Vesimeloni - raikas grilliruoan lisuke

|
Aina yhtä trenditietoinen tyttäreni bongasi alkukesästä jostain tv-mainoksesta taustalla grillissä tirisseet vesimelonisiivut. Ja samaisia näytti olevan viimeisimmässä Glorian Ruoka & viini -lehdessäkin.




Todella helppo ja herkullinen lisäke tai vaikka kasvisaterian pääraaka-aine. Tällä kerralla bratwurstien ja sellerisalaatin kera.

 
Viipaloi siemenetön vesimeloni n. sentin siivuiksi ja vielä sopivan kokoisiksi sektoreiksi. Grillaa kuumalla grillillä lämpimäksi. Tarjoile.

Seuraavan kerran pitää kokeilla melonia myös marinoituna.

 

Viikon arkiklassikko: Makkarakastike (with a twist)

|
Kaverini Lauri tuossa velmuili mulle, että mä en blogin perusteella tee varmaan koskaan mitään normaalia ruokaa. Gurmeeta vaan on pöydässä kokoajan. ;-) No ei oo totta, sanoin! Oonhan mä tehny vaikka mitä normaaliruokaa! Lihapullia ja kaikkea. Niin ja makaronilaatikkoa. Is that normal or what!
Tosin tässä jutussa on se puoli, että tällaista ruokablogia kirjoittaessa sitä mielellään tekee ja julkaisee sellaisia ruokia, jotka ovat jollainlailla kiinnostavia tai teemaltaan erikoisia.

Muistan joskus tuumailleeni, miten typerältä esimerkiksi johonkin tavarataloon tai sairaalaan sijoittuvat TV-sarjat vaikuttavat. Eihän missään työpaikassa ole oikeasti tuollaista. Missä välissä ne tekee sitä duunia, kun ne vaan juonii ja kuhertelee. Mutta ajattelepa, miten tylsää katsottavaa se arkinen työnteko sitten olisi... :-) Pitää olla hiukan sitä draamaa ja unelmia...

Vähän sama juttu se on tämän blogaamisenkin kanssa. Ei sitä oikein kehtaa jokaisesta ruskea- ja pastakastikkeesta alkaa juttua vääntää. Vaikka olisihan sellainen inhorealistinen arkikin oma kulmansa. Mut mä jätän semmoiset jollekin siinä suhteessa asiantuntevammalle. ;-)
Mä teen ja kirjoitan mieluummin asioista joista tulee hyvälle mielelle ja tietysti vesi kielelle. Ja mun kulma on se, että arjessa pitää olla pikkuisen myös sitä luksusta!

Ja aina kun jokapaikassa kysellään sitä ruokafilosofiaa, niin omani taitaa olla sellainen, että hyvä ja huono ruoka maksaa maksaa ihan saman verran. Hyvistä raaka-aineista on helppo tehdä hyvää, mutta vähästäkin tekee taidolla erinomaista.

Kaveri itse kertoi tekevänsä juuri makkarakastiketta, joten tartuin samaan reseptiin. Mut koska olen minä, niin eihän sitä voi tehdä ilman pikku twistiä.



LAGERILLA MAUSTETTU MAKKARAKASTIKE
1 HK Sininen lenkkimakkara
1 suuri sipuli
voita ruskistukseen
n. 1 dl vehnäjauhoja
50 g voita
2 dl lager-olutta (Suomenlinnan Panimon Lager)
kuumaa vettä
2 tl Dijon-sinappia
mustapippuria
valkopippuria
riistafondia
0,5 tl chilihiutaleita
0,5 dl kevytkermaa
(suolaa)
persiljaa

Hienonna sipuli. Poista kuori ja kuutioi makkara. Sulata paistokasarissa hieman voita ja kuullota sipuli. Siirrä sipuli syrjään ja lisää pannulle hieman voita ja ruskista makkarakuutiot. Laita makkarat syrjään ja ruskista pannulla 50 g voita. Kun voi muuttuu väriltään kauniin ruskeaksi, sekoita joukkoon jauhot. Lisää olut ja kuumaa vettä, niin että kastikkeesta tulee sopivan sakeaa. Vettä voi lisätä tarvittaessa. Lisää sipuli ja makkarakuutiot. Mausta kastike ja anna hautua hetki. Maista ja säädä maku. Itse käytän suolatonta fondia, joten lisäsin hieman suolaa. Muista ottaa huomioon makkaran ja kayttämäsi fondin suolapitoisuus, ennen kuin lisäät suolaa. Lisää kerma ja hauduta vielä n. 5 minuuttia.
Tarjoile perunamuusin ja punajuurisalaatin kera. Koristele persiljalla.
Ja kyytipoikana tietysti Suomenlinnan panimon upeaa Lageria.

Vastatuulta ja chilistä matkapastaa

|
Rauhallista menoa kohti Hankoa.


Kulinaari on jälleen kuivalla maalla ja on perinteisten pentterispesiaalien aika. Tämän kesän purjehdusreissusta ei puuttunut ainakaan draamaa, kun kone simahti juuri pari viikkoa ennen lähtöpäivää. Lopulta lähtö siirtyi heinäkuun puoliväliin parilla viikolla. Mutta pääasia, että päästiin purjehtimaan.
Jotta kaikki ei oli turhan täydellistä, päätti säänjumala puhaltaa koko matkan Saaristomerelle kunnon vastatuulta ja vielä ajoittain kunnon myrskylukemin. Koneajoksi siis meni ensimmäinen viikko.



Keli oli muutoin varsin kaunis ja rauhallisempina päivinä pystyi venessä tekemään ihan kunnolla lounasta matkan aikana. Pasta on nopeaa, helppoa ja täyttävää matkaruokaa. Tämä resepti ei vaadi myöskään kovin kummoisia raaka-aineita.

Matkanpäällä ei aina ehdi panostaa esillepanoon,
mutta pääsia, että miehistö saa vatsansa täyteen :-)


VALKOSIPULI-CHILIPASTA (kahdelle)

Keitettyä pastaa kahdelle hengelle
1/2 chilipalko
2-3 valkosipulin kynttä
1 dl hyvää oliiviöljyä
mustapippuria ja suolaa myllystä
parmesaanilastuja

Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta kuivaksi. Pidä pasta lämpimänä kannen alla.
Poista chilistä siemenet ja suikaloi se. Viipaloi valkosipulin kynnet. Lämmitä öljy pienessä paistinpannussa tai kasarissa. Lisää chili ja valkosipuli ja anna niiden paistua öljyssä, miedolla lämmöllä n. 5 minuuttia. Varo kuitenkin, etteivät chili ja valkosipuli pääse palamaan. Tällöin mausta tulee kitkerä.
Sekoita mausteöljy pastan joukkoon ja mausta vielä suolalla. Annostele lautasille ja rouhi päälle mustapippuria. Viimeistele parmesaanilastuilla ja vaikka basilikanlehdillä ja tarjoile.
 

Kylmäsavulohta, marjoja ja sumac-kermaa

|
Huomenna irtoavat lomaköydet - viimenkin! Moottoriongelmien takia pari viikkoa myöhässä, mutta kuitenkin. Myös Kulinaari-blogi hengähtää ehkä hetken. Viestejä matkan varrelta ja pentteri-spesiaalia tulee varmasti kuitenkin Kulinaarin Facebook-sivulle.



Teemaan sopii tämä merellinen ja hienostunut alkuruoka, jossa pääsin käyttämään myös Turkista hankkimaani sumac-maustetta.



Sumac tai tutummin sumakki, on maultaan hapahko ja hedelmäinen ja sitä käytetään yleensä kalan ja kanan mausteena, salaatinkastikkeissa, pilahviriisissä tai maustamaan raakaa sipulia. Sumakki sopii sellaisiin ruokiin, jotka normaalisti maustaisit sitruunalla. Esimerkiksi hummuksen päälle siroteltuna sumakki toimii mainiosti.



Sumakkia pidetään yhtenä lähi-idän keittiön keskeisimpänä mausteena. Se toimi pitkään ruokien happamuutta tuovana elementtinä, ennekuin sitruunan käyttö yleistyi roomalaisten vaikutuksesta. Sumakki ei kuitenkaan ole happamuustasoltaan niin voimakas kuin sitruuna. Hyvän makunsa lisäksi, hiutaleiksi jauhetut sumac-marjat ovat kauniita ripoteltuna annoksiin.


Resepti on Laduréen Savory-keittokirjasta. Sumacin lisäksi itseäni viehätti marjojen käyttö lohen kanssa. Todella herkullista!

KYLMÄSAVULOHTA, TUOREITA MARJOJA JA SUMAC-KERMAA
(Saumon fumé d´Écosse, crème fouettée aux fruits rouges et sumac)

700 g kylmäsavulohta
120 ml kylmää kuohukermaa
1 g sumac-maustetta
suolaa ja pippuria myllystä
40 g mansikoita
40 g vadelmia
40 g punaherukoita
(tai mustikoita ja karhunvadelmia)

Tarjoa lisäksi vaaleaa, paahdettua leipää ohuina siivuina

Jäähdytä hyvin kulho kermaa varten. Poista lohesta kaikki ns. ruskea lihas. Muotoile lohesta ruusuke lautaselle tai tee viipaleista paksumpi levy, josta otat ympyrämuotilla annospaloja.

Kaada kerma jäähdytettyyn kulhoon, lisää hyppysellinen suolaa ja vatkaa kinteäksi vaahdoksi. Mausta sumacilla, suolalla ja pippurilla ja laita viileään vetäytymään.

Laita lohen viereen pallo sumac-kermaa ja koristele annos mansikka viipaleilla ja muilla marjoilla.

Näissä tunnelmissa upeaa kesän jatkoa kaikille lukijoilleni!

Sellerisalaattia ja balsamicoankkaa kahdella tavalla.

|


Sain kesälahjaksi idolini Akseli Herlevin uusimman "Herlevi liekeissä" -keittokirjan ja heti piti päästä kokeilemaan. Kirja sopii grillauskauteen kuin nenä päähän ja on täynnä toinen toistaan herkullisempia reseptejä. Talvi-illoiksikin riittää makuelämylsiä, koska kirjassa on kosolti myös riistalle sopivia ohjeita. Kirja on selkeästi jaoteltu saaristo-, maaseutu-, metsä/riista-, lappi/poro-, villisika- ja Japani-osioihin. Siitä on helppo valita kulloinkin sopiva kokonaisuus ja kääriä hihat.

Ensimmäisenä bongasin itselleni uuden tuttavuuden, sellerisalaatin. Olinkin jo jonkin aikaa etsiskellyt jotain sopivaa reseptiä, jota juuriselleristä voisi valmistaa, ja tämä on juuri sellainen. Salaatti oli heti valtava hitti ja sitä onkin nyt tehty jo useaan otteeseen. Salaatissa on mukavan pähkinäinen maku, joka toimii varsin monentyyppisen lihan ja kalankin kanssa, varsinkin grillatun sellaisen. Majoneesin määrää voi toki itse säätää hieman pinemmäksi jos on tarvetta.

RAKUUNALLA MAUSTETTU SELLERISALAATTI
1/2 juuriselleri hyvin ohueksi suikaloituna
1/2-1 kurkku
1/2 dl kapriksia
1/2 ruukkua tuoretta rakuunaa
1 dl täysmajoneesia
2 rkl valkoviinietikkaa
suolaa ja pippuria myllystä

Poista kurkusta siemenet, kuori ja kuutioi se. Hienonna rakuunanlehdet. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja mausta. Anna salaatin vetäytyä huoneenlämmössä n. 30 minuuttia ja säilytä se sen jälkeen viileässä.

Tässä myös pari erilaista tapaa käyttää salaattia mm. balsamicoankan kanssa, sekä ankkavoileivässä.

Inkivääri-balsamicomarinoitua ankkaa, yrttituorejuustoportobello-sieniä ja sellerisalaattia

YRTTITUOREJUUSTO-PORTOBELLO-SIENET
200 g Philadelfia-tuorejuustoa
1-2 rkl piparjuuritahnaa
2 dl hienonnettuja tuoreita yrttejä
6-8 keskikokoista portobello-sientä
(suolaa)

Sekoita tuorejuusto, piparjuuri ja hienonnetut yrtit tahnaksi. Suolaa voit lisätä tarpeen mukaan, mutta se ei ole välttämätöntä. Poista sienistä jalat ja täytä sienet juusto-yrttiseoksella. Grillaa miedolla lämmöllä n. 8-10 minuuttia muun grillauksen ohessa.. Älä käännä! Sienet ovat valmiita kun juustoseos on lämmennyt.

Voileipää varten tarvitset kunnon palan maalais- tai oliivileipää. Sipaisun voita leivälle ja asettele sille hieman minisalaattia ja lusikallinen tai pari sellerisalaattia. Edellisenä päivänä grillattu ankanrinta viipaloidaan ohuiksi siivuiksi ja asetellaan salaatin päälle. Ja voilá! Helppoa ja hyvää lounasta tarjolla. Vaikka sitten cavan kera (lomalla kun ollaan).

 

It's Pimm's O'clock! - lasillinen kesää.

|

Sain tässä taannoin maistaa ensimmäisen lasillisen brittien kuuluisaa Pimm´s lemonade-juomasekoitusta. Ja se oli rakkautta ensimaistolla. Ihanan raikasta ja hedelmäistä - kuin lasillinen kesää!




Kuvittelepa itse: Kuuma kesäpäivä Englannissa, Wibledonin tennisturnausta tai paikallista krikettiottelua katsellen. Tai vaikkapa vain laiskotellen puutarhassa. Siihen lasillinen Pimm´s lemonadea ja muuta ei tarvita. It's Pimm's O'clock!
Pimm´s on niin suosittua brittien keskuudessa, että sitä voisi luulla toiseksi suosituimmaksi juomaksi teen jälkeen.

Pimm´s No 1 Cup:in historia alkoi lontoolaisesta osteribaarista, jossa James Pimm kehitti juoman vuonna 1840. Juoman edelleen salainen resepti koostuu mm. ginin kanssa tislatuista hedelmistä.
Vuosien saatossa juomasta tuli yksi brittien suosikkijuomista ja sen suosio on edelleen vankkumaton. Ensimmäinen Pimm´s Bar avattiin maailmankuulun Wibledonin tennisturnauksen aikana 1971 ja edelleen yli 80.000 lasillista Pimm´s lemonade -juomasekoitusta myydään katsojille vuosittain.
Yhtälailla se on sampanjan ohella eniten nautittu juoma Henley Royal regatassa, Glyndebournen oopperajuhlilla ja poolo-otteluissa. Ja sitä tarjoillaan poikkeuksetta kaikissa englantilaisissa puutarhajuhlissa.

Pimm´s No1 on tiettävästi Alkon normalissa tilausvalikoimassa. Pitää ottaa tästä vielä selvää. Ainakin sitä saa laivalta, josta minäkin sitä kiikutin oitis pullon kotiin. Olis tarvinnu ostaa kaksi...


http://www.anyoneforpimms.com/

PIMM´S & LEMONADE
1 osa PIMM´S  No 1
3 osaa sitruunalimonadia
kurkkua
appelsiinineja
mansikoita tai vadelmia
minttua
jäitä

Laita lasiin pari jääkuutiota, minttua, pari viipaletta kurkkua ja halkaistut appelsiinisiivut. Voit lisätä halutessasi myös puolitettuja mansikoita tai kokonaisia vadelmia. Lisää Pimm´s ja täytä lasi sitruunalimonadilla. Sekoita varovasti pitkällä lusikalla. Nauti!

Juoman voi tehdä myös kannuun isommalle porukalle.

Hieman juhlavampaan menoon:
ROYAL PIMM'S
--------------
Ingredients:
1 1/2 oz Pimm's No. 1
Champagne
Lemon peel
Cucumber peel
Mixing instructions:
Pour Pimm's over ice in a large highball glass. Fill with champagne and
garnish with lemon and cucumber peel.



Pyhiinvaellus Tukholmaan

|
Lomalla on aikaa lähteä ex tempore vaikka pyhiinvaellusmatkalle Tukholmaan. Ja minkä perässä? No tietenkin Laduréen macaron-leivosten! Samalla ajattelin pistäytyä Vasa-museossa 15 vuoden jälkeen ja lounastaa jossain hauskassa paikassa.

Matka alkoi tuoreiden hedelmien ja kuohuviinin kera!


Minua on lähes mahdoton saada laivalle, joten matkakaverini varasi Viking Mariellan sviitin, jotta matka taittuisi mahdollisimman leppoisasti. (Mä mitenkään vaikee ihminen ole...) ;-)

Illallinen oli varattu vasta klo 21, joten laivan lähdettyä nautittiin hieman tapaksia hiukopalaksi Tapas&Wine ravintolassa.

 
Illallisen nautimme m/s Mariellan Food Garden á la Carte -ravintolassa.
 
 
Alkuruoka: Siikatartar, uusia perunoita ja tomaattivinaigrettea. Sinänsä yksinkertainen ja suoraviivainen annos kärsi siitä, että siitä puuttui suola ja siika oli ihan kuivahtanutta. Ei siis ihan juurivalmistettua.
 
 
Pääruoaksi valitsin kokonaisena paistettua pikkupääkampelaa, kurkkua, katkarapuja, tilliä, ruskistettua voita ja paahdettua perunaterriiniä. Jotenkin sekavan oloista. Kurkku oli vaihtunut parsaan (??) ja nuo katkaravut olivat ihan turhia. Kuitenkin kala oli hyvin valmistettu ja annos maukas.
 
 
Jälkiruoaksi valitsin mustikka panna cottaa macadamiapähkinänugaalla. Kerrassaan hurmaava esillepano!! Ja mikä tärkeintä hienonmakuinen. Mustikkaa sekä pohjalla ja päällä. Pähkinänugaa toi kivaa rapeutta.

Ja kuinka ollakaan, monen hellepäivän jälkeen, juuri tuona Tukholma-päivänä tuli sitten vettä kuin Esterin perseestä. Onneksi julkiset ja varsinkin taksit on keksitty.



Kelin takia joka paikkaan tuntui olevan kilometrien jonot. Varsinkin Djurgårdenilla oleva ABBA-museo oli tupaten täynnä, joten sinne ei nyt lähdetty seisoskelemaan. Jonotimme sitten puolisen tuntia vesisateessa Vasa-museoon, jonne olin alunperinkin halunnut mennä.

 

Djurgårdenilta suuntasimme Östermalmin kauppahalliin. Vuodesta 1888 tähän tukholmalaiseen ruoan mekkaan on tultu läheltä ja kaukaa. Kauppahallin useissa ravintoloissa ja baareissa on tarjolla perinteisiä ruotsalaisia herkkuja, etupäässä kala- ja äyriäisruokia sekä klassista kotiruokaa. Kauppahalli on myös suosittu kohtauspaikka, jossa on mukava istuskella ja seurata ihmisvilinää.
Suosittelen ehdottomasti käymään vaikka lounaan merkeissä, kuten minä tein. Katkarapuleipä todellakin vei kielen mennessään.

http://www.ostermalmshallen.se/

Kuvat: Östermalm Saluhall
Ihan kauppahallin nurkan takana sijaitsi matkani todellinen määränpää. Laduréen Tukholman myymälä. Yhtä kaunis kuin karamelli! Käynti todellakin kruunasi sateisen ja harmaan päivän. Vaikka täytyy sanoa, että tylsää ei ollut matkan aikana kertaakaan.
Saisipa Suomessakin edes jossain vastaavanlaista palvelua! Laduréella on todella tajuttu se, että ostotapahtuma on oleellinen osa itse tuotetta. Myymälä, tuotteet, pakkaukset, palvelu - kaikki pelaa saumattomasti yhteen ja tukee brändiä.




 
 
Illallista nautittiin taas laivan ravintolassa. Tällä kertaa lihapainotuksella.
 
 
Alkuun grillattuja kampasimpukoita, avokadoterriiniä ja yuzu-hunajakastiketta. Kampasimpukoihin paistaisin itse rapeamman pinnan. Nyt jäivät aika pliisuiksi. Avokadoterriini oli rakenteeltaan jotenkin epämiellyttävä ja jääkylmää. Kampasimpukoiden alle oli piilotettu jotain tunnistamatonta pyreetä. Kastike maistui ihan ok, mutta sen tarkoiotus annoksessa jäi epäselväksi.


Pääruokana peuranseläkettä, puikulaperunapyreetä, sesongin kasviksia ja kartiohuhtasienikastiketta.
Mielettömän hyvin valmistettu peura. Samettista ja pehmeää. Olisin itse jättänyt tuon tumman kastikkeen pois. Ihan turha elementti, joka vie huomiota hienolta huhtasienikastikkeelta. Juureslastut perunapyreessä oli kiva lisä.


Jälkiruoka veti taas täydet pisteet kotiin! Suklaamousse ja hillottua kumkvattia, minttusiirappi. Tätä täytyy kokeilla kotonakin.


Petit four: käsintehtyjä ahvenanmaalaisia suklaakonvehteja. Makuina: Vadelma, tyrni, mustikka ja hunaja. Hurmaavia!


Pyhiinvaeltaja on kotiutunut nauttimaan saaliistaan (josta kuvassa vain murto-osa). Tuon laivalta viimein löytämäni PIMM`S -pullon käyttötarkoituksen blogaan sitten ihan erikseen.

Osataan sitä Suomessakin - Tertin kartano.

|
Taannoin ylistin ranskalaista ruokadesignia maasta taivaaseen, mutta osataan sitä Suomessakin.
Ehkä parhain esimerkki siitä on Tertin kartano tuotteineen ja palveluineen Mikkelin lähellä.



Tuotteet ovat korkealaatuisia ja valikoimaa löytyy hilloista kala- ja lihatuotteissiin, astioista kynttilöihin. Omia suosikkejani ovat Tertin näkkileipä ja marmeladi, joka on upeaa suklaafonduen kanssa. Tämänkertaisessa paketissa oli mukana myös Tertin kuuluisaa ruusuhyytelöä, jota tulen kokeilemaan mm. macaron-leivosten täytteenä.

Ehkä riemastuttavin tuotteista on Karu Arki -olut. Aiempina vuosia valikoimissa on ollut myös Kartanon Humalainen -olutta, josta minulla on edelleen tyhjäpullo tallessa. ;-)

Mikäli matka ei ihan heti ulotu Mikkeliin saakka, niin esimakua voi hakea Hietalahden kauppahallin herkkukaupoista, joissa myydään ainakin joitan Tertin tuotteita. Tertillä on myös hyvin toimiva nettikauppa. http://www.tertinkartano.fi/verkkokauppa



Tertin Kartano on aito sukukartano, kulinaristien kestihovi ja kodikas hotelli keskellä luonnonkaunista järvisuomea. Sen historia juontaa 1500-luvun puoliväliin saakka.



Vieraiden kestitsemisellä on Tertissä pitkät perinteet. Kartanon keittiö loihtii itse tuotetusta lähiruoasta kansainvälisen tason elämyksiä. Vakuutena siitä on mm. arvostettu Chaine des Rotisseurs –kilpi. Vilja, vihannekset, mausteyrtit, marjat ja sienet ovat omien maiden antimia.



Päärakennuksen aito tunnelma on hurmannut lukuisia vieraita. Sijainti on sopivasti Mikkelin pohjoispuolella 5-tien varressa 7km keskustasta. Ravintola palvelee kesällä ja ennen joulua päivittäin, sekä muuna aikana ennakkovarauksesta ja sopimuksen mukaan.



Tertin kartanon kauppa ja kahvila ovat avoinna päivittäin ympäri vuoden.
Kartanon kahvilassa on tarjolla paikan päällä leivottuja herkkuja sekä lounas.
Kesäisin kahvilan herkkuja pääsee nauttimaan yrttitarhan keskelle.
Viisi viihtyisää hotellihuonetta palvelevat ympäri vuoden. Kävelyretki puutarhaan, tutustuminen kartanon pihapiiriin tai polkupyöräretki lähiympäristöön virkistävät mukavasti.

Jokainen lyhytkin vierailuni Terttiin on ollut yhtä ikimuistoinen. Ehkä yksi hienoimmista oli vuosia sitten tapaninpäivänä koettu rekiajelu.

www.tertinkartano.fi
 

Samettinen kanttarellikeitto

|
Tuoretta kanttarellia alkaa jo olla torilla, joten on aika tyhjentää pakastin edellisen sadon sienistä. Alotin siis kanttarelleista, joita löytyikin useampi pikkurasia. Tässä helteessä ne sulivatkin sillävälin, kun käväisin Kauppatorilla munkkikahvilla.



SAMETTINEN KANTTARELLIKEITTO
(neljälle)
n. 500 g kanttarelleja pilkottuna
tai
2,5 dl kuivattua kanttarellia
1 sipuli
1/4 ruukkua persiljaa
4 rkl voita
4 rkl vehnäjauhoja
1-1,5 L liha-, kasvis- tai kanalientä
1 dl sherryä
2 dl kuohukermaa
suolaa ja valkopippuria myllystä

Paloittele sieniä tarvittaessa. Voit säästää ja paistaa kauneimmat pienet kanttarellit koristeeksi.
Hienonna sipuli ja persiljan varret. Säästä lehtiosat koristeluun. Sulata suuressa kattilassa voita ja kuullota sipuli. Lisää persiljanvarret ja sienet ja kuullota vielä n. viisi minuuttia.
Ripottele mukaan jauhot ja sekoita hyvin. Lisää heti liemi ja sekoita hyvin, ettei synny paakkuja.
Voit lisätä ensin lientä vain osan ja lisätä sitten jos haluat ohuempaa keittoa. Kiehauta ja mausta suolalla ja pippurilla. Anna hautua 15-20 minuuttia ilman kantta.
Ota keitto liedeltä ja soseuta sauvasekoittimella samettisen tasaiseksi. Lisää sherry ja kerma ja lämmitä keitto. Maista ja säädä maku suolalla ja pippurilla tarvittaessa.

Annostele lämmitettyille keittolautasille ja koristele persiljasilpulla ja vaikkapa pikkukanttarelleilla ja maitovaahdolla.

Keiton voi myös jättää soseuttamatta tai jättää enemmän rouheaksi.

VINKKI: Itsekäytin osana nestettä myös pakastesienien liemet. Lisäksi pakastimesta löytyneet omatekoiset lihaliemet päätyivät soppaan. Tehokasta pakkasen tyhjennystä sanoisin.



Keltavahvero eli kantarelli (Cantharellus cibarius) on kantarellien heimoon kuuluva kauppasieni. Keltavahveroa on kutsuttu myös vanhoissa sieniopaskirjoissa ruskosieneksi tai keltasieneksi.

Väriltään keltavahvero on munankeltainen, vanhemmiten haalistuva. Sen lakki on melko pieni, harvoin yli kymmenen senttiä leveä. Lakin tasainen pinta on kuiva ja aaltoileva. Varsi on alaosasta usein vaaleampi. Heltat ovat paksut, johteiset ja haaraiset. Malto on paksua, lähes valkoista ja miellyttävän tuoksuista. Itiöpöly on vaalean kellertävää.

Keltavahveroa muistuttavia sieniä ovat samaan heimoon kuuluva kalvasvahvero (Cantharellus pallens) sekä kantarelleihin kuulumattomat niittyvahakas (Camarophyllus pratensis) ja valevahvero (Hygrophoropsis aurantiaca). Jälkimmäisestä keltavahveron erottaa helposti, sillä sen väri on oranssinkeltainen ja malto on ohutta. Valevahvero ei ole myrkyllinen. Pohjois-Amerikassa kasvaa kaksi sen kaltaista lajia: Gomphus floccosus, joka muistuttaa hieman nahistunutta kantarellia ja aiheuttaa lieviä ruoansulatushäiriöitä, sekä Omphalotus olearius, joka on myrkyllinen.

Keltavahvero on yksi parhaista ruokasienistä, ja se on parhaimmillaan sellaisenaan paistettuna. Siinä on myös harvoin toukkia. Keltavahveron lähisukulaiset suppilovahvero, kosteikkovahvero ja mustatorvisieni ovat myös arvostettuja ruokasieniä. Keltavahvero on paras säilöä pakastamalla. Siihen voi pakastettaessa tulla kitkeryyttä, joka ei kuitenkaan ole vaarallista. Kuivattavaksi sieni ei sovellu. Tästä huolimatta markkinoilta löytyy kuivattua keltavahveroa. Keltavahveroa on opittu etsimään Suomessa myös sienikoiran avulla.
Keltavahvero on kauppasieni, jota myydään vuosittain 7 000-8 000 kiloa eli huomattavasti vähemmän kuin rouskuja ja tatteja. Suurin osa poimituista kantarelleista meneekin poimijan omaan käyttöön.
Keskimäärin 25 % sienten kuivapainosta on proteiinia, mikä on huomattavasti enemmän kuin useimmissa kasviksissa, mutta vähemmän kuin palkokasveissa. Oheisessa taulukossa on vertailtu keltavahveron ja herkkutatin ravintoainepitoisuuksia porkkanan ja herneen arvoihin. Muiden sienten tavoin keltavahverossa on B- ja C-vitamiineja, mutta kantarellissa on lisäksi A-vitamiinin esiastetta karoteenia. Kantarellin D-vitamiinipitoisuus on huomattava 12,8 µg/100 g, kun päivittäinen saantisuositus on Suomessa vähintään 7,5 mikrogrammaa. Keltavahverossa on myös runsaasti kuituja.

Appelsiininkukkahunajaglaseerattua siikaa à la Ladurée

|
 
Ranska-teema jatkuu tällä ällistyttävän upealla annoksella, joka löytyy Ladurèen Savory-keittokirjasta. Kuten aina, ranskalainen ruoka ei ole järin vaikeaa tehdä, mutta lopputulos on sitäkin hienostuneempi. Kukin raaka-aine pääsee oikeuksiinsa ja annoksista on karsittu pois kaikki turha.

Aamulla katsoin taas ruokaguruni Laura Calderin ohjelmaa Liviltä. Siinä hän kiteytti ranskalaisen ruokafilosofian aika hyvin sanoessaan, että säännöt on tehty rikottaviksi. Ranskalainen ruoka saattaa vaikuttaa hirvittävän kurinalaiselta ja pikkutarkalta, mutta siinä on aina sijaa muuntelulle ja leikittelylle, kausien ja raaka-aineiden saatavuuden mukaan. Palaan tuon kyseisen ohjelman upeisiin resepteihin myöhemmin, mutta nyt siian kimppuun...

...paitsi että alkuu nautitaan taas niitä ihania Comtesse du Barry -pateita. Tällä kerralla porsaanpateeta, perunasalaattia, ruohosipulivinegretteä ja Laduréen sitruunahilloketta.



Ja sitten asiaan...
alkuperäinen resepti on tehty meriahvenesta, joka tässä on korvattu kotimaisella siialla.

APPELSIININKUKKAHUNAJALLA GLASEERATTUA SIIKAA JA MANTELISTA SELLERI TAPENADEA (6 hengelle)

900g  juuriselleriä
suolaa ja valkopippuria myllystä
120 ml kuohukermaa
20 ml manteliöljyä

30 g appelsiininkukkahunajaa
120 ml appelsiinimehua
15 ml oliiviöljyä
1 kg nahallista siikafilettä
öljyä voiteluun

6 kuivattua appelsiininkuoriviipaletta koristeluun

Pese, kuori ja kuutioi juuriselleri. Keitä suolatussa vedessä 15 minuuttia, kunnes selleri on pehmeää. Valuta hyvin. Lämmitä kerma kasarissa. Laita selleri ja kerma tehosekoittimeen ja pyöräytä tasaiseksi massaksi. Lisää manteliöljy ja jatka sekoittamista, kunnes seos on tasaista ja kermaista. Maista ja säädä maku.

Appelsiiniglasyyri: Pese ja leikkaa appelsiineista kuoren pintaosat (ei valkoista osaa) Kuivata uunissa koristeiksi tarvittavat kuoret  ja hienonna loput appelsiininkuoret. Sekoita keskenään kuoret, hunaja ja mehu kasarissa ja keitä kasaan matalalla lämmöllä, kunnes 1/3 on jäljellä.

Lämmitä uuni 100 asteeseen. Leikkaa kalat kuuteen yhtä suureen osaan. Kuumenna oliiviöljy uuninkestävässä paistinpannussa keskilämmöllä. Laita kalat pannuun nahkapuoli ylöspäin ja paista 2 minuuttia. Viimeistele kypsennys uunissa max. 10 minuuttia.
Ota kalat uunista ja ja kaada pannusta pois ylimääräinen rasva. Lisää teelusikallinen appelsiiniglasyyriä pannuun ja karamellisoi se nopeasti kovassa lämmössä.

Asettele kullekin lautaselle kaksi lusikallista selleritapenadea ja pala kalaa. Jaa liemi pannulta kalojen päälle. Koristele appelsiiniglasyyrilla ja kuivatulla appelsiininkuorella. Voit lisätä annokseen myös paahdettua leipää. Itse lisäsin saaristolaisleipää.

Annoksen kanssa voi tarjoilla myös itsetehtyjä sellerilastuja.



SELLERILASTUT
Lämmitä uuni 140 asteeseen.
Leikkaa juurisellerin sisus ohuen ohuiksi siivuiksi.
Penslaa siivut öljyllä ja kuivaa uunissa n. kolme tuntia.


 

Ranskalaiset tekevät sen paremmin

|

Tänään ei niinkään uppouduta reseptiikkaan, vaan ihastellaan ranskalaisten tapaa pakata ja esillelaittaa ruokakulttuurinsa antimet. Ok, annokset on ihan supisuomalaisten karvajalkojen omin käsin tekemiä, mutta ranskalaisessa hengessä.



Sain taannoin Pasiisin tuliaisina upean kokoelman ranskalaisia herkkuja - niin suolaisia kuin makeitakin. Kauniisti pakattu valikoima juustoja, Comtesse du Barry:n pateita ja Laduréen macaron-leivoksia sekä metsämansikkatartaletti.

 

Huomionarvoista oli, että juustot oli kotelon sisällä pakattu paperiin. Ei mihinkään tuorekelmuihin, niinkuin täällä on tapana. Juustohan on elävä tuote, joka tarvitsee suojakseen hengittävän, mutta tarpeeksi suojaavan materiaalin. Tuorekelmuun pakkaaminen estää juustoa hengittämästä ja pilaa tuotteen.

Comtesse du Barry -pateiden historia juontaa vuoteen 1908, jolloin Joseph ja Gabrielle Dubarry muuttivat Gimontiin lounais-Ranskassa, jossa he alkoivat valmistaa hanhen ja ankan maksatuotteita myytäväksi paikallisilla markkinoilla. Brändi luotiin 1926 viittaamaan heidän nimeensä ja kuuluisaan Ludvig XV:n rakastajattareen. Yritys nojaa edelleen alueen vahvaan ruokaperinteeseen niin eläinten oikeaoppisen kasvastuksen kuin tuotteiden valmistuksenkin suhteen. Kaikki tuotteet ovat huippulaatuisia ja raaka-aineet jäljitettävissä.

Laduréen historiasta olenkin jo aiemmin kertonut varsin kattavasti.
Pakkaukset ovat aivan omaa luokkaansa, puhumattakaan itse tuotteista. Tosin nyt pitää kyllä ottaa sen verran takaisin, että tuo metsämansikkatartaletti oli melkoinen pettymys. Täytteenä oli raparperihilloketta ja kokonaisuus oli aikas hapan ja jopa kuivan oloinen. Mutta macaron-leivokset eivät pettäneet tälläkään kertaa. Ei niitä turhaan tituleerata maailman parhaiksi. Lähin pyhiinvaelluskohde löytyy muuten nykyään Tukholmasta (Grev Turegatan 15). Suosittelen pistäytymään.

Näistä upeista tuotteista inspiroituneena syntyi sitten illan menu:


 
Terrine de Canard au Poivre vert.
Ankka-viherpippuri patee, saaristolaisleipää ja raparperihilloketta.



 
Canard framboise avec le fenouil et pois mange-tout.
vadelma-ankkaa, karamellisoitua fenkolia, sokeriherneitä ja aprikoosia

 
Fromages de France: Cantal Entre-deux au Auvergne et
Demi Pont l'Évêque avec la Confiture de Rhubarbe.
Ranskalaisia juustoja raparperihillokkeella.
 
 
 
 
Tartelette Rhubarbe et Fraises des Bois.
Raparperi-metsämansikka tartaletti.
 
 
Tietysti vielä espressoa ja macaron-leivoksia
 
En ole koskaan ollut erityisemmin noiden pateiden ystävä, koska minusta ne ulkonäöltään ja rakenteeltaan muistuttavat enemmänkin kissanruokaa. Näin tälläkin kerralla. Mutta maku oli kyllä hienostunut. Näitä patee annoksia jatkossa sitten lisääkin :-)

Post Signature

Post Signature