Kyyttöä ja uunijuureksia

|
Perjantai oli meikäläiselle oikein koettelemusten täyteinen päivä. Eilen lohjennut poskihammas nimittäin piti saada paikattua pikimmiten. No hyvinhän se hammaslääkärillä käynti lopulta meni, puudutuksen avustuksella.



Kun työpäivän jälkeen marssin ruokakaupan kautta, ajattelin että nyt kyllä palkitsen itseni jollain hyvällä illallisella. Sokoksen Wotkinsin lihatiskillä katse osui kyytön ulkofilepihveihin. Sitä ei olekaan ollut ihan joka päivä tarjolla. Viimeksi muistaakseni silloin, kun Miina Äkkijyrkän Puotilan tilan lehmien lihoja myytiin.

Suomalaisen lihan kumppaniksi valitsin rehellisiä suomalaisia juureksia ja uuden sadon kanttarelleista tehtyä muhennosta.

Kysäisin lihamestarilta, onko kyytön kypsennys sama kuin perinteisen naudanlihan ja näin hän sanoi asian olevan. Joten huoneenlämpöiset pihvit siis paistettiin kirkastetussa voissa molemmin puolin pinnat kiinni ja uunniin 200 asteeseen 10 minuutiksi. Sen jälkeen pintaan suolaa ja pippuria myllystä sekä pieni lepo.

Mitä ihmettä tämä kyyttö sitten on?
Itäsuomenkarja (puhekielessä myös kyyttö) on yksi Suomessa vanhastaan kasvatetusta maatiaiskarjasta polveutuvasta rodusta. Nykyisin rotu on uhanalainen.



Itäsuomenkarja on suomenkarjaroduista siroin. Rotu ja erityisesti sen maatiaissuvut ovat tunnettuja terveydestään, sitkeydestään ja pitkäikäisyydestään. Rotu on tunnettu muun muassa maitonsa hyvistä juustoutumisominaisuuksista ja korkeasta rasvapitoisuudesta. Väritys on nykyisin liki aina kyyttö.

Itäsuomenkarja eli kyyttö on maatiaiskarjasta ensimmäisenä erotettu suomalainen karjarotu. Vastaperustetun rodun ulkomuodoksi valittiin nupo punakyyttö. Itäsuomenkarjalle perustettiin oma rotuyhdistys ja kantakirja vuonna 1898. Näin se on Suomen tuotantoeläinroduista vanhin. Itäsuomenkarjan jalostuksen alkaessa 1900-luvun alussa Savon ja Karjalan kyyttövaltaisessa karjassa tavattiin kymmenkuntaa eri värisävyä ja -yhdistelmää. Tavallisin väri oli punakylkinen, mutta myös mustakylkisiä ja lähes täysin mustia, punaisia, hallavia, voikkoja ja valkeitakin esiintyi. Oli myös laikukkaan kirjavia eläimiä. Suurin osa eläimistä oli sarvellisia. Jalostustavoitteeksi otettiin vuonna 1925 nupous.ja punainen kyyttöväritys. Nupoutta perusteltiin helppohoitoisuudella. Vanhastaan oli yleisesti uskottu, että punaväristen lehmien maito on laadultaan parasta, joten tämänkin nojalla punakyyttö oli helppo yleistää ainoaksi värivaihtoehdoksi. Ulkonäköseikoissa oltiin pitkään hyvin ankaria ja rotukarjasta pyrittiin karsimaan kaikki "vääränväriset" ja sarvekkaat yksilöt. Samalla menetettiin suuri määrä terveitä ja elinkelpoisia yksilöitä ja karjasukuja. Näin saatiin aikaiseksi itäsuomenkarjan nykyinen yhtenäinen ulkonäkö: nupo punakyyttö. Määrätietoisesta värijalostuksesta huolimatta rotu ei kuitenkaan ole täysin vakiintunut yhdenmukaiseksi: nykyäänkin voi syntyä muita kuin punakyyttöjä itäsuomennautoja.
Vuonna 1930 kantakirjavaatimuksia lievitettiin, ja kantakirjaan alettiin hyväksyä myös esimerkiksi valkoisia ja "puninkirjavia" eläimiä.
Itäsuomenkarjasta yritettiin 1900-luvun mittaan jalostaa tehokasta lypsyrotua, mutta se osoittautui maidontuotoltaan heikoimmaksi suomenkarjan kolmesta rodusta eikä se pystynyt kilpailemaan maitomäärissä muiden kotimaisten saati tuontirotujen kanssa. Karjatalousviranomaiset päättivät silloin lakkauttaa itäsuomenkarjan yhdistämällä kaikki kolme suomenkarjarotua yhdeksi roduksi, jonka perustyypiksi valittiin länsisuomenkarja eli punainen (lehmä). Itäsuomenkarjan sonnit hävitettiin keinosiemennysasemilta 1970-luvulla eikä niiden pakastettua spermaa annettu käyttöön karjanomistajien pyynnöistä huolimatta. Näin kyytöt hävisivät nopeasti, sillä omia sonneja ei tiloilla ollut juurikaan enää pidetty. (Lähde: Wikipedia)

BALSAMICO MARINOIDUT UUNIJUUREKSET
1/2 lanttu
1/4 juuriselleriä
3 porkkanaa
1/2 dl hunajaa
1 tl suolaa
pippuria myllystä
1 rkl balsamicoa
3 rkl seesamiöljyä
1/2 dl oliiviöljyä
tuoretta timjamia

Kuori ja lohko juurekset rouheiksi paloiksi. Laita muovipussiin ja lisää kaikki mausteet. Sulje pussi ja pyörittele juurespaloja tuokio marinadissa. Tyhjennä pussi öljyttyyn uunivuokaan ja lisää tuoreet timjaminoksat. Kypsennä 200 asteessa 45 minuuttia käännellen juureksia pariin otteeseen paiston aikana. Poista timjaminoksanjämät ennen tarjoilua.


KANTTARELLIMUHENNOS
2 dl kanttarelleja (sulatettu pakkasesta)
1 salottisipuli
1 rkl kirkastettua voita
1,5 dl kuohukermaa
pari jauhettua sahramin luottia
suolaa
pippuria

Valuta sienet hyvin. Hienonna sipuli ja kuullota hetki voissa. Lisää sienet ja freesaa niitäkin hetki. Lisää n. desi kermaa ja alenna lämpötilaa niin, että muhennos tuskin kuplii. Mausta ja anna hautua kunnes seos ei enää ole kovin juoksevaa. Lisää loppu kerma ja jätä hautumaan, kunnes seos on mukavan paksua.
 
Summa summarum, pitää sanoa, että kyytön ulkofile oli aikamoinen pettymys (varsinkin tällaiselle suuvammaiselle). Liha oli harvinaisen sitkeää, jopa epämiellyttävää syötävää loppua kohti. Mutta maku oli hyvä. Eli ei sovellu tosiaankaan valmistettavaksi samalla tavalla kuin vastaava normi naudan ulkofilee.

 
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti

EMOTICON
Klik the button below to show emoticons and the its code
Hide Emoticon
Show Emoticon
:D
 
:)
 
:h
 
:a
 
:e
 
:f
 
:p
 
:v
 
:i
 
:j
 
:k
 
:(
 
:c
 
:n
 
:z
 
:g
 
:q
 
:r
 
:s
:t
 
:o
 
:x
 
:w
 
:m
 
:y
 
:b
 
:1
 
:2
 
:3
 
:4
 
:5
:6
 
:7
 
:8
 
:9

Post Signature

Post Signature