Välineurheilua ja macaron-leivoksia

|

Yleensä silloin saa parhaat lahjat kun itse ostaa :-) Niinpä siis sijoitin synttärirahat Lékué-macaron -settiin. Kiitos äiti! Olin jo aiemmin hankkinut yksittäisen paistoalustan ja kokeiltuani huomannut sen hieman alimittaiseksi omaan reseptiini. Edelleen täytyy myöntää, että helpottaa hommaa huomattavasti ja tekee siitä jopa miellyttävää. Pursotinosaa en vielä kokeillut. Olen sen verran old shcool -miehiä, että käytän mieluummin pussia ja tyllaa. Mutta kyllä sen koristelukynänkin vielä korkkaan.




Ohessa siis tämänkertaisia luomuksia. Kuoret värjäsin kunnon punaisiksi ja täytteet maistuvat chilisuklaalta ja valkosuklaa-mansikalta.

Metsämiehenmureke

|
Taannoin saamaani villisikaa on vielä pakkasessa parin jauhelihakimpaleen verran. Myös jauheliha kuuluu omalla kohdallani niihin arjen helppoihin raaka-aineisiin, joista yleensä tulee valmistettua niitä samoja muutamia perusreseptejä. Toki sitä yrittää välillä edes hieman varioida mausteilla ja lisukkeilla. Jauhelihamureketta en tosin muista tehneeni vuosiin. Jotenkin se vaan on tuntunut tylsältä, vaikka voihan sitäkin muunnella loputtomasti, niinkuin muitakin jauheliharuokia.

Villisianjauhelihan kanssa päätin lähteä suoraan murekelinjalle. Työkaverini, jolta lihat sain, oli itsekin kokeillut mureketta ja onnistunut loistavasti.
Mitään varsinaista reseptiä ei ollut käsillä, mutta mureketaikina on peruskoostumukseltaan ihan samaa kuin lihapullataikinakin. Joten otin oman pullareseptini pohjaksi ja tein siitä villisialle sopivan, riistan makua hienosti korostavan version käsillä olleista raaka-aineista.

Täytyy sanoa, että olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Murekkeesta tuli upean pehmeän makuista ja yrtit sekä katajanmarjat antoivat hienoja aromeja. Lisukkeeksi ei sitten tarvitakaan muuta kuin hyvää perunamuusia, jossa on paljon voita! Niin ja tietysti omatekoista puolukkasurvosta. Se on paras kastike tälle herkulle.



METSÄMIEHENMUREKE
400 g villisianjauhelihaa
1 dl korppujauhoja
1 prk kermaviiliä
1 iso sipuli
öljyä
1 kananmuna
8 siivua hyvää pekonia
6 katajanmarjaa murskattuna
0,5 dl hienonnettua ruohosipulia
1 tl kuivattua timjamia
2 tl kuivattua basilikaa
2 tl kuivattua rakunaa
1 tl tuoretta rosmariinia hienonnettuna
0,5 tl valkosipulijauhetta
1-2 tl suolaa
mustapippuria
valkopippuria

Sekoita kulhossa korppujauhot ja kermaviili ja jätä turpoamaan. Hienonna sipuli ja kuullota pehmeäksi paistinpannulla tilkassa öljyä. Ota 4 pekonisiivua ja hienonna ne. Lisää pekonisilppu, sipuli, mausteet, muna ja jauheliha korppujauhoseokseen. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Voitele sopiva uunivuoka öljyllä ja muotoile massasata vuokaan mureke. Peitä pinta lopuilla pekonisiivuilla. Paista 175 asteessa n. 45 minuuttia.

Arkiklassikot osa 5

|


Eilinen päivä kului leppoisasti ostoksilla. Koska itselläni ei tällä hetkellä ole omaa autoa, sain kyyditysapua työkaveriltani Enniltä. Matkasin ensin Saviolle katsomaan heidän perheensä talotyömaata. Vanha talo oli juuri purettu kivijalkaa myöten ja puutaloidyllistä oli jäljellä enää puutarha hedelmäpuineen, marjapensaineen ja perennoineen. Enni oli luvannut minulle raparperintaimia puutarhasta ja niitä kaivoinkin sangollisen mukaani. Suunnitelmissa oli laittaa taimet yläkerran terassille suureen saviruukkuun, kun sitä omaa puutarhaa ei näin kerrostaloasujalla ole. Osan taimista laitan myös jonnekin taloyhtiön pihalle yhteisesksi iloksi.

Tontilta suuntasimme sitten Vantaan Ikeaan muutamaksi tunniksi. Jostain syystä kävi taas niin, että neljän kohdan ostoslistani muuttui autolastilliseksi tavaraa. Tosin ei yhtään mitään turhaa tarttunut mukaan. Päinvastoin. Parvekkeelle tuli kertalaakista provencen tunnelmaa oliivipuun ja laventelin myötä. Metrin korkuisen oliivipuun istutin suureen terracottaruukkuun ja juurelle laitan pikapuoliin yrttejä. Siinähän minulla onkin sitten kotipuutarhaa yllinkyllin.

Aika kului shoppaillessa kuin siivillä, joten lauantain ruokakaupassa käynti jäi viime tippaan. Eihän siinä hötäkässä sitten muistanut edes kaikkia aamupalatarvikkeita ostaa. Tajusin vasta aamulla, että leipälaatikko ammottaa tyhjyyttään. Mieleen tuli kuuluisa Marie Antoinette -siteeraus. Kun hänelle kerrottiin, ettei kansalla ole leipää, hän totesi että "syökööt kakkua". Niinpä jääkaapista löytynyt pannukakku sopi tähän kuin nenä päähän.

Pannukakku on oikea arkijälkkärien äiti. Ei varmaan ole yhtään suomalaista, joka ei olisi sitä edes joskus syönyt. Se kuuluu erottamattomasti torstain hernekeiton kumppaniksi ja on oivallisin tapa hävittää suurikin määri vanhaklsi menossa olevaa maitoa. Jälkimmäisestä syystä sitä nytkin tehtiin. Tai siis oikeammin Venla teki. :-) Täytyi taas kerran todeta, että ei ole tuoreen pannarin ja mansikkahillon voittanutta!






PANNUKAKKU
1 l täysmaitoa
4 munaa
ripaus suolaa
5 dl vehnäjauhoja
100 g margariinia sulatettuna (tai 1dl juoksevaa leivontamargariinia)

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Sekoita ainekset maitoon. Turvota pannukakkutaikinaa puoli tuntia jääkaapissa. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla tai voitele syvä uunipelti margariuinilla tai voilla ja kaada taikina sille. Paista n. 30 minuuttia, tai kunnes pinta on kauniin ruskea. Tarjoile hillon ja vaikkapa kermavaadon kanssa.

Uusi arkiklassikko

|
Välillä tulee olo, että tutuista arkisista raaka-aineista ei millään keksi mitään uutta. Itselleni ainakin broileri on sellainen, jota tulee laitettua niillä muutamilla tutuilla tavoilla välillä ihan kyllästymiseen saakka. Töiden jälkeen ei jaksa eikä viitsi ja viikonloppuisin haluaa jotain vähän parempaa.

Onneksi törmäsin reseptikokoelmassani tähän uuteen tuttavuuteen. Se yhdistää mahtavalla tavalla arkisen broilerin ja ranskalaisen keittiön varsin suuritöisen klassikon.

Ratatouille on perinteinen ruokalaji Ranskan Provencen alueelta. Se on kasvismuhennos, joka voidaan tarjota pääruokana (riisin, perunoiden tai leivän kera) tai lisukkeena. Se maistuu myös haaleana tai kylmänä. Tomaatti on pääaines, muita aineksia ovat sipuli, kesäkurpitsa, munakoiso, paprika ja paikalliset yrtit, kuten basilika. Lisäksi tarvitaan oliiviöljyä.
Ruokalajin nimi on ilmeisesti peräisin ranskan kielen sanasta touiller, "paistaa", vaikka ensimmäisen tavun (rat-) alkuperä on tuntematon.



Muista varata tätä tehdessä kunnon kokoinen paistokasari tai wokkipannu, sillä annos on melko suuri. Itse olin alunperin puolittamassa annosta, mutta ajattelin, että menkööt samalla vaivalla koko satsi. Hyvä niin, sillä tätä ruokaa hädin tuskin jäi seuraavaksi päiväksi.

BROILERIRATATOUILLE
4:lle
800 g broilerinfileetä
1 sipuli
1 paprika
2 kesäkurpitsaa
1 munakoiso
250 g herkkusieniä
3 rkl kasviöljyä
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
1 rkl Provence-yrttimausteseosta
1 prk tomaattimurskaa
suolaa
mustapippuria

Kuori ja paloiitele sipuli, kuutioi paprika. kesäkurpitsa ja munakoiso. Viipaloi herkkusienet. Kuutioi broilerinfileet ja ruskista ne pannulla kauniin ruskeisksi kuumassa öljyssä.
Lisää kasviskuutiot, valkosipuli, yrttimauste ja kuullota hetki. Sekoita joukkoon tomaattimurska ja kiehauta. Säädä lämpö pienemmälle ja hauduta kannen alla välillä sekoittaen n. 20 minuuttia, kunnes kasvikset ovat kypsyneet. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa tuoreen, rapean patongin kera.

Vinkki: Siirrä kypsä ruoka uunivuokaan ja ripottele päälle juustoraastetta. Gratinoi uunissa grillivastuksen alla n. 5 minuuttia, kunnes juusto on sulanut. 

Luovaa kokkailua itämaisin maustein

|
Ruoanlaitto on parhaimpina päivinä vähän niinkuin oma leipätyönikin. Aamulla koneen avatessa ei tiedä mitä päivän päätteeksi on saanut aikaiseksi. Suunnitelmat, aikataulut, prioriteetit saattavat heittää totaalista häränpyllyä. Siinä se viehätys ehkä piileekin.

Tänään oli suunnitelmissa tehdä ihan vaan helppoa ja yksinkertaista teriyakikanaa, mutta kotimatkalla kaupasta iski hirveä hinku lisätä vähän uutta twistiä annokseen. Kotona oli vielä vajaa pussi Luomu Lastuja ja niistä päätin tehdä kanafileille rapean kuorrutuksen yhdessä seesaminsiemenien kanssa. Seesaminsiemenet tulivat mieleen kaupassa, kun käteeni osui pullo kylmäpuristettua seesamiöljyä. Sehän on kaakkois-aasialaisen keittiön perusraaka-aineita. Liekö toissailtainen Farang-illallinen ollut osaltaan inspiraationa. Lisäksi jääkaapissa oli salaattiin ennestään nippu parsaa, joka oli pikimmiten saatava käytettyä. Eipä siis muuta kuin rennosti kokeilemaan mitä tuleman pitää. Ellei uskalla rikkoa rajoja, ei ikinä löydä mitään uutta!



PERUNALASTUILLA JA SEESAMINSIEMENILLÄ KUORRUTETTUA KANAA TERIYAKI-KASTIKKEESSA. PAISTETTUA NUUDELIA JA ITÄMAISTA PARSASALAATTIA.

4 broilerin rintafilettä
reilu kourallinen Luomu Lastuja
0,75 dl vaaleita seesaminsiemeniä
hiven suolaa
2 dl Teriyaki-kastiketta
(vettä)

Paistamiseen:
seesamiöljyä
oliiviöljyä

Uuni lämpiämään 200 asteeseen. Laita perunalastut muovipussiin ja murskaa mahdollisimman pieneksi, ei kuitenkaan ihan jauheeksi.
Levitä lastumurska lautaselle ja sekoita joukkoon seesaminsiemenet. Kääntele broilerinfileet hyvin joka puolelta seoksessa ja laita syrjään odottamaan. Kuumenna paistinpannulla seesami- ja oliiviöljyä. Paista fileet kummaltakin puolelta kullanruskeiksi. Varo ettei pinta pala. Siirrä paistetut fileet uunivuokaan ja kaada valmista teriyaki-kastiketta fileiden ympärille. Älä kuitenkaan fileiden päälle. Voit halutessasi ohentaa kastiketta hieman vedellä. Lisää halutessasi fileiden pinnalle hiven suolaa. Kypsennä uunissa n. 10-13 minuuttia fileen paksuudesta riippuen. Tarjolle laitettaessa lusikoi lämmintä teriyaki-kastiketta vuoan pohjalta fileiden seuraksi.

Keitä nuudeli ohjeen mukaan. Lisää keitinveteen kanafondia. Valuta ja paista kypsät nuudelit samalla pannulla, jolla paistoit broilerit. Tällöin saat hyödynnettyä loput öljystä.

ITÄMAINEN PARSASALAATTI:
1 nippu vihreää parsaa
rucolaa
mizunaa
punajuurenlehtiä
pinaattia
chiliä

Kastike:
seesamiöljyä
oliiviöljyä
balsamicoa
suolaa
mustapippuria
limemehua

Kuori ja keitä parsat. Valuta ja ota leikkuulaudalle jäähtymään. Leikkaa varret kolmeen osaan. Pese salaatit ja leikkaa chili ohuiksi siivuiksi. Yhdistä kaikki kastikeainekset ja maista että maut ovat tasapainossa. Yhdistä parsat ja kastike salaattiin. Sekoita nopeasti ja tarjoile heti.

Pieni makumatka Kaakkois-Aasiaan Suomen parhaassa ravintolassa

|
Vietimme asiakkaan seurassa mukavan illan ravintola-alan ammattilaisten Suomen parhaaksi ravintolaksi 2011 valitsemassa Farangissa. Ravintolan perustivat 2009 aiemmin mm. Chez Dominiquessa työskennelleet Tomi Björck ja Matti Wikberg. Farangin konsepti on tarjota autenttisia aasialaisia makuja sellaisina kuin ne ovat. Parhaita raaka-aineita moderneja valmistusmenetelmiä hyödyntäen. Loisteliasta ruokaa sekä rentoa tunnelmaa ilman fine dining  -jäykistelyä.

Meille tarkoiltiin Farangin maistelumenu, joka itseasiassa on mainio tapa saada hyvä otos makumaailmasta. Illallisen kanssa tarjoiltiin myös erittäin hyvä valikoima kokonaisuuteen sovitettuja viinejä.

Ensimmäisestä annoksesta ei valitettavati ole kuvaa, kun en siinä alkuun tajunnut alkaa kameran kanssa heilua... Mutta se oli nimeltään Cha Plu-lehteä ja savustettua taimenta. Paahdettua pähkinää, taimenen mätiä.

Asiakkaan puolelta oli kala-asiantuntijoita läsnä, jotka olivat aiemminkin käyneet kyseisessä ravitsemusliikkessä. Osasivat kertoa, että annoksessa oleva kala ja  mäti ei ole taimenta ollenkaan vaan kirjolohta. Niin tai näin, ensimmäinen suupala oli varsin herkullinen aloitus aterialle.



Hamachi sashimi vietnamilaisittain. Aasialaisia yrttejä, mustariisietikka dressing.
Sashimin raaka-aineena oli kuningas makrilli. Rehellisyyden nimissä pitää sanoa, että tämä oli kokonaisuuden heikoin lenkki. Chili ja mausteet jyräsivät kyllä kalan täysin alleen.



Pehmeäkuorista taskurapua. Vihreää mangoa, minttua, karamellisoitua pähkinää, vihreä "nahm jim".
Tätä odotin innolla, koska olin juuri nähnyt ohjelman, jossa kyseistä herkkua valmistettiin. Pehmeäkuorinen taskurapu on sinällään erikoista herkkua, koska ravut pyydystetään juuri sinä lyhyenä aikana kun ne ovat pudottaneet vanhan kuorensa ja alkavat kasvattaa uutta.
Annos oli maultaan ja koostumukseltaan aivan mielettömän upea!



Rapeaa possua, palmusokerikaramellia. Haudutettua, rapeaksi paahdettua possua, karamellia, riisiviinietikkaa.
Tämä oli todellinen makuelämys. Aivan mielettömän hieno koostumus pinnalta rapeaa ja sisältä meheväksi ylikypsennettyä possua.



Thai-roti leipää, Redang currya. Morning Glory, rapeaa "suola & pippuri" tofua, vesikrassia, paksoita, rapeakuoriseksi paistettua silken tofua.
Mielenkiintoisia, puhtaita aasialaisia makuja. Erittäin maukas väliruoka.



Vasikanposkea "Seremban". Pitkään haudutettua vasikanposkea, aromaattinen chililiemi, minttu-itusalaattia, nuudeleita.



"Hola Hola 4" Thai-tyyliin marinoituja hedelmiä, sokerihernettä, passionhedelmää, vanilja-kookoskermalientä, mango-passionsorbettia.
Upea raikas päätös aterialle. Itseäni viehättivät varsinkin nuo annoksen sokeriherneet. Mielettömän hyvä yhdistelmä!

Kaikenkaikkiaan Farang oli hieno kokemus. Palvelu oli ensiluokkaista ja asiantuntevaa, niin kuin olettaa saattaa.
Hauskana yhteensattumana mainittakoon, että Suomen jääkiekkomaajoukkue illasti meidän kanssamme samaan aikaan kyseisessä ravintolassa seinän takana. Katselinkin, että Tomi Björck asteli aika tiiviiseen tahtiin keittiön ja salin väliä.

Jänistä padassa, röstiä ja punajuurisalaattia

|
Keittiössä lisää metsän asukkaita. Sain syntymäpäivänäni aika erikoisen ja hienon lahjan - kokonaisen nyljetyn jäniksen. Ei se sinänsä varsinainen synttärilahja ollut, mutta toimitus vain sattui sille päivälle. Jänis oli työkaverini miehen metsästämä ja jo ollut tovin pakkasessa heillä säilössä.

Olemme pariinkin kertaan tehneet jänistä aiemmin, joten lihan käsittely oli tuttua. Laitoin puolitetun ruhon maitoon likoamaan yön yli. Tämä ei ole välttämätöntä, ja osan mielestä se jopa vie pois jäniksen riistan maun. Lähinnä liotus tehdään vanhemmille yksilöille. Nuoremmat ovat muutenkin pehmeämmän makuisia.

Jänispata on maailman yksinkertaisin valmistaa ja voit käyttää juuri niitä aineksia mitä sattuu olemaan saatavilla. Tarvitaan vain aikaa hauduttaa jänis niin pehmeäksi, että liha suorastaan putoaa luiden päältä. Aikaa se ottaa muutaman tunnin.

JÄNISTÄ PADASSA
1 keskikokoinen nyljetty jänis
kirkastettua voita tai avokadoöljyä
3 porkkanaa
2 sellerin vartta
2 sipulia
3 valkosipulin kynttä
pala juuriselleeriä
2-3 oksaa timjamia
2-3 oksaa rosmariinia
6 kokonaista maustepippuria
3 laakerinlehteä
4-5 kokonaista katajanmarjaa
2 pitkää pippuria (Pepe Lungo)
0,5 l riista- tai kasvislientä
0,5 l punaviiniä
suolaa




Lämmitä uuni 200 asteeseen. Kuori ja pilko vihannekset. Leikkaa jänis sopivankokoisiksi paloiksi irrottamalla raajat ja puolittamalla vartalo-osa (ellei se ole jo puolitettu). Kuumenna pannulla voita ja ruskista lihapalat kauttaaltaan ja nosta ne kookkaaseen uunipataan. laita vihanneslohkot ja mausteet tasaisesti lihapalojen sekaan. Kaada päälle vielä kuumakasvis- tai riistaliemi sekä viini. Laita kansi päälle ja aseta uuniin alatasolle. Anna hautua n. 30-40 minuuttia  ja laske lämpö 180-150 asteeseen. Anna hautua kunnes liha irtoaa luista, eli noin 3 tuntia.

Lisäkkeenä jäniksen kanssa tarjoilin ruohosipulilla maustettua röstiperunaa ja omatekoista punajuurisalaattia. Kastikkeenä toimii tietysti kanin herkullinen paistoliemi sellaisenaan. Pientä happoa saa omatekoisella puolukkasurvoksella.

PUNAJUURISALAATTI
3 isohkoa punajuurta
1-2 kevätsipulia
0,5 dl maustekurkkua hienonnettuna
0,5 prk kermaviiliä
1,5-2 dl majoneesia
2 rkl sitruunamehua
suolaa
valkopippuria

Keitä punajuuren kypsiksi ja poista kuori. Suikaloi punajuuret esi. mahdoliinia apuna käyttäen ohueksi suikaleeksi. Anna jäähtyä jääkaapissa. Tee kastike yhdistämällä kulhossa loput ainekset. Sekoita kastike jäähtyneisiin punajuurisuikaleisiin. Tarkista maku.

Vallatonta villisikaa

|
Syntymäpäivä illallinen nautittiin rakkaan ystäväni Madleenan ja tyttären kera. On hienoa laittaa ruokaa vieraille, jotka oikeasti osaavat arvostaa siihen käytettyä aikaa ja vaivannäköä. Madleena osaa ja lisäksi hän on itsekin varsin pätevä niissä hommissa. En oli koskaan poistunut nälkäisenä hänenkään luotaan.

Minulle ominaiseen tyyliin illallinen käsitti taas asioita, joiden harjoittelu olisi ehkä kannattanut siirtää toiseen ajankohtaan. Tai no... hyvinhän kaikki periaatteessa meni, vaikka esim. pääruokaa tein siinä ex tempore ensimmäistä kertaa. ja piti sitten lähteä urheilemaan sen hollandaise-kastikkeen kanssa. Siitä kun voi tulla mitä sattuu, niinkuin viimeksi. Mutta myös minttuhollandaise onnistui mainiosti heti laakista. Tosin reseptikin oli jotakuinkin helppotajuisempi kuin se viimertainen.

Alkuun siis nautittiin kevään kunniaksi parsaa ja minttuhollandaise-kastiketta (HK:n resepti).

MINTTUHOLLANDAISE
3 rkl valkoviinietikkaa
4 kananmunan keltuaista
200 g voita
suolaa ja pippuria
1 ruukku tuoretta minttua

Tee vesihaude kattilasta, jossa on tilkka vettä sekä kattilan päälle tiiviisti mahtuvasta kulhosta. Sulata voi. Laita valkoviinietikka ja kananmunan keltuaiset kulhoon. Nosta kulho höyryävän vesihauteen päälle ja sekoita koko ajan, kunnes keltuaiset ovat saostuneet hieman. Vatkaa sulanut voi ohuena norona saostuneen munaseoksen joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Silppua minttu ja lisää sitä maun mukaan kastikkeen sekaan.

Itse käyttäisin ohjetta vähemmän viinietikkaa, koska se alkaa helposti puskea läpi lopullisessa kastikkeessa. En käyttänyt myöskään ihan noin paljon minttua ja omassa kastikkeessa se oli sitruunaminttua.

Villisikaresepti löytyi Simolan villisikatilan sivuilta. Tosin hieman muokkasin sitä mm. valmistustavan osalta. Lopputulos oli aivan mahtava! Todella täyteläinen ja maukas kastike.

VALLATON VILLISIKA
(8:lle)
600 g villisian ulkofilettä tai kassleria
kuullotettua voita tai öljyä
1 salottisipuli
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl sinappikurkkusalaattia tai
hienonnettua suolakurkkua ja sinappia
1 rkl soijakastiketta
2 dl kermaa
suolaa
rouhittua mustapippuria
inkivääriä
katajanmarjoja murskattuna
kuumaa vettä
(1 tl konjakkia)

Leikkaa liha ohuiksi viipaleiksi. Hienonna sipuli. Kuumenna voi pannulla ja ruskista lihapalat molemmin puolin ja laita syrjään odottamaan. Lisää hieman voita ja kuullota nopeasti sipuli. Lisää sinappikurkkusalaatti ja jauhot. Anna jauhojen saada väriä ja lisää vettä vähän kerrallaan, kunnes kastike on tasaisen sakeaa. Lisää kerma, mausteet ja sekoita. Lisää lihapalat tasisesti kastikkeen joukkoon. Anna hautua 25 minuuttia, kunnes liha on mureaa. Maista. Jos kastike uhkaa kuivua lisää vettä.
Lopuksi voit maustaa kastikkeen teelusikallisella konjakkia.

Villisian kanssa tarjottavaksi sopivat vaikkapa herkulliset salviaperunat.

Jälkiruoaksi aina yhtä ihana Cremè Brûlèe ja tietysti Nespresson kahvia ja niitä macaron-leivoksia.
Menoa ei haitannut yhtään, vaikka jostain kumman syystä brûlèe ei ollutkaan sisältä aivan täydellisesti hyytynyt. Maku oli silti mitä parhain.












 

Kotikonditorian mestarinäyte

|


Ne ensimmäiset omatekemät macaronit. Makuna kermatoffee.
Itselleni klassiset macaron-leivokset edustavat vaikeusasteeltaan oman leivontataitoni ehdotonta huippua tällä hetkellä. Mikään ei ole ollut lähellekään niin haastavaa kuin näiden pienten jalokivien kanssa puuhailu. Ensimmäisen kokeiluni tein yli vuosi sitten saatuani lahjaksi Pariisilainen macaron-leivos -kirjan. Tuolloin leivikset onnistuivat aika upeasti heti ensimmäisellä kerralla. Liekö ollut aloittelijan tuuria tai jotain.



Macaron-leivosten kuoret valmistetaan mantelijauheesta, tomusokerista, kananmunanvalkuaisista sekä sokerista. 1800-luvun loppupuolelta alkaen macaroneja on koottu kerrosleivoksiksi laittamalla erimakuisia täytteitä kahden kuoren väliin.

Alkujaan macaroneja tarjottiin kuitenkin täytteettöminä mantelikekseinä ja ensimmäiset havainnot ovat keskiajalta. Joidenkin lähteiden mukaan leivokset olisi keksitty vuonna 791 Cormeryn luostarissa, toisten lähteiden mukaan niiden syntymaa olisi Italia. Gastronomian tietosanakirjan Larousse Gastronimiquen mukaan macaroneja kutsutaankin myös nimellä "munkin napa".

Macaron-nimen alkuperä juontaneekin italian kielen murresanaan maccarone, jolla on ilmeisesti haluttu viitata jauhettuun manteliin. Renessanssin aikana leivos kulkeutui Ranskan hoviin Katarina de´Medicin tai hänen poikansa Henrik III:n kokkien mukana, kun jälkimmäisen hyvän ystävän, herttua Anne de Joyeusen häitä vietettiin loistokkaasti Louvressa vuonna 1581.

Todellisen läpimurtonsa macaronit tekivät kuyitenkin vasta Ranskan vallankumouksen aikana, kun kaksi nunnaa, joita myöhemmin alettiin kutsua "macaron-sisariksi", ryhtyi elättämään itseään Nancyssä myymällä macaron-keksejä.

1800-luvulla keksittiin yhdistää kaksi macaron-kuorta laittamalla niiden väliin täytteitä ja 1900-luvun vaihteessa leivoksista tuli suurta herkkua pariisilaiskahviloissa. Macarons-leivosta tekivät tunnetuksi mm. edelleen toiminnassa oleva, huippusuosittu Ladurée, jossa leivoksiin ryhdyttiin lisäämään myös täytteen sävyisiä värejä.



Hemmottelin itseäni ostamalla oman syntymäpäivälahjan; Lékuén macaron-leivonta-alustan. Aivan kertakaikkisen mainio kapistus. Taikinan teko on jo sinällään tarpeeksi konstikasta. Alustasta on suuri apu pursotus- ja kuivatusvaiheessa. Puhumattakaan, että alustan kanssa kuoret paistuvat tasalevyisiksi. Vielä pitää hieman hioa pursotettavan massan määrää, että kaikista tulee suht saman paksuisiakin.



Tämänkertaiset Sitruuna-vadelmamacaronit onnistuivat todella hyvin, vaikka kuoren väri ei nyt ihan ollutkaan niin intensiivinen, kuin ohjeessa. Vaikea arvioida, miten nuo jauhemaiset värit käyttäytyvät. Mutta ensi kerralla otetaan opiksi. :-) Kuorista tuli joka tapauksessa sileäpintaisia, rapeita ja pitsinen jalka onnistui myös. Laitoin täytteeseen sitten väriä hieman lisää, että tulee herkullista kontrastia.

Tässä linkki Pariisilainen Macaronleivos -kirjaan ja myös kuorten perusohjeeseen.

Tarvitseeko aina jaksaa?

|


http://www.iltalehti.fi/ruoka/2012050315492641_ru.shtml

Iltalehden einesartikkeli synnytti verkossa keskustelua siitä, millä perusteella pitäisi ylipäätään syödä eineksiä. Eikö ihmisillä muka ole 10-30 minuuttia aikaa päivittäiseen ruoanlaittoon? Äänessä tuntuivat pääasiassa olevan lapsettomat (näin ainakin oletan). Nostin lapsiperhenäkökulmaa hieman esiin keskuskustelussa, mutta kuten linkin takaa huomaa, aletaan heti syyttää siitä turhasta lapsikortin heiluttelusta.
http://blogit.mtv3.fi/sivumaku/2012/05/08/pikaruokaa-ykkospasta-pekonista-ja-herneista/

Allekirjoitan täysin tuon ruoanlaiton priorisoinnin ja yhteiset ruokailuhetket. Näinhan sen pitäisi ollakin. Ja varmasti se sitä onkin lapsettomilla uraihmisillä, joka pystyvät keskittymään vain ja ainoastaan itseensä. En oikein sulata ajankäyttöohjeistuksia lapsiperheille ihmisiltä, joilla itsellään ei välttämättä ole minkäänlaista kokemusta lasten kasvatuksesta ja perheen arjen pyörittämisestä. Ne ovat asioita jotka ymmärtää vain itse kokemalla, koska jokainen lapsiperhe on erilainen. Kokemuksesta tiedän, että sitä priorisoitavaa on ihan yllin kyllin yhdenkin lapsen kanssa. Tämä on myös vain oma totuuteni asiasta. Kumarran maahan saakka niitä äitejä ja isiä, jotka pystyvät ja jaksavat organisoida kaiken toimimaan upeasti.

Toinen asia on tämä ihmeellinen tapa syyllistää ruoan kautta. Voiko enää typerämpää asiaa keksiä. On ihan ok käydä keskustelua yleisellä tasolla, mutta mielestäni jokainen voi vetää näistä mielessään omat johtopäätöksensä. Itse en lähde julkisesti teilaamaan esimerkiksi kasvissyöjiä, koska se on heidän henkilökohtainen valintansa. Mutta jos sen varjolla tullaan riehumaan omalle tontilleni, niin sitten kyllä sanon mielipiteeni. Ruoka on iloinen ja ihana asia, josta saa ja pitää nauttia.

Omasta kokemuksestani voin kertoa, että arki sujuu hienosti kokkailuineen ja ruokailuineen, kun antaa itselleen vähän armoa ja yhdistelee sopivasti puolivalmisteita ja tuoretuotteita. Pakkasessa voi hyvin pitää reservissä vaikkapa wokkivihannespusseja siltä varalta, että ruoanlaitto onkin venähtänyt vähän myöhään ja kaupasta ei enää ehdi hakea tuoretta. Tai ei ylipäätään jaksa. Aina ei nimittäin tarvitse jaksaa! 

Viikonloppuisin voi sitten ottaa enemmän aikaa siihen yhteiseen tekemiseen ja panostaa laatunkin. Tai sitten voi lähteä vaikka yhdessä ulos syömään ja opettelemmaan ravintolassa olemista ja löytää ihan uusia makuja. Niitä voi sitten myös myöhemmin opetella valmistamaan itse yhdessä. Ja tämä ravintola ei sitten ole yhtä kuin hampurilaisketju...

Einekset pelastaa välillä, mutta niiden kanssa ei kuitenkaan saisi mennä siihen pisteeseen, että muksut syövät pelkkiä kananugetteja ja makaronia. Vaikka se onkin ehkä helpon tapa saada ne hiljaiseksi (edes hetkeksi).
Ruokailu on tärkeä osa kasvatusta ja sitä priorisoisin enemmän kuin sitä mitä sillä lautasella kulloinkin sattuu olemaan. Perusajatuksena kun kuitenkin on, että perhe syö samaa ruokaa. Näin on ainakin ollut meillä aina. Jos ruoka ei maistu, niin sitten ollaan ilman. En ole ikinä suostunut mihinkään erikoisjärjestelyihin, muutoin kuin ruoka-aineallergia tapauksissa.

Tässä muuten hyvä esimerkki miten homman voi myös hoitaa:
http://www.aturtleslifeforme.com/2011/06/freezer-meals-on-cheap.html

Tästä tuli paljolti mieleeni tapa, jolla omassa lapsuudenkodissani toimittiin. Varsinkin syksyllä viikonloput menivät sieni- ja marjametsissä. Säilöttiin niiden lisäksi ämpäritolkulla kurkkuja ja keitettiin mehuja. Pari kertaa vuodessa ostettiin possun tai naudan takaneljännes, joka pakastettiin sopivina osina. Meillä oli valtava kylmiö ja arkkupakastin. Ja mutsi ei ollut mikään kotirouva, vaan teki raskasta kokopäivätyötä. Tosin meillä ruokaa teki myös isä ja myöhemmin myös minä, joten se ei jäänyt vain yhden harteille.

POSSUWOKKI
400 g porsaalihasuikaleita
0,5 dl soijakastiketta
0,5 dl maissijauhoa
1-2 rkl öljyä
1 pss wokkivihannessekoitusta
0,5 dl kummaa kana- tai kasvislientä
1 rkl seesaminseimeniä
pala tuoretta chiliä hienonnettuna
1 tl inkivääritahnaa
muita mausteita ja suolaa maun mukaan

Laita possuikaleet kulhoon ja ripottele päälle maissijauhot ja lisää soija. Sekoita ja anna marinoitua tovi. Lämmitä wokkipannussa öljy ja ruskista liha hyvin. Lisää kasvissuikaleet ja sekoittele hetki. Lisää neste ja mausteet. Anna hautua n. 15 minuuttia. Tarjoile täysjyväriisin kera.

Voit halutessasi käyttää tässä myös tuoreita kasviksia. Itse lisäsin pakatesekoituksen jatkoksi tuoretta paprikaa. Pakastewokkipussi oli siitä kätevä, että siinä oli kasvikset, vesikastanjat ja sienet kaikki valmiina.

Kuumeisen kaniresepti

|
Mulla on joku ihme karma sairastua ihan ihmeellisinä aikoina. Koko talven ympärillä on pyörinyt flunssaisia ihmisiä ja olen päässyt kuin koira veräjästä. Mutta nyt kun kevätaurinko lämmittää, niin piti sitten iskeä ihan hillitön kuume ja kurkkukipu. Nyt alkaa jo valo häämöttää tunnelin päässä...

Tässä oli siis päivällä aikaa koluta blogiin otettuja ruokakuvia ja sieltä löytyi tämä aiemmin keväällä tehty kanin sisäfileannos.


Lisukkeena aivan mielettömän herkullisia paahdettuja salviaperunoita, jotka bongasin Sikke Sumarin ohjelmasta sekä punajuuricremeä.

Ota kaninfileet hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Paista kuumalla pannulla tovi, jotta pinta saa väriä. Kääri folioon vetäytymään.

PUNAJUURICREME

PAAHDETUT SALVIAPERUNAT
Kypsennä mahdollisimman isoja, jauhoisia perunoita uunissa 180--200 asteessa, kunnes ne pehmenevät. Ota perunat uunista ja halkaise ne kahtia. Koverra puolikkaista pehmeä sisus ja sekoita siihen teelusikallinen voita perunanpuolikasta kohti. Lisää seokseen silputtua salviaa maun mukaan (timjami ja rosmariini sopivat loistavasti jos et välitä salviasta) ja mausta suolalla ja pippurilla. Täytä perunankuoret seoksella ja ripottele päälle juustoraastetta -mikä tahansa juusto käy.
Paahda täytettyjä perunankuoria vielä kuumassa uunissa 5-10 minuutia niin, että juusto sulaa ja kuoret rapeutuvat. Syö kuorineen.

Voin vakuuttaa, että näitä tulee aina liian vähän. Kaikki menee! Ja perunat sopivat hyvin lisäkkeeksi myös esim paistetulle kalalle tai grillatulle lihalle.

Pientä hiukopalaa

|
Iltapäivällä tuli ihan hirveä suolaisen nälkä, vaikka olinkin aamipäivällä nauttinut melko täyttävän aamiaisen.


Olin perjantaina kokeillut Sivumaku-blogista mainiota entrecote-reseptiä ja siitä jäi tartarkastiketta yli. Jääkaapista löytyi hyvää suolalihaa ja leiväksi rehellistä Reissumiestä. Ei siihen maistuvaan välipalaleipään juuri muuta tarvita. Tästä tuli selkeä haastaja omalle suosikillemme, lihapullaleiville, joita teemme kesäisin veneellä aika usein.

Lihapullaleipä on s/y Hiljan miehistön herkkua.

LIHAPULLALEIPÄ
1 puolikas Reissumies-leipä
punajuurisalaattia
3-4 lihapullaa

Puolita lihapullat ja paista niihin pannulla rapea pinta.
Levitä leivälle runsas kerros punajuurisalaattia. Levitä päälle lämpimät lihapullanpuolikkaat.



"Hulluja nuo roomalaiset!"

|
Runsas kilo ulkofilettä ja 800 g jauhelihaa.
Fileestä juuri poistettu kalvot.
Minulla on maailman ihanimmat ystävät! Sellaisia joilta saan mm. tuoretta villisikaa, jota en ole koskaan eläessäni itse valmistanut. Syönyt muistaakseni kyllä. Vaikka villisika on riistaa, sen liha ei ole liian voimakkaan makuista, mutta tuntuu vaativan melko pitkän kypsennyksen mureuden saavuttamiseksi. Liha on punertavaa ja todella kiinteäsyistä. Ja lisättäköön vielä, että tämä metsäpossu ei ollut tarhattua, vaan ihan oikeaa villiä laatua. Luomua parhaimmillaan! Suomessa villisika on riistaeläimenä arvostettu saalis. Kaatoja on rekisteröity mm. vuonna 2009 110 kpl.




Suunnitellessani illan ateriaa mieleen tuli yksi lempisarjakuvistani Asterix ja erityisesti hänen paras ystävänsä Obelix. Obelixin suurinta herkkua on paistettu villisika, joita parivaljakko yhdessä metsästää kylää ympäröivistä metsistä. Samalla he harrastavat myös roomalaisten löylyttämistä ja Obelix keräilee näiden kypäriä. Obelixín lempilausahdus on "hulluja nuo roomalaiset!"
Siksipä alkuruokana on perinteinen italialainen Risotto al Porcini. Sienet myös samaiselta ystävältäni saatuja.

Tunnen sielun sympatiaa Obelixia kohtaan myös siksi, että me ollaan molemmat tällaisia herkkiä, tukevia miehiä. Obelix suuttuu jos häntä sanotaan pulskaksi, paksukaiseksi tai lihavaksi. Hänen omasta mielestään hän ei ole lihava, vaan "hieman ylikehittynyt". Noin mäkin just ajattelen :-D

Koska tätä lihaa luomumpaa saa etsiä, olisi ollut sääli fuskata lisukkeiden kanssa. Kauan mietin millä mennään, mutta kaupassa kaikki lopulta loksahti kohdalleen. Löysin upeaa pientä luomuparsaa. Kastikkeeksi valikoitui kermainen sinappikastike. Maustettuna tietysti synnyinseutuni sinapilla.



HERKKUTATTIRISOTTO (Hesarin resepti)
4 salottisipulia
2 rkl oliiviöljyä
2 dl kuivattuja tai 4 dl pakastettuja herkkutatteja
4 dl carnaroli-, arborio- tai avorioriisiä
1,5 rkl kanafondia
2 dl kuivaa valkoviiniä
1 l kiehuvaa vettä
3-4 rkl voita
noin 1 dl parmesaaniraastetta
suolaa ja mustapippuria
1/2 dl kuivaa valkoviiniä

Liota kuivattuja tatteja 20 minuuttia vedessä ja valuta. Kuivaa talouspaperilla ja hienonna tarpeen mukaan. Sulata pakastetut sienet.
Kuori ja hienonna sipulit, kuullota ne öljyssä läpikuultaviksi ja lisää tatit. Paista pakastesieniä, kunnes kaikki neste on haihtunut.
Lisää riisi ja sekoita parin minuutin ajan.
Lisää kanafondi riisiin. Lisää viini ja anna imeytyä. Lisää vettä pieninä erinä, sekoita ja anna veden imeytyä riisiin. Kypsennä kannen alla noin 10-15 minuuttia. Avorioriisi vaatii pitemmän kypsymisajan kuin carnaroli.
Nosta kattila liedeltä ja sekoita joukkoon voi ja juustoraaste. Mausta ja viimeistele maku valkoviinillä. Tarjoa parmesaaniraasteen kera.

Vihje: Kuiva sherry viimeistelee erinomaisesti tattirisoton.



VILLISIAN ULKOFILE, PAISTETTUA PARSAA JA KERMAISTA SINAPPIKASTIKETTA
2 kpl n. 100g villisian ulkofilepihviä per syöjä
kirkastettua voita
suolaa
mustapippuria

10 luomuparsaa per syöjä
kirkastettua voita
suolaa myllystä

Kastike:
1 salottisipuli
2 dl kuivaa valkoviiniä
2,5 dl kuohukermaa
3 rkl Auran sinappia
valkopippuria myllystä
suolaa

Tee ensin kastike. Hienonna salottisipuli ja laita se paksupohjaiseen kastikekasariin yhdessä valkoviinin kanssa. Keitä kunnes viinistä on jäljellä n. 2 rkl. Lisää kerma ja keitä pari minuuttia kunnes kastike hieman sakenee. Siivilöi tiheän siivilän läpi toiseen kasariin ja lisää sinappi. Sekoita ja mausta. Maista ja säädä maku kohdalleen.

Kuumenna pannulla kirkastettu voi ja ruskista huoneenlämpöisten pihvien pinta. Laita 200 asteiseen uuniin n. 6 minuutiksi. Ota pihvit uunista ja kääri folioon vetäytymään.

Poista parsoista puiset tyvet katkaisemalla käsin. Parsa katkeaa aina siitä kohdasta, jossa syötävä osa alkaa. Laita samalle pannulle, jolla paistoit pihvit. Vooit lisätä hieman voita tarpeen mukaan. Kääntele ja tarkkaile kypsymistä. Rouhi päälle hiven suolaa.

Huomioi, että villisikaa koskee sama sääntö kuin sianlihaa yleensäkin; Liha pitää kypsentää hyvin mahdollisten trikiini-loisten varalta. Liha saa jäädä punertavaksi, mutta sen pitää saavuttaa kypsennysvaiheessa 78 asteen sisälämpötila.

Tälläkertaa liha jäi jotenkin sitkeäksi. Maku oli kuitenki ensiluokkainen. Kahlattuani läpi useamman kymmentä reseptiä, luulen että liha pitää todella kypsentää enemmän hauduttamalla. Sitä kyllä riittää pakastimessa seuraaviin kokeiluihin.
Kiitos Elisa ;-)

Ne perinteiset Vappunakit

|
Vappuna syödään perinteisesti nakkeja ja perunasalaattia. No ei tässä taloudessa - ainakaan sitä perinteistä einesversiota. Makkarat ovat pääsääntöisesti Wotkinsin tai Helsingin makkaratehtaan laatutavaraa. Ei suurten lihatalojen kuraa. Ja valmiita perunasalaatteja ei näiden seinien sisäpuolelle tuoda. Jotain rajaa nyt sentään!

Vapun illallinen aloitettiin ihanassa ilta-aurigossa Cavalla ja mansikoilla. Vielä aika hyviä mansikoita täytyy myöntää.

Illalliseksi Wotkinsin mini bratwursteja ja Sörkannakkeja sekä hieman muunneltu versio lämpimän perunasalaatin reseptistäni. Lautasella myös hieman Isännän salaattia ja Kotisinappia.

LÄMMIN PERUNA-AVOKADOSALAATTI

10 keskikokoista kiinteää perunaa
0,5 dl kapriksia
1/2 punasipuli
1 kypsä avokado
1 kevätsipulin varsi
1 varsisellerin varsi
0,5 dl majoneesia
mustapippuria
suolaa

Keitä perunat kuorineen kypsiksi. Leikkaa hieman jäähtyneet perunat isohkoiksi lohkoiksi. Viipaloi punasipuli mahdollisimman ohueksi siivuksi. Mikäli käytät pieniä kapriksia, hienonna niitä hieman. Jos käytät suuria varrellisia kapriksia, poista varret ja leikkaa siivuiksi. Poista avokadon kivi, kuori ja kuutioi. Hienonna kevätsipuli ja varsiselleri. Laita kaikki aineet kulhoon ja sekoita varovasti salaatiksi. Maista ja lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa. Majoneesin voi korvata myös öljyllä.
Kyytipoikana kunnon saksalaista olutta: Weihenstephaner Vitus

Vappupäivän huipennus

|
Ei tule Vappu ilman vastapaistettuja munkkeja ja itsetehtyä simaa! Simasta tosin osa piti luututa lattialta ja seiniltä, koska yksi pullo päätty avatessa tyhjentää puolet itsestään pitkin keittiötä. Mutta se ei juuri menoa hidastanut. Munkkien paistaminen menee putkeen joka kerta, mutta tänäkään vuonna tuo tippaleipäosasto ei ottanut onnistuakseen. Viime vuonna meni paremmin ja sentään taikina onnistui. Tänä vuonna tuli niin tönkköä, että hyvä kun pursottimesta tulo ulos!! Vähän tuli siis tollasia taiteellisen näköisiä monsterivappuleipiä tällä kertaa. ens vuonna sit taas uusi yritys :-D

Munkit on muuten Sikke Sumarin ohjeen mukaan tänä vuonna. Noita munkkiohjeita on meillä mummon perintökaluinakin, mutta nyt haluttiin kokeilla tällaisia pikkumunkkeja.

PIKKUMUNKIT
6-9 kpl

Taikina:
225 g vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
ripaus suolaa
1 rkl kuivahiivaa
1 tl vaniljasokeria
1 dl vettä
1 dl maitoa

Voit maustaa taikinaa makusi mukaan esimerkiksi kardemummalla tai sitruunankuorella.

Friteeraukseen:
1 l auringonkukkaöljyä tai kookosrasvaa

Päälle:
sokeria
Sekoita kulhossa jauhot, sokeri, suola, hiiva ja vaniljasokeri. Lisää seokseen pikkuhiljaa ensin vesi ja sitten maito. Vatkaa taikinasta tasaista ja joustavasti venyvää. Peitä kulho kelmulla ja anna kohota lämpimässä kaksinkertaiseksi.
Kuumenna öljy sellaiseksi, että pieni taikinapallo alkaa siinä tiristä. Ota munkkitaikinaa kylmään veteen kastetulla lusikalla, työnnä toisella lusikalla kuumaan öljyyn ja paista kullankeltaiseksi. Älä välitä, vaikka munkeista tulee eri muotoisia – ole luova! Valuta munkit talouspaperin päällä ja pyöräytä sitten hienossa sokerissa.

Vapun ruokaisat pikniksalaatit

|
Bravuurireseptini Isännän salaatti on vappuruokaa parhaimmillaan. Nopea tehdä, herkullista ja ruokaisaa. Lisäksi myös helposti muunneltavissa. Asia kun on niin, että Venla ei pysty syömään mitään kalaa sisältävää ruokaa. Kyseessä on joku psyykkinen juttu, jonka laukaisi päiväkodissa pakkosyötetty kalaruoka. Olemme yhteistuumin jopa yrittäneet piilottaa ruokaan kalaa, niin ettei sitä todellakaan voi maistaa tai muutoin tunnistaa. Jostain syystä kroppaa ei pysty huijaamaan.




Tässä vielä kertauksena ensimmäinen oma reseptini, joka on myös julkaistu Anna-Maija Tantun toimittamassa "Hyvää ruokahalua"-keittokirjassa (Suuri suomalainen kirjakerho 1997).
Se on ollut vuosia omien ja ystävieni rentojen juhlien kestosuosikki.

ISÄNNÄN SALAATTI

n. 300 g sarvimakaronia (tai muuta pienikokoista pastaa)
suolaa keitinveteen
2 tlk tonnikalaa öljyssä
3 maustekurkkua
1 pss pakasteherneitä

Kastike:
1 tlk kermaviiliä
2 - 2,5 dl majoneesia
sitruunapippuria
tuoretta tilliä hienonnettuna
suolaa

Keitä pasta ohjeen mukaa suolalla maustetussa vedessä, huuhtele kylmällä vedellä ja valuta hyvin. Kuutioi maustekurkut. Hienonna tonnikalaa hieman haarukalla. Sekoita isossa kulhossa pasta, kurkkukuutiot, herneet ja tonnikala öljyineen. Sekoita majoneesi, kermaviili ja mausteet tasaiseksi kastikkeeksi erillisessä astiassa. Sekoita kastike muiden aineiden joukkoon ja anna makujen tasaantua vähintään tunnin ajan. Salaattiin saa vaihtelua käyttämällä erilaisia pastalaatuja. Myös herneet voi korvata esim. herkkusienillä. Tarjoa salaatti liha- tai broilerpyöryköiden ja esim. dippivihannesten kanssa.

Vinkki: Sitruunapippurin voi korvata maustamalla salaatti mustapippurilla ja sitruunamehulla. Lisää mehua kuitenkin varovasti maistellen, ettei sitruuna ala maistua liikaa.

Venlalle eivät myöskään maustekurkut maistu, joten toiseen versioon tarvittiin jotain muuta tuomaan hapokkuutta. Salaatti valmistetaan samalla tavalla.


PIKNIK KANASALAATTI

n. 300 g sarvimakaronia (tai muuta pienikokoista pastaa)
suolaa keitinveteen
4 dl kypsää broileria kuutioina
0,5 tlk artisokkaa hieman viipaloituina
10 vihreää oliivia viipaleina
10 mustaa oliivia viipaleina
5 isoa kaprista viipaleina tai hienonnettuna
1 pss pakasteherneitä
1 sellerinvarsi hienonnettuna

Kastike:
1 tlk kermaviiliä
2 - 2,5 dl majoneesia
mustapippuria
tuoretta ruohosipulia  hienonnettuna
0,5 tl korianteritahnaa
suolaa

www.ideakeittio.fi

Post Signature

Post Signature