoa kuutioina
kevätsipulia hienonnettuna
Tuoretta chiliä hienonnettuna tai siivuina
limelohkoja

Kuumenna paksupohjaisessa padassa öljy ja lado broileri yhdeksi tasaiseksi kerrokseksi pohjalle. Ripottele broilerin päälle kumina- ja korianterijauhe, timjami, suola ja mustapippuri. Anna broilerin ruskistua keskilämmöllä sekoittelematta noin 4-5 minuutia.

Lisää joukkoon paprikat ja sipuli ja kuullota hetken aikaa käännellen 5 minuuttia. Lisää vielä valkosipuli ja jatka kuullotusta 30 sekuntia. Lisää kana- tai kasvisliemi ja kiehauta. Peitä pata kannella ja anna hautua miedolla lämmöllä 15 minuuttia. Maista ja lisää suolaa jos on tarvetta.

Annostele keittoa syvälle lautaselle ja lisää makusi mukaan lisukkeita, päälimmäiseksi kourallinen maissilastuja. Koristele koko komeus tuoreella korianterilla. Nauti välittömästi!

Tämän keiton voi tehdä myös kasvisversiona vaihtamalla broilerin soijalastuihin, tofuun tai sieniin.


Ikimuistoinen ruokamatka Pariisiin.

|



Perjantai ja 13. päivä. Sitä hieman naureskelimmekin tyttäreni kanssa suunnatessamme aamulla lentokentälle. Olimme lähdössä Pariisiin pitkäksi viikonlopuksi. Tämä matka oli meidän yhteinen ruoka- ja shoppailureissu, sekä tyttären 20-vuotis syntymäpäivälahja minulta. Suunnitelmissa oli erityisesti vierailu Versaillesin linnassa ja sen Ladurée-kahvilassa, Eiffel-tornia ja muutamaa museota unohtamatta. Siinä vaiheessa en vielä osannut aavistaakkaan mitä viikonloppu todella toisi tullessaan.

Kirous ei langennut kentällä, koneessa, eikä matka Orlyn lentokentältä hotellillekaan tuottanut ongelmia. Pariisin julkinen liikenne on kyllä harvinaisen selkeästi järjestetty ja sujuvaa.

Majoituimme Montmartren alueelle, lähelle Moulin Rouge -kabareeta ja Place de Clichya. Alue on aina tunnettu erityisesti taiteilijoiden asuinalueena ja melko värikästä elämä on edelleen. Hotellimme oli äärettömän viihtyisä Mercure Paris Montmartre Sacre-Coeur, jonne ihan ensin tietysti heitimme kamamme ja levähdimme hetken. Sää oli sopivan puolipilvinen ja vatsassa alkoi jo kurnia nälkä. Oli siis aika suunnata ensimmäiselle lounaalle pariisilaiskahvilaan!
Pariisissa kivennäisvesikin on tyylikästä.
Lounassalaatiksi valitsin Salade Nicoisen.
Aivan hotellia vastapäätä sijaitsee kotoisan oloinen Café de Luna, jonka listalta valitsimme lounassalaatit, jotka osoittautuivat varsin oivalliseksi valinnaksi. Siinä syödessämme alkoi aurinkokin pilkistellä pilvien takaa. Oli upeaa olla Pariisissa!

Musée d´Orsayn suurin kahvila on elämys jo itsessään.
Lounaan jälkeen suuntasimme heti keskustaan Musée d´Orsayhin, jossa on näytteillä pääasiassa ranskalaista taidetta vuosilta 1848-1914. Erityinen on ranskalaisen impressionismin kokoelma, joka sisältää mm. Manet´n, Monet´n, Cezannen, Degas´n, Rodinin ja Renoirin mestariteoksia. Museorakennus on entinen rautatieasema, joka muunnettiin museoksi Gae Aulentin suunnitelmien mukaan ja avattiin 1986. www.musee-orsay.fr
Seine iltavalossa ja Louvre.
Illan hämärtyessä suuntasimme pikkuhiljaa kohti hotellia kävellen Tuileries-puiston ja Louvren aukion kautta. Hotellilla emme jaksaneet enää lähteä ulos syömään vaan tilasimme huonepalvelusta annokset huoneeseen. Olivat ihan syötäviä, mutta eivät kovinkaan kuvauksellisia. Loppuillan tytär syventyi Ranska-Saksa jalkapallo-otteluun, joka lähetettiin suorana tv-lähetyksenä Pariisin Stade de France-stadionilta. Jossain vaiheessa väsymys iski ja telkku laitettiin kiinni.
Aamun valjetessa heräsin tyttären tuskaillessa alituiseen soivaa puhelinta. "Äiti soittaa ja kysyy olemmeko kunnossa? Täällä on ammuttu yöllä satoja ihmisiä..." Kesti tovi, jos toinenkin tajuta tilanne ja alkaa vastailla omaan puhelimeen tulleisiin lukuisiin viesteihin. Läheiset, työkaverit ja tuttavat olivat aidosti huolissaan.
TV oli koko matkan ajan täynnä vain ja ainoastaan uutisia terrori-iskuista.
Katselimme uutisia epäuskoisina ja viestittelimme Suomeen muutaman tunnin ajan, kunnes tajusin ihmisten liikkuvan jo kadulla ja hotellin vastapäinen kahvilan oli avannut ovensa. Päätimme lähteä etsimään avoinna olevaa aamiaspaikkaa, joka löytyikin aivan vierestä. Clichy´s Tavern on pieni ja viihtyisä kahvi-baari, joka tarjoilee edullista ja maukasta aamiasta. Hotelli olisi veloittanut aamiasesta 19 euroa per nokka ja tuolla saimme mannermaisen aamiaisen puolella siitä.
Aamiaisella tuumailimme mitä nyt tekisimme, kun kaikki on kiinni ja suunnitelmamme menivät kokonaan uusiksi. Päätimme kokeilla onneamme metron suhteen ja onneksemme se toimi normaalisti suurimmassa osassa kaupunkia. Joitain iskualueiden asemia oli suljettu. Useita kertoja Pariisissa käyneenä minua hätkähdyttivät nyt typötyhjinä ammottavat keskustan metroasemat. Olihan sentään lauantai ja keskipäivä.

Tyhjältä Bir Hakeimin metroasemalta suuntasimme Eiffel-tornille, jota sentään saattoi vielä ihailla ilmaiseksi maan tasalta. Kaikkialla partioi sotilaita ja poliiseja raskaasti aseistettuina ja luotiliiveissä. Osa turisteista oletti edelleen pääsevänsä torniin, koska he olivat ostaneet lippunsa ennakkoon netistä. Voi poloisia... on muuten typerin asia ikinä ylipäätään tehdä niin. Ei nopeuta torniin pääsy prosessia millään tavalla.
Olin hotellilla tarkistanut netistä, että keskustan Ladurée-myymälä-kahvilat olivat sentään auki. Edes joku osa lomastamme pelastuisi! Suuntasimme siis riemukaaren kautta Champs-Élyséesille, jossa suurin osa liikkeistä oli ymmärrettävästi kiinni.

Normaalisti olisimme joutuneet jonottamaan Laduréelle, mutta nyt meidät ohjattiin pöytään välittömästi. Kahvila on ehdottomasti upeimpia, missä koskaan olen vieraillut ja leivokset ylittivät kaikki villeimmätkin odotukseni. Täällä jos missä kannattaa vierailla. Hintataso on jopa edullinen tuotteiden korkeaan laatuun nähden. Missään ei saa sellaista palvelua ja herkuttelukokemusta.
Upea Ladurée Champs-Élysées
Henkeäsalpaavan upea Rose & Raspberry Saint-Honoré


Nautinto jatkuu alakerran myymälässä, jossa voit valita mukaasi oman
kokoelmasi maailmankuuluja Ladurée -macaron-leivoksia, leivoksia tai kakkuja.
Tavallista autiompi Champs-Élysées
Varsinaiset macaron-ostokset tein Rue Royalen myymälässä. Omat settinsä tyttärelle, itselle ja viemisiksi. Itselleni ostin erikoisrasian, joka on myynnissä vain rajoitetun ajan Aurinkokuningas Ludvig IV kuolemasta kertovan "Roi est mort"-näyttelyn kunniaksi.


Illalla päätimme jättää seikkailut kaupungilla väliin ihan turvallisuussyistä. Minulla oli toki pitkä lista ravintoloista mm. Marais´n alueelta, mutta juuri siellä päin kaupunkia iskut olivat tapahtuneet, joten oli parempi pysyä rauhallisemmilla kulmilla. Kuinka ollakaan olin jo aiemmin bongannut lähistöltä entuudesta tutun belgialaisen Leon de Bruxelles -ravintolan. Olen ensimmäisen kerran syönyt kyseisen ketjun ravintolassa Gentissä Belgiassa joskus 90-luvun lopulla ja myös kerran Champs-Élysées:llä. Kertaakaan en ole pettynyt, emmekä pettyneet nytkään. Tytär valitsi tyylikkään Les moules à la Dijonaise ja minä Les moules Léon, jotka oli kruunattu crème fraîchella ja varsisellerillä. Ehdottomasti tulen itsekkin kokeilemaan nämä reseptit kotona. Incroyable!
www.leon-de-bruxelles.fr

Upean illallisen jälkeen suuntasimme takaisin hotellille valmistautumaan sunnuntaipäivään, jonka tekemiset oli suunniteltava tyhjästä uusiksi. Matkan varrella poikkesimme vielä pieneen markettiin nuuskimaan tarjontaa. Poikkesi kieltämättä jonkin verran kotimaan valikoimista. Panin merkille eineshyllyllä, että variantit ja raaka-aineet olivat myös hivenen fiinimpiä. Kumma kyllä hinnat olivat omiamme edullisempia. Vai saisiko kampasimpukka-aterian alle kolmen ja puolen euron?
Tutussa kahvilassa nautitun aamiaisen jälkeen suuntasimme paikkaan, jonka takuuvarmasti oletimme olevan auki myös tällaisessa erikoisessa tilanteessa – Père-Lachaisen hautausmaalle. Vuonna 1804 perustetulla hautausmaalla on 70.000 hautaa ja siellä vierailee vuosittain kaksi miljoonaa vierailijaa. Sieltä ovat viimeisen leposijansa saanee mm. Molière, Édith Piaf, Honoré de Balzac, Oscar Wilde, Frédéric Chopin ja Jim Morrison.
Père-Lachaise on kokemuksena pysäyttävä. En ole nähnyt koskaan mitään vastaavaa. Lisäksi päivä oli mitä kaunein; 18 astetta ja aurinko pilvettömältä taivaalta. Ikäänkuin pariisilaisia olisi haluttu helliä edes hetki lämmöllä ja valolla tuona mustana hetkenä.
Aurinko oli selkeästi tehnyt tehtävänsä, sillä Pariisi oli selkeästi herännyt shokin jälkeen ja lähtenyt eteenpäin. Koko kaupunki tuntui pikkihiljaa palaavan normaaliin sykkeeseen. Ranskalaisia ei niin vain selätetä!
Matkalla metrolta Sacre-Coeurille silmiimme satui sopivasti lounasaikaan vastikään avattu Pret-a manger -myymälä, jonka tuotteet ovat superlaadukkaita. Itse ihastuin erityisesti granaattiomena-hibiscus-juomaan. Kahvi nyt oli sitä tavanomaista luokattoman huonoa luomukahvia.



Sacre-Coerin lähikujilla parvelevat katutaiteilijat
Katselimme korttelin vilinää ja nautimme makeat crèpesit mm. mustikkahillolla.
Halusin juhlistaa viimeistä litaamme Pariisissa arvoisellaan illallisella, mutta suljetussa kaupungissa ravintolavaihtoehdot olivat melko rajalliset. Hotellin henkilökunta auttoi ravintolavarausten kanssa minkä pystyi, mutta tuloksetta. Lähes kaikki ravintolat olivat kiinni. Meitä onnisti kuitenkin lähempänä kuin arvasimmekaan. Vain korttein päässä sijaitsee maineikas kirjailijoiden ja elokuvaväen suosima Brasserie Wepler, joka huokuu autenttista pariisilaista tunnelmaa ja sen ruokalista on juuri sitä aidointa Pariisia, jota tulin etsimään. 

MIelessäni olin päättänyt jo etukäteen syöväni ankkaa, ja niin myös tapahtui. Alkuun kuitenkin lasi shampanjaa ja etanoita. Tarjolla olisi ollut myös järjetön valikoima ostereita, mutta tämän herkun jätin tällä kerralla väliin.
Tytär valitsi listalta ennakkoluulottomasti tartar-pihvin ja on pakko myöntää, että itselleni tuli järjetön annoskateus maistettuani haarukallisen. En ole eläessäni maistanut yhtä hyvin maustettua tartaria –  en edes Kosmoksessa Helsingissä. Oma annokseni Concit de canard oli kuitenkin juuri sellainen kuin pitikin – yksinkertainen, selkeä ja maukas. Ja eritoten kaunis!


Alkuruoka etanat
Tartar-pihvi
Confit de canard
Jälkiruoan jätimme väliin ja nautimme sen sijaan macaroneja hotellihuoneessa. Ennen sitä kävimme kuitenkin pikaisesti jättämässä hyvästit Pariisille, joka oli kohdellut meitä hyvin niissä olosuhteissa. Näköala Palais de Chaillotilta Eiffel-tornille oli henkeäsalpaavan upea! Vive la France, vive la liberté!

Tällaiseksi siis muotoutui meidän matkamme Pariisiin marraskuussa 2015. Omasta puolestani voin sanoa, että olimme tyttären kanssa täysin turvassa koko matkamme ajan, vaikka aluksi itseäni kaupungilla liikkuminen hieman pelottikin. Tytär oli kuitenkin isäänsä urheampi ja rauhoitteli useaan otteeseen, että tämä on hieno matka kaikesta yllätyksellisyydestä huolimatta. Itselleni jälkishokki iski vasta palattuamme Suomeen. Ilmeisesti jokin stressitila laukesi kotona, koska päätä särki pari päivää.

Vaikka moni asia jäi tekemättä ja näkemättä, ei se Pariisi sieltä minnekään katoa ja onpahan hyvä syy mennä uudelleen!

Merci Paris et à bientôt!

Juuresranskalaiset (Frites Légumes Racines)

|

Taannoin blogasin colaburgerin reseptin ja siitä tuli jo silloin mieleeni, että sen seuraksi sopisivat mainiosti nämä herkulliset juuresranskalaiset, jotka olen kyllä jo julkaissut aiemminkin toisen reseptin yhteydessä. Resepti on niin mielettömän hyvä ja yksinkertainen, että se ansaitsee ihan omankin julkaisun.

Eikä tämä muutenkaan ole niin kovin kaukaa haettu aihe, koska resepti on ranskalainen ja lähden tästä perjantaina tyttären kera Pariisiin pitkäksi viikonlopuksi. Niistä tunnelmista sitten enemmän tuonnempana!

JUURESRANSKALAISET (FRITES de LÉGUMES RACINES) 2:lle
25 g mantelijauhoa2 rkl rypsiöljyäsuolaa ja pippuria1 pieni bataatti1 palsternakka1 suuri porkkana

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita isossa kulhossa mantelijauho, öljy ja mausteet. Kuori juurekset ja leikkaa 1x1 sentin vahvuisiksi ja noin viiden sentin pituisiksi suikaleiksi. Sekoita suikaleet kulhossa mantelijauho-öljyseoksen kanssa hyvin sekaisin. Levitä juurekset paperoidulle uunipellille ohueksi kerrokseksi ja paista 30 minuuttia, käännellen juureksia paiston puolivälissä. Juuresten tulisi olla kypsiä, mutta mehukkaita. Voit tosin halutessasi jatkaa paistamista vielä hetken jos haluat paahtuneempia ja reapeampipintaisia ranskalaisia. Varo kuitenkaan polttamasta niitä.

Post Signature

Post Signature