Arkiklassikot osa 1

|
Arkena kaipaa helppoa ja nopeaa ruokaa mausta tinkimättä. Lihapullat on ehkä yksi klassisimmista ruoista joita tulee mieleen. Moni tosin luulee, että omatekoiset lihapullat ovat suuritöisiä. Toki vaivaa täytyy vähän nähdä, mutta kyllä se kaupan sahanpurulta maistuvat tekeleet peittoaa mennen tullen.
Lisäksi omatekoista perunamuusia ja ruskeakastiketta, niin oijoi!! Omaan annokseeni kuuluu aina myös sokeroimattomia säilykepunajuuria ja Auran sinappia.

Nämä lihapullat ovat meidän perheessä kai eräänlaista lohturuokaa. Sitä tulee yleensä tehtyä omalle rakkaalle ja myös itselle, kun takana on rankka päivä ja haluaa piristystä.


MAUSTEISET LIHAPULLAT (n. 30-35 kpl)
400 g jauhelihaa
1 prk kermaviiliä
1 dl korppujauhoja
2 sipulia
öljyä paistamiseen
1 muna
1-1,5 tl kanelia
1 rkl kuivattua rakunaa
1 rkl kuivattua timjamia
1 rkl kuivattua basilikaa
1/2 tl jauhettua tähtianista
ripaus muskottia
ripaus kuivattua chiliä
1 tl suolaa
mustapippuria

Sekoita kermaviili ja korppujauho turpoamaan kulhoon. Sekoita samalla seokseen kaikki mausteet. Hienonna sipuli ja kuullota se pehmeäksi öljytilkan kanssa. Lisää sipuli, jauheliha ja muna kermaviiliseoksen joukkoon ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Pyörittele öljytyin käsin halkaisijaltaan n. parin sentin läpimittaisia pullia paperoidulle uunipellille. Paista 200 asteisessa uunissa n. 15 minuuttia.

Lihapullien kanssa maistuu tottakai hyvä lager tai münchener-tyyppinen olut.

Jack-o´-lantern ja samettinen keltainen herkku

|
Irlantilaisen tarinan mukaan lyhty on saanut nimensä Jack-nimiseltä juopolta. Hän kiristi pirulta lupauksen, ettei hänen sielunsa joutuisi helvettiin. Jackia ei kuitenkaan hyväksytty taivaaseenkaan. Piru heitti Jackille helvetistä hiilen, jonka mies säilöi lyhdyksi evääksi ottamansa nauriin sisään. Siitä lähtien Jackin sielu on etsinyt itselleen sopivaa lepopaikkaa pienen lyhdyn valossa. Yhdysvalloissa nauris on vaihtunut kurpitsaan. (Lähde Wikipedia)

Pääsin pitkästä aikaa käymään kaverin kyydissä kunnon automarketissa Tammistossa. Toiveikkaana suuntasin heti HeVi-osastolle ja mikä siellä minua odottikaan, kokonainen vuori kullankeltaisia kurpitsoita. Ja vielä oikein komean kokoisia! Mukaan lähti yli kuuden kilon jötkäle.

Sitä sitten kotona kovertamaan. Illaksi saisin satsin kurpitsakeittoa ja loput keittäisin soseeksi pakkaseen. Siitä voi sitten keittää lisää keittoa kylmien talvipäivien lämmikkeesi.

KURPITSA-INKIVÄÄRIKEITTO
4:lle

1,5 dl kuumaa maitoa
1/4 tl sahramia (kokonaista)
50 g voita
2 ohueksi viipaloitua sipulia
1 kg kurpitsan hedelmälihaa
1 rkl sherryä
1 l kasvislientä
1 pieni pala kuorittua tuoretta inkivääriä
suolaa
valkopippuria
tuoretta persiljaa koristeluun

Liota sahramia kuumassa maidossa n. 20 minuuttia. Paloittele kurpitsa kuutioiksi. Kuumenna voi isossa kattilassa ja kuullota siinä sipuleita miedolla lämmöllä n. 5 minuutin ajan. Lisää kurpitsakuutiot ja sekoita  muutama minuutti kunnes palat ovat kauttaaltaan voin peitossa. Lisää maito ja sahrami, sherry, kasvisliemi ja pieneksi paloiteltu inkivääri. Anna hautua vähintään 15 minuuttia. Maista ja tarkista maku.

Soseuta tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella ja kuumenna uudelleen kattilassa. Tarjoillessa lisää pinnalle kuumaa maitovaahtoa ja persiljaa. Voit lorauttaa pinnalle myös hieman kurpitsansiemenöljyä. Siinä on mukavan pähkinäinen maku.

Sienipiiras

|
Yhdessä tekeminen on hauskaa  ja yhdessä tyttären kanssa syntyi myös tämä herkullinen sienipiiras syksyn sienisaaliista. Todella helppo perusohje, josta syntyy maukas iltapala tai lounas. Lisänä voi tarjota vaikka raikasta salaattia.

Tämä piiras on myös osoittautunut oivalliseksi tavaksi hyödyntää keväällä pakastimeen jääneet edellisvuotiset sienet. :-)



HELPPO SIENIPIIRAS
3 dl vehnäjauhoja
100g voita tai margariinia
ripaus suolaa
1 muna

Täyte:
300-400 g sieniä
2 sipulia
öljyä tai voita paistamiseen
2 dl kuohukermaa (tai ruokakermaa)
3 munaa 1/2 tl suolaa
hieman pippuria
150 g Mozzarella-juustoraastetta (tai vaikka Emmentaalia)

Lisää pehmeä rasva nokareina jauhojen joukkoon ja sekoita käsin murumainen seos. Lisää muna ja ripaus suolaa. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina n. 27 cm halk. vuokaan.

Hienonna sipulit ja sienet. Kuullota ensin sipulia rasvassa hieman ja lisää sitten sienet. jatka kunnes sipuli on hieman pehmennyt ja sienistä on haihtunut liika vesi. Sekoita seos munien ja kerman kanssa. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää täytteeseen puolet juustoraasteesta ja kaada valmis täyte pohjan päälle. Ripottele loput juustoraasteesta piiraan pinnalle. Paista sienipiiras 20-30 minuuttia uunin alaosassa 175 asteessa ja kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Oodi omenalle

|
7 kiloa 170 grammaa kotimaista omenaa.

Ystävät on maailman paras asia. Varsinkin silloin kun ystävä tuo yli seitsemän kiloa kotimaisia omenoita. Eihän siinä silloin muu auta kuin laittaa sato talteen pitkän talven varalle. Oikein jo odotan lämmitettyä leipäjuustoa tai räiskäleitä, joiden kanssa saa nauttia omatekoisesta omena-calvadoshillokkeesta. Ja luulenpa, että sitä kulkeutuu jouluksi Zürichin kotiinkin. Tuntuivat maistuvan tyttärellekin ihan sellaisenaan.

OMENA-CALVADOSHILLOKE
1 kg omenoita
1 dl vettä
2,5 dl hillosokeria
0,5 dl calvadosta
1 kanelitanko
1/2 tl kanelijauhetta
1/2 dl sitruunamehua

Kuori ja paloittele omenat. Mittaa kattilaan hillosokeri ja vesi. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää omenalohkot calvados, kanelitanko ja -jauhe sekä sitruunamehu. Keitä hiljalleen 5-8 minuuttia, kunnes omenat alkavat hieman soseutua. Joukkoon pitää jäädä myös runsaasti omenapaloja. Poista kanelitanko. Annostele lämmitettyihin säilykepurkkeihin ja vie jäähtymään. Herkuttele heti sopivan tilaisuuden tullen.

Kolme kiloa omenaa muuntui hillokkeeksi
Kolme kiloa sain ekana iltana keitettyä hilloketta, mutta sitten loppui calvados... ja sormista voimat. Kuoriminen kun on aika työlästä. Mutta lopussa kiitos seisoo!

Epäonninen eka kerta

|
Kaivoin keittokirja kokoelmastamme yhden paksuimmista, "Mestarit keittiössä". Välillä on mukava vaikka selailla reseptejä ja katsella kuvia. Huomio kiinnittyi kuitenkin pariin perusohjeeseen, joita en ollut vielä koskaan tehnyt itse alusta asti. Toinen näistä oli hollandaisekastike. Ohjeena näyttää ihan kohtuu helpolta, mutta totuus olikin sitten jotain ihan muuta... Tyttären kanssa päätimme tehdä heti ekalla kerralla muunnettua versiota eli béarnaisekastikkeen. Ja niinhän siinä kävi, että kastike juoksettui (jopa pariin kertaan). Kaikki meni itseasiassa hyvin siihen saakka, kun saimme kastikkeen valmiiksi. Kastike oli tosi kaunista, paksua ja kiiltävää. Ohjeessa kuitenkin käskettiin pitää kastike lämpimänä vesihauteessa. Siinä se sit leikkas kiinni... uudella keltuaisella siitä selvittiin, mutta sama oli edessä taas kohta. Noh... ainakin kastike maistui hyvältä.

Edessä oma annokseni lohimedalgongeilla ja taaempana tyttären tiikerirapu versio.
Béarnaisekastikkeelle piti tietysti löytää sopivat kaverit annoiksen kokoamiseksi. Itse en ollut pitkään aikaan laittanut kalaa. Tytär ei kalaa syö, joten se on siksi jäänyt vähemmälle laitolle. Hän syö kuitenkin äyriäisiä, joten päädyimme ratkaisuun, jossa annos on muuten sama, mutta minulla kalaa ja hänellä tiikeriravunpyrstöjä.
Lisukkeeksi päätin tehdä oman helpon versioni ratatouillesta. Se perinteinen on aika suuritöinen.

HOLLANDAISEKASTIKE (6 dl)
2 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl vettä
1 tl rouhittua valkopippuria
4 munankeltuaista
250 g suolatonta voita (kirkastettuna)
1/2 sitruunan mehu
suolaa
hyppysellinen cayenepippuria

Pane viinietikka, vesi ja valkopippurirouhe pieneen paksupohjaiseen kasariin ja kiehauta. Alenna lämpöä ja anna seoksen poreilla hiljaa minuutin ajan eli kunnes sitä on jäljellä noin 2/3 (2,5 rkl).
Ota kattila levyltä ja anna jäähtyä. siivilöi sitten neste lämmönkestävään kulhoon. Lisää munankeltuaiset viinietikkaseokseen ja vatkaa ne sekaisin.
Nosta kulho hiljalleen poreilevan vesikattilan päälle. Kulhon pohjan pitäisi olla juuri vedenpinnan yläpuollella. Vatkaa seosta 5-6 minuuttia eli kunnes se sakenee kermaiseksi ja tasaiseksi.
Aseta kulho kostutetulle pyyhkeelle. Lisää kirkastettu voi seokseen hitaasti ohuena nauhana kokoajan vatkaten eli kunnes kastike on paksua ja kiiltävää. Lisää joukkoon sitruunamehu ja mausta kastike suolalla, valkopippurilla ja cayenella. Tarjoa heti.

Béarnaisekastiketta varten silpputaan n. 2 rkl tuoretta rakunaa tai 1 rkl kirveliä ja 1 rkl rakunaa. Etikkaseokseen lisätään salottisipuli.
-------------------------------------------------------

RATATOUILLE
1 munakoiso
1 kesäkurpitsa
2 paprikaa
2 sipulia
250 g miniluumutomaatteja (tai tavallisia tomaatteja 4-5 kpl)
Tuoreita yrttejä: rakunaa, timjamia, salviaa, basilikaa, meiramia...
suolaa
pippuria

Viipaloi munakoiso parin sentin viipaleiksi. Asettele leivinpaperin päälle ja ripottele pinnalle suolaa. Itketä siivuja 30 min. ja pyyhi pinnalle noussut kosteus talouspaperilla pois. Käännä viipaleet ja toista. Pilko siivuy isoiksi paloksi
Kalttaa paprikat ja tomaatit. Leikkaa paprikat suurehkoiksi paloiksi. Pienet tomaatit voi puolittaa. Isoista tomaateista poistetaan sisus ja käytetään vain malto. Pilko kesäkurpitsa ja lohko sipuli.
Lämmitä öljyä pannussa ja ruskista ensin munakoisopalat, sen jälkeen erikseen kesäkurpitsapalat. Sen jälkeen paista kevyesti sipulilohkoja, lisää paprikapalat ja tomaatti. Lopuksi lisää munakoiso ja kesäkurpitsa palat pannuun. Lisää hienonnetut yrtit, suola ja pippuri. Sekoita ja kaada uunivuokaan. hauduta 200 asteessa 20 minuuttia.
---------------------------------------------------

Jälkiruoaksi päätimme kokeilla aitoja amerikkalaisia pannukakkuja. Olen viimeksdi syönyt aitoja sellaisia 10 vuotta sitten Las Vegasissa. Arkistossa on ihan kunnon ohjekin, mutta päätimme kokeilla ensin, miltä niiden kuuluu näyttää ja maistua OIKEASTI. Siksi turvauduimme aitoon Mississippi Belle Pancake mixiin ja tietysti pannukakkusiirappiin. Aivan taivaallisen hyvää!

Jos joltain löytyy hyvä aitojen amerikkalaisten pannukakkujen ohje, niin otetaan ilomielin vastaan :-)


Jauhelihakastike uusin maustein

|
Tylsältä tuntuvaan perusruokaan saa kummasti uutta vääntöä, kun vähän kokeilee rajoja ja uusia makuja. Tuloksena oli tällä kertaa miedosti itämaisilta yrteiltä ja mausteilta tuoksuja ja maistuva jauhelihakastike jossa on mukana myös syksyn lampaankääpäsatoa.



JAUHELIHAKASTIKE ITÄMAISITTAIN
rypsiöljyä
400 g jauhelihaa
0,5 l pakastettuja lampaankääpiä (tai muita mietoja sieniä)
1 sipuli
3-4 rkl vehnäjauhoja
4-5 dl kuumaa kasvis- tai lihalientä
mustapippuria
valkopippuria
suolaa
0,5 tl jauhettua tähtianista
1 dl silputtua korianteria
1 tl kuivattua rakunaa

Kaada kuumalle pannulle hieman rypsiöljyä ja kuullota siinä kuutioitu sipuli. Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää hienonnettu lampaankääpä ja jatka hetki ruskistamista. Lisää jauhot ja kypsennä hetki. Lisää kuumaa kasvislientä ensin kolme desiä, sitten sitä mukaa kun kastike sakenee. Lisää kuumaa vettä tarvittaessa jos kastikkeesta tulee liian paksua. Mausta musta- ja valkopippurilla, tähtianiksella, suolalla ja yrteillä. Anna hautua 5 minuuttia.
Tarjoile riisin tai keitettyjen perunoiden ja raikkaan salaatin kanssa.

Vinkki: Tulisemman itämaisuuden saa tottakai lisäämällä tuoretta chiliä tai esim. maustetahnoja, mutta mielestäni miedot sienet jäävät silloin vähän jalkoihin.

"Ratsumies"

|
"Ratsumies, Op. 32 on Aulis Sallisen säveltämä ooppera, joka sai ensi-iltansa Savonlinnan oopperajuhlilla 17. kesäkuuta 1975. Sen libreton on kirjoittanut akateemikko Paavo Haavikko. Teos sävellettiin alun perin Olavinlinnan 500-vuotispäivien kunniaksi järjestettyyn sävellyskilpailuun."

Tänään kaupassa käydessäni yllätyin iloisesti. Kotimaista hevosen sisäfilettä oli taas tarjolla Sokoksen Wotkinsilla. Ei sillä, että se olisi äärimmäisen harvinaista herkkua. Hevosenfilettä on tarjolla suht. hyvin. tosin kotimaista luvattoman vähän. Entinen kolleegani ratsastuspiireistä kertoi, että Suomessa hevoset kannattaa ennemmin haudata kuin myydä lihaksi. Niin huonosti siitä maksetaan. Sääli sinänsä, koska hevosen liha on ainakin omasta mielestäni huomattavasti parempaa kuin naudanliha. Se on hieman voimakkaampaa muttei kuitenkaan riistamaisen makuista.

Siitäpä sitten illallista suunnittelemaan. Otin vihannespuolelta rutkasti ylimääräistä, koska en osannut vielä siinä tilanteessa päättää mitä lisukkeita hepalleni laittaisin. Aamikahvilla olin bongannut kylläkin Neljän tähden illallinen -ohjelmasta Hanna Sumarin resepteistä maa-artisokka pyreen. Sitä oli kova hinku päästä kokeilemaan. Tosin lopullinen resepti on Top-Chef kisaaja Anninan. Ostoskoriin lähti siis ainakin kotimaista maa-artisokkaa muiden muassa.

Alkosta löytyi hevoselle hienosti sopiva argentiinalainen punaviini Santa Ana Reserve Malbec-Shiraz 2009. Siksi mielessä olikin alkuun argentiinalainen ilta....

Illallisesta muotoutui kuitenkin sen verran fuusiokeittiötä, että Sallisen Ratsumies tuntui sopivammalta teemalta. Hevosen sisäfile paistetulla paprikalla, maa-artisokka pyre, muhennettu kanttarelli ja punaviinikastike. Kastikeresepti on hyvän ystäväni, ruokastylisti Midi Vuorelan käsialaa.


HEVOSEN SISÄFILE
180-200 g  hevosen sisäfilepihvi
kirkastettua voita paistamiseen
suolaa
mustapippuria

Ota pihvi huoneenlämpöön n. tunti ennen valmistusta. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Suosittelen paistamiseen kirkastettua voita, koska se ei käryä kuten normaali voi tai voi-öljyseos. Lisäksi se kestää kuumuutta hyvin.
Paista piviä kummaltakin puolelta n. minuutti. Laita uuniin 8 minuutiksi. Tämän jälkeen ota pihvi vetäytymään hetkeksi ja mausta se heti suoraan myllystä jauhetulla suolalla ja mustapippurilla.
---------------------------------------

MAA-ARTISOKKA PYRE
0,5 kg maa-artisokkaa
2 pientä shalottisipulia
50 g voita
1 dl kermaa
Kuori ja pilko maa-artisokat, kuullota kuutioitujen shalottisipulien kanssa voissa. Lisää kerma ja hauduta kypsäksi. Aja tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella tasaiseksi.
----------------------------------------

PUNAVIINIKASTIKE (by Midi Vuorela)
6 annosta
3 dl punaviiniä
3 dl lihalientä
1/4 tl mustapippuria (kokonaisia)
1/2 rkl tuoretta timjamia
1 kpl laakerinlehteä
2 kpl salottisipulia
1 kpl porkkanaa
1/4 kpl kanelitankoa
2 rkl vehnäjauhoja
1 rkl siirappia
25 g voita
Kaada viini ja lihaliemi kattilaan, lisää mausteet, pilkottu sipuli ja porkkana (ja pieni pala kanelitankoa). Anna kiehua hiljaa poreillen 15–20 minuuttia.
Siivilöi liemi ja tarkista, että sitä on noin 4 desiä. Lisää tarvittaessa punaviiniä tai lihalientä. Sekoita jauhot pieneen viini- tai vesitilkkaan ja kaada seos liemeen koko ajan sekoittaen. Anna kypsyä noin 5 minuuttia. Lisää siirappi ja voinokareet voimakkaasti vatkaten joukkoon.
-----------------------------------------------

PAISTETTU PAPRIKALISÄKE
1 paprika (per syöjä)
kylmää vettä
kirkastettua voita paistamiseen

Poista paprikasta kanta, halkaise se ja poista siemenet ja valkoiset osat. Puolita vielä puolikkaat ja laita uuniin ylälämmölle 275 asteeseen paahtumaan. Paahda kunnes paprikan kuori mustuu ja alkaa kuplia. Ota pois uunista ja laita hetkeksi jääkylmään veteen. Kuorin lähtee nyt helposti pois vetämällä. Viipaloi kaltatut paprikat ohuiksi siivuiksi. Paista hetki voissa.
---------------------------------------------

MUHENNETTU KANTTARELLI
3 dl pakastettuja kanttarelleja
1 pieni salottisipuli
voita
1 dl kermaa
hiven rakunaa
suolaa

Kuullota sipuli voissa ja lisää sulatetut sienet. Kääntele seosta kunnes liika neste haihtuu. Lisää kerma, vbähennä lämpöä ja anna hautua muhennokseksi. Mausta hyppysellisellä rakunaa ja maista suola. Lisää tarvittaessa.

---------------------------------------------

FRITEERATTU SALVIA
Annoksessa on myös koristeena friteerattuja salvianlehtiä.
Kuumenna pienessä pannussa kirkastettua voita ja paista valikoituja suuria salvianlehtiä hetki. Nosta rapeat lehdet talouspaperin päälle ennen tarjolle laittoa.

"Ihana arki"

|
Välillä vaan kaikki napsahtaa kohdalleen. Pidemmän aikaa oli jo tehnyt mieli kunnon paahtopaistia. Semmoisen siis nappasin asematunnelin Sokoksesta mukaan. Ajatuksena oli, että siitä jäisi samalla tyttärelle asti huomiseksi, kun itse oilen työmatkalla. Ja paistin seuraksi tietenkin lämmintä perunasalaattia.

PAAHTOPAISTI
Sopivan kokoinen ja mielellään pyöreähkö naudan paahtopaisti. Paisti kannattaa sitoa paistilangalla "kasaan" ennen paistoa jos se on kovin litteä. Lopputuloksesta tulee mehevämpi.
Uuni 175-200 astetta. Sulata paistinpannulla voita ja ruskista kunnolla paistin pinta kiinni kauttaaltaan. Rouhi myllyllä suolaa ja mustapippuria kauttaaltaan paistin pintaan. Lihalämpömittari paistin paksuimpaan kohtaan ja lämpimään uuniin kunnes mittari näyttää 57 astetta. Sen jälkeen paisti pois uunista ja kääritään folioon vetäytymään.
-----------------------------------------------------

LÄMMIN PERUNASALAATTI
 n. 10 kpl kiinteitä perunoita (pieniä vähän enemmän)
1/2 prk kapriksia
1/2 punasipulia
kourallinen rucolaa
1/2 dl majoneesia tai loraus oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Keitä perunat kuorineen. Huuhtele kylmällä vedellä etteivät ne ole ihan tulikuumia. Paloittele perunat kulhoon rouheiksi paloiksi. Pienet palat ei tässä toimi. Pilko kaprikset halutessasi, siivuta punasipuli mahdollisimman ohueksi, hienonna rucola ja lisää salaattiin. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää makusi mukaan majoneesia tai öljyä ja sekoita salaatti valmiiksi. Tarjoile heti.

Vaikka paahtopaisti on hyvää kylmänäkin, on se parasta näin juuri valmistettuna.

Tytär on ollut viikonlopusta saakka flunssassa kotona. Siinä kun valmistelin illan ateriaa, ilmoitti hän haluavansa piristää itseään hieman tekemällä ranskalaista maalaisomenapiirakkaa. Resepti on aikoinaan Laura Calderin ohjelmasta bongattu. Ei siinä muu auttanut kuin käydä lähikaupassa hakemassa omenoita sillä välin kun tyttö pyöräytti taikinan. Ja että mikä tässä nyt napsahti niin kohilleen? No tietysti se, että sain haluamani paahtopaistin ja samalla lämmöllä paistui upea galette aux pommes.

Galette aux pommes valmiina paistoon.

Ta daa! Nautitaan vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.
GALETTE AUX POMMES
Taikina:
2,4 dl + 2 rkl vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa
1 rkl sokeria
1/2 tl vaniljasokeria
1,2 dl voita kuutioina
n. 2 rkl jääkylmää vettä

Täyte:
4 rkl fariinisokeria tai tummaa muscovado sokeria (voi lisätä maun mukaan)
1 rkl jauhoja
1/2 tl kanelia
n. 6 omenaa, kuorittuna ja viipaleina
muutama pieni voinokare pinnalle (ei välttämätöntä)

Ota laakea kulho ja sekoita siinä jauhot, suola ja sokerit. Lisää voikuutiot ja nypi käsin murumaiseksi massaksi. Tee massan keskelle kuoppa ja lisää jääkylmä vesi. Sekoita nopeasti taikinaksi. Varo vaivaamasta liikaa. Taputtele taikinasta kiekko ja kääri se tuorekelmuun. Anna taikinan vetäytyä jääkaapissa 15 minuuttia. Lämmitä uuni 230 asteeseen. Kauli taikinasta leivinpaperin päälle ympyrän muotoinen, halkaisijaltaan n. 30 cm levy. Reunat saavat jäädä repaleisiksi.
Täytettä varten sekoita fariinisokeri, jauho ja kaneli kulhossa. Lisää omenasiivut ja pyörittele ne seoksessa kauttaaltaan. Laita omenaseos keoksi taikinalevyn keskelle. Nosta taikinan reunat ylös ja taputtele kevyesti kiinni. Reuna saa jäädä viimeistelemättömän näköiseksi. Lisää muutama voinokare omenien päälle. Paista 40-45 minuuttia uunin alaosassa, kunnes omenat ovat pehmeitä ja pinta karamellisoitunut.




Sientä pannuun!

|
Helsinkiin muuton jälkeen ei ole tullut juuri käytyä sienimetsässä. Kerran suuntasimme jonnekin Sipoon metsiin laihoin tuloksin. Kovin kauas ei uskaltanut samoilla oudossa maastossa kun ei ollut mitään apajaa tiedossa. Sienet ovat siunaantuneet onneksi sukulaisten ja ystävien toimesta. Suuret kiitokset heille niistä!

Tällaisia sienisaaliita löytyy Kansallismuseon kulmilta...



Ja jotteivat sienet jäisi vain pakastimen täytteeksi, tässä pari käyttökohdetta.

ORAKASPIZZA

Pohja:
4,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
50 g margariinia tai 0,75 dl rypsiöljyä
1,5 dl maitoa

Täyte:
0,5 - 1 l tuoreita orakkaita, tatteja tai kanttarelleja
2 sipulia
Pieni paprika tai kolme tomaattia
1 tl vehnäjauhoja
0,5 dl kermaa tai 1 dl vuolukermaa
suolaa
valko-tai viherpippuria
0,5 tl pizzamaustetta
3 dl juustoraastetta (tai 200g Cheddaria)

Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe ja suola. Lisää rasva ja maito ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Täytettä varten pilko sienet, sipuli ja paprika (tai tomaatit). Ruskista ne kevyesti pannussa ja sekoita joukkoon vehnäjauhot ja kerma (tai smetana). Anna seoksen hautua, kunnes neste on haihtunut. Mausta suolalla ja pippurilla. Kauli taikinasta uunipellin kokoinen tasainen pohja. Levitä täyte pohjan päälle ja ripottele sille pizzamauste ja juustoraaste. Paista 225 asteessa n. 15 minuuttia.

-----------------------------------------

KERMAINEN SIENIKEITTO

2 l suppilovahveroita
1 sipuli tai 2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
1,5 l vettä
kanafondia 1 rkl
0,5 dl vehnäjauhoja
2 dl kermaa
1 rkl sherryä tai portviiniä

Kuullota hienonnettu sipuli kattilassa. Lisää puhdistetut sienet ja kuumenna niitä hetki, niin että ne alkavat pehmetä ja kypsyä. Lisää vesi ja kanafondi. Sekoita jauhot kermaan ja lisää suurus ohuena nauhana keiton joukkoon kokoajan sekoittaen. Anna keiton kiehua hiljalleen n. 5 minuuttia. Maista.

FoodTV

|
Lauantaiaamujeni ehdoton aamiaisseura ovat kanadalaisleidit Laura Calder ja Anna Olson. Liv lähettää kanadalaisen Food networkin ruokasarjoja ja pääsin tutustumaan heidän resepteihinsä.


Laura Calderin luotsaama French Food at Home on mielestäni yksi parhaista ruokasarjoista ikinä. Lauran filosofia lähtee siitä, että kaikki luulevat ranskalaisen ruoan valmistamisen olevan järjettömän työlästä ja vaikeaa. Asian on kuitenkin aivan päinvastoin. Perinteinen ranskalainen keittiö koostuu perusraaka-aineista tehdyistä suhteellisen yksinkertaisista ruoista. Itse olen tehnyt hänen resepteistään monia upeita annoksia. Yhdistelemällä ja muokkaamalla variaatiota saa vieläkin enemmän.
Parasta Lauran ohjelmassa on ehkä hänen hyvin omintakeinen huumorinsa ruoanlaiton lomassa.
http://www.foodnetwork.ca/ontv/shows/French-Food-at-Home/show.html?titleid=105739


Fresh with Anna Olson keskittyy lähiruokaan ja kauden raaka-aineisiin. Välillä ihmetyttää, miten Kanadan vihannekset ovat moninverroin täkäläisiä kookkaampia ja mehukkaamman oloisia. Mutta samanlaisia luomuvihanneksia löytyy jo Keski-Euroopasta mm. Sveitsistä. Monet Annan resepteistä ovat melko amerikkalaissävytteisiä, mutta joukosta on helppo poimia omaankin käyttöön soveltuvia.
Annan tyyli on hyvin käytännöllinen ja maanläheinen, eikä ruoanlaitto ole mitään hienostelua. http://www.foodnetwork.ca/ontv/shows/Fresh-with-Anna-Olson/episode.html?titleid=116182&episodeid=234428


Suomalaisista ruokaohjelmista ehkä paras on Teemu Auran ja Tommi Tuomisen Food Club. Asiallista, konstailematonta ruokaa.
http://www.livtv.fi/ohjelmat/food-club/etusivu

Ruokareality ei mielestäni ansaitse edes palstatilaa, mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Ensimmäisen Suomen Top Chef voittajan Akseli Herlevin keittokirja on jo kulunut käytössä kiitettävästi.

Mistä rakkaus alkoi?

|
Ruokaan ja syömiseen liittyvät tavat ja asenteet opitaan jo lapsuudessa. Vanhempien intohimo ja rakkaus ruoanvalmistukseen sekä ateriointitavat vaikuttavat paljon siihen, miten myöhemmin itse suhtautuu näihin asioihin. Meillä kaikilla on hyviä muistoja jotka tavalla tai toisella liittyvät ruokaan. Äidin kanssa leivottu tuore pulla, isän kanssa ongittu kala ja sen paistaminen, sieniretket mummin ja ukin kanssa. Minulla itselläni on ainakin kaikki edelliset.

Kasvoin itse kodissa jossa kummatkin vanhemmat kävivät töissä. Päivät olivat usein pitkiä kummallakin, mutta ruokailusta ei tingitty. Joka ilta oli aikaa itse tehdylle lämpimälle ruoalle. Tämä tapa siirtyi myös minulle. Se on asia, josta olen pyrkinyt pitämään kiinni. Meillä kumpikin vanhemmista teki ruokaa vuorollaan. Arkisin se oli useimmiten äidin laittamaa ja viikonloppuisin isän kokkauksia. Isällä oli tapana harrastaa juuri niitä vähän parempia reseptejä. 70-luvulla sellainen saattoi olla Wienerleike tai itse tehty pizza. Sen ajan etnistä ruokaa. Muistan jopa isän valokuvanneen aina parhaimmat luomukset ja sitähän tässä itsekin tehdään.

Tärkeintä lienee kuitenkin, että minut otettiin jo varhain mukaan keittiöön. Joskus paloiteltiin sian takaneljännestä pakkaseen. Syksyisin säilöttiin satoa mehuiksi ja hilloiksi. Usein leivottiin koko lauantaipäivä, niin että pullaa ja kakkua oli pakkaseen asti. Samalla opin perustaidot, joilla pärjäsin jo itseksenikin keittiössä koulusta kotiin tullessa. Osasin valmistaa yksinkertaisia perusruokia jos oli tarvis. Myöhemmin vanhempia oli jo esimerkiksi valmis lihakeitto odottamassa töistä tullessa.

Serkkuni Ninan kanssa meillä oli tapana leikkiä "Tänään kotona"-ohjelmaa samalla kun teimme kokeellisia leipomuksia. Välillä tosin tulokset ja siivo olivat katastrofaalisia. Kerran ainakin saimme tädin Tuppervare-kulhon sulatetuksi kiinni hellanlevyyn. Noh.. siitä sitä sitten oppii.

Keväällä edesmennyt mummini oli savolaista sukujuurta ja häneltä opin sienestämisen jalon taidon. Syksyisin vietimme kaikki vapaa-ajat mökillä metsässä samoillen ja sieniä opetellen. Välillä mummi kävi salaisella pullopiilollaan (joita oli pitkin metsää) mutta sitten taas jatkettiin. Muu suku oli vähän kauhuissaan, että mahtaako niitä sieniä uskaltaa syödä, kun ne on pikku hiprakassa kerätty, mutta hengissä on selvitty tähän asti. :-D Mummon ja myöhemmin iso-anopin kanssa leivoimme valtavia määriä karjalanpiirakoita. Jälkimmäisen kanssa harjoittelin jopa omaan juureen tehdyn ruisleivän leipomista. Kun suuri leivinuuni kerran lämmitettiin, siinä tehtiin satoja piirakoita, karjalanpaistia ja loppulämmössä maailman parhaita ruislimppuja.

Olen koittanut tätä perimää siirtää myös omalle tyttärelleni ja ilmeisen hyvin tuloksin. Yhdessä olemme opetellee itsellenikin uusia reseptejä ja olen ottanut hänet mukaan keittiöön niin usein kuin mahdollista. Aina ei tietenkään kiireessä pysty delegoimaan ja valvomaan päältä, mutta kun usein itse laittaa ruokaa, niin tilaisuuksia tarjoutuu paljon. Kävimme pienen kädenväännön kun valinnaisena aineena yläasteella oli kotitalous. Tytär halusi kieliä lisää, minä kotsaa. Perustelin, että kotitalouden oppeja ei juuri muualta saa ja niitä tarvitaan joka päivä. Lisäksi lukujärjestykseen oli hyvä saada vähän muutakin kuin lukuaineita. Jälkeenpäin valinta osoittautui enemmän kuin hyväksi. Kotitalouden numero oli 10 ja minua on jo muutaman kerran odottanut valmis ateria töistä tullessani.


Tähän loppuun vielä ensimmäinen oma reseptini, joka on myös julkaistu Anna-Maija Tantun toimittamassa "Hyvää ruokahalua"-keittokirjassa (Suuri suomalainen kirjakerho 1997).
Se on ollut vuosia omien ja ystävieni rentojen juhlien kestosuosikki.

ISÄNNÄN SALAATTI

n. 300 g sarvimakaronia (tai muuta pienikokoista pastaa)
suolaa keitinveteen
2 tlk tonnikalaa öljyssä
3 maustekurkkua
1 pss pakasteherneitä

Kastike:
1 tlk kermaviiliä
2 - 2,5 dl majoneesia
sitruunapippuria
tuoretta tilliä hienonnettuna
suolaa

Keitä pasta ohjeen mukaa suolalla maustetussa vedessä, huuhtele kylmällä vedellä ja valuta hyvin. Kuutioi maustekurkut. Hienonna tonnikalaa hieman haarukalla. Sekoita isossa kulhossa pasta, kurkkukuutiot, herneet ja tonnikala öljyineen. Sekoita majoneesi, kermaviili ja mausteet tasaiseksi kastikkeeksi erillisessä astiassa. Sekoita kastike muiden aineiden joukkoon ja anna makujen tasaantua vähintään tunnin ajan. Salaattiin saa vaihtelua käyttämällä erilaisia pastalaatuja. Myös herneet voi korvata esim. herkkusienillä. Tarjoa salaatti liha- tai broilerpyöryköiden ja esim. dippivihannesten kanssa.

Vinkki: Sitruunapippurin voi korvata maustamalla salaatti mustapippurilla ja sitruunamehulla. Lisää mehua kuitenkin varovasti maistellen, ettei sitruuna ala maistua liikaa.

www.ideakeittio.fi

Post Signature

Post Signature