Dippimaratoni

|

Viikonloppu kului rattoisasti Luomu Lastu -dippejä kokeillen. Osa reseptien makumaailmoista on luomukokki Sasu Laukkosen ideoimia, muut omia kokeilujani. Tästä sitten vahdilla vappua kohti ja dippailemaan!

Sasu Laukkosen inspiroimat kolme dippiä:

 KORIANTERI-AVOKADODIPPI
1 prk Creme Fraichea
1/2 ruukkua tuoretta korianteria
1 kypsä avokado
... 2 rkl sitruunamehua
suolaa
valkopippuria

Poista avokadosta kivi, poista kuori ja kuutoi hedelmäliha. Laita avokadopalat teholeikkuriin ja lisää hieman sitruunamehua, ettei avokado tummu. Lisää korianteri ja Creme fraiche ja mausteet. Aja tasaiseksi massaksi. Anna makujen tasaantua hetki, maista ja säädä makua tarvittaessa. Tarjoile vaikkapa Chipstersin ChiliGrilli Luomu Lastujen kanssa!




RAIKAS TOMAATTI-BASILIKADIPPI

1 prk kermaviiliä
... 1 dl tomaattipyrettä
1 ruukku basilikaa
mustapippuria
suolaa

Hienonna basilika ja lisää muiden ainesten joukkoon. Mausta ja tarkista maku. Tämä raikas dippi sopii niin juureslastujen kuin merisuola Luomu Lastujenkin kaveriksi.
CHILINEN CHEDDARDIPPI

1 pkt cheddarsulatejuustoviipaleita
1 dl maitoa
1 tl kuivattua chilimurskaa
... cayenepippuria (veitsenkärjellinen)
tai tabascoa (pari tippaa)

Kuumenna maito paksupohjaisessa pienessä kasarissa. Lisää kuumaan maitoon juustosiivut (tietenkin ilman niitä muovisia kuoria) ja sekoita tasaiseksi massaksi. Lisää chilimurska ja mausta. Anna makujen tasaantua tovi ja maista. Chilin kanssa kannattaa olla varovainen ja lisäillä sitä sitten tarpeen mukaan. Tämä dippi on erityisen herkullinen lämpimänä

Vinkki: Levitä uunipellille kerros merisuola Luomu Lastuja. Laita hetkeksi kuumaan uuniin, niin että lastut lämpenevät, mutteivat ala paistua. Ota uunista ja laita laakealle lautaselle ja kaada päälle lämmintä cheddardippiä. Herkullinen alkupala illanistujaisiin!
Kulinaarin keittiön omat suositukset:
Tämä seuraava on yksi rakkaimpia reseptejäni:




KULINAARIN KLASSIKKO VALKOSIPULIDIPPI
1 prk smetanaa (120 g)
0,5 purkkia Creme fraichea
4 valkosipulin kynttä
0,5 tl valkosipulijauhetta
... 0,5 tl valkopippuria
0.5 tl suolaa

Hienonna valkosipuli veitsellä. Sekoita kaikki ainekset sitten keskenään dipiksi. Anna vetäytyä kylmässä mielellään pari tuntia ennen tarjoilua.

Tämä dippi sopii mainiosti myös uuniperunalle, fajitaksille tai vaikka tuoreen ruisleivän ja suolakurkun kera.




PARTY SALSADIPPI
4 erittäin kypsää tomaattia
1 suuri sipuli
1 vihreä paprika
1 punainen tai keltainen paprika
... 4 valkosipulin kynttä
0,5 dl säilykejalopenoa kuutioituna
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria myllystä
tuoretta korianteria hienonnettuna
10 mustaa kivetöntä oliivia
2 limen mehu
1 rkl Worcestershire-kastiketta

Kalttaa tomaatit. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sekoita salsakastikkeeksi. Anna makujen tasaantua hetki ja maista. Säädä tulisuus mieleiseksesi ja tarjoile vaikka Chipstersin kermaviili & sipuli -maustettujen Luomu Lastujen kanssa!


JOGURTTI-SINAPPIDIPPI
1 prk (200 g ) Kreikkalaista jogurttia
1 dl Kotisinappia (tai esim. Auran sinappia)
1 rkl hunajaa (lisää vain jos makeutta tarvitaan)

Sekoita ainekset ja anna maun tasaantua hetki. Maista, laita tarjolle ja dippaa esimerkiksi Chipstersin Merisuola tai ChiliGrilli Lastujen kera.




AURAJUUSTODIPPI
1 prk Creme fraichea (150 g)
1 dl majoneesia
1 dl Aurajuustorouhetta (tai maun mukaan enemmänkin)
1 rkl Worcestershire-kastiketta
... 0,5 dl hienonnettua ruohosipulia
1 tl sellerisuolaa

Sekoita keskenään kaikki ainekset. Anna vetäytyä hetki, tarkista maku ja tarjoile. Tämä äärettömän herkullinen dippi sopii kaveriksi melkeimpä milletahansa muullekin kuin Luomu Lastuille.




LÄMMIN (CHILI)SUKLAADIPPI

100 g 60-70% suklaata

Jos sinulla on kuvan kaltainen suklaafondue setti, niin sulata vain suklaa vesihauteessa, siirrä tarjoiluastiaan ja nauti.
...
Chiliversioon tarvitset punaista chiliä hienonnettuna. Lisää vähin erin, niin saat itsellesi sopivan "potkun" suklaaseen.

Mikäli haluat tehdä kylmän suklaadipin, lisää suklaan joukkoon sulatusvaiheessa 1-2 rkl ruokaöljyä.



Pizza Primavera

|
Aika mielenkiintoinen päivä taas takana. Eihän se mitään, että paiskii viikot duunia. Pitää vielä ottaa lisää haasteita viikonlopuiksi. Mutta juuri siksi tätä niin kovin rakastan!

Tänään siis kaupungin ja kaupan kautta hakemaan aineksia vapun Lastu-dippiresepteihin. Asiakas ei tätä pyytänyt tai tilannut, vaan se oli ihan oma ideani. Ja tein sen enemmän kuin mielelläni. Samalla sain kokeiltua luomukokki Sasu Laukkosen Lastuille ideoimat dippien makumaailmat.

Palataan noihin dippeihin tuonnempana. Päivän kruunasi Venlam toivomuksesta pizza-illallinen. Aiemmin oli tapana tehdä semmoisia monta senttiä paksuja täytteitä, jotka notkuivat jauhelihaa, paprikaa, yrttejä, sipulia, juustoa.... mutta nykyään olen siirtynyt huomattavasti hillitympiin versioihin. Tai sanotaanko versioon. Minulla on edelleen tallessa yläasteen kotitalouskirja ja sen pizzapohjaresepti, joka on ihan lyömätön! Se on toiminut kaikki nämä kymmenet vuodet. Nykyisin kuitenkin luotan muutamaan pääraaka-aineeseen ja maku on taattu. Tämänkertaiseen pizzaan kuitenkin piilotin kaapista löytyneet ylimääräiset parsat. Siitä myös nimi tälle herkulle, joka kätkee sisäänsä kevään parhaat antimet.

PIZZA PRIMAVERA

Pohja:
4,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
0,75 dl öljyä
1,5 dl maitoa

Sekoita ensin jauhot ja leivinjauhe. Lisää muut aineet ja sekoita kimmoisaksi taikinaksi. Anna levähtää hetki jääkaapissa. Kaulitse sopivan kokoiseksi, ohueksi pizzapohjaksi.

Täyte:
1 prk tomaattimurskaa
10 siivua prosciuttoa
1 tlk artisokansydämiä öljyssä
1 nippu parsaa kypsennettynä
suolaa
pippuria
kuivattua basilikaa
150 g mozzarellaraastetta
kourallinen tuoretta rucolaa

Valuta lävikössä tomaattimurskasta pois ylimääräinen neste. Levitä murska pizzapohjalle. Lisää muut  ainekset (paitsi rucola) tasaisesti pizzan pinnalle. Paista 250 asteessa n. 10-15 minuuttia, kunnes pinta saa vähän väriä ja pohja on kypsä. Ota uunista ja ripottele pinnalle tuore, huuhdeltu rucola. Nauti!

Perjantai-illan chillailua

|
Perjantai-iltaan sopii mainiosti tuhti ja tulinen "lohturuoka". Jaa että mitä on lohturuoka? Wikipedian mukaan se on perinteisin menetelmin valmistettua, helposti syötävää, helposti sulavaa ja ravinne- sekä kaloripitoista ruokaa, johon yleensä liittyy tunnepitoisia muistoja. Monet näistä ovat hyvin maukkaita ja koostumukseltaan pehmeitä.



Itselläni ei kyllä ole mitään tunnesiteitä tähän klassikkoruokaan, mutta ehkä niitä tässä alkaa syntyä. Ehkä se tunneside on meksikolaiseen, tuliseen makumaailmaan. Rakastan fajitaksia, quesadilloja, tacoja, nachoja... ja tietysti tätä Chili con Carnea.

Tällä kertaa sen verran omaa muunnosta, että murskasin Chili con Carnen päälle kourallisen Luomu Lastuja (tietysti ChiliGrilli). Antaa muuten aivan mielettömän hyvää rapsakkuutta!

Mikäs olisikaan mukavampi tapa viettää perjantai-iltaa kotona kuin tehdä hyvää ruokaa yhdessä tyttären kanssa ja katsoa sen päälle isän nuoruudessaan nauhoittamia, aitoja 80-luvun musavideoita!

CHILI CON CARNE
1 tlk tummia tai vaaleita säilykepapuja
0,5 l hyvää lihalientä
ruokaöljyä
1 iso sipuli
1 iso paprika
400 g jauhelihaa
1 tlk tomaattimurskaa
3 mausteneilikkaa murskattuna
1 dl kuivattua tomaattihiutaletta
1 rkl paprikajauhetta
1 tl kuivattua chilirouhetta (tai tuoretta chiliä)
1 tl basilikaa
2 valkosipulin kynttä
mustapippuria

Kuori ja ja hienonna sipulit, kuutioi paprikat. Kuullota ne öljyssä. Ruskista jauheliha ja lisää kasvisten joukkoon. Lisää tomaatti, lihaliemi sekä mausteet. Anna hautua hiljalleen 1,5 tuntia. Lisää pavut ja anna hautua vielä 30 minuuttia. Tarkista maku ja tarjoile täysjyväriisin kera.

Lihattomille tämä taipuu sitten muotoon Chili sin Carne ;-)


Champagne Fan of the Month

|


Moët & Chandon Facebook-ryhmä noteerasi meikäläisen pääsiäisenä nappaaman kuvan. Ne oli ekat terassi samppanjat kullan kanssa. Vappuna ehkä aukeaa taas pullo Moët:a ;-D


Vapun valmistelua

|
Se alkaa kuulkaas olla viimeiset hetket laittaa se sima tulemaan jos meinaa vielä vapuksi ehtiä. Mullekin meinasi taas kaiken kiireen keskellä käydä niin, että unohtuu koko homma.

Mutta eipä tuo nyt niin työlästä ole. Siispä ainekset kaupasta ja sima valmistumaan! Onhan noita tietysti kaupassakin, mutta ei se vappu ilman omatekoista tule :-)



Perinteisen siman ohje löytyy helposti täältä. Sieltä muuten löytyy muutama muukin kiinnostavan oloinen simaohje.

Huomenna sit pullotus ja sitten odottelemaan vappua, että saa maistaa!

Suklainen yllätyslöytö

|
Tein pientä inventaariota kuiva-ainekaapissa ja silmiin osui pääsiäisen pyhinä kaapin perälle unohtunut paketti. Hienostuneesti paketoidusta ulkomuodosta ei voinut erehtyä - Sprünglin suklaata. Katsoin pohjan tarraa ja kuinka ollakaan viimeinen käyttöpäivä olisi huomenna. Huh! Nämä eivät siis ole mitään Fasun vuoden säilyviä bulkkisuklaita, vaan käyttöaika on korkeintaan pari viikkoa. Ehdin siis viime hetkellä!


Designerina minua tietenkin suuresti ilahduttaa Sprünglin tapa viimeistellä tuotteensa pienintä yksityiskohtaa myöten. Olen monesti painottanut asiakkaille, että myös pakkauksen tulisi olla nautinnollinen osa tuotteen käyttökokemusta. Varsinkin tälläisissa luksustuotteissa asia korostuu.

Muistan vuosien takaa dokumentin, jossa haastateltiin haute couture -asuja ostavia naisia. Eräs kuvaili varsin hienosti omaa kokemustaan Chanelin asiakkaana. "Tilaan asun, joka on juuri minulle valmistettu uniikkiasu. Se toimitetaan valmistuttuaan minulle kotiin pakattuna upeaan laatikkoon, joka on valmistettu mitä hienoimmasta kartongista. Sisällä on tilaamani asu suojattuna laadukkaimpaan silkkipaperiin...". Nautinto on siis alkanut jo paljon ennen kuin asua on edes käytetty ensimmäistä kertaa.


Avaan oman pakettini kultaisen sinetin, vihreän silkkinauhan ja poistan tyylikkään pääsiäisväritetyn paperin ja alta paljatuu mitä tyylikkäin kotelo. Näitä kuolaan joka kerta Zyrichissä käydessäni. Top Ten -rasiaan on pakattu Sprünglin konvehtien parhaat nimensä mukaisesti.


Kannen alta paljastuu tietenkin takuutodistus sekä hienostuneesti pitsimäiseksi martioitu silkkipaperi.


Ja voilá! Kokoelma maailman ehdottomasti parasta suklaata! Tämän kanssa vielä kupillinen Nespresson intialaista Indriya-espressoa (vahvuus 10) ja nautinto on täydellinen!

Tämä kokoelma toimi hyvänä vertailukohtana pääsiäisenä maistelemillemme Sveitsin suklaaseuran kuukauden konvehdeille. Seura siis lähettää kuukausittain jäsenilleen rasiallisen eri sveitsiläisten suklaavalmistajien luomuksia. Ja kyseessä ovat pienet suklaa ateljeet, eivät monikansalliset suklaajätit.

Sanoisin että vertailussa tämä klassikkokokoelma sai ainakin minulta pisteet konstailemattomuudellaan.
Kerrassaan huumaavaa! 

Parsa - kevään kuningatar

|
Olen henkeen ja vereen sitä mieltä, että raaka-aineita tulee käyttää sesonkien mukaan. Aina sitä mikä on tuoreinta ja juuri sillä hetkellä luonnollisesti saatavilla. Nykyään kuviota tietysti sotkee se, että kaupat pursuavat tuotituotteita ympäri vuoden. Mansikoita, vadelmia, latva-artisokkaa ja parsaa saa melkein rajoituksetta. Noiden marjojen suhteen tunnusta lipsuvani, mutta parsa on sellainen jota haluan nauttia vain ja ainoastaan näin keväällä. Se on vähän niin kuin porkkanalaatikko. Ei tulisi mieleenkään syödä sitä muulloin kuin jouluna.

Parsaa on viljelty ensimmäisen kerran 5000 vuotta sitten Egyptissä ja ajanlaskun alun aikoihin Välimeren alueella ja Vähässä-Aasiassa. Kreikkalaiset ja roomalaiset rakastivat parsan makua, rakennetta ja lääkinnällisiä ominaisuuksia. Roomalaiset keisarit olivat niin mieltyneitä parsaan, että he pitivät erityisiä laivoja parsan noutamiseen ja kutsuivat tätä "parsalaivastoksi". Kreikkalaiset eivät ilmeisesti koskaan viljelleet parsaa, mutta roomalaisilla oli vuonna 200 eaa. tarkat ohjeet siitä, miten parsaa tuli viljellä. Parsaa syötiin sesonkiaikaan sekä kuivatettiin myöhempää käyttöä varten. Parsan käyttö levisi 1500-luvulla Ranskaan ja Englantiin ja myöhemmin Pohjois-Amerikkaan. Parsa on esiintynyt myös muinaisissa egyptiläisissä kirjoituksessa ja sitä on myös viljelty Syyrian ja Espanjan alueilla.
Parsa mainitaan maailman vanhimmassa tunnetussa keittokirjassa, Apiciuksen teoksessa De re coquinaria 200-luvulta.

Parsa on yksi ravinnepitoisimmista kasviksista. Se on kasvikunnan paras foolihapon lähde. Parsa on hyvin vähäkalorista - yhdessä versossa on alle 17 kJ ja sadassa grammassa vain n. 65 kJ energiaa. Parsassa ei ole rasvaa eikä kolesterolia ja vain vähän natriumia. Parsassa on runsaasti kaliumia ja ravintokuitua. Lisäksi se sisältää rutiinia eli P-vitamiinia, joka vahvistaa verisuonten seinämiä.

No niin faktat ja historia sikseen ja asiaan. Mikään ei voita oma kullan tekemää parsakeittoa. Tässä resepti joka sulattaa sydämet, vaikka olisi millainen takatalvi hyvänsä. Tätä kun kokeilet kerran, et vilkaisekaan kaupan valmiita "parsakeittoja". Tosin yhtä herkullista parsa on perinteisesti keitettynä ja myös paistettuna. Yksinkertaisimmillaan lisukkeena on vain voisulaa, parmesaanilastuja sekä mustapippuria. Mutta klassiset holladaise- ja beurre blanc -kastikkeet rakastavat parsaa yhtä lailla.




SAMETTINEN VAALEA PARSAKEITTO
1 nippu valkoista parsaa
2 dl vettä
1/2 tl suolaa
1 tl sokeria
1 rkl voita
1 salottisipuli
1 valkosipulin kynsi
1 varsisellerin varsi
pieni pala juuriselleriä tai lanttua
1 dl valkoviiniä, proseccoa tai sampanjaa
2 dl laihaa kasvislientä
1 dl kermaa

Poista parsoista n. 2 cm tyvestä, kuori ja laita kuoret kiehumaan 10 minuutiksi veteen, joka on maustettu suolalla ja sokerilla. Tarkiosta maku keittämisen jälkeen ja siivilöi lieni talteen. Hienonna sipulit ja kuutioi kasvikset. Kuullota sipulit voissa ja lisää kasviskuutiot sekä valkoviini. Keitä miltei kuivaksi ja lisää kuorien keitinliemi sekä tarvittaessa lisää vettä tai kasvislientä. Keitä kypsäksi n. 15-20 minuuttia. Lisää nestettä tarvittaessa. Soseuta, lisää kerma ja kiehauta. Soseuta vielä kerran. Tarkista maku ja tarjoile. Anna kullalle pusu, skoolaa lasillisilla proseccoa ja nauti!

Rustiikki illallisheppa

|

Toinen puoliskoni saapui taas viikonlopuksi Sveitsistä Suomeen ja olin jo aiemmin luvannut, että hankin illallispihviksi kunnon kotimaista hevosen sisäfilettä. Se on nimittäin yksi niistä asioista, joita ei Zurichin luksus ruokakaupoista saa edes rahalla. Hevosta saa toki, mutta se on rahdattu pakasteena Etelä-Amerikasta tai ties mistä. Siitä ei pihvit onnistu samalla tavalla kuin tästä suomalaisesta. Ja eipä pettänyt Sokoksen S-marketin Wotkins tälläkään kertaa.


Päätin tehdä myös oikein kunnon maalaisranskalaisia. Vuosi sitten itselleni Sveitsistä joululahjaksi ostamani pieni rasvakeitin oli siis vaihteeksi tarpeen. On muuten yksi elämäni parhaimpia keittiölaitehankintoja! Öljyä kuluu vain litra ja saa tehtyä juuri sopivia pieniä määriä mm. munkkeja, tippaleipiä, mustekalarenkaita ja näitä ranskalaisia. Annoksen kruunasivat paahdetut punajuuret. Kastikkeena lämmitettyä balsamicosiirappia.

Paahdetut punajuuret syntyvät niinkin helposti, että peset ne hyvin ja laitat sellaisenaan 200 asteiseen uuniin n. tunniksi.

Maalaisranskalaiset eivät vaadi nekään ihmeemmin laittamista. Ota sopiva määrä kiinteää perunaa ja pese ne. Viipaloi kuorineen sopivan kokoisiksi tikuiksi. Lämmitä rypsiöljy rasvakeittimessä ja kypsennä sopivan pienissä erissä kunnes perunat ovat kullankeltaisia. Kaada talouspaperilla vuorattuun laakeaan astiaan ja rouhi päälle myllystä hieman merisuolaa. Tarjoile heti.

Arkiklassikot osa 4

|
Sianlihakastike eli kotoisasti läskisoosi on todellinen arkiruokien klassikko. Sianlihaa tulee nykyään valmistettua erittäin vähän. Mahtaneeko johtua siitä, että exappiukko oli sikalanomistaja ja possua oli saatavilla kyllästymiseen saakka. Tosin täytyy myöntää, etten ole sen parempaa sianlihaa jurri sen jälkeen syönytkään. Hänellä kun possut ruokittiin oman pellon puhtaalla viljalla ja kesäisin jötkäleet päästettiin ulos omalle aidatulle alueelleen.


Arkiruoaksi tämä on mukavan helppo ja nopea valmistaa. Kunhan vain muistaa käristää siankyljen kunnolla. Siitä se varsinainen maku tulee kastikkeeseen. Yleensäkin tämä kannattaa pitää nyrkkisääntönä liharuokien suhteen. Kunnon ruskistus antaa ruokaan hyvää makua ja myös rakennetta.

Tällä kertaa läskisoosin kaverina kotoisasti kuoriperunoita ja viipalepunajuuria. Pinnalle ripaus hienonnettua viinisuolaheinää.

500 g siankylkeä siivuina
1/2 sipuli
n. 1 dl vehnäjauhoja
5 dl kuumaa vettä
0,5 -1 dl kermaa
0,5 dl soijaa
mustapippuria
valkopippuria
suolaa

Lämmitä syvä paistinpannu hyvin kuumaksi. Leikkaa siankylkisiivut noin sentin paloiksi ja ruskista ne hyvin, mielellään pienissä erissä. Varaa pieni kulho ja sen päälle siivilä. Kumoa ruskistettu liha siivilään, jotta ylimääräinen rasva valuu pois. Hienonna sipuli ja kaada samalle pannulle hieman lihan rasvaa. Ruskista sipuli kevyesti ja kaada lihojen päälle siivilään. Lisää jälleen pannulle hieman lihojen rasvaa ja ruskista siinä vehnäjauhot kokoajan sekoittaen. Lisää kuumaa vettä kokoajan sekoittaen kunnes kastike on sopivan paksuista. Lisää kermaa maun mukaan. Lisää paistetut lihat ja sipuli. Mausta ja maista.

Böögg - Kesäsään ennustusta zurichiläiseen tapaan

|
http://www.youtube.com/watch?v=RuYd020hf6k&feature=related

Tänään se sitten selviää virallisesti, tulevan kesän sää. Huhtikuun kolmas maanatai on Zurichissä vuosittainen vapaa- ja juhlapäivä. Silloin vieteään Sechseläuten-juhlaa ja poltetaan Bellevuen aukiolla Böögg-lumiukko. Perinne juontaa juurensa keskiajalle, jolloin kaupungin käsityökillat juhlivat päivän pidentymistä. Tuohon aikaan kaupunki sääteli työaikaa ja talvikuukausina työpäivä kesti niin kauan kuin auringonvaloa riitti. Laki kuitenkin määräsi, että työpäivän piti loppua viimeistään ilta kuuden kellojen soiton (Sechseläuten) aikaan. Oli siis syytä juhlaan, kun työpäivän jälkeen jäi vielä aikaa nauttia päivänvalosta.

Nykyinen Böögg-perinne on 1900-luvun alusta. Tänäänkin on juhlittu ja kokoonnuttu katsomaan Bööggin polttoa sankoin joukoin. Palamisen nopeus ja erityisesti aika joka kuluu rovion sytyttämisestä Bööggin pään räjähtämiseen, määrittää kesän sään. Jos räjähdys tapahtuu nopeasti, tulee kaunis lämmin kesä. Mm. vuonna 2008 palaminen ei ottanut onnistuakseen rankkasateen takia ja kesti 26:01 minuuttia ennen kuin pää lopulta räjähti. Luvassa oli siis kehno kesä. Lyhimmillään aika on ollut 5:07 vuonna 1974.
Myös meillä juhlittiin tietysti, koska kukaan ei ollut paikanpäällä Zurichissä tänään. Sprüngliltä oli hankittu ennakkoon asianmukaisesti Sechseläuten-kakku ja on muuten ihan taivaallisen hyvää!! Eikä sitten yhtään tullut mitään kaksimielisyyksiä mieleen tuosta "Bööggistä" :-D

http://www.sechselaeuten.ch/

Pääsiäisen paras karitsanpotka

|
Pääsiäismaanantaille olimme varaneet kolme muhkeaa karitsanpotkaa. Ne haettiin tietysti ajoissa Hakaniemen hallin Reinin lihasta. Koska veneen vesillelasku lähestyy uhkaavan aikaisin ja päivä oli kerrankin aurinkoisen lämmin, päätimme laittaa ruoan muhimaan uuniin ja suunnata muutamaksi tunniksi satamaan. Vaikka vettä ei oltu vieläkään avattu, piti saada tehtyä edes jotain keväthuoltojen edistämiseksi. Siis potkat valmistumaan ja menoksi.

HARTAUDELLA HAUDUTETUT KARITSANPOTKAT
3 karitsanpotkaa
kirkastettua voita paistamiseen
Lisäkkeenä nautittiin myös muutama edelliseltä aterialta yli jäänyt parsa,
mutta toimii paremmin ilman.

2 porkkanaa
pala lanttua
pala juuriselleriä
1 sellerin varsi
1 sipuli
3 dl punaviiniä
5 dl liha- tai kasvislientä
4 maustepippuria
4 valkopippuria
0,5 dl kuivattua tomaattia
oksa tuoretta rosmariinia
muutama oksa tuoretta timjamia

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Lohko juurekset ja vihannekset. Kuumenna tilavassa pannussa voi ja ruskista potkat yksitellen. Laita potkat kannelliseen uunipataan ja lisää joukkoon kasvikset, yrtit, mausteet sekä viini ja lihaliemi. Varo ettei pata tule liian täyteen. Muuten se saattaa kiehua yli. Laita uuniin ja anna olla 30 minuuttia kovalla lämmöllä ja pudota lämpö sen jälkeen 100-120 asteeseen. Anna hautua 3-4 tuntia.

Viininä nautittiin äärettömän hyvää punaviiniä: Verrocchio Amarone Dellla Valpolicella Classico 2008.

Aikas oli mahtavat aromit kotiintullessa!
Illalliskaritsan kumppaniksi oli kehiteltynä aivan uusi versio valkosipuliperunoista.

Koko komeus juuri uunista tulleena.
VALKOSIPULI-MINTTUPERUNAT
6-8 kpl kiinteää perunaa
1 rkl margariinia tai voita
1 sipuli
3-4 valkosipulin kynttä
muutama oksa tuoretta minttua
1 dl kuohukermaa
n. 5 dl kasvislientä
suolaa
musta- ja valkopippuria

Viipaloi perunat ja sipuli niin tasaisen ohuiksi siivuiksi kuin mahdollista. Parhaiten ja nopeiten se onnistuu madoliinin (vihannesleikkurin) avulla. Hienonna valkosipuli. Irrota mintunlehdet valmiiksi erilleen.
Voitele uunivuoka. Lado kerroksittain perunaa ja sipulia, hieman valkosipulia ja mintunlehtiä. Mausta kerrokset suolalla ja pippurilla. Lado päälimmäiseksi kerros perunaa. Kaada vuokaan ensin kerma ja sitten kasvisliemi. Laita 200 asteiseen uuniin alatasolle noin tunniksi.
Mandoliini vaihtoterillä ja
portattomalla paksuuden
säädöllä
 Jos tuntuu, että paistoksen pinta alkaa ruskistua liikaa, voit suojata sen foliolla loppuajaksi.

Alkupalana nautimme muutamat pienikokoiset blinit. Muikunmädillä ja muilla tykötarpeilla. Venlalle oli mädin sijaan tarjolla edellisiltaista ankan rintaa. Maistui sekin blinin päällä varsin mainiolta.

Mainittakoon vielä, että karitsaa jäi yli vielä seuraavaksikin päiväväksi. Tähteistä valmistui mainio risotto.

KARITSARISOTTO
Valmista perusrisotto ja lisää siihen kypsennyksen loppuvaiheessa pieneksi revittyä karitsanlihaa. Viimeistele joko parmesaaniraasteella tai lorauksella kuohukermaa. Taivaallisen hyvää!

Varmin kevään merkki

|
Sanoivat uutisissa, että varmin kevään merkki ovat satamiin ilmestyvät veneidenlaittajat. Niin kuoriutui Hiljakin eilen talvisuojastaan pressun alta sylelemään kevätaurinkoa. Vähän kyllä ihmeteltiin sitä, miten ensimmäinen lasku vedetään näin tiukalla aikataululla, ettei edes vedet ole satamassa auki kahta viikoa ennen laskua. Tulee hieman kiire kunnostustöiden kanssa, kun lämpötilat on piirun verran sallittujen maalaus- ja vahausolosuhteiden alapuolella ja kaverikin on toisella puolella maailmaa enimmän osan ajasta. Noh... eilen saimme öljyt vaihdettua ja vähän pohjaa rapsuteltua. Tänään menee ainakin myrkkymaalit pohjaan, vaikka mikä olisi. Pestään, vahataan ja siivotaan sitten seuraavat pari viikkoa.

Illalla oli kuitenkin taas hyvää ruokaa pöytä pullollaan. Alkuun pieni amuse-bouche ruisleivästä, majoneesista, wasabista ja muikunmädistä.

Alkuruokana kampasimpukkaa ja maa-artisokkapyree, päällä aavistus avokadoöljyä ja mustapippuria.

Pääruokana balsamico marinoitua ankanrintaa, parsaa ja beurre blanc -kastiketta

Ankan ja maa-artisokkapyreen ohjeet löydät tästä.















BEURRE BLANC -KASTIKE (6-8:lle)

Herkullinen klassikkokastike, joka sopii erityisesti kalaruoille, mutta myös erinomaisesti tuoreen parsan kanssa. Kastiketta on myös helppo muokata lisäämällä siihen mm. yrttejä.

2 dl kuivaa valkoviiniä
2 rkl hienonnettua salottisipulia
1 dl kermaa
150 g pehmeää, suolatonta voita
suolaa
valkopippuria

Keitä kasarissa kokoon valkoviini, johon olet lisännyt sipulin. Jatka kunnes puolet nesteestä on jäljellä. Lisää kerma ja jatka keittämistä, kunnes puolet nesteestä on jäljellä. On makuasia, siivilöitkö tässä vaiheessa sipulit pois. Laita liesi hyvin miedolle lämmölle ja lisää 150 g voita ja vatkaa tasaiseksi. Anna kiehua hiljalleen vielä hetki välillä sekoitellen. Mausta suolalla ja valkopippurilla.

Kastikkeesta on myös reseptiversio, jossa käytetään viinietikkaa, muuta omasta mielestäni etikka puskee liikaa läpi lopullisessa kastikkeessa. 

Eräänä tavallisena työpäivänä....

|

No ei nyt ihan se tavallinen toimistopäivä kumminkaan.
Piltin mainoskuvaukset Espoon West Endissä. Elina duunista lainasi kotinsa lokaatioksi ja meikä pääsi AD:na sekoittelemaan malliperheen pienimmälle Piltti-puuroa. Yhdenlaista ruokastailausta tämäkin. ;-) Kuvaajana jälleen kerran Katri Kapanen.

Muita työelämän kohokohtia aiemmassa blogauksessa

Poronkäristystä ja välähdyksiä koekeittiöstä

|
Päätettiin sitten päästää itsemme edes yhtenä päivänä hieman helpommalla ja tehdä poronkäristystä. Ensin oli suunnitelmissa tehdä niitä mun lihapullia, mutta kauppareissulla mieli muuttui sataan kertaan ja lopulta päädyttiin poroon.

Ohjehan on yksinkertaisuudessaan laittaa valurautapannuun voita, paistaa siinä kohmeiset käristyslihat hieman rapsakoiksi, niin että kaikki ylimääräinen neste haihtuu ja liha saa myös väriä. Lisätään pullo tummaa olutta (Keisari), suolaa ja mustapippuria myllystä. Noin 10 minuutin haudutus. Nautitaan perunamuhennoksen ja puolukkasurvoksen kera. Meillä juomana tietty Keisari Munchener -olutta.

Sitten oli se alkuruokakokeilu, josta en nyt tässä vaiheessa laita reseptiä, koska kehittelytyö jatkuu. Maut oli jo aikas kohdallaan, mutta valmistusmenetelmää täytyy vielä hioa, että päästään esikuvan tasolle. Rakenteellinen idea on tarttunut puolison mukaan lontoolaisesta ravintolasta, jossa tätä tarjoiltiin pikkusuolaisena. Itse lisäsin tähän ruiskrutongit ja tillimajoneesin. Kylmäsavulohen wasabituorejuustotäyte on myös omaa reseptuuria. Tumma kastike on valkotryffelibalsamicoa. Tässä siis tuoretta kuvamateriaalia R&D-osastoltamme.

Lohicarpaccio

|
Carpaccio on italialaisperäinen alkuruokalaji. Se on yleensä kypsentämätöntä naudanlihaa, joka on leikattu ohuenohuiksi siivuiksi. Kastikkeena on mausteinen öljykastike. Ruokalaji on suhteellisen nuori, tosin syntyaika vaihtelee lähteiden mukaan 1930-luvusta 1950-luvulle, ja todennäköisimpänä pidetään vuotta 1950. Syntypaikaksi mainitaan yleensä venetsialaisen baarimestarin Giuseppe Ciprianin ravintola Harry´s Bar, jonka Cipriani perusti 1931.
Ruokalaji on nimetty taidemaalari Vittore Carpaccion mukaan, jonka suosikkiväri oli vaalea lihanpunainen sävy.

LOHI CARPACCIO
250 g ruodotonta lohifilettä
valkoista vinegretteä tai sitruunamehua

2-3 kiinteää perunaa
10-15 varrellista kaprista
1/2 punasipuli
hieman tuoreita tillinoksia
mustapippuria suoraan myllystä

1,5 rkl majoneesia
1 tl valkoviinietikkaa
2-3 rkl kylmää vettä
valkopippuria rouhittuna myllystä
(suolaa)

Laita kalafilee pakkaseen, kunnes se hieman kohvettuu, múttei ole läpijäässä. Leikkaa hyvin terävällä, leveäteräisellä veitsellä niin ohuita siivuja kuin suinkin pystyt. Lado siivut limittäin kylmille lautasille. Pirskottele päälle vinegretteä tai sitruunamehua.

Keitä kuoritut perunat ja lohko kauniiksi kuutioksi. Hienonna sipuli huvin pieniksi kuutioiksi. Kastiketta varten sekoita majoneesin joukkoon etikka ja vettä, niin että kastikkeesta tulee hyvin juoksevaa. Mausta. Jos kastike kaipaa lisää suolaa, sitä voi lisätä.

Laita lohisiivujen päälle perunakuutioita, punasipulisilppua ja kapriksia joko puolikkaina tai kokonaisina varsineen. Pirskottele päälle majoneesikastiketta, rouhi hieman mustapippuria ja koristele tillinoksin.

Karitsaa ja kuolinmessua

|

Milos Formanin ohjaama, Peter Scafferin näytelmään perustuva Amadeus on ollut itselleni maailman paras elokuva valmistumisestaan 1984 lähtien. Se on niin ylivertainen, ettei mikään näinä vuosina ole päässyt lähellekään sen tasoa. Muistan edelleen miten taianomainen se oli jo ensimmäisellä katsomisella, ja taika ei kadonnut viidellä seuraavallakaan katsomiskerralla. Olen katsonut elokuvan tähän mennessä kymmeniä kertoja ja se kuuluu erottamattomasti omiin pääsiäistraditioihin. Vähän niin kuin Lumiukko kuuluu jouluaattoon. Suuri rooli Amadeuksessa on Mozartin käsittämättömän upealla musiikilla, mutta yksi sen hienouksista on myös nerokas tapa kuljettaa tarinaa ja erityisesti leikkaus. Aikanaan julkaistu Director´s cut -versio on vielä alkuperäistäkin versiota parempi. Tuntuu omituiselta, että tarinan kannalta niinkin tärkeät osat on alunperin poistettu. Uusi versio syventää tapahtumia ja henkilöhahmojen suhdetta toisiinsa. Itseäni ei ainakkan haittaa, vaikka elokuva on jopa himpun verran synkempi, kun alunperin.
http://www.imdb.com/title/tt0086879/

Amadeus-elokuvan keskiössä on Mozartin keskeneräiseksi jäänyt Requiem-sielunmessu. Se sopii pääsiäisen sanomaan mielestäni aika hienosti. Ja niin sopii myös itsemarinoitu karitsan kruunukyljys, joka oli tottakai illallisen pääosassa.

KARITSAN KRUUNUKYLJYKSET,
ROOMALAISTA LATVA-ARTOSOKKAA
JA PUNAJUURICREME

Marinadi karitsalle:
Tuotetta minttua, rosmariinia, timjamia
1 salottisipuli
3 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
avokadoöljyä

Marinoi karitsa hyvissä ajoin ja ota lämpiämään n. tunti ennen paistamista. Sulata pannulla pari ruokalusikkaa kirkastettua voita ja ruskista kruunukyljysrimpsyjen pinnat kauniin ruskeiksi. Ota uunivuoka ja laita kyljysrimpsut 200 asteiseen uuniin n. 10 minuutiksi. Ota uunista ja anna levähtää hetki. Siivuta kruunukyljys vasta tarjolle laitettaessa tai tarjoile kuvan tapaan.

1-2 pientä latva-artisokkaa per syöjä
2 sitruunaa
1/2 dl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
2 timjaminoksaa
3 persijanoksaa
1 dl kuivaa valkoviiniä
suolaa
vettä

Kuori artisokat leikkaamalla pois kuivat lehdet ja lyhennä varret. Laita artosokat yhden sitruunan mehulla maustettuun veteen, etteivät ne tummu. Kuumenna öljy kattilassa. Lisää siihen kuoritut valkosipulinkynnet, timjaminoksat ja persilja. Lisää latva-artisokat ja toisen sitruunan mehu, viini ja sen verran vettä, että artisokat peittyvät. Mausta keitinliemi ripauksella suolaa ja keitä artisokkia n. 15-20 minuuttia. Kypsyyden voit tarkistaa nupun tyvestä vaikka hammastikulla. Ota kypsät artisokat liemestä, halkaise pystysuunnassa ja paista leikkuupinnoille kaunis väri.

2 keskikokoista punajuurta
1/2 dl kuohukermaa
1 rkl voita
suolaa
mustapippuria
1 tippa Tabascoa
tuoretta timjamia

Lohko punajuuret kuorineen 8 osaan ja paahda lohkoja 180 asteisessa uunissa n. tunti tai kunnes punajuuret pehnenevät. Ota uunista ja anna jäähtyä hieman. Poista kuoret ja laita tehosekoittimeen yhdessä muiden aineiden kanssa. Soseuta samettiseksi massaksi. Maista ja säädä makua tarpeen mukaan. Laita massa pieneen kasariin ja lämmitä ennen tarjoilua.

Viininä ällistyttävän upea italialainen Verrocchio Valpolicella Superiore Ripasso.

What can I say... a dish to die for....


Herkullinen aamunavaus

|
Takana on uskomattoman hauska projekti perunalastujen parissa. Viime viikolla näkivät päivän valon Chipstersin Luomu Lastut, jota olemme tiimin kanssa rakkaudella synnyttäneet viime keväästä asti. Siellä ne nyt ovat viimein kauppojen hyllyllä: Merisuola, ChiliGrilli, Kermaviili & Sipuli sekä Juureslastut.


Mietimme copyparini Ennin kanssa pitkään sitä, miksi luomutuotteiden ympärille aina rakennetaan sellainen kummallinen imago. Aina pitää olla niin vakava ja puritaaninen tai nirppanokkainen hipsterimeininki. Sellainen juuttikankainen, mullanhajuinen säkki pitää olla, että on uskottavasti luomua. Tai sit ihan sellanen pelkistetty valkoinen pakkaus, jossa tyylikkäästi phoshopattuja raaka-ainekuvia. Ja mieluummin nekin vaikka jonkun kädettömän vesivärillä maalaamia. Sen pitää olla pakattu niin, että se materiaali näyttää ruskealta paperilta (vaikka tosiasiassa kyseinen materiaali saastuttaa enemmän kuin ihan normaali kääremateriaali). Ja ehdottomasti pitää syyllisttää kuluttajaa maailman tuskalla. "Osta tämä luomusokeri, niin pelastat sen perulaisen pienviljelijän..."
Ja kissan viikset.
Luomun pitää olla itsestäänselvyys, niin ettei sitä tarvitse enää sen kummemmin ajatella. Laadukkaasti viljelty ja myös valmistettu tuote kuuluu ihan normihyllyyn. Ei tarvitse lymyillä erikoisosastolla. Saa olla hauska ja huoleton, oma itsensä. Potut pottuina ja mieluiten Luomu Lastuina ;-D
https://www.facebook.com/chipsterslastu

Pitihän noiden Lastujen kanssa päästä testailemaan vähän keittiösäkin. Varmasti aika vieras ajatus, koska perunalastut yleensä mielletään vain mättönä illanistujaisissa ja TV:tä katsellessa. Tosin on selvästi havaittavissa trendi, jossa peruna- ja juureslastuja on tuotu lisukkeina ravintola-annoksiin.

Tämä annos on itseasiassa espanjalaista alkuperää. Uskomattoman helppo resepti ja maukas lopputulos!

LUOMU LASTU MUNAKAS
4 luomu kananmunaa
n. 50 g (iso kourallinen) Chipsters Merisuola Luomu Lastuja
hiven mustapippuria myllystä
tuoretta lehtipersiljaa

Paistamiseen:
1 rkl kirkastettua voita

Riko munat kulhoon ja vatkaa haarukalla niiden rakenne hyvin rikki. Murskaa perunalastut kevyesti ja lisää munamassaan joukkoon. Anna seoksen seistä  pari minuuttia. Kuumenna pannu jossa on kirkastettu voi. Kaada munakasseos pannulle. Katso, että massa levittyy pannulle tasaisesti, mutta älä sekoita muutoin. Lisää pinnalle hiven pippuria. Lämpö saa alkuun olla kuumalla, mutta sitä kannattaa jonkin ajan kuluttua hieman laskea, ettei munakas kuivu liikaa. Kun munakkaan pinta alkaa hyytyä, käännä se varovasti. Anna toisen puolen kypsyä vain hetku. Koristele hienonnetulla lehtipersiljalla ja nauti välittömästi vaikkapa luomupekonin ja cappuccinon kera.

Huom. Tuo kirkastettu voi ei sitten onnistu luomuvoista. En tiedä miksi näin on (ehkä joku viisas mua tässä asiassa valaisee). Hera ei vaan erotu kunnolla. Käyttäkää tähän tarkoitukseen siis ihan normaali voita.

Hyvää pääsiäistä kaikille! :-)

Kolmikerroksinen viettelys

|
Hankin itselleni joululahjaksi lontoolaisen The Hummingbird Bakeryn keittokirjan ja pääsin viimein kokeilemaan yhtä sen monista herkullisen näköisistä resepteistä. Raspberry cheesecake brownie on juustokakkua ja vadelmakermavaahtoa mehevän suklaaleivospohjan kera. Tästä tuli heti yksi lempi jälkiruoistani. Mikä parasta, kermavaahdon voi maustaa aina mieleisekseen kauden tuoreilla marjoilla.


Lontoossa on double deckerit, mutta tämäpä onkin triple decker!

RASPBERRY CHEESECAKE BROWNIE
(12 annosta)

Brownie:
200 g suklaata (itse käytin 70%:sta)
200 g suolatonta voita (huoneenlämpöistä)
250 g tomusokeria
3 munaa
110 g vehnäjauhoja

Cheesecake:
400 g tuorejuustoa (esim. Philadelphia)
150 g tomusokeria
1/2 tl vaniljauutetta (tai 1 tl vaniljasokeria)
2 munaa

Kermakuorrute:
3 dl kuohukermaa
100 g tomusokeria
150 g tuoreita vadelmia
+ kourallinen koristeluun

Vuoraa 33 x 23 x 5 cm kokoinen paistovuoka leivinpaperilla.
Lämmitä uuni 170 asteeseen.

Brownie: Sulata suklaa vesihauteessa. Anna jäähtyä hieman. Vatkaa pehmeä voi ja tomusokeri hyvin sekaisin. Lisää munat yksitellen ja kaavi lastalla myös reunoilta, jotta aineet sekoittuvat tasaisesti. Lisää jauhot vähitellen sekoittaen seos tasaiseksi. Vatkaa vielä suurella nopeudella saadaksesi kuohkeutta massaan. Kaada hitaasti suklaa massan joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Levitä suklaaleivostaikina uunivuokaan mahdollisimman tasaiseksi kerrokseksi.

Cheesecake: Sekoita varovasti vatkaimella tuorejuusto, tomusokeri ja vaniljauute tasaiseksi massaksi. Lisää munat yksitellen samalla jatkaen vatkaamista. Kaavi lastalla myös reunoilta, jotta kaikki aineet sekoittuvat hyvin. Seoksen tulisi olla hyvin tasaista ja kermaisen paksua. Voit lopuksi vatkata seoksesta suuremmalla nopeudella ilmavampaa ja kevyempää, mutta varo ettei seos leikkaa. Levitä juustokakkuseos suklaaleivostaikinan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Paista 30-40 minuuttia, eli kunnes juustokakku on kiinteää ja reunoiltaan hieman ruskistunut, mutta keskeltä edelleen vaalea. Anna jäähtyä hyvin ja laita jääkaappiin vetäytymään vähintään kahdeksi tunniksi tai mielellään yön yli.

Kuorrutus: Laita kerma, tomusokeri ja marjat kulhoon ja vatkaa kiinteäksi vaahdoksi. Varo kuitenkin, ettei vaahdosta tule liian kovaa. Ota suklaaleivospohja, kumoa se työtasolle ja käännä heti ympäri. Levitä kuorrute tasaisesti juustokakun pinnalle ja koristele vadelmilla. Anna vetäytyä n. tunti kylmässä ennen tarjoilua.

Voit leikata kakun myös pieniksi leivoksiksi ja koristella kunkin erikseen.

Nyt ei muuta kuin kokeilemaan ja herkuttelemaan! Varoitus: Highly addictive!!

Tällä kertaa lauantai-illan menu tuleekin tällaisina helpommin pureksittavimpina paloina ;-D Seuraavaksi siis pääruoka, eli kanin sisäfileet.

Pieni pala Toscanaa

|
Olin jo viime viikonloppuna suunnitellut tekeväni ravioli con spinaci eli pinaatti ja ricottatäytteisiä taikinatyynyjä. Inspiraationa toimii eräs hienoimmista kokoelmani keittokirjoista, Toscana herkut - makumatka Italian sydämeen. Sen on kirjoittanut ja ennenkaikkea upeasti kuvittanut Leslie Forbes. Rakastan erityisesti kirjan puuvärein piirrettyjä ruoka- ja fiiliskuvia. Ehkä jonain päivänä kuvitan sen omankin keittokirjani juuri näin.

Kaikki tarveaineet oli hankittuna ja valmistus hyvällä mallilla, kunnes huomasin, ettei kaupan valmiiden tuorepastalevyjen kanssa hommasta tule lasta eikä paskaa. Tai siis lähinnä se jälkimmäinen. Levyt olivat viin kuivia ja kovia, ettei minkäänlainen saumaaminen tullut onnistumaan.

Eipä muuta kuin tänä viikonloppuna uusi yritys ja tällä kertaa itsetehdyn pastan kera. En ole kuin kerran aiemmin pastaa tehnyt itse ja siitäkin on vuosia. Mutta rohkeasti vaan se pastakone sieltä kaapin perältä esiin ja taikinan tekoon. Samaisessa kirjassa on myös ihan pistämättömän hyvä, alkuperäinen pastataikinaresepti. Aineet ovat mitä simppeleimmät, mutta kärsivällisyyttä tarvitaan taikinan vaivaamisessa. Ja se tosiaan on koko asian ydin. Alkuun tuntui, ettei taikinasta tule kunnollista, mutta sen kymmenen minuutin kuluessa tapahtui se ihme joka luvattiin. Kädessäni oli lopulta se kiiltävä, notkea taikinapallo. Ja lepohetken jälkeen kun aloin valssata taikinalevyä en voinuty kuin hihkua onnesta. Taikinan rakenne oli just eikä melkein oikea. Täyte vain sisään ja saumat kunnolla kiinni. Raviolit kestivät keittämisenkin hienosti ja pieni pala Toscanaa lautasellani maistui uskomattoman herkulliselta!

RAVIOLI CON SPINACI (6:lle)

Pastataikina:
300-375g durumvehnäjauhoja
3 munaa
ripaus suolaa

Täyte:
1,2 kg tuoretta, hyvin huuhdeltua pinaattia (tai nokkosia)
1/2 tl suolaa
1/2 tl jauhettua muskottia
2 munankeltuaista
350 g ricotta-juustoa

Keitinvesi:
4,5 l vettä
1 rkl suolaa
1 tl öljyä

Salviavoi:
1 dl kirkastettua voita
salvianlehtiä

Valmista ensin täyte. Puhdista pinaatti ja keitä sitä suolalla maustetussa vedessä 15-20 minuuttia, eli kunnes se pehmenee. Valuta hyvin ja puristele loput nesteet pois. Hienonna ja sekoita muiden ainesten joukkoon. Lisää suolaa makusi mukaan.

Tee pastataikina. Siivilöi jauhot, joihin on sekoitettu suola, keoksi työpöydälle. Paina jauhojen keskelle syvennys ja kaada sen sisään munat joiden rakenne on rikottu haarukalla. Rupea nostelemaan käsin jauhoja ulkoreunalta keskelle kunnes munat eivät enää ole nestemäisiä, ja niihin on imeytynyt niin paljon jauhoja kuin mahdollista (niiden silti menettämättä kimmoisuuttaan).

Pese kätesi, puhdista työpöytä jauhoista ja vaivaa taikinaa kymmenisen minuuttia, kunnes siitä on muodotunut kiiltävä, notkea kimpale. Taittele ja kääntele taikinaa vaivatessasi. Jätä se sitten lepäämään 10 minuutiksi peitettynä. Ota pastakone ja aloita taikinan kaavilointi pienimmästä numerosta alkaen. Käytä samaa säätöä aina pari kertaa ja siirry seuraavaan paksuuteen. Jatka kunnes taikinalevy on paperinohut.

Jaa taikinalevy 2-4:n samankokoiseen suorakulmaiseen palaan ja levitä ne jauhotetulle työtasolle. Pistele teelusikallisen verran pinaattitäytettä n. 4 sentin välein suoriin rivistöihin.. Sipaise vedellä rivien välit ja aseta toinen pastalevy päälle. Painele lujasti kämmensyrjällä rivinvälejä jotta taíkinalevyt kiinnittyvät toisiinsa. Leikkele neliöiksi taikinapyörällä. Siirrä leivinpaperin päälle ja peitä.

Kaada ravuilit kiehuvaan veteen. Ne ovat kiinteän kypsiä, al dente, noin viiden minuutin kuluttuasiitä, kun vesi on alkanut kiehua uudelleen. Valuta raviolit ja tarjoile viipymättä juustoraasteen tai voin kera, jossa on kuumennettu 6-8 salvianlehteä. Rouhi pinnalle vielä hiven mustapippuria.

Itse tarjoilin nämä parina suurena alkupalaraviolina pienien sijaan.

Molto bene!

Ruoka - elämäni ilo, joka päivä!

|
Piirusteluja 90-luvun puolivälistä
80-luvun loppupuolella minusta piti vielä tulla kokki. Ei tullut. Tuli graafinen suunnittelija, designer, mainosmies. Sillä tiellä olen ollut yli 20-vuotta. Enkä kadu valintaani. Toisaalta voisin katua sitä, etten lähtenyt toteuttamaan toista intohimoani, ruoanlaittoa, mutta miksi katsoisin taaksepäin märehtien, mitä olisi voinut olla, kun voin katsoa taaksepäin ylpeänä siitä mitä olen saanut aikaiseksi.

En ole koskaan erityisemmin suunnitellut urani kulkeva johonkin erityiseen suuntaan. Joku voisi kutsua sitä kunnianhimottomuudeksi. Olen kuitenkin aina kuunnellut sydämeni ääntä ja uskonut kohtalon johdattavan minut oikeaan suuntaan. Vaistoni on palvellut minua aina uskollisesti. Mainostoimistoon pestautuessani vuonna 1989 ei tullut mieleenkään, että pakkausten suunnittelusta voisi tulla minulle niin suuri intohimo kuin se on tänään. Tosin ensimmäinen työpaikkani ei siinä suhteessa ollut mikään opinahjo, vaan lähinnä perusopintopaikka ja ponnahduslauta.

Vuonna -95 siirryin silloisen Huhtamäen omistaman Leafin makeistehtaan palvelukseen, jossa sain varsinaisen "koulutukseni" todellisen työnteon parissa seuraavien 10 vuoden aikana. Siellä alkoi myös varsinaisesti syötävien kohteiden kuvausten suunnittelu ja toteutus yhdessä kuvaajien kanssa. Ihan ensimmäisiä havaintoja oli, että salmiakkikaloja ei saa kuvauskuntoon öljyllä tai vedellä vaan yksinkertaisesti laittmalla ne suuhun ennen kuvausta. Ei hullumpaa. Irtomakeisia, pastilleja, purkkaa ja suklaata tuli kuvautettua kasapäin. Niiden kanssa tosin ei päässyt vielä tosi toimiin.

Hieman ennen muuttoani Helsinkiin 2005 sain kuitenkin tehtävän joka ei ihan heti unohdu. Leafin irtomakeisia markkinoiva Karkkikatu päätti juhlistaa myyntikokousta kakulla, joka oli pienoismalli kauppojen irtokarkkihyllystä. Minä pääsin Axon Paraisten leipomolle viimeistelemään luomuksen.
Valmiin kakun äärellä kuvaaja Esko Keski-Oja, minä ja Axon leipuri

Muutettuani Helsinkiin ja siirryttyäni mainostoimiston palvelukseen, monipuolistui myös ruokaan liittyvä suunnittelu ja kuvaaminen huomattavasti. Ensimmäisiä kunnon ruoka-asiakkuuksia oli Pouttu Oy, jolle tein lukuisia leikkele, makkara ja liharuokakuvauksia pakkauksia, esitteitä ja mainontaa varten. Mukana olivat tietysti vuorollaan alan parhaat ruokastylistit Midi Wuorela ja Sanna Kekäläinen. Kuvaajan toimi Studio Kari Likonen. Kuvista eivät tietenkään näy ne lukuisat hammastikut ja sinitarranpalaset, joita tarvitaan mm. leikkelekuvien koossa pysymiseen. Harva myöskään tulee ajatelleeksi sitä työmäärää, joka on jokaisen kuvan takana. Kuvaussuunnitelmat, raaka-aineiden ja rekvisiitan valinta. Annosten valmistus, asetelmien kokoaminen, kuvaus, kuvankäsittely... Hyvin tehty kuva kuitenkin palvelee tarvittaessa pitkään tuotteen pakkauksissa, mainonnassa ja muussa viestinnässä.


Rakkaalle jäätelöasiakkaalle olen saanut suunnitella ehkä hienoimmat raaka-ainekuvani. Kuvaajana näissä toimi yksi lempikuvaajistani, Katri Kapanen.
Nämä kuvat otettiin Classic-jäätelön uusia pakkauksia varten. Kuvausjärjestelijä oli hommannut kaikki tarvittavat materiaalit suklaista juustokakkuihin, toffeisiin ja marjoihin.

Tuttuun tyyliini käärin hihat ja valmistelin kaikki materiaalit otoksia varten valmiiksi. Näissä ei ole käytetty stylistejä, vaan ne ovat ihan omaa käsialaa.

Kuten tavallista, kaikki ei toimikaan todellisuudessa, niin kuin leiskoissa. Tämäkin suklaa-asetelma syntyi lopulta nopean kokeilun tuloksena ja päätyi sitten lopulliseen pakkaukseen asti.

Juustokakkukuvassa haettiin tovi hillon oikeaa viskositeettia sekoittamalla hilloon mehua. Lopputulos on kuitenkin mitä herkullisin!


Oheinen Ainon pakkauskuva on kokoelma useita eri otoksia ja huomattava määrä Photoshoppia. Mutta lopputulos on viimeistä piirtoa myöten suunnitelmani mukainen.
Ajattelin ihan hauskana esimerkkinä laittaa kuvat tämän kevään Classic-uutuuden synnystä.
Ensin tietysti kuvaus suunnitelman mukaan. Tätä kuvausta varten halusin todella paksua blokkisuklaata, jota tilattiin Chjokosta mittatilaustyönä. He tekivät myös laatikollisen valmiita suklaakiehkuroita, josta oli hyvä valita edustavimmat yksilöt kuvaukseen.
Suklaan pinta pitää tietysti saada siistiksi, joten eikun pilli käteen ja puhaltamaan lämmintä ilmaa, jotta pinta sulaa juuri sopivasti. Lateksi- tai puuvillahanskat ovat tietysti tarpeen, ettei tule sormenjälkiä :-D
Mukaan kuvattiin myös mantelit ja suklaakiehkura. Hieman kuvankäsittelyä ja... TA-DAA!

...kuva lisätään lopulliseen pakkausdesigniin ja loppu on herkuttelunhistoriaa.

Varsin antoisia kuvauksia olivat myös Chipstersille tehdyt eineskuvaukset. Sinänsä haastavaa saada einestuote näyttämään herkulliselta, mutta ammattilaisten käsissä se onnistuu. Sanottakoon, että näissä ei tarvinnut kyllä fuskata ja korjailla mitään. Nämä annokset oli ihan oikeita ja syötäviä. Mukana oli asiakkaan oma kokki.

Näitä kelpaa kokeilla vaikka tämän blogaajan ;-)
Tarjoiluehdotus

Kirjolohipyöryköitä, mummonkurkkuja ja yrttikermaviilikastiketta
Chipstersin mainioita juureslastuja kuvattiin aluksi näin...
Konsepti kuitenkin hieman muuttui matkan varrella. 
Mulla on upea ammatti; pystyn yhdistämään oikeasti sekä ruoanvalmistuksen huvin ja että hyödyn suunnittelutyössä.

Ruoka - olet elämäni ilo, joka päivä! Kiitos!


Kuvalähteet: Pouttu, Nestlé, Chipsters, Karkkikatu

Post Signature

Post Signature