Pizzaa grillissä

|


Tulipa tuossa taannoin mieleen kokeilla paistokiviä myös kaasugrillin kanssa. Ja nimenomaan pizzanpaistossa. Että josko sitä sais auttenttisen rapean kiviuunipaiston siihen pohjaan. Varmuuden vuoksi tehtiin toinen satsi uuniin ja toinen pelkästään kivillä paistettavaksi.

Pizza ei vaadi seurakseen muuta kuin raikasta salaattia (ja olutta)


Kiviä lämmittäessä on tärkeää muistaa lämmittää ne varovasti pikkuhiljaa. Eli alkuun tosi pieni liekki ja kansi auki ja siitä sitten kivien lämmettyä voi lämpötilaakin nostaa ja laittaa kanttakin kiinni myöhemmin.



Pizzapohjaan käytän aina tätä mielestäni maailman parasta reseptiä. Se on yläasteen kotitalouskirjan peruja.

PIZZAPOHJA
4,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
0,75 dl öljyä
1,5 dl maitoa

Sekoita kuivat aineet ja lisää öljy ja maito. Vaivaa tasaiseksi, kimmoisaksi taikinaksi. Voita antaa taikinan levähtää viileässä tunnin, mutta se ei ole välttämätöntä.

Itse pizzoille nyt on turha antaa mitään sen kummempia reseptejä. Jokainenhan laittaa makunsa ja nälkänsä mukaan. Itse kuitenkin suosin mm. seuraavia:
- tomaattimurska (valutettu)
- minitomaatit
- säilötty latva-artisokka
- kapris
- sipuli
- prosciutto
- mozzarella



Pizza paistui grillissä luukun alla kivillä vallan mainiosti. Upean rapea pohja ja ihan erilainen maku kuin uunissa paistetussa. Toimme uuniversionkin "viimeistelyyn" grilliin. Siihenkin sai lämmityksen yhteydessä rapeutta lisää. Tämä on hyvä vinkki, kun porukkaa on enemmänkin. Pizzaa voi tehdä valmiiksi ennakkoon ja jokainen voi lämmittää sitä nälkänsä mukaan. Juusto vaan päälle ja grilliin!

Kirkas lohikeitto

|
Jos joku on helppoa ja hyvää, niin kalakeitto! Aiemminkin on vastaavaa tällä foorumilla valmistettu, mutta tässä kirkaslieminen versio.



KIRKAS LOHIKEITTO
400 g lohifilettä
voita
1 litra hyvää kasvis- tai kalalientä
6-8 pientä perunaa
1-2 porkkanaa
1 juuripersilja
pala lanttua
1 kevätsipuli
5 maustepippuria
2 laakerinlehteä
ruohosipulia
tilliä
(suolaa)

Pese, kuori ja paloittele juurekset. Uudet perunat toki vain pestään ja puolitetaan.
Sulata kattilassa voita ja freesaa siinä juureksia tovi. Lisää kuumennettu kasvis tai kalaliemi, laakerinlehti ja maustepippuri. Kypsennä juurekset liemessä napakan kypsiksi. Paloittele lohifile sopiviksi suupaloiksi ja lisää kuumaan keittoon. Sekoita lohipalat ja hienonnettu kevätsipuli keiton joukkoon kattilaa hieman heiluttamalla, älä sekoita kauhalla. Anna hautua 5 minuuttia. Lisää myös hienonnettua tilliä. Maista suola. Nauti hyvän ruisleivän kera!

Ceviche - raikas tapa nauttia kalaa ja äyriäisiä.

|


Kokeilin tuossa laittaa kalaa vähän uudella tavalla. Ensin raakakypsyttää ceviche-tyylillä ja sitten paistaa pintaan kauniin värin. Kalan raakakypsennys onnistuu sitruspohjaisella marinadilla, jonka voi maustaa mielensä mukaan. Mulla on oma resepti ceviche-marinadille, jota en tässä paljasta, mutta perusidea on seuraava:

CEVICHE-MARINADI
2 sitruunaa tai muutama limetti
yrttejä
sokeria
etikkaa (valko- tai riisiviini)
kalakastiketta

Lisäksi voi käyttää erilaisia sipuleita ja muita maustekasveja oman maun mukaan. Liemen kannattaa antaa tekeytyä muutaman tunnin verran.
Olen itse käyttänyt sitä osteri-cevichessä ja myös kastikkeena kala-annoksissa.

Osteri-ceviche ja cavaa.
 
Siikaa, ceviche-kastiketta, paistettua parsaa ja kesäkurpitsaa 
sekä hollandaisekastiketta.
 

Ceviche on Etelä-Amerikasta kotoisin oleva limetillä raakakypsytettävä kalaruoka. Cevichen raaka-aineeksi sopivat esimerkiksi kuha, lohi tai tonnikala.

Cevichen annetaan marinoitua sitrushedelmistä peräisin olevasta happamessa mehussa. Näissä oleva sitruunahappo denaturoi merenelävien proteiinit ja saa ne näyttämään lähestulkoon kypsennetyiltä ja luonnollisesti mehu maustaa raaka-aineen samanaikaisesti. (Hapan marinadi ei toki kuitenkaan tapa mahdollisia bakteereja tai loismatoja.) Perinteistä cevicheä marinoidaan jopa kolmen tunnin ajan, mutta 1970-luvulla yleistynyttä nykyaikaista cevicheä valmistettaessa marinointiaika on lyhyempi. Sopivaa kala-raaka-ainetta käytettäessä aika voi lyhentyä aineksien sekoittamisen ja pöytään tuomisen vaatimaan aikaan.

200 g lohifilettä per syöjä
ceviche-marinadia
suolaa
pippuria

Valitse astia, johon lohipalat mahtuvat suht. tiiviisti vierekkäin. Laita astian pohjalle marinadia ja laita lohipalat raakakypsymään nahkapuoliylöspäin ainakin 1,5-2 tunniksi.
Ota marinadista ja paista kuumalla parilapannulla tai grillissä lohelle kaunis pinta. Tarjoile maa-artisokkapyreen, bearnaisekastikkeen ja tabboulin kera.

BEARNAISEKASTIKE (6 dl)
2 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl vettä
1 salottisipuli
 1 tl rouhittua valkopippuria
4 munankeltuaista
250 g suolatonta voita (kirkastettuna)
1/2 sitruunan mehu
2 rkl tuoretta rakunaa tai 1 rkl kirveliä ja 1 rkl rakunaa
suolaa
hyppysellinen cayenepippuria

Pane viinietikka, vesi, hienonnettu salottisipuli ja valkopippurirouhe pieneen paksupohjaiseen kasariin ja kiehauta. Alenna lämpöä ja anna seoksen poreilla hiljaa minuutin ajan eli kunnes sitä on jäljellä noin 2/3 (2,5 rkl).
Ota kattila levyltä ja anna jäähtyä. siivilöi sitten neste lämmönkestävään kulhoon. Lisää munankeltuaiset viinietikkaseokseen ja vatkaa ne sekaisin.
Nosta kulho hiljalleen poreilevan vesikattilan päälle. Kulhon pohjan pitäisi olla juuri vedenpinnan yläpuollella. Vatkaa seosta 5-6 minuuttia eli kunnes se sakenee kermaiseksi ja tasaiseksi.
Aseta kulho kostutetulle pyyhkeelle. Lisää kirkastettu voi seokseen hitaasti ohuena nauhana kokoajan vatkaten eli kunnes kastike on paksua ja kiiltävää. Lisää joukkoon sitruunamehu, hienonnetut yrtit ja mausta kastike suolalla, valkopippurilla ja cayenella. Tarjoa heti.



 

Gazpacho - pala Andalusiaa Almodóvarin tapaan

|
 
Ensikosketukseni gazpachoon on Pedro Almodóvarin elokuvan Naisia hermoromahduksen partaalla kautta, jossa Pepa (Carmen Maura) heittää kourallisen unilääkkeitä kirkkaan punaiseen seokseen, jota hän valmistaa tehoseittimella ex rakastajalleen. Juonen eri käänteissä gazpacho näyttelee yhä suurempaa roolia tainnuttaessaan miltei kaikki hahmot vuoronperään.




Kun loppupuolella poliisi kysyy, mitä Pepa gazpachoon laittaa, hän listaa täydellisen andalusialaisen gazpachon reseptin: Tomates, pimiento, cebollia, pepino, sal, vinagre - lisäten vielä, että oikeassa sekoitustavassa piilee se reseptin todellinen salaisuus.
Ei siis kuulosta kovin vaikealta. Vain herkulliselta - kuin sekamelska espanjalaista draama.

 
Gazpacho Andaluz
neljälle
2 paksua siivua päivän vanhaa maalaisleipää. Poista kuoret ja kuutioi
700 g - 1 kg kypsiä, makeita tomaatteja, lohkoina kuorineen
2 rkl sherry viinietikkaa
125 ml aromikasta extra-virgin oliiviöljyä
60 ml lähdevettä
2 pientä valkosipulin kynttä, hienonnettuna
hyppysellinen jauhettua kuminaa (ei pakollinen)
hyppysellinen cayenepippuria (ei pakollinen)
merisuolaa
1 kiinteä, keskikokoinen kurkku. Kuori, poista siemenet ja kuutioi
1 pieni punainen paprika, kuutioina
1 pieni vihreä paprika, kuutioina
1/2 pientä punasipulia, kuutioina

Koristeluun:
leipäkuutioita, tomaattia, paprikaa, basilikaa

1. Laita leipä isoon kulhoon, pirskottele päälle oliiviöljyä ja purista päälle yhden tomaatin mehu. Lisää 1 tl sherry viinietikkaa ja sekoita hyvin. Anna vetäytyä ainakin 10 minuuttia.

2. Laita leipäseos tehoseittimeen ja lisää hienonnettu valkosipuli, kumina, cayennepippuri jos käytät niitä) ja suola. Sekoita tasaiseksi massaksi.

3. Lisää puolet tomaateista, paprikat, kurkku, sipuli, runsas hyppysellinen suolaaja 60 ml oliiviöljyä. Sekoita jälleen tasaiseksi. Siirrä seos suureen kulhoon ja laita sivuun odottamaan.  Toista sama toisella satsilla vihanneksia ja oliiviöljyä. Kaada kulhoon. Seoksen voi myös siivilöidä, mutta se ei todellakaan ole välttämätöntä.

4. Lisää hieman viinietikkaa, suolaa ja lähdevettä. Maista ja säädä maut kohdalleen.

5. Anna vetäytyä ainakin kolme tuntia viileässä.

Tarjoile jäähdytetyistä pikkukulhoista. Gazpachon kanssa maistuu myös oliiviöljyllä kostutettu rapea leipä.

Teriyakilohta

|
Jatketaan vielä hetki Japani-teemalla sushi-illan pääruoan verran. Teriyaki on japanilainen kypsennysmenetelmä, jossa raaka-aine marinoidaan tai sitä sivellään teriyaki-kastikkeella kypsennyksen aikana. Japanissa annoksissa käytetään mm. kalmaria, makrillia, miekkakalaa, tonnikalaa, lohta ja taimenta. Länsimaissa useimmin käytettyjä ovat porsas, lammas, nauta ja kana.



Teriyaki-kastikkeen perusraaka-aineet ovat soijakastike, mirin eli makea riisiviini ja sokeri. Kastiketta saa helposti päivittäistavarakaupoista, mutta sen valmistus ei ole vaikeaa. Ja oma tekemä on aina parempaa.

TERIYAKI-KASTIKE
1/2 kuppia (1,2 dl) soijakastiketta
1/4 kuppia (0,6 dl) vettä
2 rkl miriniä
1 rkl, plus 2 tl ruokosokeria
1/4 kuppia (0,6 dl) kidesokeria
1 1/2 tl hienonnettua valkosipulia
1 1/2 tl hienonnettua inkivääriä
 
Suurus:
1/2 rkl maissitärkkelystä
1 rkl vettä
 
Yhdistä kaikki ainekset kasarissa ja kuumenna keskilämmöllä, kunnes sokeri on täysin sulanut.
Jos haluat suurustaa kastikkeen paksummaksi, suurusta se maissi-vesisuuruksella. Lisää suurus keskilämmöllä olevaan teriyaki-kastikkeeseen ja hauduta kunnes kastike sakenee.
 
Suurustamattomalla kastikkeella voit marinoida ennen paistamista ja suurustetulla sivellä paistamisen aikana useaan otteeseen.
 
Oman japanilaisen illallisen pääruokana siis teriyakilohta. Lohta oli sushia varten varattu sen verran, että siitä riitti niitä ei niin nättejä palasia paistettavaksi. Lohi paistetaan normaaliin tapaan kuumalla pannulla ja sivellään molemmin puolin kastikkeella. Lisäksi tietysti hieman suolaa ja pippuria.
 
Lisukkeena on nopeasti teriyakissa paistettuja kasviksia. Kurkkua, porkkanaa, paprikaa, retikkaa ja sieniä. Eli samoja suikaloituja kasviksia, joita käytettiin susheihinkin. Kätevää! Annos koristeltiin vielä paahdetuilla vaaleilla seesaminsiemenillä. Lisänä myös hieman kirjolohenmätiä.
 
 

Nousevan auringon maan herkkuja ilta-auringossa.

|
Jos pitäisi mainita yksi ruoka, josta en olisi luopumaan mistään hinnasta, se olisi sushi. Ensikosketukseni japanilaiseen ruokaan ei suinkaan ollut sushi, vaan Jingisukan, jossa ohuita lihasiivuja paistetaan puolipallon muotoisen rautapannun päällä. Sushiin tutustuin hieman sen jälkeen ja rakastuin tähän japanilaiseen kansallisruokaan ikihyviksi.



Kului kuitenkin vuosia, ennenkuin uskalsin itse lähteä kokeilemaan sushin valmistusta. Onneksi on ollut ystäviä, jotka ovat perehtyneet itsekin asiaan ja neuvoneet tekemisen lomassa. Itseasiassa paras tapa opetella perustekniikat onkin pitää sushi-ilta ystävien kesken.

SUSHIN KOTIMAA
Japani on saarivaltio, jota ympäröiviä merialueita lämmittää planktonirikas Kurashio, Japanin merivirta, joka kuhisee kalaa ja äyriäisiä. Itse saaret ovat vuoristoisia ja kaikki liikenevä viljelyskelpoinen maa on valjastettu riisin ja muiden viljelykasvien tuotantoon. Japanilaiset ovat aina ruokkineet itsensä meren ja riisipeltojen antimilla. Japanilainen keittiö nojaa puhtaasti luonnon antimiin. Raa´asta kalasta ja maustetusta riisistä valmistettu sushi, joka vaikuttaa niin eksoottiselta, on japanilaisille ominta ruokaperinnettä.

Sushitunnelmia aiemmilta vuosilta. Taustalla soi teeman mukaan Kill Bill1 -soundtrack


HISTORIA
Sushin historia alkoi vuosisatoja sitten tavasta säilöä kalaa. Luultavimmin menetelmä on lähtöisin kaakkois-Aasiasta. Puhdistettu, raaka kala ladottiin kerroksittain suolan kanssa ja puristettiin raskaan kiven kanssa muutaman viikon ajan. Kivi poistettiin ja kala peitettiin kevyesti. Muutaman kuukauden kuluttua fermentoitu kala oli valmista syötäväksi riisin kera. Jotkin tokiolaisravintolat tarjoilevat edelleen tätä alkuperäistä sushin muotoa - narezushia - valmistettuna makean veden karpista.

Vasta 1700-luvulla kekseliäs kokki nimeltä Yohei päätti luopua kalan fermentoinnista ja tarjoilla sushia hieman siihen tyyliin, jona me sen nykyisin tunnemme. Uusi valmistustapa saavutti heti suuren suosion ja syntyi kaksi eri koulukuntaa: Kansai-tyyli Osakan kaupungissa ja Edo-tyyli Tokiossa.
Osaka on aina ollut japanin kaupallinen keskus ja paikalliset kauppiaat kehittivät sushin, joka koostui pääasiassa maustetusta riisistä ja muista raaka-aineista, joista tehtiin koristeellisia, syötäviä nyyttejä.
Tokio taasen sijaitsi lahdenpoukamassa, joka tuohon aikaan oli vielä kalaisa. Siellä tehtiin nigiri-sushia, johon käytettiin meren antimia pienen maustetun riisikakun päällä.


Oma sashimi valmistui lohesta ja siiasta.
Etiketin vastaisesti pinnalle oli ripoteltu myös paahdettuja seesaminsiemeniä.

SASHIMI
Sashimia ja sushia pidetään Japanin ulkopuolella usein synonyymeina, mutta ne ovat kaksi täysin eri ruokalajia. Kun sushi saattaa koostua kypsentämättömästä ja kypsennetystä kalasta, äyriäisistä tai pelkästään kasviksista ja maustetusta riisistä, sashimi koostuu vain raa´asta kalasta ja äyriäisistä, joita syödään soijakastikkeen ja wasabin kera. Japanissa Sashimia pidetään aterian hienoimpana osana ja se syödään yleensä alkuruokana ennen muita, voimakkaamman makuisia ruokia. Se voidaan kuitenkin yhtä hyvin nauttia pääruokana.

Taannoin valmistin taas itse sushia pitkästä aikaa. Sushiriisin keitto-ohjeita on varmasti monia, mutta tällä reseptillä olen ainakin itse onnistunut joka kerta.

SUSHIRIISI
Mausteliemi:
7 rkl (1 dl) riisiviinietikka
1/2 rkl ruokaa
4 rkl sokeria

4 dl sushiriisiä
4,5 dl vettä

Valmista ensin mausteliemi sekoittamalla ainekset pienessä kasarissa ja kuumentamalla ne, niin että syntyy kellertävä, kirkas liemi. Jäähdytä.

Huuhdo riisi, kunnes huuhteluvesi on kirkasta. Laita riisi ja vesi kattilaan. Anna seistä 15 minuuttia. Laita sitten levy 6:lle ja kansi päälle. Kun vesi kiehuu, käännä levy 1:lle. Anna hautua 10 minuuttia pienellä lämmöllä. Ota sitten lämpö pois ja anna riisin vielä hautua 10 minuuttia.
Siirrä riisi laakeaan astiaan ja lisää maustelientä vähitellen, sekoittaen puulastalla leikkaavin liikkein. Riisiä pitää käsitellä hyvin hellävaroen, että se pysyy koostumukseltaan oikeanlaisena, eikä puuroudu liikaa. Sushiriisi on valmista käytettäväksi kädenlämpöisenä.

Sitten vain muotoilemaan esimerkiksi nigirejä ja makeja. Sushien täytteeksi sopivat niin suolaisen veden kalat kuin kasviksetkin. Omia suosikkeja:
- porkkana
- paprika
- retikka
- vihreät pavut
- avocado
- lohi
- ravunpyrstöt
 ja tottakai wasabi

Wasabi, eli maustekrassin juurakko valmistetaan mausteeksi raastamalla se hyvin hienoksi tahnaksi erityisellä raastinraudalla (oroshigane) tai perinteisellä hainnahasta valmistetulla raastimella. Tahna on suojattava ilmalta, sillä se pilaa tahnan maun, minkä vuoksi se on käytettävä tuoreeltaan.
Onneksi wasabia saa myös valmiina ruokakaupoista kätevissä tuubeissa.

Meillä alkuruokana nautitaan yleensä miso-keittoa, jossa on lisänä noria (merilevää), siitakesieniä ja tofua.



Miso (jap. 味噌, みそ) on japanilainen käyneistä soijapavuista ja joskus myös viljasta valmistettu ruoka-aine. Miso on yleensä paksua tahnaa, jota käytetään mausteena tai valmistusaineena esimerkiksi kastikkeissa, marinadeissa ja keitoissa. Mison maku, väri ja rakenne riippuu sen valmistukseen käytetyistä raaka-aineista ja valmistusmenetelmistä.
Mison käymisessä käytetään Aspergillus oryzae -hometta.

www.ideakeittio.fi

Kulinaarin kesäinen korkkikisa

|
Talouden kaikki aidosta korkista olevat viini-, kuohuviini- ja samppanjakorkit on viimeiset 8 vuotta kerätty korkeaan sylinterimalliseen lasimaljaan. Malja tuli täyteen jokin aika sitten ja oli aika käydä noutamassa uusi rinnalle. Samalla vanha malja piti putsata, joten oli oiva tilaisuus laskea montako korkkia on näinä vuosina kertynyt.



Laitankin nyt pienen kisan pystyyn kesän kunniaksi:
ARVAA, MONTAKO KORKKIA KUVASSA ON KAIKKIAAN. Eli montako viinipullon korkkia lasisylinteriin oli kertynyt.

Palkinnoksi lupaan oikein arvanneelle (tai ainakin lähimmäs) jotain hyvää, vaikka omatekemiä macaroneja. Extra palkinto sille, joka vielä osaa arvata paljonko määrästä on viinipullonkorkkeja ja paljonko kuohu- ja samppanjakorkkeja.

Mutta katsotaan ne sitten tilanteen ja voittajan mukaan. :-)

Kilpailu aika 30.6.2013, klo 23.59 saakka. Vastaukset tänne blogiin.

Kesäterkuin,
Kulinaari

Artisokkaa ja grillattua nieriää ilta-auringossa

|
 
 
Oli kaupassa sen verran muhevan näköistä ja kokoista latva-artisokkaa, että mukaanhan se lähti oitis.
Perusohje latva-artisokalle löytyy tästä.

Paitsi, että latva-artisokka on herkullinen alku- ja seurusteluruoka, se on myös hyvin kaunis.
Lopussa odottaa aina tuo paras osa, eli herkullinen artisokan pohja. Senkin voi tarjoilla näyttävästi.
Kastikkeena parmesaanilla ja korianterilla maustettua voisulaa.

 
 


Selkeästi menossa kalapainotteinen kausi. Siispä grilliin nieriä fileet ja seuraksi voilla ja kevätsipulilla höystettyjä uusia perunoita ja korvasienikastiketta.



Nieriään paistettiin kaunis pinta n. 20 sekuntia kuumassa grillissä ja sen jälkeen nahkapuoli alaspäin grillaus kypsäksi. Mausteena suolaa ja mustapippuria myllystä sekä sitruunaa.



Uudet perunat keitetään melkein kypsiksi ja siirretään foliosta muotoiltuun astiaan tai muuhun grillin kestävään astiaan. Päälle voisulaa ja hienonnettua kevätsipulia. Perunat pysyvät lämpiminä grillissä kalan kypsyessä.

KORVASIENIKASTIKE
0,25 litraa pakastettuja ja esikäsiteltyjä korvasieniä (sulatettuna)
1 rkl kirkastettua voita
1 salottipuli
2 dl kuohukermaa
1 rkl tuorejuustoa
vettä tai valkoviiniä
suolaa
pippuria
hiven sahramia

Hienonna sulatetut sienet. Hienonna myös sipuli ja kuullota kasarissa voi kera. Lisää sienet ja kuullota hetki lisää, jotta ylimääräinen kosteus haihtuu. Lisää kerma, tuorejuusto sekä mausteet ja anna hautua n. 15 minuuttia. Voit ohentaa kastiketta vedellä tai valkoviinillä tarvittaessa. Maista ja säädä maku.
 

Yrttigratinoitua kukkakaalia ja paistettuja ahvenia

|


Taas oli kalatiskillä niin nättiä ahvenfilettä, että pakko oli ottaa mukaan. Fileille nätti ja maukas ruishunnutus ja pannuun.





Ahvenen seuraksi syntyi kukkakaalista yrttigratinoitu herkkulisuke.

YRTTIGRATINOITU KUKKAKAALI
1 kg kukkakaalia
voita tai Oivariinia

Gratiini:
100g mozzarella-raastetta
1,5 dl kuohukermaa
2-3 rkl Philadelfia-tuorejuustoa
0,5-1 dl raastettua parmesaania
ruohosipulia hienonnettuna
persiljaa tai lehtipersiljaa hienonnettuna
timjamia hienonnettuna
valkopippuria
mustapippuria

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Pese kukkakaali ja irrota kukinnot varresta. Jätä kukinnot kunnon kokoisiksi palasiksi. Kypsennä kukkakaali höyryssä napakan kypsäksi.
Voitele uunivuoka ja levitä kukkakaalit siihen tasaisesti.
Sekoita kaikki gratiinin ainekset keskenään. Yrtttejä käytin sen verran, että niitä oli hienontamattomana n. 2 dl. Tosin oman maun mukaan voi mennä tässäkin ja vaihdella yrttejä.
Tuorejuuston voi korvata vaikka ranskankermalla.
Jos massa tuntuu liian paksulta, lisää kermaa tai hieman vettä.
Levitä gratiini kukkakaalien päälle ja gratinoi uunissa ylälämmöllä tai kiertoilmalla n. 5 minuuttia tai kunnes pinta saa kauniin värin.

Ahventen seurana myös sitruunavoita:
3 rkl kirkastettua voita
1/4 sitruunan mehu
suolaa tarvittaessa



Suomi-Ruotsi jäätelömaaottelu

|

Tuli tuossa maisteltua kahta eri premium-jäätelömerkkiä – suomalaista 3 Kaverin Jäätelöä ja ruotsalaista SIA-jäätelöä. 


3 Kaverin jäätelöistä syntyy kädenkäänteessä mitä herkullisin jälkiruoka.
Tuunaamistakin tarvittiin vain nimeksi ;-)


3 Kaverin Jäätelö on markkinoilla varsin uusi tulokas. Pieni helsinkiläinen jäätelötehdas on perustettu vuonna 2012. Periaatteena on valmistaa jäätelöä pienissä erissä käsityönä puhtaista ja tuoreista, kotimaisista raaka-aineista. Hatunnoston arvoinen asia näinä aikoina, kun kaikki tuntuu olevan enemmän tai vähemmän keinotekoista massatuotantoa ja vain imagollisesti ratsastetaan luonnollisuudella.

Otin kokeiluun kolmesta variantista kaksi: Mansikka-Vaniljan ja Vadelma-Valkosuklaan. Kolmannen Mustikka-Kardemumman jätin kauppaan maistamisen jälkeen. Oli omaan makuuni liian kardemummaista ja "pullamaista". Ehkä sillekin löytyy omat faninsa.
Jäätelöt olivat todella herkullisia ja täyteläisen makuisia. Marjanmaku suorastaan ylitsepursuava, joka omasta mielestäni on hyvä asia. Useimmiten markkinoilta saatavat jäätelöt ovat makutasoiltaan laimeita ja esanssisisa. Maistuvat lähinnä sokerilta. Valkosuklaa maistui sopivasti ja antoi pieninä palasina sopivaa rouheisuutta massaan. Mansikkavariantissa hieman korostui pakastetun mansikan maku, mutta tuoreita kotimaisia mansikoita tuskin pystyy käsittelemään ympäri vuoden. Annettakoon tämä siis anteeksi. Jäätelö kun kuitenkin oli upean makuista. Plussaa myös siitä, että sain hampaiden väliin mansikansiemeniä. Sitä ei usein tapahdu! 

3 Kaverin Jäätelöön ei myöskään ole vispaamalla lisätty ylimääräistä ilmaa, jolloin tuote on täyttä tavaraa. Vatkausastetta nostamalla saadaan tuotteen tilavuus kasvamaan ja näin puoleen litraan menee vähemmän itse jäätelöä. Kannattaa siis katsoa mitä ostaa. 

Pakkaukset ovat mukavan yksinkertaiset ja altaassa poikkeukselliset. Ei mitään ylimääräistä kleimiä ja GDA-krääsää. Purkit on hauskasti käsityönä sinetöity makua kommunikoivalla tarralla. Ainut mikä pakkaussuunnittelijaa arvellutti, oli varianttien erottuvuus. Mansikka ja vadelma olivat todella lähellä toisiaan. Mutta toisaalta valikoima on suppea ja kuluttajana osaan kyllä lukea, mita pakkauksessa lukee. Sitä on vain tullut tämän oman työnsä takia niin hysteeriseksi tuon erottuvuuden kanssa. 

Tällä hetkellä 3 Kaverin Jäätelöä saa enimmäkseen pääkaupunkiseudun ruokakaupoista, mutta jakelu laajentunee muuallekin pikapuoliin.

Yleisarvosanaksi voisin antaa 3 Kaverin Jäätelölle 9 1/2 (aina täytyy jättää varaa parantaa).

Katso 3 Kaverin Jäätelön tarina :



Vastapelurina oli ruotsalainen SIA-luomujäätelö. He kertovat sivuillaan filosofiastaan seuraavasti: SIA Jäätelö valmistaa jäätelönsä ainoastaan tuoreesta kermasta ja korkealaatuisista raaka-aineista. SIA Jäätelön motto on: "Jäätelö on valmistettava kermasta, - muuten... antaa olla. " 

Itse maistoin valikoimasta perusvaniljaa ja mustikkajäätelöä. Kumpikin oli täyteläistä ja maultaan hyvää. Ei mitenkään ihmeellistä tosin. Mustikka maistui aidosti, olihan tuotteessa sentään aitoa mustikkahilloa. 
Mutta, mutta… kun aloin lukea tuoteselostetta tarkemmin, huomasin että mm. Vaniljassa makuaineena on käytetty luontaisen kaltaista vanilja-aromia. Ja mustikkaversiossa hillon jatkeena myös luontaisen kaltaista mustikka-aromia. Siis mitä!! Tuotteen luomuimago romahti heti silmissäni totaalisesti. 
EU:n aromidirektiivi sanoo näin: Jos aromi on valmistettu synteettisesti, mutta sen kemiallinen koostumus on samanlainen kuin luontaisen aromin, merkinnöissä on mainittava, että aromi on luontaisen kaltainen. Minusta tämä ei siis ole millään lailla luomua, jos raaka-aine on synteettinen. Olkoonkin kemialliselta koostumukseltaan kuinka samanlainen hyvänsä.

Pakkausmielessä olisi toivottavaa, että luomulla ratsastava tuote myös pakkaisi tuotteensa hieman ekologisemmin. Ei paksuun muoviin vaan vaikkapa jäätelöteollisuuden yleisesti käyttämään kartonkiin.

Yleisarvosanaksi SIA-jäätelölle 8. Jätän kyllä itse tuotteen ostamatta jatkossa tuon aromin takia.


Oliko tässä sitten kotiinpäin vetoa? Saattoi olla sitäkin, mutta 3 Kaverin Jäätelö veti pisteet kotiin iloisella konseptilla ja aitoudella. Hyvä Suomi ja Helsinki! Kyllä meillä ostaan kun halutaan.

Kakkuja kevään tuoreille ylioppilaille osa 2

|


Kuten viimeksi kerroin, sain toisenkin kakkutilauksen samalle valmistujaisviikonlopulle. Hieman kyllä hirvitti, kun kotona on vain sellainen normi jääkaappi, mutta onneksi sain sovittua toimituksen lauantaiaamuksi, kun ensimmäiset kakut oli noudettu pois alta perjantaina. Ei siinä sitten muuta kuin hihat taas heilumaan!

Tällä kertaa kakut olivat hieman pienemmälle vierasmäärälle. Täytekakku ja voileipäkakku 20 hengelle. Täytekakun pohjana oli sama raparperi-mansikkakakku kuin edelliselläkin kerralla. Vain puolet pienempänä. Ja koska tämä kakku tuli tytölle, kuorrutin kakun miltei kokonaan vaaleanpunaiseksi värjätyllä vaniljanmakuisella kermarahkakuorrutuksella. Jätin värjäyksen tarkoituksella hieman epätasaiseksi, jotta kukan monivärisyys korostuisi. Keskelle kakkua sommittelin vielä tuoreita mansikoita hieman epäsymmetrisesti, ruusupursotusten reunoja mukaellen.



Voileipäkakuksi asiakas halusi blogissa jo aiemmin julkaistun kylmäsavuporo-Aurajuustokakun. Pääsin taas askartelemaan tomaatti- ja retikkaruusuja. :-)

Asiakas oli ikionnellinen kakut noutaessaan!

Täytyy sanoa, että olipa urakka. Kaikkine hillojen keittämisineen ja pohjien leipomisineen projektiin meni miltei koko viikko. Mutta hauskaa oli! Ja mukavaa päästä välillä leipomaankin oikein kunnolla.
 

Kakkuja kevään tuoreille yliopppilaille osa 1

|


Toukokuun lopulla sain täytekakkutilauksen ylioppilasjuhliin 80 hengelle. Päädyin kahteen suureen juhlakakkuun. Kaksi kakkua mahdollisti myös hieman toisistaan poikkeavat makumaailmat. Olen toki leiponut täytekakkuja koko pienen ikäni, mutta ihan näin suuria ei olekaan tullut koskaan tehtyä kerralla. Oikeastaan ainut asia joka mietitytti, oli kylmätilojen riittävyys. Kakut pitikin mitoittaa siten, että ne mahtuivat vaivatta jääkaappiin. Kakkupohjien koko oli n. 30x40 cm.
Superleipuri siskoni myös auttoi hieman konsultoimalla Vahdolta käsin kuorrutteiden koostumuksen suhteen. Suuret kiitokset hänelle arvokkaista vinkeistä!

Asiakkaan toiveissa oli kesäisen raikkaita makuja, joten ensimmäisen kakun mauiksi valitsin ajankohtaan oivallisesti sopivan rapaperin ja tuoreet mansikat. Täytteessä on myös hieman persikkaa lisäämässä hedelmäisyyttä. Kuorrutteet syntyivät kermasta, rahkasta ja Sallisen vaniljakreemijauheesta. Kyseinen jauhe onkin monissa leivontablogeissa mainittu vinkki kestävämpään kuorrutteeseen. Se tekee massasta kiinteämpää ja antaa samalla hieman makua. Ei kuitenkaan liikaa. Itse käytin puoleen litraa kuohukermaa noin 0,5 dl jauhetta, jonka jälkeen lisäsin rahkan.

Vaniljakreemijauheen tuoma kiinteys olikin enemmän kuin tarpeen, koska koko leivontaprosessin ajan oli melko helteistä ja kuorrutteen kanssa oli jo muutenkin helisemässä.

Raparperihillon keitin tietysti itse:

RAPARPERIHILLO
500 g puhdistettua raparperia
3 dl hillosokeria
1 tl vaniljasokeria

Puhdista ja pilko raparperit kattilaan, lisää hillosokeri. Anna kiehua hiljalleen aluksi kannen alla, jotta raparperit mehustuvat. Poista kansi ja anna kiehua vielä n. 10 min. Anna jäähtyä viileässä mieluiten yön yli. Hillo kiinteytyy kunnolla vasta jäähtyessään.

Kakku sai koristeekseen runsaasti tuoreita mansikoita ja vadelmia sekä glaseerauksen hyytelösokerista.



Toinen kakku oli myös asiakkaan toivemauista inspiraationsa saanut sitruuna- ja mustikkakreemikakku. Siinä on myös samainen vaniljainen kermarahkakuorrutus ja päällä tuoreita pensasmustikoita. Reunan koristelin paahdetuilla mantelilastuilla. Täytteeseen käytin kotimaisia pakastemustikoita.

SITRUUNAKREEMI (riitto 10 hengen kakkuun)
2 munaa
1, 25 dl sokeria
1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
1 rkl maissitärkkelystä
50 g suolatonta voita
1,5 dl kuohukermaa

Vaahdota munat ja sokeri teräskattilassa. Lisää sitruunamehu, kuoriraaste ja maissitärkkelys. Kuumenna miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen kunnes seos sakenee. Nosta kattila liedeltä ja lisää huoneenlämpöinen voi. Jäähdytä hyvin. Vaahdota kerma ja nostele varovasti sitruunakeemin joukkoon.

MUSTIKKAKREEMI (riitto 10 hengen kakkuun)
250 g mustikoita
1 dl tomusokeria
1,5 dl kuohukermaa

Mikäli käytät pakastemustikoita, sulata ja valuta ne ensin hyvin. Sekoita mustikoiden joukkoon tomusekeri ja vaahdotettu kerma.

Palaute oli juhlien jälkeen todella positiivista ja kakut olivat maistuneet vieraille mainiosti. Ja kaikille oli riittävästi. Tässä myös tilaajan juhlista ottamia kuvia juhlapöydästä.





Näitä kakkuja suunnitellessa löysin myös aivan mahtavan kakkupohjan reseptin Myllyn Parhaiden sivulta.

SOKERIKAKKUPOHJA (1 levy)
4 munaa
1 dl tomusokeria
1 dl hienoa sokeria
1 dl erikoisvehnäjauhoja
3/4 dl perunajauhoja tai maissitärkkelystä
1 tl leivinjauhetta

Ota raaka-aineet huoneemlämpöön ennen kakkupohjan valmistusta, koska munat vatkautuvat parhaiten huoneenlämpöisinä. (itse kylläkin säilytän kananmunat aina huoneenlämmössä)
Asettele leivinpaperi uunipellille ja voitele se. (kuulostaa tyhmältä, mutta auttaa pohjan irtoamisessa myöhemmin)
Vatkaa puhtaassa kulhossa sokerit ja ja munat kuohkeaksi vaahdoksi (4 minuuttia suurella teholla). Sekoita jauhot ja leivinjauhe ja lisää varovasti käännellen munavaahtoon. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja tasoita pinta. Paista 220 asteessa keskitasolla 6-8 minuuttia. Kumoa kakkulevy toiselle leivinpaperille jolle on siroteltu sokeria ja anna jäähtyä.

Tästä syntyy sopivasti juuri tuollainen 30x40 cm kakkulevy.

Seuraavalla kerralla kerralla kakkuilu jatkuu, koska tuli toinenkin tilaus samaan ajankohtaan...

www.ideakeittio.fi



Post Signature

Post Signature