Saksan kielikylpy

|
Venla aloitti lukion myötä myös saksan opiskelun. Alunperin uuden kielen piti olla ranska, mutta koska kakkoskoti sijaitsee Zurichissä, oli Venlan mielestä käytännöllisempää vaihtaa kieltä. Lisäksi suunniteltujen jatko-opintojen kannalta saksasta on enemmän hyötyä.
Päätimme tyttären kanssa kehittää hieman toisenlaista viikonloppu-ohjelmaa: Kaikki mahdolliset lempielokuvat katsottaisiin dvd:ltä saksaksi puhuttuina ja tekstitettyinä. Mikäs sen parempaa kielenopiskelua! Uusia sanoja ja fraaseja tuutin täydeltä. Mainittakoon, että Amadeus-elokuva sai aivan uuden ulottuvuuden kun sen katsoi ns. alkuperäiskielellä.

Tottakai teema näkyi myös lautasella. Makkarat toki hain ihan kaupasta, mutta laadusta tinkimättä. Wotkinsin valikoimista löytyi sopivasti minibratwursteja sekä Karhun Kierros-marraroita.
Itse en oikein käsitä, miksi ihmiset ostavat niitä Wilhelmi yms. jauhomakkaroita, kun tarjolla on tavaraa, joka sentään maistuu joltain.
Karhunlihaa sisältävä Karhun Kierros oli varsin positiivinen tuttavuus. Sopivasti voimakas makupari bratwurstille.

MAKKAROITA JA LÄMMINTÄ PERUNASALAATTIA
10-15 keskikokoista kiinteää perunaa
0,5 dl kapriksia
1 punasipuli
0,5 dl majoneesia
mustapippuria
suolaa

Keitä perunat kuorineen kypsiksi. Leikkaa hieman jäähtyneet perunat isohkoiksi lohkoiksi. Viipaloi punasipuli mahdollisimman ohueksi siivuksi. Mikäli käytät pieniä kapriksia, hienonna niitä hieman. Jos käytät suuria varrellisia kapriksia, poista varret ja leikkaa siivuiksi. Laita kaikki aineet kulhoon ja sekoita varovasti salaatiksi. Maista ja lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa. Majoneesin voi korvata myös öljyllä. Hieman erilaista twistiä salaattiin saa maustamalla majoneesin esim. wasabilla.

Makkaroiden ja perunasalaatin kaverina tietysti kunnon Münchener-tyyppistä olutta. Tällä kertaa kotimaista suosikkiani Keisari Münchener Premiumia. Jos saisin todellista suosikkioluttani Suomesta, se olisi tämän ruoan kanssa belgialainen De Koninck.

Unohtamatta tietenkään sitä ainoaa oikeaa Auran sinappia.




Rapeaa balsamico-marinoitua ankkaa

|

Hyvästä raaka-aineesta saa hieman reseptiä muuntelemalla aina uusia makuelämyksiä. Ankanrinta on tästä oiva esimerkki. Perinteisen appelsiinin, suolan ja pippurin sijaan kannattaa välillä kokeilla vähän erikoisempaa makuelämystä.

RAPEAA BALSAMICO-MARINOITUA ANKKAA
4 ankanrintaa
n. 5 rkl  balsamicoa
suolaa
mustapippuria

Anna ankanrinnan lämmetä huoneenlämmössä n. 20 minuuttia. Tee nahkaan ristikkäisviillotus ja hiero viiltoihin myllystä suolaa ja pippuria. Ota laakea astia jolle rintafileet mahtuvat ja kaada sille balsamicoa, niin että pohja peittyy. Aseta rintafileet nahkapuoli ylöspäin astiaan ja anna lihan marinoitua balsamicossa 20 minuuttia. Marinointiaika jääkaapissa on 2 tuntia. Fileen tulee kuitenkin olla ennen paistoa huoneenlämpöinen.

Laita fileet kylmälle paistinpannulle nahkapinta alaspäin ja laita levy lämpenemään kohtalaiselle lämmölle. Anna fileiden paistua, kunnes nahan alla oleva rasvakerros on sulanut ja nahka on rapeaa ja kauniin ruskeaa. Jos tuntuu että nahka palaa ennen sitä, alenna lämpöä. Ota fileet pannulta sivuun ja kaada rasva siivilän läpi erilliseen astiaan. Muista varoa rasvan roiskumista, sillä ankanrasva on järjettömän kuumaa ja jättää pysyvät palovammat. Jos pannu jää kovin kuivaksi, lisää hieman sulaa ankanrasvaa pannulle ja paista fileet toiselta puolelta n. 5-8 minuuttia kosta riippuen. Ota fileet pannulta ja kääri alumiinifolioon lepäämään n 8 minuutiksi.

Ota fileet foliosta ja siivuta kukin hieman vinottain. Lihan tulisi olla hieman punertavaa ja fileen sisältä selkeästi lämmin. Asettele yhden fileen siivut per annos

-----------------------------------------------------------------------

PAISTETUT RUUSUKAALIN TERÄLEHDET
150 g ruusukaalia
kirkastettua voita, öljyä (tai tässä tapauksessa ankanrasvaa)
(suolaa)

Leikkaa ruusukaaleista kanta ja irrota terälehdet yksi kerrallaan. Ydinosan voi heittää pois. Paista nopeasti ankanrasvassa. Näin saat mukaan hyvää ankan makua. Suola ei tässä tapauksessa ole tarpeen. Käyttäessäsi voita tai öljyä voit lisätä myös suolaa.

--------------------------------------------------------------------------

MAA-ARTISOKKA PYRE
0,5 kg maa-artisokkaa
2 pientä shalottisipulia
50 g voita
0,75 dl kermaa

Kuori ja pilko maa-artisokat, kuullota kuutioitujen shalottisipulien kanssa voissa. Lisää kerma ja hauduta kypsäksi. Aja tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella tasaiseksi.

Raikas jokirapusalaatti

|
Lauantai-illallisen alkuruoaksi Venla valmisti raikkaan ja herkullisen jokirapusalaatin.


JOKIRAPUSALAATTI
1 kerä/ruukku rapeaa lehtisalaattia (esim. Romaine)
1/2 ruukkua Lollorossoa tai muuta värikästä salaattia
nippu rucolaa
n. 10 mini luumutomaattia
1/2 kurkkua
0,5 dl majoneesia
150 g jokiravunpyrstöjä suolaliemessä
mustapippuria
suolaa
(1 rkl sitruunamehua)

Pese salaatit ja vihannekset. Revi salaatit käsin kulhoon. Paloittele kurkku ja tomaatit sopivan kokoisiksi lohkoiksi salaattien joukkoon. Jos ravut on säilötty liemeen, kaada ne siivilään ja valuta hetki. Älä huuhtele. Säästä muutama ravunpyrstö per annos koristeeksi. Lisää ravut, majoneesi ja mausteet salaattiin ja sekoita. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Muisto ranskantunnilta

|
Quiche (IPA: [ki:ʃ]) (suom. Ranskalainen piirakka) on ranskalaisessa keittiössä piirakka, joka koostuu pääosin kananmunastasta, maidosta tai kermasta ja se on leivottu taikinakuoreen. Täytteenä käytetään usein lihaa, kasviksia tai juustoa ja ne sekoitetaan kananmunaseokseen ennen kuin quiche paistetaan.
Quiche Lorraine (suom. Ranskalainen kinkkupiirakka tai pelkkä kinkkupiirakka) on luultavasti yleisin variaatio quichesta. Munien ja kerman lisäksi siihen kuuluu pekonia. Juusto ei kuulu alkuperäiseen Lorrainen reseptiin, mutta useimmissa nykyresepteissä on Gruyère-juustoa, jolloin sitä saatetaan kutsua quiche au gruyèreksi tai quiche vosgienneksi. Pekonin sijaan käytetään usein kinkkua. Jos quicheen lisätään sipulia, sitä kutsutaan quiche alsacienneksi. Muualla Euroopassa sitä kutsutaan "Zhulienneksi".
Sana quiche tulee Elsass-Lothringenin alueella puhutusta saksan kielen frankkimurteesta, joka on historiallisesti laajalti puhuttu murre alueella. Saksan sana "Kuchen", kakku, muuttui ensin "küche"ksi. Lopulta sana muuttui muotoon "kische", joka kirjoitettiin ranskaksi quiche.
Lähde: Wikipedia

Järjestelin taannoin reseptikokoelmiani ja käteeni osui yllättäen kauniilla käsialalla kirjoitettu lappu, jonka luulin jo kadottaneeni kauan sitten. Luin yläasteella ja lukiossa ranskaa. Parinani oli Ines, jolta sain tuolloin tämän klassikkoreseptin. Olen sen mukaan sittemmin valmistanut lukemattomat piiraat variaatioineen, mutta jossain vaíheessa luulin kadottaneeni alkuperäisen ohjeen. Hauska muisto kouluvuosista ja hyvästä ystävästä. Nyt se ei enää katoa. Tällä kertaa muuntelin reseptiä lisäämällä siihen tuoretta ranskalaista rakuunaa, joka on maultaan venäläistä rakuunaa täyteläisempää.

QUICHE LORRAINE
(eli ranskalainen kinkkupiirakka)
6 rkl voita kuutioina (80 g)
2 rkl kasviöljyä
1 1/2 kuppia vehnäjauhoja
(1 kuppi on 2,4 dl)
1/4 tl suolaa
3-5 rkl jäävettä

Valmistus: (taikina)
Sekoita ja nypi voi, öljy, jauhot ja suola keskenään. Kun seos homogeenista, kaada 3 rkl vettä. Jos tarvetta, lisää vettä. Anna taikinan rauhoittua jääkaapissa pari tuntia.
Täyte:
150 g (savu)kinkkua tai silavaa viipaleina
50 g emmentalia
3 munaa
2 dl kermaa (+1 dl maitoa)
suolaa
pippuria

Valmistus:
Ota taikina ja levitä voideltuun vuokaan. Pistele haarukalla. Levitä kevyesti paistettu ja jäähtynyt kinkku ohuina viipaleina taikinalle. Levitä päälle karkeaksi raastettu juusto. Vatkaa munat ja sekoita siihen kerma, suola ja pippuri. Kaada tortulle. Paista 180 asteessa 25 min. - NJAM!


Suklaaöveri onnittelut isälle

|
Tänä isänpäivänä sain heräillä ihan itsekseni, mutta olin tietysti varautunut leipomalla herkullisen suklaayllätyksen. Voi sitä ihastuksen määrää, kun sain eteeni palan kakkua ja espressoa.



SUKLAAVAAHTOKAKKU
Pohja:
4 munaa
1,5 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
2-3 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi, paksuksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja siivilöi munasokeriseokseen varovasti käännellen. Paista voidellussa ja jauhotetussa irtopohjavuoassa uunin alatasolla, 175 asteessa 30-35 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä ja leikkaa sitten halki kahteen osaan.

Täyte:
1 levy maitosuklaata (200 g) (voit käyttää myös tummaa suklaata)
300 g maustamatonta tuorejuustoa (esim. Philadelphia)
2 keltuaista
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
0,5 dl konjakkia, viskiä tai vahvaa kahvia
3 liivatelehteä
3 dl kuohukermaa
2 valkuaista

Pinnalle: Kaakaojauhetta.

Sulata suklaa vesihauteessa. Annä jäähtyä hieman. Liota liivatteet kylmässä vedessä. Vatkaa keltuaiset ja sokeri tuorejuustoon. Lisää suklaa. Purista liivatteet kuivaksi ja sulata kuumaan alkoholiin tai kahviin. Anna jäähtyä hieman. Vaahdotasillävälin kerma. Lisää kermavaahto ja liivateliemi juustoseokseen. Vaahdota viimeiseksi valkuaiset ja lisää varovasti seokseen.
Ota irtopohja vuoka ja vuoraa se huolellisesti tuorekelmulla. Laita kakkupohjan toinen puolikas vuokaan ja kaada päälle suklaatäyte. Kopauta vuokaa muutaman kerran jotta massa tasoituu. Laita toinen pohjan puolikas päälle. Paina kevyesti pinta tasaiseksi. Peitä foliolla ja anna valmistua seuraavaan päivään. Koristele valmiin kakun pinta siivilöimällä sille kaakaojauhetta.

Vinkki: Tämän kakun voi myös kuorruttaa suklaalla. Silloin suosittelen sivelemään pintaan ohuen kerroksen esim. aprikoosimarmeladia.
Mikäli haluat kakusta pienemmän version, tee täytettä vain puolet.

Isänpäivän paras karitsa

|
Otsikko on nyt vähän niin ja näin... mutta mitäs pienistä, kun ei pienetkään meistä.

Enisvei.. pitkään aikaan en ollut laittanut kareita, joten nyt ajattelin kokeilla jotain uutta samalla.

Stockkalta löytyi kotimaista karitsan karetta ja jumalaisen hyvännäköistä minttua ja ranskalaista rakunaa. Kotona oli jo ennestään kotimaista maa-artisokkaa. Siinä siis raaka-aineet upealle illalliselle!

KARITSAN KAREET

Marinadi: 1 dl rypsiöljyä, rouhittua merisuolaa, mustapippuria, valkopippuria, 1 pilkottu iso valkosipulinkynsi, 1 dl tuoretta minttua, 1/2 dl tuoretta rakunaa (molemmat hiennonnettuna), 2 rkl limemehua

Laita karitsankareet muovipussiin ja lisää kaikki ainekset. Sulje pussi ja sekoittele. Anna marinoitua muutama tunti.

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Ennen paistamista pyyhi kare puhtaaksi ja kuivaksi. Kuumenna pannulla nokare voita ja ruskista kareen pinnat kauttaltaan. Laita lihalämpömittari kareen paksuimpaan kohtaan ja paista uunissa alatasolla kunnes mittari näyttää 55 astetta. Ota uunista ja kääri folioon. Anna vetäytyä 5-10 minuuttia.

PAISTETTU MAA-ARTISOKKA
kirkastettua voita
200 g maa-artisokkaa
suolaa ja mustapippuria myllystä

Kuori maa-artisokat ja siivuta ohuiksi siivuiksi- Paista kirkastetussa voissa kunnes artisokat saavat kauniin värin ja pehmenevät. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

MINTTUHOLLANDAISE
 3 dl Hollandaise-kastiketta
 2 dl tuoretta minttua

Valmista hollandaise-kastike itse tai käytä valmiita kaupasta saatavia kastikkeita. Hienonna joukkoon tuoretta minttua ja anna kastikkeen tekeytyä n. 10 minuuttia.

Kesämuistoja: Laadusta ei tingitä

|
Ei ole ollut tapana tiputtaa tasoa ruoan suhteen - merelläkään. Ja miksi pitäisi? Kun kerran on asianmukaiset välineet ja systeemit sekä tuoreita raaka-aineita hyvin saatavilla. Tässä pari makupalaa matkan varrelta.

Tammisaaren ilta-auringossa tarjoiltiin härän ulkofilettä
ja Wokkivihanneksia.
Ilta sai myös arvoisensa päätöksen: suklaafondue,
tuoreita vadelmia ja Hennessy VSOP

Saaristomeri tarjoaa myös silmänruokaa.
Tässä näkymiä yöpiknikiltä Helsingholmenin rantakalliolta.

Kesämuistoja: s/y Hiljan lohi-wasabileivät

|
Nyt kun vene on turvallisesti talviteloilla, tulee vähän haikeus ja ikävä lämpimiä kesäiltoja. Pitkän purjehduspäivän jälkeen on saavuttu satamaan. Rantautumisrituaalit tietenkin suoritettu asianmukaisesti kuohuviinin kera. Miehistö pääsee saunomaan päivän hiet pois ja illallinen valmistuu tuoreista saariston antimista. Mikäs sen illallisen paremmin aloittaisi kuin legendaarinen alkupala nautittuna tietenkin prosecco-lasillisen kera.


s/y HILJAN LOHI-WASABILEIVÄT
150 g viipaloitua kylmäsavulohta
n. 50 g tuorejuustoa (puolet Creme Bonjour -rasiasta)
mustapippuria
1 tl tuoretta tilliä
wasabi-tahnaa (2-3 cm)
saaristolaisleipää (esim. Maalahden limppua)

Leikkaa alustaksi pala tuorekelmua tai foliota. Asettele sille lohisiivut yksitellen niin, että niistä muodostuu neliömäinen pinta. Notkista tuorejuusto ja lisää siihen hiven mustapippuria myllystä ja hienonnettu tilli. Wasabi-tahnaa laitetaan oman mieltymyksen mukaan. Ei kuitenkaan, nin että se peittää lohen maun alleen. Kannattaa myös muistaa, että eri merkkiset wasabit ovat usein eri vahvuisia.
Sekoita ainekset ja levitä tasainen ohut kerros kauttaaltaan lohiviipaleiden päälle. Jätä yhteen reunaan hieman lohta näkyviin. Kieritä kelmun tai folion avulla rullalle täytteetöntä reunaa kohti.
Leikkaa terävällä veitsellä rulla 4-6 osaan.
Leikkaa saaristolaisleivästä ohuehkoja siivuja ja leikkaa ne tarvittaessa vielä puoliksi. Laita pala lohirullaa leivälle, rouhi päälle hieman mustapippuria. Koristele pienellä tillinoksalla.
Jos käytät maustettua tuorejuustoa, jätä täytteen pippuri ja tilli pois.


Grüezi!

|
.... eli terve taas! Sveitsiläinen viikonloppu jatkui vielä tietenkin lihafonduen merkeissä. Tästähän on kaksi eri versiota, eli öljy ja lihaliemi, joista jälkimmäinen oli tarjolla. Kummassakin kypsennettävät lihat ja lisukkeet voivat olla kutakuinkin samoja, sillä erotuksella, että kanaa ja possua en välttämättä laittaisi muuta kuin öljyversioon.
Lisukkeissa on tässäkin vain oma mielikuvitus ja mieltymykset rajana. Mikään ei tietenkään estä tekemästä tästä kasvisliemiversiota.... jos joku kokeilee, niin kertokaa kuinka toimii!



Tarjolla:
karitsan sisäfilettä
vasikan ulkofilettä
naudan ulkofilettä

perunalohkoja
kesäkurpitsaa
paprikaa
minitomaatteja
pieniä ruskeita herkkusieniä

Tomaatti-basilika-chilidippi
Torren valkosipulidippi
Yrttidippi

maalaileipää
vihreää salaattia





LIHAFONDUE
0,5 l hyvää lihalientä
1 dl punaviiniä
1-1,5 rkl tomaattipyreetä
soijaa
(suolaa tarvittaessa)

Sekoita aineet keskenään ja kuumenna kiehuvaksi. Maista että suolaa on tarpeeksi.
Laita tarjolle fonduepataan. Kypsennyksessä kannattaa olla maltti mukana, sillä jos padassa on kypsennettävää liikaa yhtäaikaa, viilenee liemi nopeasti.

TOMAATTI-BASILIKA-CHILIDIPPI
2 dl tomaattipyreetä
oliiviöljyä (tai rypsiöljyä)
basilika nippu
1 chili
suolaa
mustapippuria

Tälle on vaikea antaa mitään tarkkaa ohjetta. Pyreen määrä lähinnä kertoo paljonko kastiketta tulee. Lisää öljyä kunnes pyree on sopivan notkeaa, ei kuitenkaan liian juoksevaa ja öljyistä. Öljyn laatu kannattaa valita sen mukaan, paljonko haluaa oliivin maistuvan läpi kastikkeesta. Basilikaa saa pilkkoa n. desin kerran (ainakin). Poista chilistä siemenet ja pilko pieniksi kuutioiksi. Sekoita molemmat tomaatin joukkoon. Lisää suolaa ja pippuria maun mukaan. Kannattaa antaa kastikkeen tekeytyä tunti pari. Tämä on aivan mahtavaa myös leivän päällä!

TORREN VALKOSIPULIDIPPI
(Tämän ohjeen olen saanut Turun vuosina asiakkaaltani, joka omisti mm. kuuluisan pihviravintola Torren)
2 dl creme fraishea
valkosipulia (4-5 kynttä)
valkopippuria
suolaa

Notkista creme fraishe ja vatkaa käsivatkaimella saadaksesi siihen hieman kuohkeutta. Hienonna valkosipulinkynnet ja sekoita ne mausteiden kanssa dippiin. Anna tekeytyä pari tuntia. Oivallista myös ruisleivän päällä!

YRTTIDIPPI
2 dl kermaviiliä
basilikaa
timjamia
rakunaa
salviaa
ruohosipulia
suolaa
valkopippiria
viherpippuria

Tämä dippi on myös sellainen joka kannattaa tehdä vähän löysin rantein ja maun mukaan. Ja mitä yrttejä on kulloinkin saatavilla. Kokeile, maistele!

Sveitsiläisiä tunnelmia

|
Koko rakkaiden poppoo oli viikonloppuna pitkästä aikaa saman pöydän ääressä. Parempi puolisko suuntasi Zürichin kodista Helsinkiin veneen nostoon ja talviteloille laittoon.
Sveitsissäkin alkavat fonduepannut kuumeta ahkerasti tähän aikaan vuodesta, joten päätimme tietysti avata sesongin täällä Helsingissäkin.

Käytössä on tietysti asianmukainen, alkuperäinen fonduepannu jossa on äärettömän kätevä geelipoltin. Minusta se on turvallisemman oloista ja siistimpää kuin lamppuöljyn kanssa lotraaminen. Tosin polttogeelin metsästys Suomen kaupoista olikin sitten oma lukunsa. Stockmann tietysti pelasti päivän - jälleen kerran.

Myönnän etten ole koskaan vielä itse tuota juustoseosta tehnyt. Tosin ei ole ollut Zürichissä ollessa tarviskaan, sillä kaupoista löytyy mieletön valikoima valmiita, korkealuokkaisia fonduejuustoseoksia.
Tälläkin kertaa juusto oli huippulaatuista viineineen päivineen. Suomen kaupoissa en ole vielä törmännyt niihin parhaimpiin merkkeihin. Tosin monia mukamas alkuperäisiä on tarjolla....

Sen verran sentään ruoanlaittoa harrastettiin, että keitin kiinteitä perunoita, paloittelin kukkakaalia ja vaaleaa maalaisleipää. Lisäksi säilöttyjä pikkukurkkuja ja hillosipulia. Leipä on parhaimmillaan hieman kuivahtaneena. Kannattakin kuutoida se hieman aiemmin. Pippurimyllyä ei tietenkään sovi pöydästä unohtaa. Periaatteessa juustoon voi kastaa melkein mitä tahansa. Se onkin tässä ruoassa parasta! Jokaiselle jotakin ja juuri niin paljon kuin jaksaa. Juustoon voi myös lisätä esim. herkkutattia (on muuten järjettömän herkullista). Myös Kirch-viinaa voi lisätä tai nauttia vaikka snapsina.

Yksi sveitsiläisiltä saatu vinkki: älä juo juustofonduen kanssa olutta. Se aiheuttaa raskaan olon. Olut ilmeisesti tiivistää jotenkin juuston mahassa kovaksi massaksi, joka ei oikein tahdo sulaa kunnolla. En ole kokeillut, mutta uskon asiantuntijoita.

Sitten vain esilämmitetään padassa juustoseos hissukseen ja siirretään se pöytään... ja nautitaan hyvässä seurassa ja ajan kanssa. Tällä kertaa Chardonnay toimi mainiosti kyytipoikana.


Zürichissä koimme viime jouluna hieman toisenlaisen fondue-elämyksen. Saimme puolivahingossa paikat fondue-ratikkaan jonka parin tunnin kattauksen aikana kuljetaan pitkin jouluista kaupunkia.
Ratikka on aina niin täyteen varattu, että oli suorastaan ihme, että saimme peruutuspaikat.
http://www.zuerich.com/en/visitor/gastronomy/restaurants/cheese-fondue-tram-details.html

Illan kruunasi Geneven suklaamessujen tuliaiset, aivan jumalaiset käsinvalmistetut Stettlerin konvehdit ja espresso. Harvoin sitä saakaan lehtikullalla silattuja suklaita... :-)

Fondue-viikonlopun makupaloja lisää tuonnempana.

Bis bald!

Post Signature

Post Signature