Juhannustaikoja 2014

|
Juhannusyön taikoja...


Juhannukseksi ei tänä vuonna oltu luvattu mitään erityisen lämmintä saatika kaunista säätä missään päin Suomea. Itse olin jo kuitenkin jo ajat sitten päättänyt suunnata taas mutsin luo Itä-Suomeen. Tuli sitten aurinkoa tai kaatosadetta. Siellä oli joka tapauksessa valmistumassa saunatuvan remontti ja me olisimme kullan kanssa ekat yöpyjät.

Vapise Claude Monet...
Saunamökki sijaitsee tottakai järven rannalla ja mikäs siinä olisi juhannusta viettää, jos vain ilmat suosisivat. Sää oli vaihtelevaa, mutta loppupeleissä aika paljon oli myös niitä aurinkoisia ja puolipilvisiä hetkiä. Pääsi edes vähän soutelemaan ja uistelemaan järvelle. Ja tietysti nauttimaan kesäyön hiljaisuudesta, jonka rikkoi ajoittain vain kuikan huuto.




Piti nyt tämä kuva ottaa, että jotain on saatu...
Kulinaari lempivärissään oranssissa, as usual.
Olin omasta puolestani luvannut huolehtia ainakin juhannusaaton tarjoiluista. Sitä silmällä pitäen olinkin käynyt jo ajoissa Sokoksen Wotkinsilla hakemassa lihaisia baby ribsejä. Lisäksi juhannuspöytään tulisi cole slaw- sekä  sellerisalaattia sekä täytettyjä herkkusieniä.


Ribsit valmistin hunajaglaseerattuina hyväksi havaitun Micke Björklundin reseptin mukaan.




Mukana myös helppoa ja herkullista: Maissintähkiä.




Herkkusienet tein sillä omalla 15 vuotta vanhalla reseptilläni.

RAPUSULATEJUUSTOTÄYTTEISET HERKKUSIENET
 2-3 suurta herkkusientä per syöjä
1-2 pakettia hyvää pekonia (esim. Wotkinsin aamiaspekonia)
1 pkt Kavlin rapusulatejuustoa

Poista herkkusienistä jalat esim. pikkulusikkaa apuna käyttäen. Tarkoitus on saada jalka pois mahdollisimman syvältä, että täytettä mahtuu kunnolla.
Täytä lakit sulatejuustolla ja kääri lakkien ympärille 1-2 pekonisiivua. Itse olen huomannut, että pari ristiin käärittyä pitää mehut paremmin sisällä.
Grillaa sienet molemmin puolin pinnaltaan rapeiksi.

GT-laseina oli aitoakin aidompaa retroa.
Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, niin kuin juhannuksena kuuluukin.



Jälkkärikahvien kera tarjolla oli iki-ihanaa Kesämarenkia. Ei petä koskaan!










Matti-kissa



Mölkky on ihan ehdoton juhannuspäivän peli! Ai niin... mutsi voitti!


Chilinen jättikatkarapupasta

|
Työkaveri luki iltapäivälehdestä, että Saarioisten maksalaatikko pitää edelleen kärkisijaa suomalaisten suosimien einesten listalla. Vähänkö on surullista! Tosin siitä virisi keskustelu, että jos mittaus perustuu puhtaasti myyntiin, niin silloin jää huomioimatta, että todella moni ostaa sitä koiralleen ruoaksi. Näin tiesi työkaverini ja niin tiedän minäkin. Itseasiassa koiranruoaksi se paremmin varmasti soveltuukin. Tosin oma koirani ei aikoinaan pystynyt sitäkään syömään. Isäntäänsä tullut ehkä...


Ja miksi ostaisinkaan eineksiä, kun ihan samalla vaivalla tekee chilistä jättikatkarapupastaa. Tuorepasta nyt tietysti on "eines" eräällä tavalla, muuta annetaan armoa vähän tässä asiassa. En ala arkena vääntää pinaattitagliatellea kahdelle hengelle. Jättikatkaravutkin oli pakkasesta, mutta ruohosipuli ja chili HeVi-osastolta.



CHILINEN JÄTTIKATKARAPUPASTA
(kahdelle)
n. 200 g kuorittuja kypsentämättömiä jättikatkarapuja
1 punainen chili
1-2 valkosipulin kynttä
1/4 punttia ruohosipulia
tai 2 kevätsipulia
1 tl kalakastiketta
3/4 dl oliiviöljyä
1/2 limetin mehu
suolaa ja pippuria myllystä


1 pkt tuorepastaa, esim. pinaattitagliatellea
vettä
suolaa


Sulata ravunpystöt ja valuta hyvin. Kuumenna pastan keitinvesi kiehuvaksi ja mausta suolalla. kypsennä pasta pakkauksen ohjeen mukaan samalla kun valmistat ravut. Valuta kypsä pasta ja lisää sekaan hieman öljyä.
Pese chili ja suikaloi siemenineen ohuiksi siivuiksi. Jos haluat vähemmän tulista, halkaise chili ensin ja poista siemenet. Hienonna myös ruohosipuli tai suikaloi kevätsipuli. Hienonna valkosipuli.
Kuumenna pannulla öljy ja lisää chili ja valkosipuli. Anna öljyn maustua hetki, mutta varo polttamasta valkosipulia. Lisää ravut ja kypsennä nopeasti. Lisää limemehu, kalakastike ja suurin osa ruoho- tai kevätsipulista. Mausta suolalla ja pippurilla.
Kokoa annos syvälle lautaselle. Ensin pastaa ja lopuksi ravut kastikkeineen päälle. Koristele ruoho- tai kevätsipulilla ja mustapippurilla.

Kokonaisuudessaan tämän tekemiseen ei mene sen enempää aikaa kuin sen maksalaatikonkaan valmisteluun ja lämmittämiseen. 2 minuuttia pastan keittämiseen ja vajaat 10 rapujen kanssa.

Siihen aikaan kun isä annoksesta kuvan otti.

|
Nykyisin tuskin kukaan itseään kunnioittava pitävä ihminen laittaa suuhunsa palaakaan, ennen kuin annoksesta on kuvattu edustava otos ja se on postattu Facebookiin sekä Instagramiin ja ties minne elämäntapablogiin. Itsekin tokaisin joskus että, "ennen ei syödä kun on kuvattu!"


Meneehän tää joskus vähän överiksi. Tytärkin sanoi viimeksi ravintolareissulla, että sitten et pilaa iltaa kuvaamalla. Enkä pilannut (ainakaan kovin paljon).



Taannoin sain edesmenneen isäni jäämistöstä vanhoja nipun valokuvia. Olin jo melkein unohtanut, että faijalla oli mielestäni albumeittain ihan ihme valokuvia. Ensinnäkin hän oli dieselkoneasentaja telakalla, joista syystä hänellä oli albumeja täynnä kuvia konehuoneista ja putkistoista. No tänä päivänä sanoisin, että portfolio tietysti... tai mikä lie sitten oli tarkoitus. Jää hämärän peittoon.


Toinen aihe, jota kovasti lapsena kummastelin, oli ruoka-annosten kuvaaminen. Siis minkä ihmeen takia kukaan kuvaisi keittön ruokapöydällä lautasella olevaa pihviä lisukkeineen? Ja niin, että niitä erilaisia annoksia on ainakin puoli albumia. Kuka sellaisia nyt katselee, kun voi katsella männäkesäisiä lomakuvia?


Nyt nelisenkymmentä vuotta myöhemmin sen ymmärrän ihan helposti. Faija oli roimasti aikaansa edellä. Meillä kotona joka päivä oli lämmin ruoka pöydässä. Siitä ei mutsi tinkinyt. Mutta meillä ruokaa laittoi myös faija ja varsin usein juuri niitä aikansa "trendiruokia" ja uusia tulokkaita. Pöydässä oli wienerleikettä, pitsaa, risottoa, täytettyjä tomaatteja yms. Tosin se pitkäjyväisestä riisistä ja Juliska herne-maissi-paprikasta tehty risotto ei nyt ihan vastannut sitä, mitä itse nykyään ymmärrän risotolla.


Mutta siellä se omakin kiinnostuksen siemen ruokaa kohtaan on istutettu jo varhain. Kiitos vanhemmille, että sain olla alusta asti mukana keittiössä.



Kuvat ovat noin vuodelta 1977, jolloin olemme vastikään muuttaneet uuteen omaan taloon.
Lautasella komeilee wienerleike, keitetty peruna ja ilmeisesti valkokaalia. Leikkeen päällä sitruunaviipale ja anjovis. Jostain syystä kapriksia ei nyt ollut saatavilla. Huomatkaa myös ultra trendikkäät sinappipurkkijuomalasit! Kuvan Scandia-aterimet ovat muuten edelleen käytössä omassa huushollissani.

Ylemmässä kuvassa on tyypillistä ajankuvaa 70-luvulta. Keltainen muovimatto, myrkynvihreäksi maalatut pinnatuolit. Mä oon muuten maalannut kyseisen kaluston. Oli valkoinen alun perin. Tuon kolmiomallisen servettitelineen muistan vielä hyvin. Taisi olla talon omaa tuotantoa.

Itse olen ollut myöhemmin vähän samoissa tunnelmissa. Mitä isä edellä, sitä poika perässä.


Kokkailuketjureaktio

|

Viime päivien kokkailuista on syntynyt hauska ketjureaktio, jossa edellisen aterian ylijäämä saa seuraavana päivänä uuden aisaparin. Lauantaina aloitettiin karitsalla ja mango-nuudelisalaatilla, josta salaatti sai vierelleen sunnuntaina karamellibroilerin.


Eilinen karamellibroileri kaveerasi tänään sulassa sovussa katalonialaisen escalivadan kanssa.
Jälkimmäistä suosittelen muuten ehdottomasti juhannuspöytään. Se on siitäkin mainio ruoka, että sitä voi helposti varioida ja maustaa mieleisekseen tai käsillä olevien raaka-aineiden mukaan. Kerralla tulee isompi satsi, josta riittää nälkäisemmällekin seurueelle.


Tällä ketjuteemalla voisin laittaa pystyy vaikka oman Facebook-haasteketjun, jossa aina annetaan eteenpäin aterian osan resepti ja vastaanottaja täydentää sen omallaan ja jatkaa edelleen.

Karamellibroileri

|

Viimekertaisesta mango-nuudelisalaatista jäi vielä seuraavallekin aterialle. Samaisesta Maku-lehdestä poimin sen seuraksi kutkuttavan hyvännäköisen ja herkulliselta kuulostavan karamellibroilerin. Tämä sopi varsinkin tällaiseen siivouspäivään, jolloin ruoan sai jättää rauhassa uuniin muhimaan vaadituksi kolmeksi tunniksi. En olekaan ennen käyttänyt broiskun kypsentämiseen ihan näin paljon aikaa. Mutta lopputulos kyllä palkitsee, sillä liha on upean mehukasta.


Reseptin karamellikastike on varsinainen löytö! Tätä tulen kyllä testaamaan useampaakin grilliherkkuun kesän mittaan. Varsinkin kun se sisältää yhtä lempimaustettani tähtianista!


GRILLATTU KARAMELLIBROILERI
(4 annosta)


n. 1 kg luullista broilerin rintaleikettä (naturel)
1,5 l liha-, kasvis- tai kanalientä
3rkl punaista thai-currytahnaa


Karamellikastike:
2,5 dl broilerin haudutuslientä siivilöitynä
2,5 dl ruokosokeria
1 dl vettä
3/4 dl valkoviinietikkaa
5 tähtianista
1 sitruunaruoho viipaloituna
1 punainen chili hienonnettuna
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
1 tl suolaa


Kuumenna uuni 125 asteeseen. Nosta broilerin rintaleikkeet korkeareunaiseen uunivuokaan, johon ne mahtuvat vierekkäin. Valmista liha- tai kasvisliemi ja sekoita siihen chilitahna. Kaada lientä vuokaan sen verran, että broilerit peittyvät. Kypsennä uunissa kolme tuntia muutaman kerran kääntäen leikkeitä kypsymisen aikana.


Kastiketta varten mittaa aineet kasariin. Keitä seosta kohtalaisella lämmöllä 25-30 minuuttia, kunnes seos muuttuu siirappimaiseksi.


Poista broilereista luu ja halutessasi nahka. Sivele karamellikastiketta leikkeiden pintaan ja grillaa pintaan kaunis väri.


Lopun kastikkeen voit tarjoilla pöydässä mausteena.



Itse paistoin leikkeet lopuksi pannulla voi-öljyseoksessa. Viipaloin ja viimeistelin vielä annoksen karamellikastikkeella. Broileri sopi erinomaisesti yhteen mango-nuudelisalaatin kanssa. Potkua ja poltetta olisi tosin voinut olla tälläkin kertaa lisää. Mutta huomioidaan tämä ensi kerralla sitten.


Kastikkeesta voi halutessaan siivilöidä ne sattumat pois. Jos aikoo ne sinne jättää, kannattaa tehdä kauniita siivuja ja paloja.


Taidan seuraavaksi ottaa karamellikastikkeen kanssa kokeiluun suosikkini ankan rintafileen...








Karitsaa ja mango-nuudelisalaattia

|
Uusi Maku-lehti pursuili taas toinen toistaan maukkaammalta näyttäviä kesäruokia. Halusin kuitenkin päästä suht. helpolla, mutta mausta tinkimättä tietenkin. Lisäksi teki mieli jotain ihan uutta, ehkä vähän epätavallisiakin yhdistelmiä.



Lukuisissa resepteistä valikoituivat eurooppalaisen bistrotyylinen karitsan paahtopaisti ja aasialaismakuja edustava mango-nuudelisalaatti.


Karitsaresepti perustuu osaltaan happoisessa marinadissa raakakypsytykseen. Grillaus tuo osaltaan oman säväyksensä ja siltä osin lopputulokseen voi vaikuttaa paljonkin. Itse en nyt päässyt enää kypsentämään karitsan paahtopaistejani kaasugrillissä, koska myin sen tulevan muuton alta jo pois. Tulos on kuitenkin aivan yhtä maukas paistinpannun ja uunin kautta. Jos omistaa parillapannun, on ulkonäkö ehkä parempi.


Salaatti on helpon herkullinen yhdistelmä kotoista porkkanaa ja eksoottista mangoa, chiliä, limeä ja seesamia. Riisinuudeli oli ihan kiva uusi salaattiraaka-aine, jota olen kyllä käyttänyt muissa yhteyksissä monet kerrat. Maku-lehden resepti jätti omasta mielestäni jonkin verran toivomisen varaa hapokkuuden ja chilin suhteen. Mangoa on kuitenkin sen verran paljon, että se jyrää hennommat poltteet ja hapot alleen. Korianterin määrä on itsestäni aika hyvä, mutta sehän on makuasia.


Joka tapauksessa yhdistelmä toimi kuin unelma. Mango-nuudelisalaattia voi hyvällä syyllä suositella kaveriksi miltei mille tahansa grilliruoalle. The hotter, the better.


KARITSAN PAAHTOPAISTIT BISTROTYYLIIN
(nälän mukaan 2-4 hengelle)
4 kpl (n. 500 g) maustamattomia karitsan paahtopaisteja


Marinadi:
1 dl oliiviöljyä
1/2 dl punaviinietikkaa
1/2 dl fariinisokeria tai tummaa siirappia
3-4 valkosipulin kynttä viipaleina
2 rkl tuoretta rosmariinia hienonnettuna
1 tl suolaa
1/2 tl rouhittua mustapippuria


Sekoita ensin marinadin ainekset kulhossa. Voit laittaa paahtopaistit esim. muovipussiin ja kaataa marinadin sekaan. Purista ilma pois pussista ja sido suu tiukalle solmulle. Tai voit laittaa astiaan, jossa paistit peittyvät hyvin marinadiin ja kääntelet lihoja muutaman kerran maustumisen aikana. Anna lihan marinoitua huoneenlämmössä tunnin ajan tai jääkaapissa yön yli. Jos marinoit paistit kylmässä, ota ne huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen paistamista. Kuivaa lihan pinta talouspaperilla. Grillaa lihat molemmin puolin kauniin värisiksi. Kauniin punertavan lihan sisälämpötilan tulisi olla 57 astetta. Kääri lihat vielä hetkeksi folioon vetäytymään ennen tarjoilua.
Jos paistat pinnat ruskeiksi pannulla, esilämmitä uuni 200 asteeseen. Tuikkaa isoimpaan paistiin lihalämpömittari keskelle ja laita vuoassa kaikki uuniin, kunnes lämpömittari hälyttää.



MANGO-NUUDELISALAATTI
(10 annosta)
250 g riisinuudeleita
2 l kiehuvaa vettä
1-2 rkl rypsiöljyä
750 g varhaisporkkanaa
2 kypsää mangoa
1-2 ruukkua korianteria
1 chilipaprika
1 dl limemehua
1/2 dl seesamiöljyä
2 rkl rypsiöljyä
2 rkl ruokosokeria
2,5 dl suolapähkinöitä rouhittuna


Liota lyhyemmiksi murennetut riisinuudelit kuumassa vedessä pehmeiksi pakkauksen ohjeen mukaan.
Valuta nuudelit ja lisää niihin vähän öljyä, jotta ne eivät tartu toisiinsa.
Kuori porkkanat ja raasta karkeaksi raasteeksi. Paloittele, kuori ja suikaloi mango. Hienonna korianteri. Huuhtele, halkaise chili ja poista siemenet. Hienonna chili. Yhdistä kulhossa nuudeleihin muut ainekset paitsi pähkinät. Sekoita ja laita kylmään maustumaan pariksi tunniksi. Viimeistele annokset rouhituilla suolapähkinöillä juuri ennen tarjoilua. Jos teet yhden ison tarjottavan salaatin, sekoita osa pähkinöistä salaatin joukkoon.





Chef & Sommelier - unohtumaton ilta tähtiravintolassa

|
Toukokuun viimeisenä juhlimme tyttäreni valmistumista ylioppilaaksi. Koska varsinaiset juhlat järjestettiin Turussa vasta viikon päästä, olin itse luvannut viedä nuoren neidin syömään hienosti itse lakkiaisiltana täällä Helsingissä. Varasin ravintolan hyvissä ajoin helmikuussa ja päädyin muutamasta vaihtoehdosta Chef & Sommelieriin Huvilakadulla. Päätöksestä tuli itseasiassa monin verroin arvokkaampi, kun ravintolalle myönnettiin myöhemmin keväällä ensimmäinen Michelin-tähti. Tuskinpa olisin saanut enää kyseiselle lauantai-illalle pöytää varattua sen jälkeen. Lisäksi se oli meille molemmille ensimmäinen Michelin-ravintola, jossa olemme illastaneet. Myönnän että vähän jännittikin, mitä tuleman pitää.


Chef & Sommelier on chef Sasu Laukkosen ja sommelier Johan Borgarin vajaat neljä vuotta sitten perustama pieni ja kodikkaan oloinen ravintola. Sali on pieni huone, jossa on asiakaspaikkoja runsaat 20. Ravintola vannoo puhtaan, raaka-ainekeskeisen ja käsintehdyn ruoan nimeen. Raaka-aineet saadaan omalta tai luomituottajien pelloilta, pientuottajilta, kalastajilta ja metsästä. Annokset tekevät kunniaa sesongin parhaille antimille, eikä mitään ole hukutettu voihin ja kermaan. Pippurisuutta ja suolaisuutta löytyy villiyrteistä, joita annoksista löytyy runsaasti. Kaikki mitä raaka-aineista voidaan hyödyntää, päätyy lautaselle muodossa tai toisessa.


Saavuimme jopa hieman etuajassa ollen ensimmäiset illan asiakkaat. Ainakin sai rauhassa tutustua paikkaan ja siemailla alkuun juhlan kunniaksi tilattua samppanjaa. Johan esitteli meille myös menuvaihtoehtoja ja tottakai kertoi muutenkin ravintolan ideologiasta ja ruoan alkuperästä. Menun sai valita 3, 4, 5, 7 tai 9 ruokalajin kokonaisuuksina.


* Haukea ja tilliä
* Perunaa ja tattia
* Porsasta ja spelttiä
* Punaista ja vihreää


* Nokkoskeittoa
* "Villiä riisiä"
* Kyssäkaalia ja merilevää
* Mantelia ja mesiangervoa


Me päädyimme 7 annoksen chef menu -vaihtoehtoon. Nyt nautittaisiin oikein pitkän kaavan mukaan.



Keittiöntervehdys oli laitettu esille asiaan kuuluvan hauskasti. Taisi olla marinoitua mustajuurta jossa oli häivähdys juuri auennutta koivunlehteä.


Pöytään tuotiin myös uunituoretta leipää, joista toinen oli juureenleivottua rosmariinileipää ja toinen herkullista vehnäleipää. Koska leivät hupenivat meillä nopeasti parempiin suihin, saimme jatkuvaa täydennystä. Enkä tarkoita sillä, että leivällä olisi pitänyt vatsaa täyttää.





Kylmä nokkoskeitto kaadettiin kannusta lautaselle munan, perunan ja sipulin seuraksi.



Haukea ja tilliä on ehkä hienoin kalaruoka, jota olen koskaan syönyt. Haukea oli mukana niin uunissa kypsennettynä, murekkeena kuin mätinäkin. Komeuden kruunasi tillikastike ja kuulemma yrtti, jota kasvaa villinä lähes joka paikassa. Nimi ei tule mieleen. Mutta hyvää oli. Seurana oli vielä smetanaa.



"Villiä riiriä" -annoksessa riisi oli ensin rikottu ja sitten valmistettu polentamaiseksi. Itselle uudet tuttavuudet litulaukka ja ketunleipä eli käenkaali antoivat vienoa valkosipulisuutta ja suolaisuutta. Pienet, herkät kuusenkerkät olivat hauska ja maukas yllätys.



Perunaa ja tattia oli osoitus siitä, että tosiaan kaikki löytää tiensä lautaselle tässä keittiössä.Perunat olivat edellisestä sadosta ja samoin herkkutatit, jotka oli kuitenkin saatu säilytettyä kuin vastapoimittuina pakastaen ne yksitellen.
Perunasta oli sorvattu veikeät friteeratut spiraalit, kypsennetty loput tattimaisesti esille sellaisenaan ja kuorista ja kallioimarteesta pyöräytetty liemi. Maut olivat pehmeän happaman maanläheisiä.



Porsasta ja spelttiä ei sekään jättänyt kylmäksi. Ravintolaan tilattu possunpuolikas käytetään aina viimestäkin murua myöten hyväksi tavalla tai toisella. Lautaselta löytyi ainakin rapeaksi paahtunutta kylkeä, potkaa, jauhelihaa, sekä friteerattua nahkaa, joka oli ihan tyrmäävän hyvää!


Koska itse otin mukaan myös juustot, sai tytär kaksi jälkiruokaa. Ensimmäisenä taivaallista mantelijäätelöä ja -praliinia sekä mesiangervoa.


Tässä kohtaa tuli muuten tarjoiltiin välijälkiruokana pieni karviaissorbetti.



Oma jälkiruokani oli "punaista ja vihreää". Siinä maistui raparperi ja minttujäätelö. Marenki ja jäädyke toivat hienoa suutuntumaa. Minttujäätelö oli muuten parasta koskaan maistamaani. Jopa minttua vihaava tyttäreni rakastui sen makuun.


Meille molemmille ilta Chef & Sommelierissa oli unelmien täyttymys. Ruoka oli taiten valmistettua, maut luonnollisia ja kotoisan eksoottisia. Annosten yllätyksellisyys ilman kikkailua oli piristävää.


Toiseksi suurimman kiitokseni annan ruoan jälkeen koko henkilökunnalle. Sasu, Johan ja kaikki muut tekivät tärkeästä illastamme ikimuistoisen elämyksen. Sasun tuodessa annosta pöytään saimme varsinaisen esitelmän raaka-aineiden alkuperästä ja annoksen valmistusprosessista. Olisimme voineet kuunnella loputtomiin, ruoan kylmenemisen uhallakin. Johan osasi valita meille varsin upean valkoviinin koko aterian kumppaniksi.


Paikkana C&S on ihanan rento ja jäykistelemätön. Ei tarvitse olla edes ykköset päällä. Meidän käyntimme aikana ihmisiä oli pariskunnista kaveriporukoihin ja lapsiperheisiin. Ja leppoisa puheensorina kävi taukoamatta. Ei ehkä vastaa käsitystä tähtiravintolasta, mutta hyvä niin. Chefin itsensä mukaan tähti ei tule vaikuttamaan konseptiin, ruokaan tai hinnoitteluun.


Laskun maksun jälkeen saimme vielä pienet lusikalliset maa-artisokkajäätelöä. jonka päällä oli isomaksaruohon lehti. En tiedä olisiko ilta voinut päättyä enää paremmin.


Pahoittelut kuvien huonosta laadusta, mutten aikonut antaa järjestemäkameran pilata tunnelmaa ;-)
Ehkä otan sen sitten ensi kerralla mukaan.


http://chefetsommelier.fi/


http://fi.wikipedia.org/wiki/Michelin-t%C3%A4hdet



Post Signature

Post Signature