Arkiklassikot osa 2

|
Tämän arkiklassikon lupasin lisätä kokoelmiin ystävien pyynnöstä. Kullakin tuntuu olevan muistissaan juuri se ainut ja oikea äidin tekemä makaronilaatikko. Oikeita reseptejä on siis lukematon määrä!

Tämä makaronilaatikkoresepti ei ole äitini peruja vaan ihan omaa jatkokehittelyn tulosta. Siinä on pohjana takuuvarma perusresepti ja lisämausteet ovat oman kullan perintöä.

Mietin pitkään, että voiko tätä edes kuvata, koska lopputulos ei ole kovinkaan kuvauksellinen. Tässä se nyt kuitenkin on, vastapaistettuna ja mehevänä. Tekemisen helppous ja maku on kuitenkin pääasia. Niin ja sulatejuusto ei sitten kuulu makaronilaatikkoon. Miksi sitä tungetaan kouluissa ja päiväkodeissa ruokiin pilaamaan hyvät perusruoat?

MAKARONILAATIKKO
5 dl täysjyvä sarvimakaronia
400 g jauhelihaa
150 g pekonia
1 iso sipuli
1 tl suolaa
timjamia
viherpippuria
mustapippuria
valkopippuria
3 kananmunaa
7 dl maitoa
0,75 dl korppujauhoa
150 g juustoraastetta

Keitä makaronit keitto-ohjeen mukaan. Kaada lävikköön ja valuta. Leikkaa pekoni n. sentin levyisiksi paloiksi ja paista kuumalla pannulla rapeaksi. Ota pekonit pannulta erilliseen astiaan ja kuullota silputtu sipuli pekonirasvassa. Kaada kuullotettu sipuli talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva imeytyy pois. Ruskista samassa pannulla vielä jauheliha. Lisää pekoni, sipuli ja mausteet. Maista ja lisää mausteita tarvittaessa. Sekoita kulhossa maito ja kananmunat, niin että munien rakenne rikkoutuu. Sekoita kypsät valutetut makaronit ja lihaseos esim. makaroninkeittokattilassa. Kaada voideltuun uunivuokaan ja lisää munamaito. Ripottele päälle korppujauhoa ja lopuksi juustoraastetta.
Paista uunin alaosassa 200 asteessa n. 50-60 minuuttia. Anna ruoan vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Itse syön makaronilaatikon AINA Heinzin ketsupin kanssa. Lisäksi pitää olla pieniä kokonaisia säilykepunajuuria.

Elämän pieni ylellisyys

|

Olen juonut kahvia kuulema melkein vauvasta saakka. Äiti sanoi olleensa hieman närkästynyt, kun mummi oli antanut minun maistaa kahvia pikkulusikalla hoidossa ollessani. Olen siis ollut kahviaddikti niin kauan kuin pystyn muistamaan. Lapsuudesta muistan, että kahvimerkit vaihtuivat vähän sen mukaan missä kaupassa kulloinkin oli tapana käydä. E-liikkeestä ostettiin Saludoa, K-kaupasta (Paimion Simppa) sitten sitä parempaa Costa Ricaa. Myöhemmin siirryttiin pääasiassa Pauligin Juhla Mokkaan. Parempana kahvina sitten Presidenttiä. Jotenkin itselle noiden jälkimmäisen maku kolahti eniten, joten omille muuttaessani en sitten muuta kelpuuttanut. Kaverien luona kärvistelin, kun kahvi oli mitä sattui. Milloin mitäkin kitkerää Santosta.

Jossain vaiheessa piti vähän hillitä kuppien määrää, koska vatsa alkoi oireilla. Silloin join mm. töissä kahvini mustana. Kun palasin kevyt kerman käyttäjäksi alkoi kupillistenkin määrä kasvaa. Tiettyinä aikoina päivästä oli saatava se kuppi pari. Aamu ei todellakaan lähde käyntiin ilman ja töistä tullessa sitä on myös saatava.

Zurichin kodissa on tämä Nespresso CitiZ and Milk -malli
Kun Suomeen rantautuivat keski-eurooppalaiset espresso ja cappuccino, hemmottelin myös niillä toisinaan. Aiemmin en ollut oikein pitänyt tummempi paahtoisista kahveista, mutta kuuman maidon kanssa nekin maistuivat. Viime vuosina en ole kahviloissa tavallista kahvia enää juonutkaan. Kotiin hankittiin espressokeitin jo kymmenen vuotta sitten. Aika harvakseltaan kuitenkin sitä tuli käytettyä, koska koin sen hankalaksi sottaamiseksi.


Vuosi sitten jouluna koin elämyksen, johon jäin totaalisesti koukkuun. Zürichin kotiimme oli hankittu Nespresso-kapselilaite. Olin toki nähnyt vastaavia jo Suomessakin, mutta niiden kahvi ei minua vakuuttanut. Viimeistään siinä vaiheessa kun asioimme Paradeplatzin Nespresso-liikkeessä, tiesin ettei paluuta entiseen enää ole.

Liikkeessä on viihtyisä kahvila, jossa tuotteita saa maistella ja sen vieressä myymälä, jossa koko tuoteuniversumi on esillä laitteista kuppeihin, kapseleista suklaisiin. Kapselit ostetaan liikkeen takaosasta omalta palvelualueeltaan. Alueelle ei saa mennä itse vaan sinut noudetaan oman palvelupisteen ääreen, oman myyjän palveltavaksi. Pöydän pinnalla on lasinen neliö ja sille asetetaan oma nahkainen Nespresso-avain, joka avaa tilisi myyjän näytölle. Tämän jälkeen voit sitten tehdä tilauksesi ja kuulla vaikka suosituksia, mitä kannattaa kokeilla. Kahvi- ja suklaauutuuksia saa usein kaupanpäälle. Kahvikapselit on pakattu upeasti 10 kappaleen tankoihin ja liikkeen takaosan kolme seinää ovat lattiasta kattoon niiden peitossa. Ensivaikutelma on kuin Harry Potterin sauvakaupassa myyjän poimiessa halutut laadut omista lokeroistaan. Ostokset pakataan aina tyylikkäästi paperikasseihin.

Tämä jouluna päätin lahjoa itseni etukäteen ja heittää hyvästi kotimaiselle kahvilirulle. Myin vanhan espressokeittimen netissä (itseasiassa Pauligin työntekijälle) ja laitoin kahvinkeittimen varastoon. Tilasin viime keväänä lanseeratun Pixie-laitteen. Ja tietysti punaisena! Kapselit tilasin kätevästi kotiin Nespresso Clubin kautta ja saan myös ostettua niitä aina käydessäni Sveitsissä.
Pixie-sarjan omat espresso-kupit


Nespresson kahvikonseptissa miellyttää juuri paneutuminen kahvin laatuun, vivahteisiin ja laitteiden upeaan muotoiluun. Puhumattakaan palvelusta. Tässä voi jo puhua kokonaisvaltaisesta elämyksestä.


Oma punainen Pixie :-)
Ja ehkä tätä hankintaa siivitti myös tyttären Nespresso-mania. Mikään ei enää maistunut yhtä hyvältä...
|

Jerry Lewis -kakku

|
Tämä herkullinen ja mehevä amerikkalainen suklaakakkuresepti lienee 40-luvulta. Siitä löytyy erilaisia versioita netistä, mutta yhteisenä nimittäjänä on viinietikka.

Serkkuni tutustutti minut tähän herkkuun 80-luvulla ja teimme sitä monet kerrat yhdessä. Resepti on niin helppo, että se on varsin oiva ensileipomusten harjoitteluun.

Itse olen tehnyt tästä ihan perus kuivaa kakkua, täytekakun pohjia ja tällä kertaa jälkiruokaa. Kakku paranee päivien kuluessa (tosin harvemmin sitä on päästy todistamaan). Olen itse lisännyt reseptiin kaakaojauhetta suklaisuuden lisäämiseksi.

Tällä kertaa Jerry Lewis tarjoiltuna
Aino puolukkapiirakka -jäätelön kanssa.


JERRY LEWIS -KAKKU
150 g voita
3 dl sokeria
2 munaa
100 g tummaa suklaata (suositus 70% kaakaota)
2 dl kermaviiliä
0,5 dl kaakaojauhetta
1/4 tl vaniljasokeria
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 rkl valkoviinietikkaa (tai väkiviinaetikkaa)

voita vuoan voiteluun
korppujauhoja

Vaahdota hyvin huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Tämä työvaihe vaikuttaa paljon siihen, miten kuohkea kakusta tulee. Kannattaa siis vaahdottaa niin kauan että sokeri on valmasti sulanut ja vaahto on kuohkeaa. Lisää munat yksi kerrallaan hyvin sekoittaen. Lisää sulatettu jäähtynyt suklaa ja kermaviili. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi taikinaan. Sekoita ja lisää samalla etikka. Paista korppujauhotetussa vuoassa 190 asteessa n. 1 tunti. Kannattaa varata kunnon kokoinen kakkuvuoka, sillä taikina kohoaa paljon. Koita kakun kypsyys tikulla. Anna levähtää hetki, ennen kuin kumoat kakun lautaselle.
Kakku maistuu mahtavalle kahvin kanssa sellaisenaan tai vaikka vaniljajäätelön kanssa. Tai kokeile ja keksi itse tapoja lisää!

Se arkisempi ankka

|
Ankasta saa myös nopeaa arkiruokaa, esimerkiksi jos illallisesta jää rintafilettä yli (joka on kyllä harvinaista). Tämä resepti syntyi lähinnä siksi, että ostin ja sulatin vahingossa vähän liikaa ankan rintafileitä. Paistoin sitten kaikki kerralla ja laitoin ylimääräisistä luonaan seuraavana päivänä.
Annos sopii myös alkuruoaksi jos annoskokoa hieman pienentää.



ANKKARISOTTO (2:lle)
2 ankan rintafilettä
40 g voita (tai ankanrasvaa)
2 pientä salottisipulia
2,4 dl risottoriisiä
1,5 dl valkoviiniä
6 dl kuumaa kanalientä
(suolaa pippuria)
parmesaaniraastetta

Käsittele, mausta ja kypsennä ankanrinnat kuten aiemmassa reseptissä.
Risottoa varten hienonna sipuli pieniksi kuutioiksi ja kuullota ne voissa tai ankan rasvassa nopeasti. Suosittelen tähän ruokaan nimenomaan jälkimmäistä, koska se tuo ankan maut parhaiten esiin. Lisää riisi ja kääntele kunnes se on läpikuultavaa. Lisää valkoviini ja keitä kunnes viini on lähes imeytynyt. Ala lisätä kanalientä hieman kerrallaan ja anna imeytyä kunkin lisäyksen jälkeen kokoajan rauhallisesti sekoittaen. Sekoittaminen irrottaa riisistä tärkkelystä ja tekee rakenteesta täyteläisempää. Risotto on kypsää n. 15-18 minuutin kuluttua. Lisää halutessasi hieman parmesaaniraastetta maun mukaan. Maista ja lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa. Mikäli olet käyttänyt kypsiä rintafileitä, kuumenna hieman voita tai ankanrasvaa ja käytä ohueksi viipaloitu liha nopeasti pannulla jotta se lämpenee.
Kokoa annos laittamalla ensin risottoa reilu annos ja aseta runsaasti ankalihaa sen päälle. Lusikoi päälle vielä hieman ankan paistorasvaa. Voit koristella annoksen vielä vaikka lehtipersiljalla tai tuoreella korianterilla sekä parmesaanilastuilla.

French food at home

|
Kanadalainen ruokatoimittaja Laura Calder on yksi suurimpia innoituksen lähteitäni. Sääli, ettei ihan uusimpia tuotantokausia hänen ruokaohjelmistaa ole vielä saatu Suomen kanaville. Niitä odotellessa voi aina tarttua hänen French food at home -keittokirjaansa ja tuoda kotiinsa palan Ranskaa.

Ankan rinta on hyvin perinteinen ranskalaisen keittiön raaka-aine ja myös yksi omista suosikeistani. Siitä saa varsin näyttävän aterian ja myös uskomattoman hyvää arkiruokaa.

ILLAN MENU:

Valkosipulietanat
maalaisleipää

Vadelma-ankkaa
paistettuja ruusukaalinterälehtiä

Lämmintä leipäjuustoa
omena-calvadoshilloketta

VALKOSIPULIETANAT
1 prk säilöttyjä etanoita (12-18 kpl)
kirkastettua voita paistamiseen
2 pientä salottisipulia
1,5 dl valkoviiniä
nippu persiljaa
tuoretta salviaa ja timjamia
150g voita
2-3 valkosipulinkynttä
Vaaleaa leipää

Ota voi lämpenemään huoneenlämpöön. Kuutioituna se lämpiää nopeammin ja on myös helpompi sekoittaa valkosipuliin.

Huuhtele etanat kylmällä juoksevalla vedellä ja valuta. Hienonna sipuli ja kuullota nopeasti kirkastetussa voissa pienessä kasarissa. Lisää etanat ja kääntele nopeasti sipulin joukkoon. Lisää valkoviini ja hieman yrttejä. Anna kiehua n. 5 minuuttia tai kunnes suurin osa viinistä on haihtunut. Ota kattila liedeltä ja valmista maustevoi. Hienonna veitsellä valkosipulinkynnet (puristimen käyttö muuttaa maun kitkeräksi), nippu persiljaa ja sekoita pehmeään voihin. Annostele etanat etanapannuihin 1-2 etanaa per kuppi. Keitinliemi heitetään pois. Peitä kupit maustevoilla. Voita saa olla reilusti että sitä riittää myös dipattavaksi. Kuumenna uunissa 250 asteessa kunnes voi alkaa kuplia ja pintaan tulee hieman väriä. Ota uunista ja anna jäähtyä hetki. Nauti tuoreen maalaisleivän tai patongin kanssa.


VADELMA-ANKKA
2 ankan rintafilettä
suolaa
mustapippuria
2 dl sherryä
3 rkl vadelmamarmeladia tai -hilloa
200 g tuoreita vadelmia
1 pitkäpippuri

Ota rintafileet lämpenemään huoneenlämpöön noin tunti etukäteen. Tee nahkaan vinoneliö viillotus. Mausta nahkapuolelta suolalla ja mustapippurilla (myllystä). Hiero mausteet myös nahan viiltoihin. Anna maustua hetki. Laita fileet kylmälle paistinpannulle nahkapinta alaspäin ja laita levy lämpenemään kohtalaiselle lämmölle. Anna fileiden paistua, kunnes nahan alla oleva rasvakerros on sulanut ja nahka on rapeaa ja kauniin ruskeaa. Jos tuntuu että nahka palaa ennen sitä, alenna lämpöä. Käännä fileet ja paista pari minuuttia. Muista varoa rasvan roiskumista, sillä ankanrasva on järjettömän kuumaa ja jättää pysyvät palovammat. Ota fileet pannulta ja kääri alumiinifolioon lepäämään.
Kastikkeen valmistuksen voi aloittaa jo ankan paiston aikana. Laita pieneen kasariin sherry, vadelmahillo ja kokonainen pitkäpippuri. Kuumenna ja keitä noin puoleen. Jätä koristeluun kourallinen vadelmia ja sekoita loput kastikkeeseen. Lisää hivenen suolaa. Lämmitä ja maista.

Ota fileet foliosta ja siivuta kukin hieman vinottain. Lihan tulisi olla hieman punertavaa ja fileen sisältä selkeästi lämmin. Asettele yhden fileen siivut per annos. Lusikoi päälle kastiketta ja viimeistele tuoreilla vadelmilla.

PAISTETUT RUUSUKAALINTERÄLEHDET
150 g ruusukaalia
kirkastettua voita, öljyä (tai tässä tapauksessa ankanrasvaa)
(suolaa)

Leikkaa ruusukaaleista kanta ja irrota terälehdet yksi kerrallaan. Ydinosan voi heittää pois. Paista nopeasti ankanrasvassa. Näin saat mukaan hyvää ankan makua. Suola ei tässä tapauksessa ole tarpeen. Käyttäessäsi voita tai öljyä voit lisätä myös suolaa.

Ja miten niin muka ranskalaista...? Leipäjuustohan on lapinherkkua... No mutta mä halusin lemppariani ja omena-calvadoshilloke aateloi sen suoraan Bretagnen rannikolle. :-D

Lämmitä pala leipäjuustoa paistinpannulla erittäin miedolla lämmöllä. Tarjoile hillokkeen kera. Hillokkeen ohje löytyy tästä.

Broileria helposti kahdella tavalla

|
Kun nuorena saa kipinän ruoanlaittoon, oppii myös nauttimaan uusien reseptien kehittämisestä. Monen teinin ja miksei vähän vanhemmankin ruokalistalle kuuluvat ns. pikanuudelit. Taisivat rantautua Suomeen joskus 90-luvulla. Itsekin tunnustan syöneeni niitä joskus pikaruokana. Nykyään onneksi harvemmin. Tyttäreni päätti yhdellä kissavahtireissullaan kokeilla, mitä muuta nuudeleista saisi aikaiseksi. Tuloksena varsin maistuva thai-nuudelikana.


VENLAN THAI-NUUDELIKANA
0,75 l kiehuvaa vettä
250 g hunajamarinoitua broilerisuikaletta
öljyä paistamiseen
2 pkt MAMA Tom Yum Katkaravunmakuista nuudelia
1 prk kookosmaitoa

Kaada vesi ja pakkauksen mausteet kattilaan ja kiehauta. Murskaa nuudelit joukkoon ja keitä 3 minuuttia. Kuumenna öljy wok-pannussa ja paista broilerisuikaleet. Kaada nuudelit liemineen broilerien joukkoon ja lisää kookosmaito. Kuumenna ja anna kiehua vielä muutama minuutti.

Huom. Jos et halua kovin tulista, älä laita joukkoon chilimaustepussin sisältöä.


Oma versioni nopeaksi broilerruoaksi on Aura-broilerkastike.Tein tätä ensimmäisen kerran joskus 90-luvulla, kun opettelin ylipäätään syömään juustoa sisältäviä ruokia. Tämä oli ensimmäinen joka upposi. Opetteluprosessi on edelleen vielä käynnissä, mutta onneksi juustorepertuaari kasvaa kokoajan, kiitos kulinaristikumppanini ja -ystävien.

KIMMON AURA-BROILERKASTIKE

600 g broilerinsuikaleita (naturel)
currytahnaa (maun mukaan)
öljyä paistamiseen
150 g sinihomejuustoa
2 dl ruokakermaa
mustapippuria

Kuumenna öljy paistokasarissa. Lisää siihen currytahna ja anna lämmetä hetki sekoittaen. Lisää broilersuikaleet ja ruskista. Lisää kuutioitu sinihomejuusto ja sekoita kunnes juustoa alkaa sulaa. Lisää ruokakerma ja anna hautua hetki. Maista ja lisää tarvittaessa pippuria tai vaikka chiliä.

Nauti riisin tai nuudelien kanssa.

Kesämuistoja: HELSINGHOLMEN 60o01,8` 22o17,1`

|
Ehkä yksi elämani vaikuttavimpia muistoja on ensimmäinen käyntini saaristomerellä Helsingholmenin saarella joitakin vuosia sitten. Päivä merellä oli ollut helteisen kuuma ja ajoittain oli kuurosateita. Rantauduttuamme vimeisten onnellisen joukossa (kuten yleensä). Tuolloin satama oli todella pieni ja vain ajoissa tullee saivat laituripaikan. Päätimme lähteä pienelle tutkimusretkelle ennen illallisen laittoa ja saunaa (joka sekin oli saatu vasta klo 24 aikaan). Saari on ilmeeltään hyvin vaihteleva. Lehtometsästä rannan pirunpeltoon. Löytyypä myös ihna kunnon hiekkarantaakin pikku pätkä.
Välillä ripsi taas vettä auringonpaisteen lomassa, mutta ei se lämpimässä säässä paljon haittaa. Kävelimme takaisin satamaan päin lehtometsän läpi. Sateen jälkeen ilma oli sumuinen kosteudesta ja auringonvalo siivilöityi puiden lehvien läpi. Näky oli aivan kuin satuelovasta. Metsä loppuu rantaan tultaessa niittyyn, joka jatkuu aivan mereen saakka. Silloin näin sen... rannan puiden välissä, usvan keskellä käyskenteli saaren valkoinen hevonen. Nyt satu tuntui jo todelta.

Kuulimme, että hevonen on itseasiassa pelastettu Virosta eläkepäiviään viettämään. Voisiko arvokkaampaa tapaa keksiä.

...ja miten tämä liittyy ruokaan? Ehkä löyhästi siten, että Suomessa hevosenlihaa ei arvosteta eikä siitä makseta käypää hintaa. Siksi eläimet hävitetään muilla keinoin. Hirvittävää haaskausta minusta. Ei ollenkaan ekologista. Kunnioitan eläimiä suuresti ja tiedän, että kohtelemalla niitä hyvin saa myös paremman makuista lihaa.  Jo ku nyt varmasti sanoo, että miten voit edes syödä hevosenlihaa tuon taianomaisen kohtaamisen jälkeen. Oikein hienosti voin. Jos omistajat ovat järki-ihmisiä, hevosesta saadaan ruokana iloa vielä sen kuoltuakin. Mikä olisi kunnioittavampaa?

Vaihteeksi hepan kanssa lautasella kauden parhaita antimia, eli uunijuureksia. Punaviinikastike onnistui tällä kertaa just nappiin. Mahtavat maut!
Käytin perinteisen mustapippurin sijaan pitkää pippuria (Pepe Lungo), josta tulee aromikkaampi pippurinmaku.

UUNIJUUREKSET
Punajuuria
Juuriselleriä
Porkkanaa
Lanttua
Punasipulia
Rypsiöljyä
hunajaa
mustapippuria

Kuori ja lohko juurekset sopiviksi haarukkapaloiksi. Voitele rypsiöljyllä uunivuoka. Laita juureslohkot vuokaan. Lisää loraus öljyä, mustapippuria ja merisuolaa myllystä sekä loraus hunajaa. Sekoita ja laita 200 asteeseen. Kypsennä välillä käännellen, kunnes juurekset ovat sopivasti pehmenneet, n. 30-45 min. 

Post Signature

Post Signature