Fine diningiä ja Venlan focacciaa

|
Viikonloppu oli oikeaa laatuaikaa ruoan suhteen. Lauantaina oli edessä odotettu yhteinen illallinen keittiömestarien Tommi Tuomisen ja Teemu Auran luotsaamassa Groteskissa. Olen käynyt siellä muutaman kerran aiemminkin, joten osasin odottaa loistavaa ruokaa ja palvelua. Enkä todellakaan joutunut pettymään tälläkään kertaa.

Ruokablogaajana minun olisi tietysti pitänyt dokumentoida koko komeus, mutta laatuaika tyttären kanssa ja ruoasta nauttiminen vei voiton. Jotain kuitenkin ehdin viiden ruokalajin yllätysmenusta raapustaa puhelimen muistiin.
Alkuruokana oli parasta koskaan saamaani herkkusienikeittoa, jonka sydämenä oli minulla lohimoussea ja Venlalla paahdettua häränkieltä.

Toisena alkuruokana tarjoiltiin Ibérico-possua mm. basilika- ja kapriskreemin kera.

Pääruokana ankkaa kahdella tavalla: paistettua ankanrintaa ja prässättyä koipea.

Sitten juustoja, jotka sinällään olivat laadukkaita, mutta eivät ihan oman juustomakuni mukaisia. Lautasella oli Stiltonia, Appenzelleriä ja jotain ihan ok valkohomejuustoa.

Jälkiruoka oli aterian huipentuma, niinkuin pitääkin. After Eight -kakkua, polkagrisjäätelöä ja -marenkia sekä sitruunavaahtoa.

Menun viinipaketin kanssa elämys oli täydellinen!

Sunnuntaina kun itse ahersin illallisen kimpussa, pyöräytti Venla mitä upeinta focacciaa. Aika mieletöntä oli katsoa jälkikasvunsa tekevän sen niin vaivattomasti ja vieläpä ulkomuistista. Kun kyselin mitä siihen tulee, niin vastaus oli vaan että "emmä muista, mä vaan laitan näitä juttuja tänne..."

Siinä sen näkee. Kun on halua sekä intoa oppia ja kokeilla, niin lopulta se menee selkäytimeen!

Tämän verran sain kuitenkin ohjetta ongittua talteen :-D

ROSMARIINI-OLIIVIFOCACCIA
7,5 dl vettä
50 g hiivaa
15 dl vehnäjauhoa
2 rkl sokeria
2 rkl suolaa myllystä
0,5 dl oliiviöljyä + hieman voiteluun

Pinnalle esim:
oliiveja
tuoretta rosmariinia
sormisuolaa

vettä kostutukseen

Hiiva murennetaan kädenlämpöiseen veteen ja lisätään sokeri. Sekoita joukkoon seos joissa on suola ja puolet jauhoista. Loput jauhoista vaivataan taikinaan vähitellen. Lisää öljy. Vuoraa syvä uunipelti leivinpaperilla ja levitä taikina sille. Anna kohota liinan alla kaksinkertaiseksi.
Lämmitä uuni 200 asteeseen.
Sivele leivän pintaan oliiviöljyä. Painele leivän pintaan esim. oliiveja (ilman kiviä), ripottele pinnalle tuoretta rosmariinia ja sormisuolakiteitä. Voit laittaa pinnalle myös ohuita tomaattisiivuja.
Paista n. 30 minuuttia, eli kunnes pinta saa kauniin värin. Paiston puolivälissä pirskottele leivän pinnalle kylmää vettä, jotta pinnasta tulee rapea.


Tie lautaselle kulkee sydämen kautta

|
Taannoin eräs ystäväni kertoi Lähi-idässä vallitsevasta kiehtovasta ajattelutavasta. Siellä puhdas juomavesi ei ole itsestäänselvyys ja sitä noudetaan pitkienkin matkojen takaa. Koska tarjolle laitetun juomaveden eteen on nähty paljon huolenpidollista vaivaa ja hankkimiseen liittyy välittämistä ja rakkautta, siitä vedestä ajatellaan siirtyvään hyviä tunteita ja asioita veden juojaan.. Siksi on suuri ilo ja kunnia juoda huolella hankittua ja tarjolle laitettua, ikään kuin "siunattua" vettä.

Miksei sama koskisi ruokaakin? Ruoan estetiikka ja valmistajan ilmaiseman huolenpidon ja lämpimien tunteiden aistiminen syödessä on eräs olennainen osa ruokailutapahtumaa. Kyse ei silloin ole pelkästä ravintoaineiden tankkaamisesta, vaan jostain paljon syvemmästä.

Erästä tunnettua keittiömestaria siteeraten: "Ruoka on toiseksi henkilökohtaisin asia, jota voit toiselle ihmiselle tehdä."

Prässättyä häränrintaa, punaviinikastiketta, röstiä, muhennettua kanttarellia ja piparjuurivaahtoa


Prässätty häränrinta on slow foodia parhaimmasta päästä. Se tehdään ajan kanssa, hitaasti ja rakkaudella. Lopputulos on jokaisen tunnin arvoinen.

PRÄSSÄTTY HÄRÄNRINTA
800 g -1 kg häränrintaa (mieluiten luullista)
vettä
suolaa
4 valkopippuria
4 maustepippuria
1-2 laakerinlehteä
1 porkkana
1 palsternakka
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
nippu lehtipersiljaa

Paistamiseen:
vehnäjauhoja
suolaa
valkopippuria
kirkastettua voita
avokadoöljyä

Laita liha kattilaan kylmään veteen
Kun vesi alkaa kiehua, kuori pois pinnalle muodostuva vaahto. Kun vaahtoa ei vaahtoa ei enää muodostu, lisää mausteet ja kuoritut, paloitellut kasvikset. Keitä lihaa 3-4 tuntia kunnes liha on pehmeää.
Kun liha on kypsää, irrota liha luista pieninä säikeinä ja lado suorakaiteen malliseen astiaan, joka on vuorattu tuorekelmulla. Nosta kelmun reunat lihan päälle ja aseta päälle paino. Siirrä kylmään vetäytymään seuraavaan päivään.
Leikka liha terävällä veitsellä paloiksi ja kierittele se vehnäjauhoissa, jotka on maustettu kevyesti suolalla ja valkopippurilla. Paista pinnat rapeiksi kirkastetun voin ja avokadoöljyn seoksessa.
Häränrintaa voi tarjota alkupalana tai pääruokana lisukkeita varioimalla.

PERUNARÖSTI
2 kiinteää perunaa per syöjä
kirkastettua voita
avokadoöljyä

Kuori perunat ja raasta ne karkeaksi raasteeksi. Kuumenna pannulla voi ja öljy. Nosta pannulle n. 1 dl raastetta ja painele se lastalla litteäksi pihviksi. Paista molemmin puolin kauniin kullanruskeaksi.

PUNAVIINIKASTIKE JA MUHENNETTU KANTTARELLI

PIPARJUURIVAAHTO
1,5 dl rasvatonta maitoa
2 cm piparjuuritahnaa
hiven suolaa

Lämmitä maito. Vaahdota maidonvaahdottimella kuohkeaksi. Lisää piparjuuritahna ja suola. Vaahdota vielä hetki. Maista. Annoste annoksen päälle juuri ennen tarjoilua.

Tytär meinaa valvoa ja katsoa Oscar-gaalan livenä aamuyöllä. Sen innoittamana syntyi tämä aterian kruunannut raikas jälkiruoka.

SILKKIÄ JA RUBIINEJA
tuoreita vadelmia
1 granaattiomena

Halkaise granaattiomena ja ota punaiset siemenet talteen mahdollisimman ehjinä. Sekoita yhteen vadelmien kanssa varovasti.

Sabayone-kastike:
3 keltuaista
1 dl kuohuviiniä (tai valkoviiniä)
3 rkl sokeria

Sekoita kaikki aineet keskenään metallikulhossa. Laita kulho liedellä olevan kattilan päälle jossa on kiehumassa vettä. Kulho ei saa koskettaa vettä. Vatkaa seosta kokoajan, kunnes se on kiiltävää ja paksua.

Täytä tarjoilulasi ensin puoliksi vadelma-granaattiomenaseoksella. Lusikoi päälle lämmintä sabayone-kastiketta. Lisää loppu hedelmäseos ja lusikoi päälle kastiketta. Koristele parilla vadelmalla ja vaikka mintunlehdellä.

www.ideakeittiö.fi

Perjantai-illan hurmaaja

|
Yksi jos toinenkin brändi on alkanut omia perjantai-iltaa itselleen. Tunnetuimpana yksi pizzamerkki, yksi perunalastu aika ala-arvoisella mainonnalla ja viimeisimpänä maailman tunnetuin colajuoma.

Mitä itseeni tulee, niin yksikään näistä ei lunasta paikkaa sydämessäni perjantai-iltana. Sen tekee vain rakkaudella ja ajan kanssa tehty ruoka. Okei, okei... välillä vituttaa siinä määrin, että slow food ei ihan iske siihen iltaan. Mutta jonkuin maun rajoissa kuitenkin mennään aina. Ei eineksiä, ei mitään höttöä!
Itsetehtyä voi saada helpollakin. Mutta tänään ei ollut se päivä...


PEKONIIN KÄÄRITTY SISÄFILEE,
MAA-ARTISOKKAPYRE JA PAISTETTUJA KASVIKSIA
200 g naudan sisäfilettä per annos
2 siivua pekonia
kirkastettua voita ja avokadoöljyä  paistamiseen
suolaa ja mustapippuria myllystä

Kiedo pekoniviipaleet huoneenlämpöisen filepihvin ympärille ja kiinnitä puisilla cocktailtikuilla.
Paista kuumalla pannulla pihvin molemmat pinnat kiinni ja kypsennä uunissa 200 asteessa n. 10 minuuttia. Ota uunista, poista puutikut, mausta ja anna vetäytyä muutama minuutti.
Pekoni antaa kivan, kevyesti savunmakuisen säväyksen tutulle filepihville ja lisää samalla rapsakkuutta.


Paistettuja kasviksia varten käytä osa pihvinpaistorasvasta. Tässä annoksessa käytin sokeriherneitä ja porkkanaa, jonka vuolin ohuiksi siivuiksi kuorimaveitsellä. kasvikset paistetaan nopeasti kuumalla pannulla ja maustetaan suolalla.

Ja niile onnellisille, joilla on mahdollisuus valita, suosittelen tähän (ja muuhunkin) Wotkinsin Aamiaispekonia. Parasta mitä Suomesta saa. :-)

Syökää kalaa!

|
Kalaa tulee tässä huushollissa syötyä hävyttömän vähän. Osaltaan siihen on syynä tyttären kala-allergia, koska en oiken jaksa kalaa laittaa vain itselleni. Nyt tyttö lähti hiihtolomalle ja ajattelin kruunata työntäyteisen päivän kunnon kala-annoksella. Siikaa siis....

Kastiketta holahti ehkä tippa liikaa lautaselle...

PAISTETTUA SIIKAA,
PERUNA-PALSTERNAKKAPYREE 
& KATKARAPUKASTIKE
(2:lle)
2 siikafilettä
suolaa
valkopippuria
kirkastettua voita paistamiseen

2 dl kuohukermaa
1 dl valkoviiniä
100 g katkarapuja
0,5 dl tillisilppua
valkopippuria
1 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja

3 jauhoista perunaa
1-2 palsternakkaa
merisuolaa
voita
0,5 dl kermaa
valkopippuria
muskottipähkinää
1-2 rkl sitruunamenua

Pyreetä varten kuori perunat ja palsternakat. Keitä kypsäksi kattilassa suolalla maustetussa vedessä. Vettä vain niin paljon, että juureksen juuri peittyvät. Soseuta siivilän läpi, lisää kerma, voi ja mausta. Viimeistele pyree samettiseksi nopeasti sauvasekoittimella. Pyree on helppo pitää lämpimänä haudekattilassa.

Valmista kastike laittamalla lämpimälle pannulle valkoviini ja kerma. Keitä seosta kunnes jäljellä on puolet. Lisää beurre manié voi-jauhosuurus (nypi sormin sekaisin voi ja jauhot). Sekoita kunnes kastike sakenee. Mausta. Lisää tilli ja katkaravut. Sekoita hetki kunnes ravut ovat lämmenneet. Älä keitä, etteivät ravut sitkisty. 

Paista siikafileet kuumalla pannulla voissa nahkapuoli ensin. Kun nahka on rapeaa ja kauniin ruskea, käännä ja paista hetki. Mausta kevyesti valkopippurilla ja suolalla.

Kokoa annos lämpimälle lautaselle.

Kuvassa on lisänä myös rucolaöljyä, jonka valmistat helposti soseuttamalla 0,75 dl rypsiöljyä ja saman verran tuoretta rucolaa.


Minkä nuorena oppii....

|
Olin tänään tekemässä ruokakuvausta ja tuttuun tapaan keskustelu kävi vilkkaana ruoan ympärillä töitä tehdessä. Keskustelimme siitä, miten omien vanhempien esimerkki on vaikuttanut omaan suhtautumiseen ja kiinnostukseen ruoanlaittoa kohtaan.

Oma kokemukseni on sellainen, että meillä ruokaa laittoivat niin isä kuin äitikin. Isällä oli tapana kokeilla siihen aikaan hienoksi katsottuja ruokalajeja, kuten esimerkiksi pizzaa ja wienerleikkeitä (puhumme nyt siis 70-80 -lukujen taitteesta). Äiti oli perinteisemmän kokkailun taitaja, mutta siinä varsinainen mestari. Lisäksi isällä oli tapana myös kuvailla annoksia. Muistan että niitä löytyi valokuvaalbumeista ja ihmettelin miksi ruoka-annoksia oli ylipäätään kuvattu... nyt en enää ihmettele :-D

Lisäksi muistoissani on kertoja, jolloin kotiin tuotiin sian takaneljännes, jota sitten porukalla pakattiin pakastettavaksi.

Kuvaaja kertoi veljestään, jolle kokkaavalla isällä oli lähinnä päinvastainen vaikutus. Veli oli kuulema valittanut, että miksei kotona ole koskaan mitään "normaalia" ruokaa. Isä piti kokeiluista ja niinpä esim. lihapullat saattoivatkin olla hirvenlihaa. Se ei oikein ollut uponnut nuorelle miehelle.

Saa nyt sitten nähdä miten tuon oman jälkikasvun kanssa käy. Ainakin hän on itse innokas ruokaa laittamaan ja kokeilemaan uusia asioita. Eikä hän ole säikähtänyt eksoottisempiakaan makuja - lähinnä päinvastoin.

Lasagne on yksi meidän lempiruoista. Joidenkin mielestä työläs valmistaa, mutta itse koen sen hyvinkin vaivan arvoiseksi. Tällä kertaa muokkasin ohjetta hieman pakastimen sulatuksen yhteydessä löytyneillä lampaankäävillä sekä kuvauskeikalta ylijääneellä palsternakalla.






JAUHELIHA-SIENILASAGNE
300-400 g lasagnelevyjä

jauheliha-sienikastike:
400 g jauhelihaa
2 dl pakastettua lampäänkääpää
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
400 g tomaattimurskaa
1/2 dl tomaattipyreetä
1 palsternakka
1 chili
2-3 dl lihalientä
1 tl suolaa
mustapippuria
valkopippuria
basilikaa
timjamia
rakunaa

Ruskista jauheliha ja kuullota hienonnettu sipuli ja pieneksi pilkotut sienet erikseen ja sekoita jauhelihan joukkoon. Kuori ja raasta palsternakka karkeaksi raasteeksi. Lisää seokseen ja anna kypsyä hetki. Lisää hienonnettu chili (ilman siemeniä), tomaattimurska ja -pyree, hienonnettu valkosipuli, mausteet ja lihaliemi. Sekoita ja anna kastikkeen hautua.

Juustokastike:
50 g voita
1 dl vehnäjauhoja
1 l maitoa
200 g juustoraastetta
muskottipähkinää
viherpippuria

Sulata voi kattilassa ja lisää siihen vehnäjauhot ja vatkaa maito vähitellen joukkoon. Anna kastikkeen kiehua muutama minuutti kokoajan sekoittaen. Ota kattila liedeltä ja lisää joukkoon noin puolet juustoraasteesta ja mausta.

Kokoa lasagne laakeaan voideltuun vuokaan. Ensin pohjlle kerros jauheliha-sienikastiketta ja sen päälle ensimmäinen kerros lasagnelevyjä. Jatka lisäämällä lihakastiketta ja sen päälle juustokastiketta ja lasagnelevyjä. Päälimmäiseksi lisää juustokastiketta jonka päälle ripottelet loput juustoraasteesta. Kypsennä 175 asteessa uunin alimmalla tasaolla n. 50 minuuttia. Ota lasagne uunista ja anna vetäytyä n. 10 minuuttia ennen tarjoilua.

Tarjoile lisukkeena vaikkapa raikasta salaattia.

Pollea ja parsaa

|
Olen vahvasti aina ollut sitä mieltä, että raaka-aineita tulee käyttää sesonkien mukaan. Parsakausi ei oikein vielä ole käsillä, mutta en voinut tänään vastustaa kiusausta. Mehevän kotimaisen hevosen sisäfileen kaveriksi päätyi perulaista parsaa.

Parsan keittäminen ei nyt ole mitään salatiedettä. Runsaasti vaan vettä kattilaan, suolaa kunnolla mukaan ja kiehumaan. Tärkeää on, että vesi on kiehunut kunnolla jonkin aikaa. Katkaise vihreistä parsoista tyvet (pari kolme senttiä). Niitä ei tarvitse kuoria. Valkoiset parsat suosittelen kuorimaan. Sitten vain kunnolla kiehuvaan veteen n. 10 minuutiksi. Nopea valutus ja lämmitetylle lautaselle tarjolle alkupalana tai lisukkeena. Mausteeksi mustaapippuria myllystä, voisulaa ja vasta raastettua parmesaania. Samoin itse tehty Hollandaisekastike on klassinen parsan kumppani.

Illallisella oli viininä hieman myöhässä saatu joululahja rakkaalta kuvaajaystävältäni Kapasen Katrilta. Australialainen Hewitson Old Garden 2009 Mourvédre Borossa Valley toimi upeasti. Kiitos Katri ja Hyvää Joulua! Uusia upeita kuvauksia taas tänä vuonna :-D

Parsan kastikkeena tällä kertaa kirkastettua voita. Pinnalla mustapippuria myllystä.


PIENI LISUKESALAATTI
Makeaa friseesalaattia
luumutomaatteja
1/2 avokado
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl balsamicoa
1 tl sitruunamehua
suolaa
mustapippuria

Ota pieni kulho ja revi siihen hieman friseesalaattia. Lohko tomaatit. Puolita avokado, poista kivi, kuori ja viipaloi malto. Lisää joukkoon öljy, balsamico ja sitruunamehu. Mausta, sekoita ja maista. Laita hetkeksi kylmään.

Arkiklassikot osa 3

|
Itselleni tulee tästä annoksesta hyvin nostaginen olo. Wienerleike on nykyään lähinnä huoltamoruokaa, mutta minulle se on 80-lukua aidoimmillaan. Aito wiener schnitzel tehdään vasikan ulkofileestä, mutta Suomessa olen tätä tottunut tekemään porsaan ulkofileestä. Tyypillisesti lisukkeina on itsetehtyjä ranskalaisia tai röstiä ja tietysti leikkeen päällä se sitruunaviipale, jolla on anjovista ja kapriksia. Tässä kuitenkin hieman enemmän omaan makuun säädetty versio paistetuilla perunoilla ja mummon kurkuilla.

Annosta kootessa kävi muuten vanhanaikaisesti, ja unohdin kokonaan mummon kurkut jääkaappiin.
Nooh... eipä hätiä mitiä. Runsaasti ruokakuvauksia tehneenä ja stailanneena otin kurkut omana kuvanaan ja siinähän ne nyt on nätisti mukana... ;-D

Kuva manipuloitu


WIENERLEIKE
n. 1,5 cm paksuinen siivu porsaan ulkofilettä per syöjä
1 kananmuna
1,5-2 dl vehnäjauhoja
1,5-2 dl korppujauhoja
valkopippuria
suolaa
voita ja rypsiöljyä paistamiseen

Nuiji pihvit kevyesti ohuiksi. Riko munan rakenne ja kaada se laakeaan astiaan. Tee toiseen vastaavaan astiaan seos vehnäjauhosta jonka maustat suoilalla ja pippurilla. Kolmanteen astiaan kaada korppujauhot.
Kääntele ensin pihvi kauttaaltaan vehnäjauhoissa, sitten kanamunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Paista välittömästi pihvit kuumalla pannulla, jossa on puolet ja puolet voita ja öljyä.


PAISTETUT PERUNAT
4-5 kiinteää perunaa
1 sipuli
suolaa
mustapippuria
voita ja rypsiöljyä paistamiseen

Viipaloi pestyt perunat kuorineen ohuiksi siivuiksi. Viipaloi myös sipuli ohuiksi renkaiksi. Paista perunoita pannulla n. 5 minuuttia ja lisää sitten sipulit. Jatka paistamista kunnes perunat ovat kauniin ruskeita ja kypsiä, n. 15-20 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurillla. Tuore ruohosipuli, kevätsipuli tai timjami antaa kivan säväyksen.


MUMMON KURKUT
1 kurkku
suolaa
0,5 dl valkoviinietikkaa
0,5-1 rkl sokeria
(tillisilppua)

Siivuta kurkku ohuiksi siivuiksi. Laita kaikki ainekset tiiviiseen, kannelliseen astiaan ja sekoita. Sulje kansi ja sekoita lisää ravistamalla astiaa. Anna maustua kylmässä muutama tunti.

Välimeren makuja

|
Osuipa Hesarin ruoka-torstai -osiosta eteeni Virva Hyykosken simpukkaresepti, jota oli pakko päästä heti kokeilemaan. Keiton ympärille hahmottui kuin itsestään italialainen illallinen.
Simpukoita tulee laitettua luvattoman harvoin, vaikka niitä nykyään on hyvin saatavilla. Tällä kertaa onni suosi siinä mielessä, että kuolleita yksilöitä oli vain kymmenkunta ja vaikka simpukat olivat kooltaan melko pieniä, ne olivat sitäkin lihaisampia.

KUOHKEA SIMPUKKAKEITTO (2:lle)
1 kg sinisimpukoita
2 salottisipulia
2 valkosipulin kynttä
1/2 fenkoli
2 rkl voita
3 dl valkoviiniä
suolaa
valkopippuria
muutama timjamin oksa
1 rkl hienonnettua persiljaa
2dl kuohukermaa
3 dl maitoa

Pese simpukat kylmällä vedellä ja poista niissä oleva "parta". Tarkista, että simpukat ovat ehjiä ja eläviä. Kopauta avonaisia veitsellä. Jos kuori ei sulkeudu, heitä simpukka pois.

Paloittele sipulit, siivuta fenkoli ja kuullota niitä kattilassa voissa. Lisää viini, timjami, suola ja pippuri. Lisää simpukat ja peitä kannella. Keitä n. viisi minuuttia täydellä teholla. Ravistele kattilaa välillä. Simpukat ovat valmiita, kun ne ovat auenneet. Nostele valmiit simpukat liemestä syrjään. Irrota simpukoista lihat ja sekoita ne kulhossa persiljasilpun kanssa. Lisää keitinliemeen kerma ja maito, kuumenna. Siivilöi ja tarkista maku. Vaahdota keitto sauvasekoittimella. Nosta lautaselle simpukoita ja kaada vaahtoava keitto päälle. Halutessasi voit koristella keiton myös kuumalla maitonvaahdolla.

Pääruoaksi milanolainen klassikko Osso buco. Tällä kertaa naudanpotkasta, mutta sen voi valmistaa myös possusta, porosta tai juhlavammin vasikasta.

Osso buco ja sahramirisotto
OSSO BUCO (4:lle)
4 (4-5 cm korkuista) potkakiekkoa
paistinarua sitomiseen
vehnäjauhoja
voita paistamiseen
suolaa
mustapippuria
2 sipulia
1 porkkana
1 chili
1 palsternakka
1-2 varsisellerin vartta
3 valkosipulinkynttä
300-400 g erilaisia ja erivärisiä tomaatteja
2 dl valkoviiniä
1 laakerinlehti
tuoreita yrttejä: timjamia, rosmariinia, lehtipersiljaa, oreganoa

Sido paistinaru jokaisen potkan ympäri kevyesti, jotta ne pysyvät koossa. Jauhota potkat ja ruskista ne pannulla voissa. Laita potkat uunivuokaan tai pataan odottamaan. Kuullota samalla pannulla kuorittuja ja pilkottuja juureksia, sipulia ja valkosipulia muutama minuutti. Lisää joukkoon puolitetut tomaatit, tuoreet yrtit sekä valkoviini ja kiehauta. Kaada seos potkien joukkoon uunivuokaan. Hauduta 150-asteisessa uunissa 2 tuntia.
Tarjoile lisäkkeenä esimerkiksi sahramilla tai kurpitsalla maustettua risottoa.

Ja mikäpä olisi luonnollisempi päätös tälle illalliselle, kuin Tiramisu. Teen omani aina tällä samalla reseptillä, koska muilla en ole päässyt yhtä lähelle aitoa italialaista makua. Oleellista ovat oikea raaka-aineet, eikä mikään sinnepäin viritys. Oikeassa Tiramisussa on AINA savoiardi-keksejä, mascarpone-tuorejuustoa, muscovado-sokeria ja Marsalaa. Ei siis aleta pelleillä minkään sokerikakkupohjien ja kermavaahdon kanssa.

TIRAMISU
3 kananmunaa
60 g muscovado-sokeria (vaaleaa tai tummaa)
250 g mascarpone-tuorejuustoa
2,5 dl hyvää vahvaa espressoa
1 rkl - 0,5 dl Marsala-viiniä
1/2 pakettia Savoiardi-keksejä (12 kpl)
tummaa kaakaojauhetta

Erottele valkuaiset ja kleltuaiset erillisiin kulhoihin ja vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vaahdota keskenään keltuaiset ja muscovado-sokeri ja vatkaa joukkoon mascarpone. Kääntele valkuaisvaahto varovasti keltuais-juustoseoksen joukkoon. Mausta kahvi Marsalalla. Asettele keksit suorakulmaisen vuoan pohjalle ja kostuta ne kahvilla. Levitä vaahtoseos keksien päälle ja tasoita pinta. Laita peitettynä kylmään vetäytymään vähintään muutamaksi tunniksi tai mielellään yön yli. Ennen tarjoilua siivilöi päälle tasainen kerros tummaa kaakaojauhoa.

Vinkki: Kostutuksen kanssa kannattaa olla tarkkana. Itse olen vähentänyt alkuperäisen kahvin määrää ohjeessa, koska ylimääräinen kahvi jää vuoan pohjalle lillumaan ja tekee kakusta liian löysää.

Vaaleaa ja tummaa Muscovado-sokeria vaihtelemalla saa hieman erilaisen makuelämyksen. Tumma sokeri on tietysti aromikkaampaa ja tekee vaahdosta tummempaa.



Post Signature

Post Signature