Kaija-tädin hurmaava tonnikala "Sötsö"

|


Vierailin kotikulmillani Varsinais-Suomessa viikonloppuna ja mm. kummitätini Kaijan luona Piikkiössä. Tuolla paikalla ja rakkaudellani ruokaan on hyvinkin vahva yhteys.
Meillä oli tapana serkkuni Ninan kanssa leikkiä Tänään kotona -ohjelmaa tädin ollessa töissä. Tehtiin yleensä kakkuja tai ainakin yritettiin. Keittiö oli sitten myös sen mukaisessa kunnossa. Ja täti ainakin olevinaan vihainen tullessaan kotiin sotkun keskelle. Kerran unohdettiin ainakin kuuman hellan päälle joku Tupperwaara-kippo, joka suli pitkin hellaa. Huudothan siitä tuli - ja hauskat muistot.

Täti on aina ollut mestari eteenkin erilaisten salaattien tekijänä. Toki myös muunlaisessa ruoanlaitossa. Mutta nuo salaatit ovat erityisesti jääneet mieleen. Häntä on kiittäminen myös ensimmäisestä omasta reseptistäni, Isännän salaatista. Se perustuu pitkälti tädin legendaariseen makaronisalaattiin.

Nytkin tädillä oli jotain uutta tarjolla kahvipöydässä. Mm. tonnikalasta ja raejuustosta tehty salaatti, joka käy niin leivän päälle kuin uuniperunankin täytteeksi. Lienee Varsinais-Suomalainen piirre, että meillä on ruoille vähän omat nimitykset. Tai ainakin Kaija-tädillä on aina ollut ihan oma sanavarasto. :-) Tämäkin salaatti on yleisnimeltään sötsö, mikä nyt tarkoittaa mitä tahansa eri aineksista sekoitettua massamaista herkkua. Jostain geneettisestä syystä minun ei tarvitse näitä uudissanoja itselleni koskaan selittää, mutta muille etymologian avaaminen lienee paikallaan ;-)

Sain tädiltä luvan blogata tämän reseptin ja samalla ehkä myös hieman säätää sitä mieleisekseni. Alkuperäisessä reseptissä ei ole mm. chiliä. Ja parastahan näissä resepteissä on se, että variaatioita voi tehdä loputtomasti tarpeen ja raaka-aineiden mukaan. Tähänkin reseptiin voi käyttää esimerkiksi savulohta, fetaa, oliiveja tai mitä nyt mieleen tulee.

KAIJA-TÄDIN TONNIKALA "SÖTSÖ"
1 prk laadukasta vaaleaa tonnikalaa paloina öljyssä
1 prk raejuustoa
n. 5 cm pala purjoa hienonnettuna
3/4 dl tuoretta tilliä hienonnettuna
1/2 sitruunan mehu
mustapippuria myllystä
1/2 chili hienonnettuna
yrttisuolaa (Herbamare)
1-3 rkl avokado-zest öljyä

Laita kulhoon tonnikala öljyineen ja hienonna haarukalla rakenne rikki. Lisää muut ainekset ja sekoita tasaiseksi massaksi. Maista ja säädä maku mieleiseksesi. Öljyä vähitellen lisäämällä saat koostumusta halutessasi notkeammaksi. Älä kuitenkaan laita öljyä liikaa. Anna makujen tasaantua kylmässä pari tuntia. Tarjoile leivänpäällisenä tai uuniperunan kanssa.

 

Ensimmäiset omat ravut

|


Olen ollut rapujuhlissa monet kerrat, mutta itse ei ole tullut vielä kertaakaan niitä keitettyä. Tänä vuonna tuli siihenkin muutos. Tosin olin vain sivusta seuraajan roolissa, koska itselläni oli kakkutilaus työn alla samaan aikaan. Mutta siinähän sitä tuli seurattua tiiviisti vierestä.
Aika eläväisiä veijareita nämä Tampereen seudulta tulleet täpläravut olivatkin.





Muutamat piti metsästää takaisin laatikkoon karkumatkalta. Itselleni tuli yllätyksenä, kuinka paljon ravuista lähtee ääntä. Mietin pitkään, mistä ihmeestä se pieni napsuttava ääni lähtee, ja paikansin sen lopulta keittiön lattialla olevaan laatikkoon.


Aikamoinen homma siinä 150 ravun keittämisessä lopulta olikin. Meillä kun ei noita suuria kattiloita ole ihan hirveästi. Muutama kohtuu kookas kumminkin. Ei edes laskettu montako kattilallista piti keittää lientä. Kruunutillipuntteja taisi kulua ainakin viisi.




Ja kuten nämä ensikerrat yleensä, ei tämäkään ihan ilman kommelluksia mennyt. Kaveri oli lukenut Kotilieden keitto-ohjeen väärin ja laittoi keitinveteen vain 2 rkl merisuolaa per kattila ( 4,5 litraa), kun reseptin mukainen määrä oli 2 rkl per litra. No se tietysti huomattiin vasta seuraavana päivänä, kun rapuja alettiin syödä.



Mutta, mutta.... sepä ei ollutkaan loppupeleissä ihan huono juttu. Sitä on tottunut nimittäin kohtuullisen suolaisiin rapuihin männä vuosina. Ja illallisen edetessä vähäisempi suolan määrä haittasi aina vaan vähemmän. Sitä pystyi sormisuolana lisäämään varsin hyvin jälkeenpäinkin. Ravun oma maku ei nimittäin ollut kärsinyt lainkaan, vaan tuli itseasiassa jopa paremmin esiin. Mut nyt varmaan lynkataan tämän kommentin takia, mutta näin se vaan oli. Makuasia ehkä. Tuli muutenkin mieleen, että perinteistä lientä voisi muokata muutenkin maultaan. Ehkä sitruunaa, yrttejä...  Suola vaan peittää kaikki oikeat maut alleen. Lisäksi huomasi, että aterian aikana ei janottanut niin paljon kuin yleensä. Eikä myöskään seuraavana yönä tarvinnut pomppia juomassa vettä. Snapsia ja viiniä tietty kului ihan normaalisti. ;-)






Pöydässä oli tarjolla perinteiseen tapaan paahtoleipää (kaura ja täysjyvä), sekä saaristolaisleipää, joka on oma uusi suosikkini rapujen kanssa. Lisäksi voita, smetanaa, hienonnettua sipulinvartta, sitruunalohkoja, tuoretta tilliä maljakosta. Toimii muuten paremmin kuin tillisilppu ja on pöydässä kauniimpaakin. Alkuruokana toimi mustatorvisienikeitto. Valkoviinejä oli tarjolla useampikin, mutta Pfaffenheim Spécial Fruits de Mer toimi kuin unelma.


 
Rapujen keittämiseen löytyvät ohjeet täältä:
 
Ruoka.fi palvelusta löytyy myös oiva liemi pakasteravuille ja katkaravuille.
 
3litran majoneesiämpäriin mahtui 20 täplärapua.
 
 
Koska rapuja kului oman illallisen aikana 50, piti loput 100 pakastaa.
Seuraavan päivänä yön yli maustuneet ravut vain sopiviin kannellisiin astioihin ja siivilöity keitinliemi ja uudet kruunutillit perään. Jäähdytys jääkaapissa ja pakkaseen. Ravut säilyvät pakastettuina 2-3 kuukautta.
 

Pakkasesta sienet piirakaksi. Sieniretki-quiche.

|
Jatketaan vielä tovi pakkasen tyhjentämisellä sienistä. Uusi sato nousee jo kohisten.
Olen jo aikaisemminkin tehnyt sienipiirasta tällä muunneltavalla quiche-reseptillä.
Nyt käytin sulattamani loput mustatorvisienet, suppilovahverot ja lampaankäävät.
Pikkuisen pekonia messiin ja tuoreita yrttejä kotipuutarhasta, niin herkkupiiras on väistämätön tosiasia!



SIENIRETKI-QUICHE
6 rkl voita kuutioina (80 g)
2 rkl kasviöljyä
1 1/2 kuppia vehnäjauhoja (3,6 dl)
1/4 tl suolaa
3-5 rkl jäävettä

Valmistus: (taikina)
Sekoita ja nypi voi, öljy, jauhot ja suola keskenään. Kun seos homogeenista, kaada 3 rkl vettä. Jos tarvetta, lisää vettä. Anna taikinan rauhoittua jääkaapissa pari tuntia.

Täyte:
5 dl sieniä pakkasesta sulatettuina ja valutettuina (mustatorvisieni, suppilovahvero ja lampaankääpä)
1 sipuli
50 g laadukasta pekonia
(voita)
1 tl tuoretta timjamia hienonnettuna
1 tl tuoretta basilikaa hienonnettuna
suolaa
pippuria
50 g emmentalia tai mozzarellaa
3 munaa
2 dl kermaa

Valmistus:
Hienonna sipuli ja viipaloi pekoni. Kuumenna paistinpannu ja paista pekoni rapeaksi. Ota syrjään ja lisää pannulle pekonin rasvaan kuullottumaan sipuli. Lisää sitten valutetut ja hieman hienonnetut sienet. Voit lisätä tässä vaiheessa hieman voita jos tarvis. Paista hetki, niin että mahdollinen neste haihtuu. Lisää pekonit pannulle, sekoita mukaan yrtit, mausta, maista ja anna jäähtyä.
Ota taikina ja levitä voideltuun vuokaan. Pistele pohja haarukalla. Levitä jäähtynyt sieni-pekoniseos taikinalle. Vatkaa munat kevyesti ja sekoita siihen kerma ja kaada tortulle. Levitä päälle karkeaksi raastettu juusto. Paista 180 asteessa 25 min.

Anna hieman jäähtyä ja nauti raikkaan salaatin kanssa.

 

Metsäisen mehevä mustatorvisienikeitto

|
Lauantaina valmistauduttiin rapujuhliin. Samalla piti myös raivata pakastimeen tilaa säilöön meneville ravuille. Olikin korkea aika pistää loput edellisvuotiset sienet herkullisempaan muotoon. Kohta nimittäin saa laittaa taas uusia talteen tulevaksi vuodeksi.
Sienikummini Elisan aarteista syntyi rapujuhlien alkuun tällainen metsäisen mehevä keitto.



MUSTATORVISIENIKEITTO
3-4 dl mustatorvisieniä (pakaste)
1 salottisipuli
2 rkl voita
2 dl kasvis- tai riistalientä
1 oksa tuoretta timjamia
1 oksa tuoretta rakunaa
2 rkl vehnäjauhoja
n. 3 dl kuumaa vettä
1,5 dl kermaa
1,5 rkl voita
1,5 rkl vehnäjauhoja
suolaa
mustapippuria

Hienonna sipuli ja myös sieniä hieman tarvittaessa. Kuullota sipuli voissa ja lisää sienet. Kuullota vielä hetki. Lisää joukkoon jauhoja ja kypsennä hetki kasarissa. Lisää kasvisliemi samalla hyvin sekoittaen. Laita joukkoon yrtinoksat kokonaisina. Ne on siten helpompi ottaa myöhemmin pois.
Anna hautua hiljaisella tulella n. 15 minuuttia.
Sekoita sitten joukkoon kuuma vesi ja kerma. Mausta suolalla ja pippurilla.
Sekoita voista ja vehnäjauhoista beurre manié -suurus. Siis saman verran jauhoja ja voita. Parhaiten se onnistuu kämmenessä puristellen. Sekoita voi-jauhosuurus kiehuvaan keittoon. Sekoita, niin että suurus sekoittuu tasaisesti ja anna keiton kypsyä parisen minuuttia. Mikäli haluat keitosta ohuempaa tässä vaiheessa, lisää nestettä. Tai jos paksumpaa, lisää suurusta hieman.
Maista ja säädä maku.

Itse lorautin tarjoillessa päälle hieman tryffeliöljyä.


 

Kermainen lanttu-sellerilisäke.

|
Taannoin lupasin korkkikilpailun voittajalle palkinnoksi jotain omatekemääni herkkua. Helsikiläisen voittajan toive oli uusi resepti lantusta. No saamasi pitää!
Tässä jo pariin kertaan kokeilemani uusi lisäke, joka toimii ainakin lihan kanssa erinomaisesti.
Lanttua tulee itse käytettyä ihan liian vähän. Tosin itse olen sen löytänyt uudelleen muutama vuosi sitten. Käytän siitä eniten uunijuureksiin ja keittoihin. Tosin se on valtavan hyvää ja terveellistä ihan raakana naposteluun.

Lanttu (Brassica napus tai Brassica napus ssp. rapifera), josta käytetään myös nimiä räätikkä ja räätikäs, on juures. Se on Euroopassa nuorempi tulokas kuin nauris, mutta on silti arvioitu, että se olisi ollut yksi kolmesta pääjuureksesta, joita roomalaiset käyttivät. Täysin varmoja voidaan olla vasta 1500-luvun kasvikirjojen kuvista, että ne esittävät lanttua. Lanttu on syntynyt kaalin ja nauriin risteytymästä, mutta ei olla varmoja, onko siitä suoraan syntynyt lantun esiaste, josta on lantun lisäksi kehittynyt rapsi, vai onko ensin syntynyt rapsin esiaste.

Kaalia muistuttava maku on antanut monessa kielessä nimen lantulle. Ruotsiksi se on kålrot ja saksaksi Kohlrübe. Nimet ovat syntyneet paljon ennen kuin tiedettiin mitään lantun risteytymäalkuperästä nauriin / kaalin ja rypsin kanssa.
Pohjolassa lanttua on viljelty 1500-luvulta asti, sitä onkin sanottu Pohjolan appelsiiniksi. On sanottu leikkisästi, että lantulla ja paloviinalla on sama levinnäisyysalue eli Norja, Ruotsi, Suomi ja Venäjä. Ruotsalaiset tutustuttivat englantilaiset lanttuun vasta 1700-luvulla. Englannin ja ranskan kielessä lantun nimi onkin "swede", ruotsalainen. Sitä, että lanttu olisi ruotsalainen alkuperältään, ei ole todistettu.
Lantun merkitys Suomen vanhassa maataloudessa oli vähäisempi kuin nauriin. Lantun nimi johdetaan ruotsin kielen sanasta planta eli taimi, koska sen kasvuaika on pitkä ja taimet yleensä esikasvatetaan.

Ensimmäinen koe-erä ulkofileen ja kanttarellikastikkeen kera. Muassa myös synnyinkaupunkini Paimion papuja.


Toinen koe-erä nautittiin lehtipihvin kera.


LANTTUA JA SELLERIÄ KERMASSA
300 g lanttua
200 g juuriselleriä
pari oksaa tuoretta rakuunaa ja timjamia hienonnettuna
suolaa
valkopippuria
1,5 dl kuohukermaa tai ruokakermaa

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Kuori juurekset ja lohko n. sormen paksuisiksi ja pituisiksi paloiksi.
Laita uunivuokaan ja sekoita mukaan yrttisilppu. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää kerma ja paista uunin alaosassa n. 45 minuuttia tai kunnes juurekset ovat sopivan pehmeitä. Voit korvata kerman myös kasvisliemellä.

Kuningatarkakku

|
Syksyn rippijuhliin tuli pari kakkutilausta. Halusin käyttää kauden marjoja, joten mauiksi valikoituivat vadelma ja mustikka. Pohjoismaissa tämä marjayhdistelmä tunnetaan yleisesti nimellä kuningatar.
Nimitys "drottningsylt" mainitaan ensimmäisen kerran Uppsalassa 1903 julkaistussa Hemmets kokbok -keittokirjassa, eli saman verran vadelmia ja mustikoita sisältävä hillo on ruotsalaista alkuperää.

Kuningatarkakku vielä ilman kiillettä ja reunakuorrutusta.


KUNINGATARKAKKU (25-30 hengelle)

Sokerikakkupohja (1 levy)
4 munaa
1 dl tomusokeria
1 dl hienoa sokeria
1 dl erikoisvehnäjauhoja
3/4 dl perunajauhoja tai maissitärkkelystä
1 tl leivinjauhetta

Ota raaka-aineet huoneemlämpöön ennen kakkupohjan valmistusta, koska munat vatkautuvat parhaiten huoneenlämpöisinä. (itse kylläkin säilytän kananmunat aina huoneenlämmössä)
Asettele leivinpaperi uunipellille ja voitele se. (kuulostaa tyhmältä, mutta auttaa pohjan irtoamisessa myöhemmin)
Vatkaa puhtaassa kulhossa sokerit ja ja munat kuohkeaksi vaahdoksi (4 minuuttia suurella teholla). Sekoita jauhot ja leivinjauhe ja lisää varovasti käännellen munavaahtoon. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja tasoita pinta. Paista 220 asteessa keskitasolla 6-8 minuuttia. Kumoa kakkulevy toiselle leivinpaperille jolle on siroteltu sokeria ja anna jäähtyä.

Tästä syntyy sopivasti juuri tuollainen 30x40 cm kakkulevy. Tähän kakkuun tarvitset 1,5 tällaista pohjaa. Leikkaa valmiit pohjat 20x30 kokoisiksi.

Vadelmanmousse:
5 dl vadelmia (voivat hyvin olla sulatettuja pakastevadelmia)
6 liivatelehteä
2,5 dl Flora Vispiä
200 g tuorejuustoa
0,5 dl sitruunamehua
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
0,5 dl vadelmamehua tai vettä (liivatteiden sulatukseen)

Mustikkamousse:
5 dl mustikoita (pakastettu käy hyvin)
6 liivatelehteä
2,5 dl Flora Vispiä
200 g tuorejuustoa
1/4 tl Bourbon vaniljapulveria
1 dl sokeria
0,5 dl mustikkamehua tai vettä (liivatteiden sulatukseen)

Mehua kostutukseen.

Kuorrutukseen:
2 dl kuningatarhilloa
0,5 -1 l tuoreita vadelmia
0,5 l tuoreita mustikoita
2 dl hyytelösokeria
4 dl vettä
5 dl Flora Vispiä
0,75 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Näin valmistat mousset:
Laita liivatteet likoamaan runsaaseen kylmään veteen.
Sosouta marjat erikseen ja paseeraa vielä siivilän läpi. Näin saat ikävät siemenet ja kuorenpalat pois.
Vaahdota Flora Vispi lisäten sokeria erissä vaahdotuksen aikana. Lisää tuorejuusto, sitruunamehu ja mausta vaniljalla. Sekoita hyvin vatkaimella. Lisää marjasose ja sekoita tasaiseksi. Kuumenna marjamehu tai vesi ja liota tarvittava liivatemäärä siihen. Sekoita liivate vaahtoon ohuena nauhana, kokoajan sekoittaen.

Itselläni on 20x30 kokoinen reunus, jonka sisälle kokoan kakun. Ensin pohjalle yksi kakkupohjalevyn puolikas. Kostuta pohja mehulla ja kaada vadelmamousse sen päälle tasaiseksi kerrokseksi.
Laita päälle toinen kakkupohjan puolikas ja kostuta hieman. Lisää vielä mustikkamoussemassa, tasoita ja peita kolmannella kakkupohjalla. Siirrä viileään hyytymään seuraavaan päivään.

Kun aloitat kuorrutuksen, älä poista tukireunusta heti. Se auttaa kakkukiilteen laittamisessa.
Levitä kakun pinnalle ohut kerros hilloa. Peitä kakun pinta tuoreilla vadelmilla ja mustikoilla haluamallasi tavalla. Valmista kakkukiille pakkauksen ohjeen mukaan. Levitä kakun pinnalle ja anna hyytyä hetki viileässä.
Vaahdota Flora Vispi ja lisää sokerit vaahdotuksen aikana. Pursota tai levitä reunoille haluamallasi tavalla.



Juhlavierailta ja emänniltä tuli oikein hyvää palautetta. Kakku ei ollut marjojen takia liian makea ja kermainen.




Toisen kakun koristelin hieman eri kuviolla.

www.ideakeittio.fi



Italialaisklassikko Carbonara

|
Yksi elämän parhaimpia asioita on reseptien vaihtaminen ystävien kesken. Itse suosittelen tietenkin kokeilemiani ja saan vastalahjaksi ystävieni hyväksi havaitsemia reseptejä. Vastikään sain se aidon ja oikean italialaisen pasta Carbonaran reseptin ja tässä nyt sekin omatekemänä. Yksinkeretaista ja herkullista, niinkuin italialainen ruoka yleensä.



Carbonara tai alla carbonara on Keski-Italian Lazion ja Umbrian maakunnille ominainen pastaruoka, jossa on guancialesta, pecorinosta ja kananmunista tehty kastike. Tunnettu carbonara-ruokalaji on miilunpolttajan spagetti eli spaghetti alla carbonara, joka on kehitetty 1900-luvun puolivälistä. Ruokalajia pidetään tyypillisenä roomalaisena ruokana ja sitä syötiin sodan jälkeen yleisesti italiassa amerikkalaisten joukkojen toimittaessa maahan pula-aikana munia ja pekonia. Ensimmäinen maininta Pasta alla Carbonarasta on brittiläisessä Elizabeth Davidin Italian Food -keittokirjassa vuodelta 1954.

Guanciale on perinteisesti savustamaton Italialainen pekonia muistuttava suolattu liha, joka valmistetaan sian poskesta. Porsaan poski maustetaan suolalla, sokerilla ja muilla mausteilla kolmen viikon ajan.

Guancialen sijaan käytetään usein pekonia tai pancettaa. Italian ulkopuolella carbonaraan lisätään usein virheellisesti kermaa.

PASTA CARBONARA (4:lle)
200 g pekonia siivuina tai kuutioina
4-6 keltuaista (koosta riippuen)
2 dl parmesaaniraastetta
1,5-2 dl pastan keitinlientä
mustapippuria myllystä

500 g tuorepastaa
vettä
suolaa keitinveteen

Ruskista pekoni rapeaksi. Sekoita keskenään keltuaiset ja parmesaaniraaste. Voit vaihtoehtoisesti käyttää myös pecorinoa.
Kypsennä pasta runsaalla suolalla maustetussa vedessä al dente. Ota hieman pastan keitinvettä talteen. Sekoita välittömästi kuuman pastan joukkoon pekoni ja keitinvettä sekä keltuais-juustoseos parissa erässä kokoajan hyvin sekoittaen. Toimi ripeästi, ettei muna kokkeloidu vaan koostumuksesta tulee täyteläinen ja kermainen.
Annostele lämmitetyille lautasille ja mausta vastajauhetulla mustapippurilla, hienonnetulla basilikalla ja parmesaanilla.

 

Grillipizzoja jämäruoista

|
Calamata-oliiveja, kylmäsavulohta, tuoretta basilikaa, parmesaania ja sipulia.

Jääkaappiin oli taas kertynyt jos jonkinmoista purkin- ja paketinloppua. Osa oli myös ruokakuvauksista ylijääneitä vihanneksia ja lihatuotteita. Lisäksi veneeltä kannettiin kotiin kassillinen lomaruokien loppuja. Oli siis aika pistää grilli kuumaksi ja muuttaa rippeet rapsakoiksi pikkupizzoiksi. Tätähän oli harjoiteltu jo aiemmin kesällä hyvällä menestyksellä! Nappaa tästä samalla pohjan resepti.



Näissä on se hyvä puoli, että jokainen voi koota just sellaisen herkun kuin itse haluaa ja nälkä antaa myöten. Ja samalla tuli kokeiltua ihan uusiakin makuyhdistelmiä.

Kylmäsavuporoa, kapriksia, hillosipulia ja tuoretomaattia.

Oma valikoima oli seuraavanlainen:
- tomaattimurskaa
- emmental-mozzarellaraastetta
- kylmäsavuporonpaistia kuutioina
- meetwurstia siivuina
- Calamata-oliiveja
- sipulia renkaina
- pieniä kapriksia
- prosciuttoa
- kylmäsavulohta
- tomaattia viipaleina
- parmesaania raasteena
- tuoretta basilikaa
- tuoretta chiliä siivuina
- hillosipulia
- lihapullia

Kauli taikinasta pieniä, läpimitaltaan n. 15 sentin pizzapohjia. Levitä pohjalle tomaattimurskaa, mieleisesi täytteet, päälle juustoraastetta ja paista grillissä kannen alla n. 7 minuuttia.
Tämä aika toimi ainakin omassa Weberin kaasugrillissä.

Calamata-oliiveja, prosciuttoa, hillosipulia ja basilikaa.

Lihapullia, meetwurstia ja tuoretomaattia.

Meetwurstia, prosciuttoa, sipulia, hillosipulia, Calamata-oliivia ja basilikaa.
Omiksi suosikeiksi täytteistä nousivat kylmäsavulohi ja -poro sekä hillosipuli.

Herkkua hieman kevyemmin

|
Pikkuisen pitäis taas karistaa noita kiloja kesän jäljiltä. Tai sanotaanko, että ne on kyllä kaikki hiipineet jo hyvissä ajoin ennen kesää. ;-)
Eat less. Do more exercise. Niin se menee. Mut voi silti syödä hyvin eikä nähdä nälkää.



Itsetehdyt mausteiset lihapullat nyt on yksi elämän pieniä iloja ja niistä en luovu. Mutta kermakastikkeelle ja perunamuusille voi ihan hyvin hakea välillä vaihtelua. Lihapulliin hain vaihtelua lisäämällä taikinaan omatekoista Seven Spice -maustesekoitusta ja Herbamarea normaalin suolan sijaan.

Siispä duunasin yhden lempilisukkeistani eli escalivadaa ja tällä kerralla kylmän kastikkeen.

Remoulade on ranskalaista alkuperää oleva tartar-kastiketta muistuttava majoneesi tai aioli-pohjainen kastike, josta on useita variaatioita. Remoulade sisältää usein mm. maustekurkkua, kapriksia, paprikaa, anjovista tai piparjuurta. Vaikkakin sitä on alunperin ollut tarkoitus tarjota lihan kera, se on vakiintunut varsinkin paistettujen kalaruokien ja kumppaniksi. Mm. Belgiassa remouladea tarkoillaan ranskalaistenperunoiden kanssa ja Tanskassa paahtopaistivoileivissä.

Päätin tehdä tänään kuitenkin hieman kevennetyn version ja jättää majoneesit kokonaan pois.
Ainakin tämä on nyt todettu toimivaksi mausteisten lihapullien kanssa. Toimii myös dippikastikkeena.

KEVYEMPI REMOULADEKASTIKE
1 prk kermaviiliä (huom. ei kevyt, se on vetistä)
1 pieni porkkana
1 maustekurkku
(1/2 dl kapriksia)
1 rkl sitruunamehua
1 pienehkö salottisipuli
tai
1/2 salaattisipuli
1/2 tl Dijon-sinappia
Herbamare-yrttisuolaa
valkopippuria
1/2 dl hienonnettua persiljaa

Raasta porkkana ja hienonna raastella vielä hieman veitsellä. Kuutio mausterurkku pieneksi kuutioksi. Hienonna sipuli hyvin pieneksi. Jos käytät kapriksia, hienonna myös ne.
Sekoita kulhossa kermaviilin joukkoon porkkana, kurkku, sipuli ja sinappi. Mausta ja maista. Säädä maku kohdalleen ja anna vetäytyä puolisen tuntia viileässä.

Rapuja Helsingin taivaan alla

|


Torstaina vietettiin Helsingissä Illallinen Helsingin taivaan alla -tapahtumaa. Idea on yksinkertaisesti koota ystävät ja tuttavat yhteen, kattaa pöytä ulos ja nauttia yhdessä mukavasta yhdessäolosta, ruoasta ja juomasta. Sain itse kutsun ystävältäni Liisalta ja illan teemana oli sopivasti "Rapuja Helsingin taivaan alla". Paikkana Teurastamon piha Sörnäisissä. Pitkän pöydän ympärillä oli toistakymmentä henkeä ja illan tunnelma oli mitä parhain. Laulua ja soittoa, rapuja ja snapseja. Kiitos Liisa!! ja kiitos järjestäville tahoille. Upea tapahtuma!


Kuva: Liisa Paasio


Tapahtunan järjestelyistä vastasi Yhteismaa ry. Mukana tapahtumaa mahdollistamassa olivat myös Helsingin Energia ja Helsingin kaupungin rakennusvirasto.
http://www.helsingintaivaanalla.fi/


Otin itse kokeiluun täysimittaisesti myös tuon saaristolaisleivän rapujen kanssa ja ihastuin kyllä ikihyviksi. En varmaan koskaan enää vaihda takaisin paahtoleipään.



Oman leipäni kokosin näin:
Saaristolaisleipäsiivu
sipisu voita
ravunlihaa
smetanaa tai sitruunalla maustettua majoneesia tai aiolia
tilliä

juomalaulu
snapsi
ja eiku ääntä päin :-D

(Tosin itse jätin nyt snapsit väliin kun olin autolla liikenteessä)

Alkupalaleipä jokiravuista

|
Rapukausi on parhaimmillaan! Ennen lomia pääsin jo itse ruokakuvauksissa ekoihin rapuihin käsiksi ja koska kuvausrekvisiittaa jäi jonkinverran yli, päätin kehitellä niistä jotain uutta, jota voisi tarjota vaikka alkuruokana tai rapujuhlissa.
Perinteisesti ravut syödään itsessäänkin alkuruokana paahtoleivän, tillin, voin ja snapsien kera.
Miksipä ei kokoaisi leipäänsä vähän uudella, raikkaalla tavalla. Raaka-aineet ovat aivan yhtä yksinkertaisia.



SAARISTON RAPULEIPÄ
jokiravunpyrstöjä
saaristolaisleipää
majoneesia
sitruunamehua
ruohosipulia tai kevätsipulin varsia
tuoretta tilliä
kurkkua
mustapippuria myllystä

Leikkaa saaristolaisleipä 1 sentin siivuiksi ja leikkaa halutessasi kuoret pois. Sekoita majoneesiin sitruunamehua makusi mukaan. Sitruunaa voi olla myös lohkoina tarjolla. Hienonna ruohosipuli ja/tai kevätsipulinvarret sekä tilli. Leikkaa kurkku ensin n. 5 sentin pätkiksi ja sen jälkeen pitkittäissuunnassa ohuiksi viipaleiksi.

Leipä kootaan saaristolaisleipäviipaleelle. Ensin majoneesia, sitten ruohosipuli/sipulia, ravunpyrstöjä, mustapippuria.
Sitten kurkkusiivu, majoneesia, tilliä, ravunpyrstöjä ja mustapippuria.

Päälle snapsilaulu ja Marskin ryyppy!
 

Raikas melonirahka

|
En olekaan tehnyt tänne jälkkäreitä vähään aikaan. Tein tätä raikasta ja helppoa melonijälkiruokaa vuosia sitten useinkin, varsinkin näin kesällä. Tuolloin ei vielä ollut rahkasta kovin paljon muuta tarjontaa, kun ne tönköt ja happamat perusrahkat, joten sokeria piti ajaa mukaan runsaasti. Nyt koitinkin näillä pehmeämmillä ja raikkaamilla nykyversioilla ja makeutusta tarvittiin huomattavasti vähemmän. Pelkällä melonin makeudella pääsi jo pitkälle.

Jättämällä kerman ja enimmät sokerit pois tämä muuttuu myös näppärästi raikkaaksi välipalaksi.


 
 

MELONIRAHKA
1/2 - 1/4 siemenetöntä vesimelonia koosta riippuen
250 g pehmeää maitorahkaa
1,5-2 dl kuohukermaa
1-3 rkl sokeria

Kuutioi melonin hedelmäliha n. 1,5 sentin kuutioiksi. Valuta melonipalat. Vatkaa kerma kiinteäksi vaahdoksi ja lisää siihen vatkauksen loppuvaiheessa 1 rkl sokeria. Sekoita kulhossa rahka, meloni ja kermavaahto. Maista ja säädä makeus mieleiseksesi. Annostele tarjoilumaljoihin. Koristele vaikka tuoreella mintulla.

Gnocchi - moni-ilmeinen italiasklassikko

|
Gnocchit tomaatti-yrttikastikkeella
Lounastin viime viikolla Tehtaankadulla Il Bucatino -ravintolassa. Valitsin lounaslistalta gnocchit alla Sorrentina: perunagnocchi-pastaa, luomumozzarellaa ja parmesanjuustoa tomaattikastikkeella.
Olin aiemmin syönyt gnoccheja Milanossa työmatkalla, enkä ollut ainakaan silloin oikein vakuuttunut. Il Bucatinon gnocchit veivät kuitenkin kielen mennessään! Vaikka annos oli aika tuhdin kokoinen, gnocchit olivat ilmavia ja höyhenen keveitä. Ei tullut lainkaan sellainen raskas ja tunkkainen olo aterian jälkeen. Myös tomaattikastike oli upeaa. Tulen käymään siellä toistekin! http://ilbucatino.fi/

Il Bucatinon lounas: Gnocchi alla Sorrentina

Gnocchi (/ˈnɒki/ tai /ˈnjɒki/; italiaksi[ˈɲɔkki], yksikkömuoto: gnocco) on nimitys pehmeille mykyille, joita voidaan valmistaa mannasuurimoista, tavallisesta venhäjauhosta, jauhoista ja munista, jauhoista, munista ja juustosta, perunasta, korppujauhoista tms.

Kuten monilla italialaisilla resepteillä, tälläkin on useita variaatioita eri alueilla. Esimerkiksi toscanalainen malfatti (huonosti tehty) on jauhoista, ricotta-juustosta ja pinaatista valmistettu gnocchi.
Gnocchi syödään alkuruokana (primi piatto) antipaston jälkeen, vaihtoehtona keitolle (minestre) tai pastalle. Yleensä ne tehdään Italiassa itse kotona, mutta niitä voi ostaa tuoreina myös erikoisliikkeistä. Supermarketeista niitä saa mm. kuivattuna ja pakasteina.
Gnocchi nautitaan perinteisesti voisulan, salvian, peston tai erilaisten kastikkeiden kera.

Gnocchi-sanan alkuperä lienee italiankielen sanassa nocchio, joka tarkoitta oksankohtaa tai nocca tarkoittaen nyrkkiä tai rystysiä. Se on luultavasti alunperin Lähi-idästä kotoisin ja sittemmin Rooman valtakuntaan kulkeutunut perinteinen italialainen pastaruoka. Rooman legioonien mukana ruokalaji kulkeutui ympäri Eurooppaa ja viimeisen 2000 vuoden aikana siitä on kehittynyt useita paikallisia variaatioita, joita kutsutaan yleisimmin mykyiksi. Gnocchi on kuitenkin kaikkien näiden esi-isä.

Rooman valtakunnan aikana gnocchi valmistettiin mannasuurimoista tehdystä puuromaisesta taikinasta, johon sekoitettiin munia ja samantyyppisiä reseptejä käytetään vielä nykyäänkin, kuten uunissa paistettava gnocchi alla romana ja sardinialainen malloreddus. Tosin näissä ei käytetä munaa.

Perunan käyttö reseptissä on varsin uutta perua ja yleistyi vasta perunan tultua Eurooppaan 1500-luvulla. Peruna gnocchi on erityisen suosittuja Latinumin alueella keski-Italiassa. Alue on sama josta Rooman valtakunta sai alkunsa ja laajeni aikansa supervallaksi.

Muita variaatioita ovat mm. gnocchi di pane, joka valmistetaan korppujauhoista ja on tyypillinen Veneton-alueelle ja pinaattignocchi, joka on tyypillinen Trentinon ja Etelä-Tirolin ruokalaji.

Pitihän sitä sitten itsekin koittaa, miten gnocchit onnistuvat kotioloissa.
Kannattaa varata näitä peruna gnocceja varten tarpeeksi jauhoista perunaa, jolloin rakenteesta tulee oikeanlainen.

GNOCCHIT JA TOMAATTI-YRTTIKASTIKE (4:lle)

Gnocchi:
1 kg perunoita
1 muna
300 g karkeita vehnäjauhoja
merisuolaa
mustapippuria
oliiviöljyä

Laita perunat kuorineen kattilaan ja kaada päälle vettä niin, että perunat peittyvät. Lisää 3 tl merisuolaa. Keitä perunat kypsiksi.
HUOM! älä laita perunoita kiehuvaan veteen, koska silloin ne halkeavat helposti kypsyessään ja tulevat vetisiksi.
Kun perunat ovat kypsiä, valuta ne kuiviksi ja kuori välittömästi. Voit käyttää käsien suojana esimerkiksi keittiöpyyhettä.
Soseuta vielä kuumat perunat sosemyllyn tai siivilän avulla. Tämä on suositeltavaa, koska silloin perunamassan sisään jää ilmaa ja gnoccheista tulee ilmavampia.
(Sainpahan taas syyn ostaa yhden keittiövempaimen lisää... sosemyllyä ei vielä olekaan)


Sosemylly eli passatutto
Soseutuksen jälkeen lisää kaksi suurta hyppysellistä suolaa ja hyppysellinen pippuria sekä muna ja sekoita nopeasti perunasoseen joukkoon. Seoksen pitää olla edelleen lämmintä.

Sekoita seokseen kaksi kourallista jauhoja ja sekoita kunnes jauhot ovat sekoittuneet taikinaan.
Kaada taikina puiselle leivintasolle ja kaada loput jauhoista taikinan päälle. Alusta jauhot taikinaan ja jatka vaivaamista, kunnes taikina saavuttaa hyvän napakan rakenteen.


Sirottele hieman jauhoja leivinpöydälle ja leikkaa taikinasta nyrkinkokoinen pala. Pyörittele siitä käsin n. 3 cm paksu pötkö ja leikkaa siitä n. 2 cm paloja. Jatka näin kunnes koko taikina on käytetty. Työskentele nopeasti, sillä taikinan pitäisi pysyä lämpimänä koko ajan. Laita leikatut gnocchit tarjottimelle, niin etteivät ne pääse koskettamaan toisiaan. Ne tarttuvat toisiinsa helposti.

Voit keittää gnocchit myös suoraan näin, mutta niitä voi myös muotoilla kämmentä vasten italialaiseen tyyliin haarukan piikeillä tai lusikalla, jolloin niihin saa simpukkamaisen muodon. Työlästä, mutta palkitsevaa ;-)



Kuumenna suuressa kattilassa vettä jossa on 3 tl suolaa. Lisää gnocchit kiehuvaan veteen, sekoita kauhalla ja kun vesi taas kiehuu, kypsennä 2 minuuttia.

Nosta kypsät gnocchit reikäkauhalla lämpimään kulhoon ja pirskottele päälle oliiviöljyä.

Tarjoile voisulan, yrttien ja parmesaaniraasteen tai vaikka oheisen kastikkeen kera.

Kypsennetyt gnocchit säilyvät jääkaapissa pari päivää ja ne voi myös pakastaa. Pakastetut kuumennetaan kiehuvassa vedessä 6-7 minuuttia.

Tomatti-yrttikastike:
2 sipulia
3 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
2 prk tomaattimurskaa
n. 2,5 dl tuoreita yrttejä hienonnettuna (basilikaa, timjamia, rakunaa, persiljaa etc.)
suolaa ja mustapippuria myllystä
chilihiutaleita

Hienonna sipulit ja kuullota öljyssä. Lisää tomaattimurska ja kuumenna. Laske lieden lämpöä ja lisää hienonnetut yrtit ja mausta. Hauduta n. 10 minuuttia, kunnes kastike sakenee hieman. Maista, säädä maku ja tarjoile pecorino- tai parmesaaniraasteen kanssa.




Kulinaarin kesäalbumi

|
Eihän tämä kesä vielä ole ohi, mutta lomaa on kiva fiilistellä kuvien muodossa. Pari viikkoa hurahti kuin siivillä. On ollut vasta- ja myötätuulta, aurinkoa, hyvää ruokaa ja upeita maisemia.
Matkareitti: Helsinki-Porkkala-Tammisaari-Hanko-Kasnäs-(Rosala-Bengtskär)-Pensar-Korpoström-Aspö-Brännskär-Nauvo.

 
Matkalla tuli vastaan kauniita puualuksia.

 
Ja Tall Ships Race -osallistujia

 
Tammisaaressa nautittiin ekat Pimm´s lemonadet. Naapurina sopivasti brittivenekunta.
 

 
Kanaa ja kasviksia kookoskastikkeessa sekä vihreitä linssejä.

 
Löytö marketista: pienilehtinen basilika. Kestävä ja monikäyttöinen yrtti, joka kesti koko reissun ajan. Mielestäni maultaan parempi kuin normi basilika.


 
Perinteisiä veneen alkuruokia: kylmäsavulohi-wasabileivät

 
Ulkofilettä, tattikastiketta ja paahdettuja perunoita.


 
Jälkkärillä käytiin Knipanilla. Suklaakakkua, vaniljajäätelöä ja marjakastiketta.

 
Raparperia, mansikkaa ja basilikajäätelöä.

 
Päiväkahvit
 

 
Kokki ja kesäjuoma

 
s/y Hiljan legendaariset lounasleivät

 
Hangon kasinolla käytiin sushilla.


 
Hangon satamasta sai paistettuja neulamuikkuja. Niiden seuraksi riittää vain uudet perunat ja kaprisvoikastike

 
Smultrongrundet sateen jälkeen.
 
Kasnäsista teimme päiväretken Rosalan kautta Bengtskäriin

 
Lounaalla Rosalan viikinkikylän päälliköntalossa

 
Taistelunäytös Rosalan viikinkipäivillä.

 
Jatulintarha Rosalan viikinkikylässä

 
Yli 250 porrasta ylös...
 

 
Bengtskärin alkuperäinen Ranskassa 1906 valmistettu linssi
 .
 

 
Rosalan oman panimon olutta. Ei ollu ihan mun makuun.

 
Hauenraato Pensarin rantakalliolla.


 
Aspö


 
Aarteita voi löytää yllättävistäkin paikoista, kuten Aspön korkeimmalta kalliolta.

 
Aspön tuoretta savuahventa.

 
Savuahven alkupala

 
Ulkofilettä, XO-konjakkikastiketta, papuja ja sellerisalaattia.

 
Kalliolta poimittiin puoli litraa mustikoita ja päätettiin tehdä lettuja.

 
Iloisesti yllättänyt uusi satama Brännskär ja kanat


 
Lihapullia, tattikastike, paistettuja vihanneksia ja sellerisalaattia.

 
Kyllä kokit aina jotain jälkkäriä keksii... suklaafondue ja Irish Coffee ei petä koskaan.

 
Sushinälkään on saaristossa onneksi aina Hanko Sushi ainakin Nauvossa
 

Post Signature

Post Signature