Litistetyt perunat - kuulostaa tyhmältä, maistuu mahtavalta!

|
Lauantaiaamuna sai taas makeat naurut kanadalaisen Laura Calderin laittaessa Livillä ranskalaista ruokaa. Pidän muutenkin hänen letkeästä, humoristisesta tyylistään, eikä tuokaan aamu ollut poikkeus. Laura valmistaui tyttöjen iltaan ja valmisti mm. rakunakanaa, josta minulla onkin jo oma versioni.
Yhtenä lisukkeena olivat varsin omalaatuiset, litistetyt perunat. Niitä pieniä kypsiä perunoita siinä kattilalla litistellessään Laura katsahti kameraan sanoen: "Well don´t look at me... I did not come up with this.."
Mutta hei... typerältäkin tuntuva resepti saattaa osoittautua mitä mainioimmaksi, kuten tämä ranskalainen ohje.

Litistetyt perunat menossa uuniin.

Valmistin taas pitkästä aikaa toista suosikkiani, rosmariinibroileria ja uusi perunalisäke istui sen kanssa mainiosti.

Rosmariinibroilerin kanssa tarjottiin beluga-linssejä,
litistettyjä perunoita ja broilerin paistoliemestä tehtyä kastiketta.
 
Nämä pienet herkut ovat myös aivan mainio vaihtoehto perinteisille uuniperunoille! Ensinnäkin niitä syntyy helposti isompikin satsi vaikkapa illanistujaisiin ja toiseksi jokainen voi ottaa nälkänsä mukaan useampia ja vaihdella eri täytteitä. Näiden kanssa sopivat täydellisesti savusilakkatahna tai erilaiset dippikastikkeet. Näistä saa helposti tarjottavaa myös kasvisruokaa suosiville.
 
LITISTETYT PERUNAT
pieniä rosamunda-perunoita
vettä keittämiseen
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
 
Tarvikkeet: kattila, leikkuulauta, uunipelti tai -vuoka.
 
Varaa perunoita syöjää kohti vähintään kaksi. (Ihan varmasti se oikea luku on lopulta 4 per syöjä). Pese perunat huolellisesti, älä kuori. Keitä perunat niin, että ne ovat juuri ja juuri kypsiä. Älä missään tapauksessa ylikypsennä. Ota perunat liedeltä, kaada vesi pois ja anna vetäytyä hetki. Lämmitä uuni 200 asteeseen.
 
Laita perunat yksitellen leikkuulaudalle ja paina kattilan pohjalla, yhdellä tasaisella painalluksella peruna lyttyyn (n. 1 - 1,5 sentin paksuiseksi). Laita perunat uunilellille tai -vuokaan. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja mausta suolalla ja mustapippurirouheelle. Sanomattakin lienee selvää, että nämä kumpikin suoraan myllystä.
 
Paahda perunoita uunissa, kunnes ne ovat pinnaltaan rapeita ja sisältä meheviä. Lauran ohjeessa aika on 40 minuuttia, mutta itse selvisimme 20 minuutissa. Kannattaa seurata paistumista.
 
Ei sitten muuta kuin nauttimaan ystävät!
 
 

 

Savusilakkatahna ja alkupalaleipäset

|
Lauantaina se taas iski. Siinä kalatiskillä Tammistossa. Järkyttävä savusilakanhimo. En jotenkin kehdannut vain muutamaa hassua sinttiä siitä ostaa, joten sen verran sitten, että saatiin loihdittua pieni alkupala ihan hatusta. Ja siinä peratessa tuli tyydytettyä se savusilakanhimokin hetkeksi.



Voin muuten lämpimästi suositella myös löytämiäni Rosala Bagaren valmistamia Rosala cocktailpala -saaristolaisleipäpaloja. Ne ovat valmiiksi oikean kokoisia, pyöreitä ja pieniä. Käteviä juuri tällaisten pienien ja nopeiden herkkujen valmistukseen.

Savusilakkatahna käy oivallisesti vaikkapa voileipäkakun täytteeksikin, sen iänikuisen lohen ja uhanalaisen tonnikalan sijaan.

SAVUSILAKKATAHNA
8-10 savusilakkaa
200 g creme fraîchea
suolaa
mustapippuria
1 tl sitruunamehua

Koristeluun:
rouhittua rose- ja mustapippuria

12 palaa Rosala cocktail -saaristolaisleipää

Perkaa savusilakat. Vaahdota creme fraîche sähkövatkaimella parisen minuuttia. Lisää sitruunamehu, mausteet ja perattu kala. Pyöräytä vatkaimella pari kertaa, jotta syntyy tasinen tahna. Sattumia saa toki jäädä. Maista ja mausta tarvittaessa suolalla.

Laita tahna pursotin pussiin, jossa on esimerkiksi 13 mm ruusutylla. Pursota tahnaa leipäsiivuille ja koristele pippurirouheella.

Talvisunnuntain lämmittäviä makuja

|
Viime sunnuntai oli upean aurinkoinen ja suuntasimme nauttimaan päivästä Kallvikiin itä-Helsinkiin. Pakkasta oli reilusti toistakymmentä astetta, mutta kun laittaa lämpimästi päälle, voi heittää kävelylenkin huoletta. Jäällä oli muitakin kävelemässä, hiihtämässä ja myös joukko liitovarjoharrastajia, joiden menoa oli hauska katsella. Jää oli muodostanut uskomattoman hienoja muodostelmia ja kiteitä jään pinnalle.



Tällaisena päivänä kannattaa ruoka laittaa uuniin valmistumaan ennen uloslähtöä. Kotiin tullessa on herkulliseksi kypsynyt pata valmis.


Jäistä Suomenlahtea Kallvikissa
Jääperhosia


Burgundinpadalle löytyi oiva ohje viimeisimmästä Kotiliedestä. Ja sille kumppaniksi alkuun samettista kastanjakeittoa. Sitä en olekaan valmistanut sitten viimeksi kuin Sveitsissä ollessa. Siellä se onkin helpompaa, kun kadulta saa ostaa valmiiksi paahdettuja, kuumia kastanjoita. Toivoisinpa, että kyseiset kauppiaat ilmestyisivät Helsinginkin katukuvaan talvisin. Siinäpä on luomukaupoille (ja miksei muillekin yrittäjille) ilmainen idea jalkautua ihmisten ilmoille.

Ennen keiton valmistamista kastanjat pitää tietysti paahtaa. Laita uunivuokaan tai pellille suolakerros ja asettele kastanjat sille suippopää ylöspäin. Muista tehdä ensin ristiviilto suippoon päähän. Näin kastanjat eivät vahingossa poksahtele uunissa paahtamisen aikana.
Lämmitä uuni 220 asteeseen ja paahda 20-25 minuuttia. Paahtumista kannattaa tarkkailla, etteivät kastanjat kärähdä. Voit tehdä paahtamisen myös paistinpannulla kohtalaisella lämmöllä, mutta silloin kastanjoita pitää liikutella ajoittain. Pannulle voi heittää hyppysellisen ruokasuolaa.

Paahtamisen jälkeen anna kastanjoiden jäähtyä hetki ennen kuorimista. Niiden tulee kuitenkin olla lämpimiä, jotta kuori irtoaa kunniolla. En osaa nyt mitään erityistä vinkkiä antaa kuorintaan, muuta kuin että se on pirun raskasta puuhaa. Peukalot on kovilla. Ja kun tällaista keittoa tekee, niin lopputuloksen ei tarvitse olla niin nättiä. :-)



KASTANJAKEITTO
1 kg kastanjoita
2 rkl voita
pala juuriselleriä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 porkkana
n. 0,5 l kuumaa kasvislientä
kuumaa vettä
vajaa 1 dl kermaa
suolaa ja mustapippuria

Sulata voi kasarissa ja lisää kuutioidut juurekset ja sipulit. Kuullota hetki ja lisää kuoritut kastanjat. Hämmentele vielä hetki ja lisää sitten kuumaa kasvislientä niin, että kasvikset ja kastanjat peittyvät. Keitä hiljalleen n. 30 minuuttia, eli kunnes kastanjat ovat pehmenneet. Soseuta ja lisää tarvittaessa hieman kuumaa vettä. Mausta ja lisää kerma. Kuumenna ja tarjoa esimerkiksi smetananokareen kera.


BURGUNDINPATA (4:lle)
600 g naudan etuselkää tai sisä- tai ulkopaistia
Paistamiseen: voita ja öljyä
4 dl punaviiniä
n. 5 dl lihalientä
5 siivua pekonia
2 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
2 porkkanaa
2 rkl tomaattipyrettä
2 laakerinlehteä
1 rkl fariinisokeria
ripaus suolaa ja
rouhittua mustapippuria
1 tl kuivattua timjamia
8-10 pikkusipulia
1 rasia (200 g) herkkusieniä
Suurustamiseen:
1 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja

Ota liha temperoitumaan n. tunti ennen kypsennystä. Poista kalvot huolellisesti ja paloittele lija reiluiksi kuutioksi. Ruskista lihat kuumalla pannulla öljy-voiseoksessa. Siirrä lihat pataan. Huuhtele pannu vesitilkalla ja kaada liemi pataan. Valuta punaviiniä ja lihalientä lihojen päälle niin, että lihat juuri ja juuri peittyvät.
Pilko pekoni ja hienonna valkosipuli. Ruskista pekoni ja lisää valkosipuli. Kuori ja viipaloi porkkanat ja lisää pannulle. Kaada seos pataan ja lisää tomaattipyree, laakerinlehdet ja mausteet. Nosta pata 150 asteiseen uuniin hautumaan. Kun pata pata on hautunut 1,5 tuntia, kuori pikkusipulit. Puhdista herkkusienet ja puolita suurimmat. Paahda pannulla ensin sieniä kevyesti niin, että hieman nestettä haihtuu. Lisää pannulle kuoritut sipulit hetkeksi. Siirrä ainekset pataan. Valmista Beurre manié eli voi-jauhosuuruste. Sekoita pehmeään voihin sama määrä vehnäjauhoja joko kädessä tai astiassa. Lisää suuruste kiehuvaan pataan. Anna padan porista, kunnes lihat ovat täysin mureita. Tarkista maku.

Tarjoa padan kanssa keitettyjä perunoita.

Sidottu kala

|
Lauantaiaamun tv:n katselu oli taas enemmän kuin inspiroiva. Laura laittoi taas ranskalaista ruokaa omaan hurmaavaan tyyliinsä ja tällä kerralla kaikki oli täytettyä. Monista herkullisista resepteistä tarttui kokeiluun tämä itselle aivan uusi tapa valmistaa kalaa.



Sidottu kala saattaa vaikuttaa taasen hieman työläältä, mutta ei se sitä sitten loppujen lopuksi olekaan. Ja lopputulos on ihan mahtavan mehevä! Ja ranskalaisena reseptinä sillä on juuri sopivan kaksimielinen nimikin ;-D

Alkuperäisessä reseptissä taidettiin käyttää taimenta ja muina vaihtoehtoina napsijaa, meriahventa tai ruijanpallasta. Tässä versiossa on käytetty nieriää, jota oli Stockkalla tarjolla.

SIDOTTU KALA
2 rkl voita
1-2 porkkanaa pieninä kuutioina
1 sellerinvarsi pieninä kuutioina
1 sipuli pieninä kuutioina
1 purjon valkoinen osa tai nippu kevätsipulia hienonnettuna
2 nieriäfilettä (n. 1,5 kg)
125 ml valkoviiniä
suolaa ja mustapippuria myllystä
200 g pieniä keitettyjä katkarapuja hienonnettuna
2 rkl tuoreita timjaminlehtiä
2 rkl oliiviöljyä
paistinnarua

Sulata voi pannulla ja lisää kuutioidut porkkanat, selleri, sipuli ja purjo ja hauduta 25-30 minuuttia, kunnes ne pehmenevät ja alkavat karamellisoitua pinnaltaan. Lämmitä uuni 220 asteeseen siten, että pidät paistopellin samalla uunissa. Näin varmistat, että kalan nahka pysyy rapeana.

Kun vihannekset ovat valmiit, lisää viini ja jatka kypsennystä 5-7 minuuttia, kunnes se on täysin haihtunut ja vihannekset ovat hieman tahmeita. mausta suolalla ja pippurilla, poista liedeltä ja sekoita joukkoon timjami ja hienonnettu rapu.

Ohjeessa neuvotaan myös paahtamaan kalan nahkapuolet muutama minuutti ennen uunia, mutta en näe tähän mitään järkevää syytä. Jos haluat niin tehdä, niin ok.

Ota paistopelti patakintailla uunista ja pirskottele sille hieman öljyä. Laita pellille toinen kalafile nahkapuoli alaspäin ja päälystä se kasvis-raputäytteellä. Laita toinen file päälimmäiseksi nahkapuoli ylöspäin. Pujota kolme sopivan pituista paistinnarun pätkää tasaisin välein kalan alle, niin että saat sidottua niillä kalasta nätin paketin. Laita uuniin ja paista kunnes kala on kypsää, eli max. 10 minuuttia.

Ota uunista ja siirrä kala varoen tarjoiluvadille naruineen päivineen ja tarjoile.
Kala on niin mehevää, ettei se kaipaa kastiketta, mutta sen kanssa sopii esimerkiksi beurre blanc -kastike.
Lisäkkeenä omassa versiossamme oli beluga-linssejä.

BEURRE BLANC -KASTIKE (6-8:lle)
Herkullinen klassikkokastike, joka sopii erityisesti kalaruoille, mutta myös erinomaisesti tuoreen parsan kanssa. Kastiketta on myös helppo muokata lisäämällä siihen mm. yrttejä.

2 dl kuivaa valkoviiniä
2 rkl hienonnettua salottisipulia
1 dl kermaa
150 g pehmeää, suolatonta voita
suolaa
valkopippuria

Keitä kasarissa kokoon valkoviini, johon olet lisännyt sipulin. Jatka kunnes puolet nesteestä on jäljellä. Lisää kerma ja jatka keittämistä, kunnes puolet nesteestä on jäljellä. On makuasia, siivilöitkö tässä vaiheessa sipulit pois. Laita liesi hyvin miedolle lämmölle ja lisää 150 g voita ja vatkaa tasaiseksi. Anna kiehua hiljalleen vielä hetki välillä sekoitellen. Mausta suolalla ja valkopippurilla.

Kastikkeesta on myös reseptiversio, jossa käytetään viinietikkaa, muuta omasta mielestäni etikka puskee liikaa läpi lopullisessa kastikkeessa. 


Alkupalana tarjoiltiin siskon reseptillä tehtyjä
vuohenjuusto-punasipulileipäsiä.
Amuse bouche, eli keittiön tervehdys oli tällä kerralla vuohenjuusto-punasipulileipänen siskon ohjeella.



Alkuruokana aina yhtä hivelevän hyvää yrttisimpukkakeittoa.
 

Tilliliha - eli kun sen tekee oikein, se on myös hyvää.

|
Pieni kyselykierros paljastaa sen minkä oikeastaan tiesin jo ennelta: Tilliliha on kouluruoista se ehkä vihatuin. Omituista sinänsä, koska en muistele edes sitä koulukeittolan versiota pahalla.
Pelonsekaisia muistikuvia sen sijaan tuottavat maksalaatikko, joka sai koko koulun haisemaan oksennukselta sekä mannapuuro. En ole koskaan oikein päässyyt sinuiksi noiden maitopohjaisten puurojen kanssa.

Mutta kuten sanottu, mikä tahansa ruoka on pahaa ja siitä jää huonot muistot jos se on huonosti ja huolimattomasti tehtyä. Nyt varmasti ammattikeittäjät polttavat päreensä ja saan niskaani ryöpyn: "Parhaamme teemme meille annetuin resurssein!" Näin varmasti onkin, mutta keittoloissa itse työskennelleenä voin sanoa, että paljon on kiinni myös siitä kuka kauhan varressa heiluu milloinkin. Samoista raaka-aineista saa niin herkkua kuin suttakin. Ja on mielestäni rikollista tehdä hyvistä (ja äärimmäisen yksinkertaisista raaka-aineista) pahaa, mautonta ruokaa. Kyse on usein taidon, viitsimisen puutteesta ja huonosta johtamisesta.



Tänään siis lautasella sitä rakkaudella haudutettua herkkua. Kotonakin oli yksi skeptikko, joka piti saada vakuuttumaan. Tykkäsi kyllä lopputuloksesta, mutta kuulema makumaailmaailmassa on ylipäätään jotain, joka ei häneen uppoa. Poisti kylläkin tillilihan inhokkiensa listalta ;-)

TILLILIHA
n.1 kg naudan rintaa, lapaa tai etuselkää + luuta
vettä
1 porkkana
pala juuriselleriä
1 iso sipuli
muutama laakerinlehti
6 maustepippuria
1 pitkäpippuri
2 tl suolaa

Kastike:
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
6 dl kokoonkeitettyä lientä
1-2 tl etikkaa tai sitruunamehua
0,5 tl sokeria
3 rkl tillisilppua
1 dl kermaa

Poista lihasta enimmät sidekudokset ja rasva. Laita liha ja luu kookkaaseen kattilaan ja lisää kylmää vettä niin että liha peittyy. Kun vesi alkaa kiehua, pinnalle muodostuu paksua harmaata vaahtoa, joka pitää kuoria pois. Jatka kuorimista kunnes vaahtoa ei enää muodostu. Lisää sen jälkeen sen jälkeen mausteet ja juurekset. Hauduta keskilämmöllä vähintään pari tuntia, kunnes liha on kypsää ja mureaa.

Nosta liha syrjään kattilasta ja siivilöi liemi pienempään kattilaan. Keitä lientä kokoon kunne sitä on 6 dl. Kuutioi liha sopiviksi suupaloiksi.

Sulata kasarissa voi ja lisää vehnäjauhot ja keitinliemi vähän kerrallaan hyvin vatkaten. Anna kastikkeen kiehua n. 8 minuuttia. Mausta hapanimeläksi etikalla tai sitruunamehulla ja sokerilla. Viimeistele tillisilpulla ja kermalla. Lisää joukkoon lihapalat ja lämmitä. Tarjoile keitettyjen perunoiden kera.

Samasta perusohjeesta syntyy myös piparjuuriliha.

La Traviataa ja Lyonin ranskalainen illallinen.

|

Ravintola Lyonin Chapon-.syöttökukkoa, sieniä ja tummaa valkoviinikastiketta
 
Perinteisesti uutta vuotta on otettu tässä taloudessa vastaan oopperan tai baletin merkeissä. Tämäkään vuosi ei tehnyt poikkeusta. Saimme kuin ihmeenkaupalla liput aaton La Traviata-näytökseen ja vieläpä hyviltä paikoilta.



La Traviata on Giuseppe Verdin säveltämä kolminäytöksinen ooppera, jonka libreton on kirjoittanut Francesco Maria Piave. Ooppera kantaesitettiin 6. maaliskuuta 1853 ja se on yksi kaikkien aikojen e
site
tyimmistä oopperoista. La Traviata pohjautuu Alexandre Dumas nuoremman vuonna 1848 julkaistuun romaaniin Kamelianainen. Oopperan päähenkilönä on Violetta, tuberkuloosia sairastava kurtisaani, johon aatelinen Germont rakastuu.

Ja mikä olisikaan sopinut ranskalaisen Violettan tarinaan paremmin, kuin illallinen ravintola Lyonissa ennen oopperaa. Ranskalaiseen kei
ttiöön jo yli 40 vuotta erikoistunut Lyon sijaitsee sopivasti oopperaa vastapäätä, joten siellä on yleensä muitakin, jotka suuntaavat Mannerheimintien toiselle puolelle.

Olimme jo etukäteen päättäneet, että jälkiruoka sampanjoineen nautitaan oopperan väliajalla. Keskityimme siis alku- ja pääruokien valintaan.

Valisimme eri alkuruoat, mutta tarjolla ollutta Chapon-syöttökukkoa halusi kumpikin. Se on Suomessa sen verran harvinaista herkkua, etti voinut jättää väliin.
Syöttökukko eli kapuuni eli salvukukko on ennen sukukypsyyden saavuttamista kirurgisesti kastroitu kukko. Syöttökukon liha on rasvaisempaa ja maku arvostettua.


Alkuruoaksi valikoitui Puna-ahventartar, kampasimpukkaa ja latva-artisokkaa sekä Savustettu sellerikeitto ja sipulihyydyke.
Kala-annos oli kertakaikkisen upea ja raikas. Sellerikeitto Lyonin tapaan hieman ylisuolainen, mutta maultaan samettisen herkullinen. Keittoa pitää ehdottomasti kokeilla tehdä itsekin.

Pääruoaksi tilattu Chapon-syöttökukko, sieniä ja tummaa valkoviinikastiketta oli kyllä hintansa väärti. En ehkä ole koskaan syönyt niin samettisen pehmeää linnunlihaa. Tatticreme ja kastike täydensivät makulämyksen upeasti.

En taaskaan voi muuta kuin ylistää kyseistä ravintolaa. En ole kertaakaan lähtenyt sieltä pettyneenä saati nälkäisenä. Ja palvelu on ehkä kaupungin parhaimmasta päästä. Ei mitään pokkurointia vaan asiallista ja asiantuntevaa. Tarjoilijat tietävät ruoista pinimmätkin detailjit ja taustat. Maaliskuussa vuorossa on Figaron häät ja varmasti jälleen kerran Ravintola Lyon!
www.ravintolalyon.fi

Oopperaillan päätteeksi odottivat kotona sampanja ja omatekoinen iltapala.

 
Lautasella saaristolaisleivällä:
Vuohenjuustotahnaa ja punasipulihilloketta,
Lime-tillituorejuustoa ja kylmäsavulohta,
Kylmäsavupaistitahnaa,
Viherpippuri-ankkapateeta ja
Kylmäsavulohta wasabi-tuorejuustotäytteellä
 
Punasipulihilloke oli osa siskoni Satun perheen joululahjakoria. Siskon reseptistä olivat myös vuohenjuustotanaleivät. Tässä reseptit muillekin nautittavaksi.
 
PUNASIPULIHILLOKE
5 punasipulia
1 dl punaviinietikkaa
2 dl punaviiniä
1 kanelitanko
muutama kokonainen neilikka
muutama kokonainen maustepippuri
2 dl hillosokeria
 
Kuori ja halkaise sipulit. Suikaloi ohuiksi suikaleiksi. Pane kaikki aineksaet kattilaan ja kuumenna kjiehuvaksi. Hauduta miedolla lämmöllä n. 15 minuuttia. Voit lisätä mausteet sideharsopussissa, jolloin ne on helppo poistaa valmiista hillokkeesta. Pane valmis hilloke puhtaaseen, kannelliseen tölkkiin ja säilytä jääkaapissa.
 
VUOHENJUUSTOTAHNA
80 g vuohenjuustoa ilman kuorta.
0,5 dl kuohukermaa
 
Sekoita ainekset tasaiseksi tahnaksi. Tarjoile saaristolaisleivällä punasipulihillokkeen kera.
 
 
 
 







 
 

Kukkakaalikeitto ja korianteria

|
 
Osuipa uudesta Kotiliesi-lehdestä silmiini varsin herkullinen keittoresepti näin kylmiin talvi-iltoihin. Ja vielä kukkakaalista, joka tuntuu ainakin itselleni niin arkiselta ja vaikealta saada herkulliseksi ruoaksi. Ohje on helppo ja nopea tehdä. Annoksen kruunaa korianteriöljy, joka muuten sopii monen muunkin ruoan lisukkeeksi. Esimerkkejä tulossa myöhemmin.

KUKKAKAALIKEITTO JA KORIANTERIA
nokare voita
purjon vaalea osa
n. 600 g kukkakaalia
1 rkl sitruunamehua tai 1 dl valkoviiniä
n. 1 l vettä
1 tl suolaa
ripaus valkopippuria
2 dl kermaa
(veitsenkärjellinen vaniljatangon sisustaa)

Korianteriöljy:
n. 20 g korianterinlehtiä
1/2 dl oliiviöljyä
1 tl sitruunamehua
suolaa, mustapippuria

Halkaise ja puhdista purjo. Hienonna purjo ja kuullota voissa. Lisää kukkakaali pieninä palasina, mausteet, viini tai sitruunamehu sekä vesi. Keitä n. 20 minuuttia. Soseuta keitto ja lisää kerma. Keiton maun kruunaa aavistus aitoa vaniljaa.

Mittaa korianterinlehdet ja muut ainekset korkeaan astiaan ja jauha sauvasekoittimella mausteöljyksi keiton pinnalle.



 

Omenaista teeripaistia

|
 
Joulupukki oli tänä jouluna niin huomaavainen, että lahjoi kokkia oikein kunnon paistinpannulla. Paketista paljastui upea Le Creusetin kannellinen paistoväline. Ja oikein vielä konepestävää mallia. Tosin en taida raaskia sitä koneeseen laittaa, kuten en muitakaan pannujani. Pannun kaveriksi tulivat miehekkään kokoiset ja oloiset pähkinäpuiset paistolastat. Pannu sai arvoisensa kasteen ankankoipien ja paahdettujen perunoiden myötä.
 
 
Uusi pannu tulikokeessa.

Toisenlaista linturuokaa saatiin vähän myöhemmin teeripaistin muodossa. Sanon nyt heti kättelyssä, että ei ollut kotimaista teertä, koska sehän on rauhoitettu kanalintu. Oli ruotsalaista.

Reseptejä etsiskellessä pisti silmään se, että kaikissa lotrattiin enemmän tai vähemmän pekonin kanssa. Sinänsä ymmärrettävää, koska vähärasvainen riistanliha kuivuu helposti. Päätin kuitenkin olla peittämättä hienoa makua sen pekonin kanssa ja lisäsin koruttomasti voita reseptiin. Toimi mielestäni yhtä hyvin. Ruoka.fi -palvelusta löytyi hyvä muokattavissa oleva teeriresepti, jossa erityisesti viehätti käytetty omena ja calvados. Ei sitten muuta kuin pata esille ja hommiin.

OMENAINEN TEERIPAISTI, MUUSIA JA ROSMARIINIVOITA
1 kokonainen teeri (n. 800 g)
100 g voita
1 sipuli
2 omenaa kuorittuna
pala juuriselleriä tai 1 sellerinvarsi
1 tl rosepippureita
4 katajanmarjaa
2 pitkää pippuria
1 dl omenamehua, omenasiideriä tai calvadosta
4 dl vettä
1 tl suolaa
4 laakerinlehteä

Sulata padassa voi kuumaksi ja ruskista lintu hyvin kauttaaltaan. Lisää pataan sipuli- ja omenalohjot, paloiteltu selleri. Lisää pippurit ja laakerinlehdet ja kaada pataan nesteet, niin että teeri ui liemessä.
Laita kansi päälle ja haarukka pitämään kansi hieman auki höyryventtiilinä. Hauduta miedolla lämmöllä n. tunti. Lisää suola vasta kypsään lihaan.

Rosmariinivoita varten sulatat vain kunnon klimpin voita pannulla miedolla lämmöllä ja revit sekaan parin rosmariininoksan lehdet. Anna hautua n. 5 minuuttia. Lusikoi annokseen muusin päälle.

Teeren kanssa maistui siskon mainio punasipulihilloke, puolukkasurvos ja padassa hautuneet omenalohkot. Lisukkeeksi sopivat myös muut kirpeät marjahyytelöt.




Häränrinta-ricottaravioli ja pähkinäkastiketta

|
Kuten niin monesti olen todennut, hyvä ruoka vaatii toisinaan aikaa, vaivannäköä ja pitkää pinnaa. Mutta hyvä ruoka on kaiken sen arvoista. Oheinen alkuruoka on varmasti monimutkaisuudessaan monelle kauhistus, mutta voin taata, että se palkitsee tekijänsä ja nauttijansa senkin edestä. Pähkinäkastike on Sveitsintuliaisia ja koitettu tehdä esikuvansa mukaiseksi ilman oikeaa reseptiä. Vain valmistusmenetelmä saatiin osittain ongittua kokilta :-D



PÄHKINÄKASTIKE (HUOM! valmistusaika 3-4 päivää)
1,5 dl hasselpähkinärouhetta (itse rouhittua) n. 100 g
2 dl kuohukermaa +  1 dl lisäämiseen
suolaa myllystä

Aloita kastikkeen valmistus 3-4 päivää ennen tarjoiluajankohtaa. Käytä tähän vain ja ainoastaan tuoretta, itse tehtyä pähkinärouhetta. Valmiit aina jossain määrin kuivuneita ja aromit tiessään. Ja aromi on tässä se pääasia.
Laita pähkinärouhe tiiviiseen kannelliseen astiaan, esim. pakasterasiaan ja sekoita joukkoon kermaa niin että syntyy juuri ja juuri juokseva seos. Sulje tiiviisti ja säilutä jääkaapissa. Pähkinärouhe imee itseensä nestettä ja tulee seos tarkistaa ja lisätä kermaa niin, että seos säilyy juoksevana, ei kuitenkaan liian.

Kun tarjoiluaika on käsillä, siivilöi kerma erikseen. Pähkinät heitetään pois. Kaada kerma kastikekasariin ja lämmitä miedolla lämmöllä. Mausta suolalla ja tarkista maku.
Annostele kastike juuri ennen tarjoilua lämpimien raviolien päällä.
Kastikkeeseen voi toki käyttää muitakin pähkinöitä.

Kastikkeen hittelimme itse tämän hienon raviolireseptin. Delizioso!!

HÄRÄNRINTA-RICOTTARAVIOLIT (4-6:lle)
800 g -1 kg häränrintaa (mieluiten luullista)
vettä
suolaa
4 valkopippuria
4 maustepippuria
1-2 laakerinlehteä
1 porkkana
1 palsternakka
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
nippu lehtipersiljaa

Täyte:
kypsää revittyä häränrintaa
250 g ricottaa
suolaa & mustapippuria myllystä

Pastataikina:
300-375g durumvehnäjauhoja
3 munaa
ripaus suolaa

Keitinvesi:
4,5 l vettä
1 rkl suolaa
1 tl öljyä

Laita liha kattilaan kylmään veteen
Kun vesi alkaa kiehua, kuori pois pinnalle muodostuva vaahto. Kun vaahtoa ei vaahtoa ei enää muodostu, lisää mausteet ja kuoritut, paloitellut kasvikset. Keitä lihaa 3-4 tuntia kunnes liha on  pehmeää. Kun liha on kypsää, irrota liha luista pieninä säikeinä. Tästä saat myös upeaa prässättyä häränrintaa.

Valmista ensin täyte. Laita revittyä, kypsää lihaa ja ricottaa tehosekoittimeen ja pyöräytä muutaman kerran. Massa saa olla hyvin kiinteää, jotta se on helppo annostella täytteeksi ja että raviolit pysyvät kasassa. Mausta pippurilla ja suolalla makusi mukaan.

Tee pastataikina. Siivilöi jauhot, joihin on sekoitettu suola, keoksi työpöydälle. Paina jauhojen keskelle syvennys ja kaada sen sisään munat joiden rakenne on rikottu haarukalla. Rupea nostelemaan käsin jauhoja ulkoreunalta keskelle kunnes munat eivät enää ole nestemäisiä, ja niihin on imeytynyt niin paljon jauhoja kuin mahdollista (niiden silti menettämättä kimmoisuuttaan).

Pese kätesi, puhdista työpöytä jauhoista ja vaivaa taikinaa kymmenisen minuuttia, kunnes siitä on muodotunut kiiltävä, notkea kimpale. Taittele ja kääntele taikinaa vaivatessasi. Jätä se sitten lepäämään 10 minuutiksi peitettynä. Ota pastakone ja aloita taikinan kaavilointi pienimmästä numerosta alkaen. Käytä samaa säätöä aina pari kertaa ja siirry seuraavaan paksuuteen. Jatka kunnes taikinalevy on paperinohut.

Jaa taikinalevy 2-4:n samankokoiseen suorakulmaiseen palaan ja levitä ne jauhotetulle työtasolle. Pistele teelusikallisen verran pinaattitäytettä n. 4 sentin välein suoriin rivistöihin.. Sipaise vedellä rivien välit ja aseta toinen pastalevy päälle. Painele lujasti kämmensyrjällä rivinvälejä jotta taíkinalevyt kiinnittyvät toisiinsa. Leikkele neliöiksi taikinapyörällä. Siirrä leivinpaperin päälle ja peitä.

Kaada raviolit rauhallisesti kiehuvaan veteen. Mikäli vesi kiehuu liian voimakkaasti, raviolit aukeavat helposti. Ne ovat kiinteän kypsiä, al dente, noin viiden minuutin kuluttua siitä, kun vesi on alkanut kiehua uudelleen. Valuta raviolit ja tarjoile viipymättä päkinäkastikkeen kera. Päälle voi rouhia hivenen mustaapippuria.

Tähän ei sitten missään nimessä laiteta parmesaaniraastetta päälle!!

Post Signature

Post Signature