Pizzalla Puttesissa

|
Torstai-iltana vietimme yhden työkaverin läksiäisiä ja siinä sivussa aloittelin myös omaa 25-taiteilijajuhlaani. Tosiaan neljännesvuosisata on tullut taivallettua tällä valitulla uralla. Ei tullut pojasta ammattikokkia vaan jotain ihan muuta. Tosin onneksi syötävä on ollut matkalla mukana monessa muodossa. Milloin makeisina ja jäätelönä, milloin liha- ja kalatuotteina. Välillä jopa kaurapuurona.

Illan päätteeksi parkkeerasimme keskustan Putte´s Bar and Pizza -ravintolaan, jota tituleerataan Stadin parhaaksi pizzapaikaksi. Ei varmasti ansioitta. Antto Melasniemen luotsaama ravintola on kiistatta yksi Helsingin parhaista, mutta nämä ovat aina makuasiota. Omalla kohdallani kärkipaikkaa pitää edelleen vahvasti Hakaniemen Juttutupa ja Bella-pizza. Kannattaa testata kumpikin paikka ja arvioida sitten tarvitseeko kärkipaikkaa edes jakaa.


Putte´s:in listalta valikoitus kolleegan suosituksen perusteella Funghi, joka sisältää kauden sieniä. Tällä kertaa ne olivat suppilovahveroita. Valkoisessa pizzassa on myös mozzarellaa ja rucolaa. Oikein hauskan makuinen ja mehevä. Pizzan seuraksi saa myös ostaa dipin, jonka kanssa voi nauttia pizzan reunapalat. Todella nerokas idea!



http://www.puttes.fi
http://www.juttutupa.com

Rapeakuoriset vehnäsämpylät

|


Monelta saattaa jäädä sämpylät leipomatta, koska tuntuu, että se on niin työlästä ja niissä on niin kova pyörittäminenkin. No ainahan leivonnasta nyt jotain vaivaa on, mutta voin luvata, että näitä ei tarvitse pyöritellä sitten yhtään. Näiden sämpylöiden rapeuden ja kuohkeuden salaisuus piilee nimenomaan siinä, ettei taikinaa muokata ollenkaan kohotuksen jälkeen. Ainoastaan pikku taputtelu ja paloittelu sallittu! 
Työläin vaihe on taikinan vaivaaminen - jos siis teet sen käsipelillä kuten minä. Hyvää käsitreeniä. Tosin yleiskone hoitaa homman kätevästi. Ohjeen mukainen vaivaaminen on tärkeä vaihe, koska taikinan rakenne muuttuu oleellisesti sen aikana. Muotoilussa jokainen pääsee totauttamaan omaa sisäistä taiteilijaansa.


Sain ohjeen lämpimien suositusten kera äidiltäni, joka oli löytänyt sen kaiketi ET-lehdestä. Samalla se on jatkoa koko blogin historian toiseksi suosituimmalle Ihanat kaurasämpylät -reseptille.

RAPEAKUORISET VEHNÄSÄMPYLÄT
5 dl vettä
1 dl maitoa
25 g hiivaa
1 rkl sokeria
2 tl suolaa
8 dl vehnäjauhoja
4,5 dl hiivaleipäjauhoja
jauhoja leipomiseen

Mittaa vesi ja maito kasariin. Lämmitä kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva isoon kulhoon ja lisää sen joukkoon sokeri ja hieman nestettä. Sekoita seos tasaiseksi ja lisää suola sekä loput nesteestä.
Lisää vehnäjauhot ja alusta taikinaa käsin tai puuhaarukalla muutama minuutti. Lisää loput jauhot ja vaivaa taikinaa 5-10 minuuttia. Taikina saa jäädä melko löysäksi, vaikka se napakoituukin hieman vaivauksen aikana. Lisää pinnalle hieman vehnäjauhoja ja jätä taikina leivinliinalla peitettynä kohoamaan vedottomaan paikkaan 1-1,5 tunniksi. Mitä pidempään, sen parempi.

Kuumenna uuni 250 asteeseen. Ripottele pöydälle n. desi vehnäjauhoja ja kumoa taikina varovasti jauhojen päälle. Älä vaivaa, etteivät kuplat häviä taikinasta. Ripottele taikinan päälle hieman jauhoja ja taputtele sitä korkeintaan hellästi.
Jaa taikina lastalla kahteen osaan ja kumpikin pala samoin kahdeksaan osaan. Palojen muodolla ei ole mitään merkitystä, kunhan ne ovat suunnilleen samankokoisia.
Nostele sämpylät varovasti paperoidulle pellille ja paista välittömästi ensimmäinen pellillinen nostattamatta 15-20 minuuttia. Toinen satsi paistuu hieman lyhyemmässä ajassa.


Nämä sämpylät käyvät mainiosti vaikkapa omatekoisten hampurilaisten pohjaksi. Varsinkin uunituoreina ja lämpiminä ne ovat herkullisia voinokareen ja teekupposen kera.

Teriyaki-lohta ja komawakame-retikkasalaattia

|
Tässä taas yksi kiireisen arkiruoka, jossa ei ole kuitenkaan mausta tingitty piiruakaan. Koko annoksen valmistukseen kuluu noin 20 minuuttia. Annoksessa on kiva japanilainen twisti.


Tuon wakame-merileväsalaatin ostan aina valmiina. Täytyy joskus koittaa, josko levää löytyisi sellaisenaankin, sillä sen hyvin monikäyttöinen, mieto merilevä.

KOMAWAKAME-RETIKKASALAATTI
200 g valmista komawakame-salaattia
200 g retikkaa
mustapippuria

TERIYAKI-LOHI
1 lohimedaljonki
1-2 rkl ruokaöljyä
3 rkl teriyakikastiketta
0,5 tl vaaleita seesaminsiemeniä
mustapippuria

Tee ensin salaatti. Kuori retikka ja suikaloi hyvin ohueksi suikaleeksi esim julienne-veitsen kanssa. Suikaleen rakenteen on tarkoitus tukea merilevän rakennetta ja tuoda samalla toisenlaista purutuntumaa, kirpeyttä ja rapeutta. Sekoita retikkasuikaleet nopeasti komawakame-salaattiin ja laita odottamaan.

Kuumenna pannulla öljy, paista medaljongin molemmille puolille rauniin rapea pinta. Sivele ennen kääntämistä paistetulle pinnalle teriyaki-kastiketta. Käännä kalaa maustamisen jälkeen vielä kerran pannun kautta nopeeasti. Maista vielä hieman mustapippurilla.

Annostele salaattia lautaselle ja aseta lohi sen päälle. Koristele kuivalla pannulla paahdetuilla seesaminsiemenillä.

Istanbulin matkapäiväkirja

|


Lauantaina lensin Istanbuliin. Ensin vähän omaa aikaa viikonloppuna ja maanantaina töitä.  
Sen verran olen oppinut viimeisen 20 työmatkailu vuoden kuluessa, että matkustusmukavuus kannattaa maksimoida aina kun mahdollista. Eli kun Turkkiin ollaan menossa, niin otetaan Euroopan paras lentoyhtiö Turkish Airlines ja vaihdetaan vielä check-in -tiskillä varauloskäyntipaikalle. Jalkatilaa riitti nimittäin kerrankin.






Turkish Airlinesilla tarjoilut turistiluokassa on kuin vanhaan hyvään aikaan. Ja kaikki lisämaksutta sekä superhyvän palvelun kera.
Menusta valitsin: Kylmäsavulohta ja perunasalaattia jogurttikastikkeella, Turkkilaiset lihapullat ja ratatouille, juustokakku.




Ja kun  masu on täynnä, oli aika kääntää näyttö esiin ja katsoa omavalintainen leffa. Tällä kertaa "Now you see me, now you don´t".


Vähän etukäteen jännitti olisivatkjo kaikki Istanbulin kaupat kiinni sunnuntaina. No eivät tosiaan olleet. Grand Bazaar on kiinni sunnuntaisin, mutta enemmän rannassa oleva Spice Bazaar ja kaikki sen ympärillä olevat kadut ja kujat pursuivat kauppiaita. Samaten myös koko muu kaupunki.



Nimensä mukaan mauste basaari on keskittynyt enemmän mausteisiin, ruokaan ja juomaan. Toki löytyy sitä muutakin krääsää ja läjäpäin tuoteväärennöksiä. Siellä kuitenkin mm mausteet, leivonnaiset, kahvit ja teet ovat paremmin edustettuina kuin suuressa basaarissa.


Istanbul on mittakaavaltaan valtava. Väkiluvultaan lähes 14 miljoonaisen metropolin läpimitta on n. 250 kilometriä ja kuhina on sen mukaista joka ainut päivä. Kaupungissa kannattaa käyttää pidemmillä matkoilla sujuvaa julkista liikennettä. Taksilla kannattaa ajella vain ihan keskustan alueella. Ruuhkat ovat nimittäin niin hirveät, että taksimatkasta tulee äkkiä kohtuuttoman kallista lystiä ja aikaa palaa myös.



Kultaisen sarven ylittävä Galatan silta on aamusta iltaan täynnä kalastajia ja sillan alakansi on kuuluisa kalaravintoloistaan. Tosin ne ovat varsinaisia turistirysiä, joiden ruoka ei ole kovin kummoista, mutta hinta on usein päätä huimaava. Nyrkkisääntönä kannattaa pitää, että välttää turistipaikkoja niin paljon kuin voi.
 

Itse lounastin tutussa ravintolakorttelissa Taximin aukion lähellä. Päädyin lampaankyljyksiin, mutta olisi pitänyt ottaa kalaa. No nälkä lähti tälläkin.


Taximin aukiolle johtava pitkä ostoskatu Istiklal Cd kätkee lähistölleen yhden Istanbulin lempiravintoloistani - Cezayirin (Hayriye Cd) ja sen vieressä alas jyrkkää rinnettä kulkevan ravintola/baarikujan (Cezayir Sk) Varsinkin ilta-aikaan vierailemisen arvoinen paikka, jossa on elävää musiikkia ja paljon ilta- ja yöelämää.



Galata-torni on vuodelta 1348 ja oli aikanaa kaupungin korkein rakennus. 
 

Rankan kaupunkipäivän jälkeen maistuu "viinakioskista" ostettu Efes. Oli tosiaan kuin olisi käynyt Ärrällä. mutta kaikki myytävä oli alkoholia.


Hotelli sijaitsi lentokentän lähellä, noin tunnin päässä keskustasta, joten ravintolatarjonta on vähän suppea. Onneksi hotellissa on suht hyvä keittiö, joka taikoo huonepalvelun välityksellä pötyä matkamiehen pöytään.
Nyt oli maistelussa turkkilainen kebabannos, jossa oli jogurttia ja paistettuja pitakuutioita.


Maanataina ajelin turkkilaisen isäntäni kyydilläparin tunnin päähän Istanbulista itään. Lounas nautittiin paikallisten seurassa. Sain myös maistaa tummista porkkanoista hapattamalla tehtyä juomaa, joka on paikallinen erikoisuus. Aika jännän makuista.

 Maanatai-iltana ehdin vielä poiketa Suuressa basaarissakin. Eihän Istanbulissa nyt voi käydä vierailematta siellä. Tinkimisen ja talsimisen ohessa maistui virkistävä tee ja vähän turkish delightia.



Ja shoppailun päätteeksi vähän ehtaa turkkilaista döner kebabia - sitä parasta paikallista katuruokaa.





Sitten olikin jo aika lähteä Turkin lämmöstä säkkipimeään kotimaahan. Mutta kuten sanoin, pitää tehdä matkustuksesta aina mahdollisimman mukavaa ja niinpä lennolle lähdettiin loungen kautta. Täytyy sanoa, että Istanbulin Atatürkin lentokentällä oli ainakin tarjoilut kohdallaan. Kuvasta nyt ei saa mitään käsitystä, mutta tarjolla oli salaatteja, pikkusuolaisia ja makeaa leivoksista aina täytekakkuhin saakka. Ja tottakai elintärkeää GT:tä.

Eikä tarjoilu Turkishin paluulennollakaan hävinnyt vertailussa: fetasalaattia sitruuna-oliiviöljykastikkeella, grillattua kanaa, paistettuja vihanneksia ja perunapyreetä. Jälkkäriksi saksanpähkinä-päärynätorttua.

Cocktaililla James Bondin tapaan

|
Tämän kirjoituksen tekee mielenkiintoiseksi vastikään tietoon tullut tieto, että blogaajia kielletään käyttämästä mm. sanaa viski, jos se viittaa tulossa olevaan olut- ja viski-expoon Helsingissä. Juuri tämä itsessään tekee asiasta täysin käsittämättömän. Järjestetään tapahtumia, joissa edistetään hyvää juomakulttuuria ja harrastuneisuutta laadukkaisiin juomiin. Olisi hauska tietää, kuvitteleeko joku oikeasti jonkun vetävän kännit esim. 24 vuotiaasta single malt -viskistä? On sen verran arvokasta tavaraa, ettei taida kuulua mäyräkoiranostajien tai Tallinnan SuperAlkossa juoksijoiden ostoslistalle.

Koitan tässä kantaa oman korteni kekoon sivistyneen juomakulttuurin edistämiseksi.
Olin äskettäin illallisella, jonka jälkeen suuntasimme vielä cocktaileille A21 Cocktail Loungeen Annakadulle. Maistelin pariakin listan upeaa drinkkiä, mutta sitten muistin kysyä sitä yhtä, jota olen jo kauan halummut maistaa. Kuuluisaa Vesper-Martinia Bond-elokuvasta Casino Royale.


VESPER
6 cl giniä (Beefeater)
1,5 cl vodkaa (Finlandia)
0,75 cl Lillet Blonde
jäitä
sitruunankuori siivu

Laita jäitä shakeriin ja lisää alkoholit. Sekoita kunnes juoma on viilentynyt. Älä ravista, koska se samentaa juoman. Kaada leveään samppanja- tai cocktaillasiin. Laita joukkoon siivu sitruunankuorta. Tarjoile.

Juomasekoituksen keksi ja nimesi James Bond romaanissa Casino Royale vuonna 1953.
"A dry martini," [Bond] said. "One. In a deep champagne goblet."
"Oui, monsieur."
"Just a moment. Three measures of Gordon's, one of vodka, half a measure of Kina Lillet. Shake it very well until it's ice-cold, then add a large thin slice of lemon peel. Got it?"
"Certainly, monsieur." The barman seemed pleased with the idea.
"Gosh, that's certainly a drink," said Leiter.
Bond laughed. "When I'm...er...concentrating," he explained, "I never have more than one drink before dinner. But I do like that one to be large and very strong and very cold and very well-made. I hate small portions of anything, particularly when they taste bad. This drink's my own invention. I'm going to patent it when I can think of a good name."
—Ian Fleming, Casino Royale, Chapter 7, "Rouge et Noir'

Otettuaan kunnon siemauksen Bond jatkaa vielä, että jos saatavissa on viljasta valmistettua vodkaa perunasta valmistetun sijaan, niin lopputulos on parempi.
"Mais n'enculons pas des mouches", hän jatkaa.
(Karkeaa ranskalaista sanontaa mukaellen) Ei aleta halkomaan hiuksia.

Myöhemmin Bond antaa juomalle nimen Vesper, tapaamansa naisen mukaan.

Vesper eroaa Bondin yleensä juomasta Martinista siinä, että siinä on sekä giniä että vodkaa. Kina Lillet korvaa vermoutin ja sitruunankuori oliivin. Juoma esiintyy Bond-kirjoissa vain kerran, joka onkin aivan ymmärrettävää ottaen huomioon, miten Casino Royale päättyy.

Koska sekä Kina Lillet että Gordon´s Gin ovat muuttaneet reseptiään sitten vuoden 1953, on saatavilla korvaavia juomia, joilla voidaan simuloida juomasekoituksen alkuperäistä makumaailmaa.
Cocchi Americanoa pidetään maultaan samantyyppisenä kuin jo lopetettua Kina Lilletiä. Samoin ranskalainen aperitiivi Lillet Blonde on hyvin lähellä alkuperäistä.
Alkuperäisen makumaailman tavoittamiseksi käytä 50% viljasta tislattua vodkaa (esimerkiksi Finlandia tai Absolut).
Gineistä 47 prosenttiset Tanqueray tai Broker´s antavat alkuperäisimmän maun. Gordon´s käy myös saman vahvuisena. Alkoholipitoisuus on tärkeää, koska juoma laimenee sekoituksessa jonkin verran.


Lempeän lämmittävä kana-avokadokeitto

|
Luoja että osasikin olla masentavan harmaa sunnuntai. Onneksi en hirveästi ehtinyt sitä suremaan, koska kämpälle saatiin taannoin uusi vetreämpi välittäjä ja tänä sunnuntaina oli uusi ensinäyttö. Olen siis kokoviikonlopun siivonnut kämppää hullunlailla ja tänään vielä viimeistellyt paikat ennen esittelyä.

Jotenkin tämä päivä suorastaa huusi jotain helppoa ja lämmittävää ruokaa. Onneksi löysin taannoin tämän upean reseptin, joka on ehkä parasta avokadosta sitten pastan.Kannattaa muuten tarkistaa, että avokadot ovat oikeasti kypsiä. Mieluummin hiemna yli kuin vielä puolikovia.

Keitossa on kiva itämainen twisti, tosin ilman tulisuutta tällä kertaa. Sitä voi jokainen itse lisätä halutessaan chilin muodossa. Vaikka resepti onkin kanalle, voi sen yhtä hyvin tehdä kasvisversiona tofusta.
Kevyen ruokaisa keitto piristi ihmeesti syksyn harmautta.


 KANA-AVOKADOKEITTO (kahdelle)
2 kanan rintafilettä
3 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria myllystä
4 dl kevätsipulia suikaloituna
1 tl valkosipulia hienonnettuna
1 tomaatti kuutioina
1,3 litraa kanalientä
1/8 tl jauhettua kuminaa
2 kypsää avokadoa kuutioina
n. 1 dl korianteria hienonnettuna
puolikas lime

Mausta kanan rintafileet suolalla ja pippurilla. Kuumenna pannussa 1 rkl oliiviöljyä ja paista fileisiin ensin kaunis pintaväri ja alenna sitten lämpöä ja anna fileiden kypsyä miedolla lämmöllä kannen alla, välillä käännellen. Kääri fileet folioon, laita syrjään odottamaan ja pidä lämpiminä.

Kuumenna padassa tai paksupohjaisessa kasarissa 2 rkl oliiviöljyä. Lisää 2,5 dl kevätsipulia, hienonnettu valkosipuli ja kuullota parisen minuuttia. Varo, ettei valkosipuli pala. Lisää kuutioitu tomaatti ja jatka kuulottamista minuutti. Lisää kanaliemi, kumina ja kiehauta. Alenna lämpöä ja anna kiehua hiljalleen 15-20 minuuttia. Sillävälin voit repiä kananlihan käsin suikaleiksi.

Valmista annokset rakentamalla. Ota lämmmitetyt keittolautaset ja laita niille revittyä kanaa, kuutioitu avokado, kevätsipulia ja hienonnettua korianteria.
Maista liemen suolaisuus ja säädä tarvittaessa. Annostele kuuma liemi annoksiin muiden ainesten päälle. Koristele annokset limesiivuilla. Nauti välittömästi. 


Uunilohi Mustapekka-perunoilla

|
Muistui tuossa taannoin mieleeni kauppareissulla yksi vanha arkiruokaresepti, jota oli tapana tehdä useinkin. Resepti on äärettömän yksinkertainen, edullinen ja syntyy uunissä, sillävälin, kun käyt vaikka iltalenkillä. Tarjouksessa oli siis lohifilettä, joten seuraavaksi vain pakastealtaan kautta nappaamaan pussi peruna-sipulisekoitusta ja maitohyllystä kermaa tai ruokakermaa. Ai juu, yks meinas unohtua! Sitruuna. Kassan kautta kotio ja kokkaamaan.


 Lohen kaverina on Mustapekkaperunoita, koska sattui olemaan Valion Crea Mustapekka-ruokakermaa purkki kaapissa. Kerman voi halutessaan korvata myös kasvisliemellä. Niin ja mikäänhän ei estä pilkkomasta perunoita ja sipulia tähän ihan omin pikku kätösin. Itse harvemmin arkisin jaksan semmoista.

 

UUNILOHI JA MUSTAPEKKA-PERUNAT
(4 annosta)
n. 800 g ruodoton lohifile
500 g peruna-sipulisekoitusta
2,5 dl Mustapekka-ruokakermaa (tai tavallista kermaa)
nokare voita tai margariinia voiteluun
suolaa
mustapippuria
tuoretta tilliä
0,5-1 dl vettä
puolikas sitruuna

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Voitele pitkulainen uunivuoka ja levitä peruna-sipulisekoitus vuokaan tasaiseksi kerrokseksi. Mausta suolalla ja pippurilla sekä ripottele pinnalle vajaa desi tillisilppua. Lisää ruokakerma ja vesi. Kuivaa lohen pinnat talouspaperilla ja mausta lihapuoli suolalla ja pippurilla. Laita lohifile perunoiden päälle nahkapuoliylöspäin. Leikkaa nahan pinnalle sitruunaviipaleita. Kypsennä uunissa noin 1 tunti. Jos tuntuu että lohi alkaa kärähtää pinnalta, voit peittää vuoan foliolla kypsennyksen loppuvaiheessa.
Poista nahka fileen pinnalta ennen tarjoilua. Tarjoile tillikurkkujen kera.

Lohen voi toki halutessaan leikata pinnalle myös valmiiksi annospaloiksi. 

Nopea kolmen sipulin pekonipasta

|
Sain taannoin kutsun Valiolta tulla keskustelemaan ruoanlaittotuotteista heidän koekeittiöönsä. Aika upea tilaisuus päästä oikeasti vaikuttamaan osaltaan tuotekehitykseen. Illan aikana saimme myös luoda omia reseptejä Valion ruoanlaittotuotteista ja oheinen resepti on yksi omistani.


Koska itse käytän todella vähän valmiiksi maustettuja ruokakermatuotteita, koitin ajatella asiaa sellaisen ihmisen kautta, joka ei ole niin syventynyt keittotaidon hienouksiin ja valmiiksi maustetut tuotteet oikeasti auttavat häntä onnistumaan arkiruoanlaitossa paremmin.

Päätin tehdä reseptistä myös sellaisen, että se on helposti muunneltavissa myös kasvisruokavalioon. Kastikkeen pohjana ja reseptin ideana on Valion Crea crème fraîche paahdettu sipuli.

KOLMEN SIPULIN PEKONIPASTA
n. 100 g hyvää pekonia (esim. Wotkins)
1 punasipuli
2 valkosipulin kynttä
1 prk (200 g) Valio Crea creme fraîche paahdettu sipuli
0,5-1 dl kuohukermaa (tai valkoviiniä)
0,5 dl hienonnettua persiljaa tai
0,25 dl hienonnettua kirveliä
1 tl tuoretta timjamia
mustapippuria
pari lastua pecorinoa
1 l keitettyä pennepastaa

Varaa pastan keittämistä varten runsaasti vettä ja pari ruokalusikallista merisuolaa. Keitä pakkauksen ohjeen mukaan. Suosittelen käyttämään laadukasta kokojyväpastaa, esim. Barilla Integrale Penne Rigate.

Hienonna punasipuli, mutta jätä osa sipulista suuremmiksi siivuksi. Hienonna valkosipuli. Leikkaa pekoni suikaleiksi ja paista kasarissa rapeaksi. Ota pari lusikallista pekonin rasvaa talteen ja laita sen jälkeen pekonit valumaan talouspaperin päälle. Varaa hieman paistettua pekonia koristeluun. Laita samaan kasariin pekonin rasvaa ja hienonnetut sipulit. Kuullota kunnes sipulit pehmenevät hieman. Laske lämpö matalaksi ja sekoita joukkoon creme fraîche, kerma, pekoni, yrtit ja mausta mustapippurilla. Anna hautua hetki, maista ja säädä maku. Suolaa ei tarvitse lisätä ollenkaan!

Sekoita kastike nopeasti juuri valutetun pennepastan joukkoon. Kruunaa annos pastetulla pekonilla, timjamilla ja pecorino-lastuilla. Tarjoile välittömästi ja nauti vaikkapa hyvän Chardonnayn kera.

Annoksen voi hienosti valmistaa myös ilman pekonia, jolloin sipulin kullotukseen tarvitaan loraus öljyä.
Kerman sijaan ohennukseen voi kokeilla myös valkoviiniä.

Post Signature

Post Signature