Äijäruokaa

|
Tänään teki mieli laittaa jotain nopeaa, hieman mausteista ja tietysti herkullista. Suosikki kokkini, viime vuoden Top Chef Akseli Herlevin Täydellä sydämellä keittokirjasta löytyy tähän juuri oikea resepti. Kanaa ja makuvoita. Olen tehnyt tämän annoksen lukuisia kertoja joten se valmistuu jo ulkomuistista. Alkuperäisenä lisäkkeenä oleva coleslaw vaihtui tällä kertaa kermaperunoihin. Ei ehkä ihan nappi valinta, koska kana itsessään on jo varsin rasvaista ja tämä kaipaa parikseen jonkin kevyemmän, raikkaan lisukkeen. Mutta tulipa kokeiltua. Tosin äijäruoka on usein aika tuhtia, joten kyllä tämäkin illanistujaisissa oluen kanssa hyvin uppoaa. Makuvoita terästin ripauksella kuivattua chiliä.

KANAA JA MAKUVOITA
4 broilerin rintafilettä
suolaa ja pippuria

Makuvoi:
100 g voita
1/2 dl kapriksia, hienonnettuna
1/2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja, hienonnettuna
1/2 dl oliiveja, hienonnettuna
1/2 sardelleja, hienonnettuna
1 rkl hienonnettua, tuoretta timjamia
1 valkosipulinkynsi, hienonnettuna

Leikkaa broilerin rintafileet halki, jotta saat litteät palaset kaikista. Mausta suolalla ja pippurilla. Sulata voi paistinpannulla ja lisää loput makuvoin ainekset. Lisää sen jälkeen pannulle broilerit ja kypsennä keskilämmöllä. Tarjoile broilerit lautaselta, jolle olet lusikoinut lopun makuvoin.

Kaninkoipea siiderissä ja juurespyttipannu

|

Eilisellä kauppareissulla kävi taas ns. vanhanaikaisesti. Mullahan tietysti oli lista mukana, niinkuin aina, mutta Stockmannin Herkussa sattui olemaan tiski täynnä ranskalaista kanin sisäfilettä ja koipia. Eipä se lauantai-illan kokkailuihin mitenkään vaikuttanut, mutta ratkaisi sunnuntain ruoan ja myös ensi viikonlopun yhden raaka-aineen.

Aurinkoista kevätpäivää ei tietenkään saanut heittää hukkaan ja parin tunnin ulkoilureissun jälkeen olikin laittaa pitkäkorvan kintut muhimaan. Kerrassaan mainio annos! Helppo valmistaa ja todella herkullista.

Olen muuntanut alkuperäistä reseptiä vaihtamalla valkoviinin siideriin. Antaa kanille vallan mainion aromin. Osui sillä ulkoilureissun yhteydessä tehdyllä kauppakäynnillä silmiin sitten lisää kania - vieläpä kokonaisena. Reseptikin on jo pääsiäiseksi katsottuna valmiiksi!

KANINKOIPEA SIIDERISSÄ JA JUURESPYTTIPANNU (4:lle)
4 kanin koipea
suolaa
mustapippuria
kirkastettua voita
öljyä
3 kokonaista valkosipulin kynttä
5-6 oksaa tuoretta rosmariinia
1-2 kokonaista chiliä
2 dl mustia kivettömiä oliiveja
5 dl erittäin kuivaa siideriä
5 dl kanalientä
lehtipersiljaa
timjaminoksia
laakerinlehti

Tässä kaniherkku menossa uunin syleilyyn
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Halkaise chili pitkittäissuunnassa ja poista siemenet. Ota uuninkestävä pata tai kattila. Lämmitä siinä kirkastetun voin ja öljyn seosta. Paista seoksessa kevyesti rosmariininoksia, valkosipulin kynsiä ja chilejä, niin että aromit maustavat rasvan. Ota mausteet pois rasvasta, etteivät ne pala ja laita sivuun odottamaan. Paista kanin koipia 7-10 minuuttia, eli kunnes ne saavat kauniin kullankeltaisen värin. Ota pata liedeltä ja lisää rosmariini, valkosipulit ja chilit. Lisäksi oliivit, timjaminoksat, lehtipersilja, laakerinlehti, siideri ja kanaliemi. Laita pata uuniin n. 1,5-2 tunniksi, eli kunnes liha on todella mureaa.

JUURESPYTTIPANNU
porkkanaa
lanttua
juuriselleriä
kiinteää perunaa
suolaa keitinveteen

kirkastettua voita ja öljyä paistamiseen
n. 2-3 rkl hunajaa
mustapippuria

En laita tähän sen tarkempia määriä, koska teen tämän itsekin aina näppituntumalla. Pääasia, että juurekset kuutioidaan samankokoisiksi, kauniiksi kuutioiksi. Arkena voi tietysti olla vähän rustiikimman näköistä. Juureskuutiot keitetään melkein kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Valutetaan ja paistetaan lopuksi kuumalla pannulla, niin että pintaan saadaan kaunis väri. Paistamisen puolivälissä lisää hunaja. Mausta rouhitulla mustapippurilla.



Gorgonzola vasikkaa ja suklaatartaletti

|


Tämä on hyvin tyypillinen italialainen annos. Ihania muistoja keväisestä Roomasta!

GORGONZOLA VASIKKAA JA PAISTETTUA ARTISOKKAA
(kahdelle)
n. 150 - 200 g vasikan sisäpaistipihviä per syöjä (ohueksi nuijittuna)
pippuria (suolaa)
kirkastettua voita paistamiseen

2 nuorta, varrellista latva-artisokkaa
suolaa keitinveteen
kirkastettua voita paistamiseen

 150 g kypsää gorgonzola-juustoa
0.75 dl kuohukermaa
viherpippuria

1) Esikäsittele artisokat ja pyyhi leikkuupinnat sitruunalla tummentumisen estämiseksi. Kuumenna kattilassa vettä ja mausta se suolalla. Keitä artisokkia n. 25 minuuttia. Ota kypsät artisokat lautaselle.

2) Laita pieneen kasariin kuutioitu gorgonzola ja kerma. Lämmitä vähitellen niin että juusto sulaa kerman joukkoon. Mausta n. 5:llä murskatulla viherpippurilla.

3) Halkaise kypsä latva-artisokka pitkittäin kahtia. Laita kuumalle pannulle kirkastettua voita ja paista artisokan leikkuupintoihin kaunis ruskea pinta. Laita artisokat sivuun. (mielellään lämpimään uuniin)
Paista samalla pannulla ohueksi nuijitut vasikan pihvit. Paista pihviä vain sen varran per puioli, että pinta saa kauniin ruskistuspinnan. Mausta pippurilla. Suolaa hyvin niukasti. Kastike on itsessään hyvin suolaista.

Jälkiruokasi jumalaista suklaaherkkua!

SUKLAA TARTALETTI
sokeri-mantelitaikinasta tehtyjä torttupohjia

200 g tummaa suklaata
1 rkl suolatonta voita
2 rkl hunajaa
1 dl vispikermaa
n. 50 g valkoistasuklaata

Valmista torttupoihjat etukäteen ohjeen mukaan ja anna niiden jäähtyä.
Murskaa tummasuklaa kuumuuden kestävään kulhoon. Lisää hunaja sekä voi. kuumenna vesihauteessa, kunnes suklaa sulaa. Ota kulho pois hauteesta ja lisää kerma. Sekoita massa tasaiseksi. Kaada suklaamassa torttupohjille ja laita viileään jäähtymään vähintään kolmeksi tunniksi.
Koristele esim. pinnalle raastetulla valkosuklaata ja mansikoilla. Viimeistele vaikkkapa sitruunamintunlehdillä.

www.ideakeittio.fi

Kulinaari nyt myös Facebookissa

|
https://www.facebook.com/Kulinaari

Vinkkejä maailmalta, huumoria
ja ajan ilmiöitä.
Käy peukuttamassa! :-D

Terkuin,
Kulinaari

Tarunomainen Hauki

|
Ihan hävettää miten vähän olen valmistanut kalaa ja miten huonolla mallila on sen käsittelyn taito. Kalaan ja kalastamiseen kun kuitenkin liittyy omassakin elämässä niin paljon hyviä muistoja. Ehkä parhaimmat muistot liittyvät aikaan, jolloin oma lapsi oli vielä exvaimon vatsassa ja kaveripariskunnan, Essin ja Jannen, kanssa kävimme säännöllisesti kalastamassa. Aikaisin aamulla lähdettiin matkaan jonnekinpäin Turkua. Milloin Halistenkoskelle. Milloin Ruissaloon. Välillä virvelöimään Paraisille tai jonnekin Ruskon perukoille. Muistaakseni juuri mitään ei koskaan saatu, mutta kivaa oli! Yhdessäolo oli tärkeintä.

Ja siitäkin kalasta, josta olen ruokaa valmistanut, en koskaan ole (ainakaan muistaakseni) tehnyt mitään hauesta. Elävin muisto on mateen valmistuksesta. Olimme ostaneet kokonaisen mateen ja avanneet sen keittiössä. Sisuskalut muistuttivat liian elävästi ihmisen vastaavia ja haju oli jotain sanoinkuvaamattoman hirveää... en tiedä mikä meni silloin pieleen, mutta madeta en ole pystynyt sen koommin syömään. Sääli sinänsä, koska se on yksi parhista ruokakaloista.

Mutta plataan haukeen. Itselleni tuli yllätyksenä, että haukea arvostetaan Rankaskassa ruokakalana enemmän kuin lohta. Meillä sitä pidetään usein mauttomana ja siksi hankalan valmistaa. Hauen maku kuitenkin riippuu paljolti sen elinympäristöstä ja sen käyttämästä ravinnosta. Esimerkiksi merialueella silakkaa ja sisävesillä muikkua pääasiallisena ravintonaan käyttäviä haukia pidetään suurikokoisinakin varsin maukkaina.


Tuli kokko Turjan maalta,
laskise Lapista lintu,
jon on suu satoa syltää,
kita viittä kirvesvartta,
kynnet viittä viikatetta;
yksi siipi vettä viili,
toinen taivoja tasaili.
Tuli hauki hangotellen,
veen koira vengotellen;
sen on pursto puoli virstaa,
selkä seihtemää pitempi.
Iski tuo kaloa tuota:
ei vesi veelleen tullut
hauin suuren suomuksilta,
ilma ilmallen tajunnut
kokon suuren höyheniltä.
Hauki on ollut kalastaville suomalaisille tärkeä ruokakala jo muinoin. Hauella oli myös muuta merkitystä. Entisajan suomalaisessa mytologiassa hauella on ollut jonkinlainen rooli. Hauki esiintyy joskus tarinoissa jättiläiskalana; myös Kalevalassa on muutamia jättiläishaukia. Erään niistä leukaluusta tekee Väinämöinen itselleen kanteleen.
Mytologiassa hauki liittyy usein Tuonelaan, kuolleiden maailmaan. Jotkut uskoivat hauen pystyvän kulkemaan kuolleiden ja elävien maailman välillä, esimerkiksi uimalla järven pohjan kautta toiseen maailmaan. On myös taltioitu uskomuksia, joissa kuollut joutui poikkeuksellisesti "hauen suoleen", eikä tavanmukaisesti Manan majoille. "Hauen suoli" oli erityisen lopullinen kohtalo, sinne joutunut vainaja ei ollut tavalliseen tapaan vainajana tavoitettavissa, eikä tietäjäkään saanut sieltä ketään nostettua, ei edes itseään jos sinne joutui.
Haukea on käytetty ihmisten vahingoittamiseen tähtäävissä taioissa. Hauelle on annettu tehtäväksi viedä ihmisen sielu tuonelaan, vaikka ihminen olisi vielä elossa. Tästä uskottiin seuraavan vakava sairaus.
Suomessa on toisinaan entisaikaan laitettu kaivoon tai lähteeseen hauki, kaivohauki, joka on syönyt vedessä eläviä ja veteen putoavia pieniä eläimiä, ja puhdistanut siten vettä. Kaivohauesta on tullut vettä käyttävien "tuttava", eikä sitä syöty.

HAUKIMUREKEPIHVIT
250 g nahatonta haukifilettä
100 g katkarapuja
1/2 sipulia
2 kananmunaa
1 dl korppujauhoja
2 dl kuohukermaa
1 rkl piparjuuritahnaa
valkopippuria
suolaa 2 tl
mustapippuria
1/4 tl kuivattua chiliä
kalamausteseosta
3/4 dl tuoretta tillisilppua

Turvota korppujauhot kermassa. Silppua sipuli. Laita kala, ravut, sipuli ja turvonnut korppujauho lihamyllyyn tai tehosekoittimeen ja jauha massaksi. Erittele keltuainen ja valkuainen. Lisää keltuainen massaan ja vatkaa valkuaine kovaksi vaahdoksi. Mausta ja lisää valkuaisvaahto varovaiseesti joukkoon, Paista koe pihvi ja lisää mausteita jos on tarvis.
Laita kirkastettua voita runsaasti pannulle ja paista pihvit kauniin värisiksi ja kypsäksi.

Lisäkkeenä annoksessa on selleripyreetä, wasabilla maustettua majoneesia ja valkotryffelinmakuista kastiketta.



Intohimoa ja vadelmia a là Ladurée

|

Lauantai-illan jälkiruoan inspiraationa toimi maailmankuulu pariisilainen Laduréen konditoria.

Lounais-Ranskasta kotoisin oleva mylläri Louis Ernest Ladurée perusti 1862 leipomon Pariisiin osoitteeseen 16 rue Royale. Lähettyvillä laskettiin samana vuonna Pariisin oopperan peruskivi ja ympäröivä Madeleinen alue alkoi muotoutua Pariisin eleganteimmaksi liike-elämän keskukseksi, jossa jo toimivat Ranskan ylellisimmät tavarantoimittajat.

1871 leipomo muuttui konditorialiikkeeksi. Liikkeen koristelusta vastasi aikansa kuuluisa maalari ja julistetaiteilija M. Cheret, joka haki inspiraatiota mm. Sixtuksen kappelin maalauksista.

Laduréen vaimo, Jeanne Souchard sai idean yhdistää konditoriamyymälä ja perinteinen pariisilainen café. Näin syntyi ensimmäinen salon de thé, jolla oli etulyöntiasema muihin kahviloihin siinä, että niissä annettiin naisten kokoontua vapaasti.

Tänään Ladurée toimii Ranskan lisäksi 14 maassa ja tuotevalikoima käsittää kuuluisien macaronleivosten lisäksi myös mm. jäätelöä, keittokirjoja ja kosmetiikkaa. Ladurée on konditorioiden Chanel ja myymälässä vierailu on kokonaisvaltainen elämys. Myymälä on upeasti sisustettu pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Henkilökunta on ylitsepursuavan avuliasta ja ohjaa kädestäpitäen herkkujen maailmaan. Mikäli haluat valitsemasi tuotteet lahjapakkaukseen, saat valita sopivan kotelon ja myyjä viimestelee komeuden sopivalla silkkinauhalla. Makuelämys huipentuu pakkaukseen, joka on kuin koru. Suomalaisilla designmerkeillä on tähän palvelun tasoon vielä valovuosien matka. Ainut joka on edes lähellä, on Iittala.

Ladurée vaalii tinkimätöntä konditoriaosaamista. Siksi olikin mielenkiitoinen haaste lähteä kokeilemaan heidän alkuperäistä reseptiään. Piti oikein hetki hiljentyä kunnioituksesta mestarien luomuksen edessä.
Katso filmi

Ladurée.fr


Pari sanaa alkuun: Tee taikina ja passioncreme edellisenä päivänä. Tämä on asia josta ei voi joustaa. Valitse erittäin kypsiä passionhedelmiä. Raa´at tekevät cremestä liian kirpeää. Noudata ohjetta pilkulleen. Suosittelen käyttämään vaakaa mittaamiseen.

TARTE PASSION FRAMBOISE (Vadelma-passion torttu)
mitat alkuperäisyksikköinä

Passioncreme:
1 kuppia + 1,5 rkl / 250 g voita
2 liivatelehteä tai 1/2 rkl tai 40 g liivatejauhetta
2 munaa + 1 kertuainen
3/4 kuppia / 150 g kidesokeria
1 tl maissijauhoa
2/3 kuppia / 125 g passionpyreetä
2 rkl sitruunamehua

Lämmitä voi huoneenlämpöiseksi. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen n. 10 minuutiksi.
Sekoita kulhossa munat ja keltuainen, sokeri ja maissijauho. Lisää joukkoon passionpyree ja sitruunamehu. Kaada seos kasariin ja lämmitä sitä miedolla lämmöllä koko ajan lastalla sekoittaen. Seos alkaa hiljalleen poreilla ja kypsyä samalla saostuen. Poista seos liedeltä ja sulata joukkoon kuivaksi puristetut liivatteet. Anna jäähtyä hieman (n. 10 min.) Seoksen tulisi olla kuumaa, muttei polttavaa (n. 60 astetta). Laita seos blenderiin tai yleiskoneeseen ja lisää huoneenlämpöinen voi. Sekoita kunnes seos on täysin tasaista. Laita kylmään ilmatiiviissä astiassa. Passioncremen pitää olla kylmässä vähintään 12 tuntia.

SOKERI-MANTELITAIKINA
1/2 kuppia / 120 g kylmää voita
1/2 kuppia + 1 rkl / 70 g tomusokeria
1/4 kuppia / 25 g mantelijauhoa
hyppysellinen sormisuolaa (tai muuta karkeaa suolaa)
hyppysellinen vaniljasokeria (tai pari tippaa vaniljauutetta) (ei pakollinen)
1 muna
1 2/3 kuppia / 200 g erikoisvehnäjauhoja

Siivilöi tomusokeri. Leikkaa voi pieniksi kuutioiksi ja laita kulhoon. Sekoita voi käsin pehmeäksi ja lisää ainekset yksitellen sekoittaen juuri tässä järjestyksessä: tomusokeri, mantelijauho, suola, vanilja, muna ja jauhot. Sekoita kunkin aineksen kohdalla vain sen verran, että ainekset ovat sekoittuneet. Tämä tekee taikinan rakenteesta oikeanlaisen. Tee taikinasta pallo ja kääri se tuorekelmuun ja laita kylmään. Vähintään 2 tunniksi, mutta mielellään taikina saa levätä seuraavaan päivään. Näin myös sen käsittely on helpompaa.

Taikinaa kannattaa tehdä koko satsi, vaikkei sitä kaikkea tarvittaisikaan. Ylimääräisestä taikinasta voit tehdä vaikka pieniä keksejä. Taikina itsessään säilyy jääkaapissa 5 päivää.

Torttupohjat:
Voitele voilla torttupohja (1 suuri tai useita pieniä). Ota pala taikinaa ja kaulitse liitä jauhotetulla tasolla 2 mm paksu levy. Siirrä levy kaulimen avulla torttuvuoan päälle. Painele taikina varovasti vuoan pintaan käyden läpi kaikki kulmat ja reunat. Kaulitse pois ylimääräiset reunat. Anna levähtää jääkaapissa 1 tunti. Pistele taikinan pohja haarukalla. Laita pohjalle pala leivinpaperia ja kaada sille tasainen paksu kerros kuivia papuja tai herneitä. Paista 170 asteessa 20 minuuttia. Ota uunista ja ja poista pavut ja paperi. Voit paistaa pohjaa vielä minuutin lisää jos haluat pohjaan lisää väriä. Anna pohjien jäähtyä.

Tortun kokoaminen:
400 g tuoreita vadelmia

Täytä pohjat passioncremellä ja asettele pinnalle tuoreita vadelmia kauniiksi aselelmaksi. Pidä kylmässä tarjoiluun asti.

Itse lisäsin alkuperäisreseptiin pinnalle tomusokeria, koska vadelmat olivat melko hapokkaita.



Kevään ensimmäiset artisokat

|
Mantelitaikinasta tehtyjä piiraspohjia jälkiruokaa varten...

Mikä siinä on, että kun takana suht. raskas työviikko myöhään iltaan venyneine päivineen, niin sitten iskee joku ihme älli tehdä juuri se kaikkein monimutkaisin resepti, jonka valmistaminen pitää aloittaa jo edellisenä päivänä. Kai se on joku palo tuolla sydänalassa, joka mua ajaa.

Lauantaiaamuna illallisesta oli suunniteltu alkukeitto ja aloitettu jälkiruoka. Pääruoka oli kiinni hieman siitä, sattuisiko vasikankyljyksiä olemaan Herkun valikoimissa.

Mun tuurilla tietenkään ei ollut, joten nopealla päätöksellä päädyin valitsemaan vasikan entrecôten. Joka tapauksessa halusin valmistaa kevään ensimmäisten artisokkien kumppaniksi vasikkaa. Siitä tulee hyvät muistot mieleen muutaman vuoden takaiselta Rooman matkalta, joka osui pääsiäisen tienoille. Latva-artisokkaa myytiin kimppuina, kuin tulppaaneja ja ne pystyi syömään kypsennettyinä miltei sellaisenaan, koska ne olivat niin nuoria ja pieniä. Suomesta vastaavia saa tuskin mistään. Silloinkin otimme puntin mukaan kotiin ja myös vasikan ulkofilettä pääsiäisillallista varten (Suomessa oli pyhät ja kaupat kiinni).
Vasikka ja artisokka eivät kaipaa muuta kuin gorgonzolasta ja kermasta lämmitetyn kastikkeen seurakseen.

Artisokka on yksi niistä raaka-aineista, jotka kannattaa nauttia nyt kun sesonki on parhaimmillaan. Toinen tällainen kevään airut on parsa. Sitäkin tulee olemaan pöydässä useampaan otteeseen.

Jälkiruokaa varten pitää tehdä ihan oma blogaus. Se on sen arvoinen!

KUOHKEA SIPULIKEITTO
2-3 sipulia
2 valkosipulin kynttä
50 g voita
1 dl valkoviiniä (tai kuivaa siideriä)
4 dl lihalientä
1 dl kermaa
1/2 rkl tuoreita timjamin lehtiä
suolaa
mustapippuria

Kuori ja suikaloi sipulit. Viipaloi valkosipuli. Kuullota sipuleita voissa miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia tai kunnes ne hieman alkavat ruskistua. Lisää joukkoon viini ja lihaliemi. Keitä 10-15 minuuttia. Lisää joukkoon kerma ja timjami. Soseuta sauvasekoittimella. Mausta ja maista. Keiton voi koristella vaikkapa hienoksi hakatulla chilillä ja timjamilla.

MARSALAVASIKKAA,
ARTISOKKAA JA SELLERICREME

Viinisuositus:
Gérard Bertrand
Réserve Spéciale
Pinot Noir-Grenache
2010

1 vasikan entrecôte pihvi per syöjä
voita ja öljyä paistamiseen

MARSALA-SIENIKASTIKE
1 suuri salottisipuli
2 murskattua valkosipulinkynttä
n. 60 g tuoreita sieniä
1,25 dl Marsalaa (makeaa)
2 dl vähäsuolaista kanalientä
tuoreita rosmariinin lehtiä
1 rkl suolatonta voita
(suolaa, pippuria)

Ruskista vasikka kuumalla pannulla, jossa on kirkastettua voita ja hieman avokadoöljyä. Pintaan paistetaan kunnon väri ja rapea pinta. Laita paistetut pihvit 150 asteiseen uuniin n.5 minuutiksi, eli kunnes lihän sisälämpötila on 55 astetta.

Laita pannulle hieman lisää öljyä ja kuullota hienonnetut sipulit nopeasti. Lisää viipaloidut sienet ja kypsennä, kunnes nesteet haihtuvat. Lisää marsala ja hauduta, kunnes nesteestä on puolet jäljellä. Lisää kanaliemi ja rosmariini. Hauduta puoleen. Lisää voi, maista ja mausta tarpeen mukaan).
----------------------------------

SELLERICREME
200 g kuorittua juuriselleriä
40 g voita
2 rkl kermaa
(suolaa)

Keitä sellerit vedessä kypsiksi. Lisää voi ja kerma. Soseuta ja maista. Lisää suolaa tarvittaessa.
----------------------------------

ARTISOKAT
Poista alimmat kovat lehdet, leikkaa kärjestä pala pois. Vuole veitsellä kaikki pinnan lehdet ja kuori varsi. Laita kulhoon, jossa on kylmää vettä ja sitruunamehua. Näin artisokat eivät tummu. Lämmitä kookkaassa kattilassa runsaasti vettä, joka on maustettu suolalla. Keitä artisokkia, kunnes tyvi on tikulla koitettaessa pehmeä (n. 10 min.). Ota artisokat vedestä ja anna kuivahtaa hetki. Puolita ja tarjoile. Voit myös halutessasi paistaa kypsät artisokan puolikkaat nopeasti pannulla. Näin saat kauniin värin ja hieman erilaista makua.


www.ideakeittio.fi









Nopeaa slow foodia

|
Aika hektinen viikko on onneksi kääntynyt jo viikonlopuksi. Tuskin olen ehtinyt tytärtä nähdä kuin vilaukselta, kun illat ovat venyneet niin pitkiksi. Oikein hävetti tuossa viikolla, kun ei jaksanut edes itse ruokaa laittaa, vaan piti turvautua Hesburgerin ja einesvalmistajien antimiin. Nyt viikonloppuna pitää sitten ottaa niskavoitto tuosta asiasta.

Perjantain kunniaksi helppoa ja maistuvaa italialaista. Italiankielen sana cannellone tarkoittaa suomeksi suurta ruokoa tai lehdykkää. Aika osuva ilmaus durunvehnästä valmistetuille pasta lieriöille, jotka voi täyttää haluamallaan sakealla kastikkeella ja kuorruttaen kypsentää uunissa. Cannelonit valmistetaan yleensä kuivapastasta, mutta melkeimpä parasta saa tuorepastasta. Tosin se on täyttämisen kannalta hieman konstikkaampaa. :-D

Ennen canneloneja alkoi kuitenkin viikonlopun jälkiruoan valmistus. Luvassa on käsittämättömän upeaa ranskalaista konditoriaherkkua à la Ladurée. Taas kokeilussa resepti, joka ottaa aikaa, mutta palkitsee joka suupalalla.

Cannelonien mausteena ja koristeena upeasti tuoksuvaa kanelibasilikaa

CANNELONIT

Täyte:
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
2 rkl ruokaöljyä
400 g jauhelihaa
200 g pinaattia (pakaste)
1 porkkana
1 sellerinvarsi
(0,5 dl kuivattua tomaattia)
tai 1 tuore tomaatti kuutioina
1 dl kanalientä
yrttimausteseosta
mustapippuria
suolaa

Tomaattikastike:
1 prk tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
kuivattuja yrttejä esim. basilikaa, oreganoa ja persiljaa
pari tippaa tabascoa
suolaa
1 rklsokeria
Vuoan pinnalle:
raastettua mozzarellajuustoa

Hienonna sipulit ja kuullota niitä öljyssä pannulla. Lisää jauheliha ja ruskista se. Lisää loput ainekset ja mausta. Anna kiehua hiljalleen miedolla lämmöllä noin 20 minuttia. Anna täytteen hieman jäähtyä ja täytä cannelonien sisään ja nosta ne voideltuun reunalliseen uunivuokaan.
Sekoita tomaattikastikkeen kaikki ainekset ja kaada kastike cannelonien päälle ja ripottele pinnalle vielä runsaasti juustoraastetta. Paista 225 asteessa noin 30 minuuttia.



Savustettua ankanrintaa & Waldorfin salaattia

|
Savustusta tulee tällaisen kerrostaloasukkaan harrastettua harmittavan vähän. Savustuspussit ovat käteviä ja niillä tuleekin valmitettua pääasiassa kalaa. Nyt päätin kuitenkin kokeilla jotain muuta. Ja kuten arvata saattaa, raaka-aine on yksi suosikkini.

Ankan seuraan sopii yllättävän hyvin Waldorfin salaatti, jonka Waldorf-Astoria hotellin keittiömestari Oscar Tschirky kehitti 1896. Tämä annos muuntuu niin alkuruoaksi kuin kevyeksi pääruoaksikin.

SAVUSTETTU ANKANRINTA
2 luutonta ankanrintaa
1 savustuspussi
mustapippuria
suolaa
rosmariininoksa

Tee nahkaan ristikkäisviillotus. Jauha myllystä pintaan suolaa ja pippuria ja hiero viiltoihin. Paista miedolla lämmöllä nahkapuoli alaspäin, niin että nahasta tulee rapea ja rasva sulaa pois. Käännä rintapala ja paista toiselta puolelta vain hetki. Laita pinnalle pieni rosmariininoksa ja laita lihat savustupussiin ja savusta 10 minuuttia.
Mikäli ankanrinnta ovat kovin pieniä, kannattaa savustusaikaa hieman lyhentää.
Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua. Leikkaa rintapalat viipaleiksi ja tarjoile.
Samassa pussissa voi kätevästi valmistaa myös vaikka paprikalisäkkeen tai muita vihanneksia mitä sattuu kotoa löytymään.

WALDORFIN SALAATTI
1/2 kuppia paahdettuja saksanpähkinöitä
1/2 kuppia ohueksi viipaloitua lehtiselleriä
1/2 siemenettömiä rypäleitä
1 hapan omena
3 rkl majoneesia
1 rkl sitruunamehua
suolaa
pippuria

Paahda pähkinät kevyesti paistinpannulla ja rouhi hieman. Viipaloi sellerinvarret. Halkaise pestyt rypäleet. Poista omenasta kota ja leikkaa n. parin sentin tikuiksi. Sekoita kulhossa majoneesi, sitruunamehu ja mausteet. Lisää muut ainekset ja sekoita salaatiksi. Jätä hieman pähkinärouhetta koristelua varten. Anna vetäytyä kylmässä n. tunti ennen tarjoilua.

Keväthangilla

|

Talviloma ja Sveitsi, en tiedä parempaa yhdistelmää. Varsinkin kun ottaa suoran Finnairin lennon, eikä tarvitse huolehtia siitä, että laukut jäävät jonnekin Saksan kentälle mukanaan kaikki ruokatuliaiset. Zurichissä on oli jo kevät pitkällä. Lämpöä päivällä 17 astetta ja mitä oivallisin keli nauttia Paradeplatzin Sprünglin terassilla cappuchino ja quiche, tietenkin prosecco lasin kera.

Viikonlopuksi suuntasimme Laaxiin hiihtämään. Aivan mielettömän upea paikka! Euroopan parhaita lasketteukeskuksia: 220 km rinteitä, joista pisin 17 km. Ja mikä parasta, paikka ei ollut mikään turistirysä. Kaikki olivat tulleet nimenomaan laskettelemaan.

Illaksi saimme pöydän kylän parhaasta Grandis-ravintolasta, jonka erikoisuus on Angus-häränlihapihvi. Itse ravintola on puitteltaan hieno ja siellä on varsin hulppea viinivalikoima, joita kaikkia voi ostaa myös mukaan.

Alkuruokana tarjoiltiin raclettea. Jälleen kerran keskustelimme siitä, että suomalaisilla Felixin kurkuilla ja hillosipuleilla olisi ehdottomasti markkinarako täällä. Ylenpalttisen neilikalta maistuvat maustekurkut eivät oikein jaksaneet innostaa. Alkuruoan kanssa tarjolltu riesling oli varsin mainiota.

Pääruoaksi tuli sitten sitä Angus-härkää. Rehellisesti sanottuna odotin annokselta hieman enemmän. Varsinkin kun hinta hipoi 60 frangia. Lautasella oli pyydetty medium miinus pihvi ja viisi kuusi paistettua perunaa. Lihassa perusmausteita nimeksikään. Onneksi itse lisäämällä sai edes jonkinlaiset suolat ja pippurit pintaan. Liha oli kuitenkin ihan hyvää. Tosin olisin kaivannut edes jotakin kastikkeen tapaista tuomaan happoa tms annokseen. Onneksi valitsemamme viini edes pelasti tilanteen. Ilta oli kuitenkin varsin onnistunut ja seuraavan päivänä suuntasimme taas rinteeseen. Ja mitäpä muutakaan siellä nautittiin kuin rommikaakaota ;-D

Zurichissä kotikokit pääsivät taas tosi toimiin. Täytyy myöntää, että omat ruoat hakkaavat monet ravintolaruoat mennen tullen. Maanatai-illan menu koostui blineistä ja jäniksenfileestä.


KANIFILEE, PAAHDETTUJA PUNAJUURIA, PERUNOITA SEKÄ HUHTASIENIMUHENNOSTA

2 kanin sisälettä per ruokailija
kirkastettua voita paistamiseen

Paista sisäfileet kuumalla pannulla nopeasti pinnaltaa kauniin ruskeiksi. Laita 200 asteiseen uuniin n. 5 minuutiksi.

Pese punajuuret ja perunat ja kypsennä uunuvuoassa 200 asteisessa uunissa n. 45 minuuttia. Halkaise kypsät punajuuret ja tarjoile. Paista perunoihin kaunis paistopinta.

HUHTASIENIMUHENNOS
1 salottisipuli
voita
2 dl kermaa
suolaa
valkopippuria
sahramia

Huhtasienimuhennosta varten liota 2-3 dl kuitattuja sieniä. Hienonna liotetut sienet.
Kuullota hienonnettu salotti voissa kattilassa. Lisää sienet ja kypsennä hetki. Lisää kerma ja hauduta kunnes muhennos sakenee. Mausta suolalla pippurilla ja hivenellä sahramia.

















Post Signature

Post Signature